2017/07/10

End of an Era

"Nightwish - Last Ride of The Day"

Sain lauantaina sähköpostin, jota luulin aluksi niin harmittomaksi, etten edes meinannut avata koko viestiä. Mainoskirjeitä tulee ja menee, en yleensä jaksa uhrata aikaani moisiin turhuuksiin.

Olisikin ollut pelkkä mainoskirje. 

Photobucketin lähettämäästä viestistä paljastuikin sellainen pommi, että se kuulosti vähintään vitsiltä.

Olen käyttänyt Photobucketia Viisiminuuttisen kuvien hostaamiseen periaatteessa ihan alusta asti, vuodesta 2012 lähtien. Sivusto on ollut ilmainen, yksinkertainen ja varsin jepa blogia varten. Alkuvuodesta saitti alkoi nikotella , ja siirsin ahterini Phohtobucetissa toimimattomieni kuvineni kera Flickriin. Olin onnellinen, ettei minun tarvinnut siirtää kaikkia blogin kuvia uudelle sivustolle.
Photobucket-tililläni on noin 1100 kuvaa, joilla on tavalla tai toisella funktionsa Viisiminuuttisen teksteissä tai ulkoasussa. Kaiken korjaamisessa olisi ollut hillitön työ, erityisesti kun kaikkia kuvia ei tietenkään ole tietokoneeni kovalevyllä enää tallessa. Kuvat piti ladata ensin Photobucketista koneelle, sitten Flickriin ja sen jälkeen vielä linkittää tänne. Hirveä homma.

Sähköposti näytti tiivistettynä tältä:



Englantia ymmärtämättömille, mailissa ilmoitetaan, että olen käyttänyt Photobucketia kuvien hostaamiseen ("varastoimiseen" internetissä ja linkittänyt niitä auki suoraan "varastosta" erilliselle sivustolle). Se ei Bucketille enää sovikaan, vaan minun pitäisi päivittää tili maksulliseen versioon, jotta voisin jatkaa samaan malliin.

Kuvien hostaamisessa kolmannelle osapuolelle ei ole mitään kriminaalia. Netti tursuaa erilaisia palveluja, joita ihmiset käyttävät esimerkiksi blogeihinsa ja nettisivuihinsa. Se säästää Googlen palveluiden tallennustilaa ja joskus tarjoaa pikselihöttövapaamman vaihtoehdon kuville.
Jos et lataa blogisi kuvia suoraan Bloggerin tekstieditoriin, sinäkin todennäköisesti käytät kolmannen osapuolen kuvahostauspalvelua. Älä pelästy, et tee mitään väärin.

Ellet sitten ole Photobucketin käyttäjä.

Photobucket vaatii kuvahostaamisesta maksua, joka on aivan päätön. 399 jenkkidollaria vuodelta. Karkeasti arvioituna se tekee 380 euroa. Naurettavaa. Ei kukaan maksa tuollaisesta palvelusta noin paljon, kun vastaavanlaisen (ja vielä paremman) saa ilmaiseksi. Kaiken lisäksi kyse on vuosihinnasta. Bucket vikisee joka vuosi sinulta melkein neljä hunttia, jos haluat linkittää yhdenkin kuvan auki ulkopuoliselle sivustolle.

Ei kukaan ole niin palikka, että suostuisi moiseen. Tai ainakin toivon koko sydämestäni niin.

Koska suurin osa Viisiminuuttisen kuvista tosiaan on perkeleen ahneen Kuvaämpärin uumenissa, joutuisin käytännössä käymään koko blogin kuvituksen alusta asti läpi. Lataamaan kuvat ämpäristä koneelle, lataamaan uudelle sivustolle ja linkittämään tänne. Photobucketista kuvien lataaminen tosin on melkoista tervanjuontia sivuston hitauden vuoksi, joten joutuisin viettämään pienen tai suuremmankin ikuisuuden homman parissa.
Ei minulla yksinkertaisesti ole aikaa sellaiseen.

Tämän takaiskun tultua aloin miettimään blogin tulevaisuutta tosissani.
En halua jatkaa blogia, joka on ulkoasullisesti täysin rikki tai vaihtoehtoisesti postauksista rapiat kaksisataa on piilotettuna kuvattomuuden vuoksi. Galleria-sivun kuvalinkityksistä puhumattakaan. Perfektionismiin taipuvainen luonteeni ei salli sitä. Jos teen jotain, teen sen kunnolla. Tai sitten en tee ollenkaan.

Elämäni on myös valtaisan muutoksen alla.

Alle kolmen viikon päästä edessä on muutto ensimmäistä kertaa omilleen. Jännittää! Minä ja poikaystävä (eli siis tuleva avomieheni) saatiin juhannuksen alla tieto, että melkein vuoden jonotus opiskelija-asunnon perään kantoi hedelmää.
Takuuvuokra on maksettu, vuokrasopimukset allekirjoitettu, muuttoauto varattu, muuttoilmoitukset maistraattiin ja postille tehty ja monia käytännön asioita mietitty. Silti tehtävää on vielä kasapäin, ja varsinainen pakkaaminen on molemmilla vasta edessä.
Sen lisäksi olen tosiaan kokopäiväisesti töissä aina muuttopäivään asti, joten aikaa muuttojuttujen vitkutteluun ei ole. Pitää myös luonnollisesti ehtiä levähtämään. En halua todellakaan hiidellä unisena zombina työpaikalla asiakkaiden ja kivojen työkavereiden edessä.

Eikä kaikki muuttotekeminenkään siihen lopu, kun viimeinen laatikko on kannettu kynnyksen yli sisään.
Oman kolon lattaimisessa on oma puuhastelunsa, enkä kiellä sitäkään, eikö yhteiselämän aloittamisessa ole pientä opettelua alkuun. Ollaan kuitenkin poikaystävän kanssa kuljettu aika pitkä, mutta samalla myös huikea, matka kaukosuhteesta lähisuhteen kautta avoliittoon. Tietokoneella blogin fiksaamisen sijaan haluan viettää aikaa miehekkeeni kanssa ennen kun meillä molemmilla syksyllä alkaa opinnot täydellä teholla. Sen takiahan me hynttyyt yhteen laitetaankin, että saadaan olla enemmän yhdessä.
Ja koulun alun jälkeenkin sama homma, jos meillä on vapaa-aikaa samaan aikaan, ei olisi kovinkaan mukavaa, jos se hurahtaisi molemmilla eri puolilla asuntoa nyhjöttäen.

Jep, suuntaan koulun penkille elokuun puolivälin jälkeen.
Sain kesäkuun viimeisellä viikolla tiedon, että pääsin ensimmäiseen hakukohteeseeni korkea-asteen yhteishaussa. Tunne oli niin epätodellinen, että unohdin keittiössä odottavan ruoan ja vaan hihkuin äidin kanssa ilosta. Olin varma, etten pääse sisään ensimmäiseen hakukohteeseeni, koska pääsykoe oli puhdasta matemaattis-luonnontieteellistä kikkailua, joka ei missään tapauksessa ole vahvuuksiani. Kuumotuksia lisäsi entisestään, että hakijoita oli kuulemma ennätysmäärä. Mutta sisään päästiin, haa!
Aloitan siis paikallisessa ammattikorkeakoulussa tieto- ja viestintätekniikan koulutusohjelmassa tarkoituksenani erikoistua mediatekniikkaan. Neljän vuoden päästä minulla pitäisi olla pätevyys it-insinöörinä. Niin siistiä!

Pidemmälle katsoen, koulu tulee vaatimaan paljon aikaa. Minulla ei varmasti tulisi olemaan aikaa piirtää samalla tahdilla kuin lukiossa (ja kotona asuessa, kun esim ruoanlaitosta ei tarvinnut stressata) ollessani, saati kirjoittaa harrastuksesta vielä postauksia. Kirjoitustahti voisi kuihtua niin olemattomaksi, että blogin sielu kuihtuisi siinä samalla. Vaikka olen rakastanut bloggaamista koko tämän viiden vuoden ajan, moisessa tilantessa hommasta menisi maku.
Ja se tekninen puoli, en omista edelleenkään kunnollista kameraa, jolla ottaa blogiin kuvia... Sellainenkin yksityiskohta kismittää tälläistä pientä perfektionistia.

* * *

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen jäljelle jää vain yksi lopullinen vaihtoehto. On aika sulkea Viisiminuuttinen ja päättää blogin miltei viisivuotinen historia.
Himskatin pahaltahan tämä tuntuu, koska todellakin nautin bloggaamisesta. Minulla oli kanava, johon purkaa ajatuksia ja sitä mahdotonta kirjoittamisen himoa, joka on ollut osa minua aina. Oli myös mahdottoman kiva esitellä omia tekeleitään täällä!

Tulen tässä lähiaikoina (sitä mukaa kun ehdin) piilottamaan kaikki rikkinäiset postaukset ja sivut. Blogi jää julkiseksi, en poista tätä. Uusia tekstejä tule. Jos minua haluaa jatkossa seurata, se onnistuu deviantARTissa, Instagramissa ja Last.fm:ssä kaikista parhaiten.
Jos jotain henkilökohtaista asiaa on mielen päällä, minut tavoittaa sähköpostilla osoitteesta starkkufani@hotmail.com.

Lämmin kiitos kaikille lukijoille, vierailijoille, kommentoijille, hiljaisille stalkkereille ja muillekin, jotka pysähdyitte käyttämään elämästänne hetken tämän sivuston parissa. Olen kiitollinen kaikesta.


Vihoviimeisen kerran, kiitos lukijoille!

2017/06/28

Kesäperinnettä jatkamassa

"In Mourning - Colossus"

Reilu puolikas viime viikosta hurahti reissun päällä. Turun seudun sukulointireissu on kuulunut vuosia kesäperinteisiini. Tämäkään kesä ei ollut poikkeus, mikä on toki upeaa. Tykkään nähdä sukulaisiani ja viettää heidän kanssa aikaa, mutta vailtettava totuus on, että sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin. Siispä pitää ottaa ilo irti tälläisistä tilanteista! Myös poikaystäväni pääsi nyt "osaksi klaania", kuten karusti tavataankin ilmaista. : D

Vaikka lähdimme kohti Turkua jo keskiviikkona, puuhastelun makuun pääsimme vasta torstaina. Torstaihin mahtui kiertelyä kauniin kesäisessä kaupungissa, Förillä ajelua (miksi käyttää siltaa, kun Aurajoen voi ylittää lautalla? XD), levykauppojen penkomista ja kiintoisan taidenäyttelyn tutkimista.

Satuin kuulemaan jenkkitaiteilija Jacob Hashimoton "Giants and Uncertain Atmospheres" -näyttelystä ohimennen uutisista. Kiinnostus heräsi saman tien, koska suurikokoisia installaatioita ei voi kokea kuvien kautta, vaan ne pitää nähdä livenä paikan päällä.
Olemme kummitätini ja hänen miehensä kanssa aiemminkin käyneet katsomassa taidetta Wäinö Aaltosen Museossa. Tällä kertaa myös Jani pääsi liittymään kulttuurinnälkäiseen joukkoon. Tai joutui, olen aiemminkin retuuttanut miesparkaa erilaisissa taidejutuissa mukana. :')


Samalla reissulla tuli katsastettua myös Maija Tammen "White Rabbit Fever" -valokuvanäyttely. Rehellisesti sanottuna sen katsominen teki minulle pahaa. Minusta ei tosiaan tulisi biologia. : D

Juhannusaattona köröteltiin Kustaviin mökille. Juhannussää suosi hieman viileästä kelistä huolimatta, ja pääsimme mm. syömään pihalla, grillaamaan, käymään vierasvenesatamassa ja fiilistelemään saariston omalaista tunnelmaa. Illan viilentyessä koko komppania istahti sisälle mökin pirtinpöydän ympärille pelaamaan lautapeliä. En yleisesti ottaen fanita lautapelejä, mutta tuolla kokoonpanolla Piirrä ja arvaa oli nauruhermoja kutkuttavaa ohjelmaa aattoiltaan. Ottaisin uusiksi!

Saaristojussiin kuuluu ruotsalaistyylinen juhannussalko. (y)
Juhannuspäivänä ohjelmassa oli minun lakkiaisten toinen ja "varsinainen" osa. Ulkona oli kalsean kylmä ja vettä tuli kuin aisaa, mutta pienen punaisen mökin pirtissä oli lämmintä, paljon ihmisiä ja hyvää ruokaa. Tunnelma oli hyvä ja olen iloinen, että valmistumistani päädyttiin juhlistamaan tällä tavalla. (:
Sään vuoksi oli kuitenkin helpottavaa päästä illaksi kaupunkiin, sillä mökki-idylli vesittyy sateen mukana melko nopeasti.

Ennen kaupunkiin palaamista päästiin Janin kanssa ottamaan osaa erääseen mökkiperinteeseen; pihamaalla olevan vanhan pöydän vandalisointiin.


Pöytään on ollut tapana kaivertaa parien nimikirjaimet puukolla. Nyt muiden sydänten ja kirjaimien jatkeena on meidänkin merkintä. :')

Ja niin kivoja juttuja, lähtihän niitäkin mukaan. Tai oikeastaan sain sellaisia, kuvassa olevat asiat Senareiden Storya lukuunottamatta ovat saatuja.


Miulle tuotuna Ruotsin tuliaisena ehta taalainmaanhevonen, jollaisesta olen haaveillut monta vuotta. Noita puuotuksia on käytännössä mahdotonta löytää mistään, ellet päädy Ruotsiin ostoksille.
Kaksi kivaa suomalaista desingiä olevaa korua. Ihastuin erityisesti noihin nappikorviksiin, joista tulee vähän Fatiman käsi mieleen.
Serkun kihlatun kautta myös Stam1nan levy-yhtiöltä Sakara Recordsilta tuli terveiset levyjen muodossa. Siistiä! Nyt vaan elokuussa oleva Sm3tanan Lutakon keikka alkoi poltella kahta kamalammin... 

Tällä viikolla suunnitelmat ovat olleet täysin erilaiset. Valkolakki tiesi työttömäksi siirtymistä, mutta onni oli myötä, ja pääsin kotona pitkästymisen sijaan hääräämään siistiin sisätyöhön.
Selasin vanhoja postauksiani, joista yhdessä olin kirjoittanut kesätyöfiiliksiä, että voisin mieluusti työskennellä kirjastolla joskus tulevaisuudessa uudestaankin. Noh, kolme vuotta myöhemmin päädyn samoihin hommiin. En valita, tykkään olla tuolla. ^^
Olen myös sen tyylinen ihminen, että kaipaan ns. normaalia päivärytmiä ja aisoissa pysyvää unirytmiä. Sitä kalenterissa on ollut viimeksi helmikuun alkupuolella ennen penkkareita, joten tämä "vaihtelu" on oikeasti tosi positiivista!


2017/06/14

Kuun kierto (art trade)

"Fall on Your Sword - Driverless Car"

Superpitkästä aikaa art tradea!

Tradetoveriksi päätyi MeuWi (Instagramissa @viisikanta). Kauniin tyylin omaava taiteilija on piristänyt monta kertaa päivääni ihanilla kommenteillaan. Jo pidemmän aikaa on tullut pohdittua, suostuisiko hän tekemään kanssani taidevaihtokauppaa, mutten ole vain saanut aikaiseksi kysyä.
MeuWi ehdotti, että piirtäisin jomman kumman hänen yksisarvishahmoistaan. Luultavasti mustanpuhuvaan Morningstariin olisin päätynyt itsenäisestikin. Hahmo on näyttävä mahtavine kiharoineen.
Olen myös huomannut vältteleväni mustien hevosotusten piirtämistä, koska en tiedä, kuinka ne pitäisi varjostaa. No, eihän asiaa voi yrittämättä oppia. Challenge accepted! x)

Idea kuvaan syntyi kuin itsestään. Tuntuu, että sanon tämän joka projektin kohdalla, mutta tällä kertaa minkäänlaista ajatustyötä idean eteen ei tarvittu. Se vain... Tuli. XD
Tiedän tradetoverini olevan kiinnostunut ainakin jollain tapaa (heitä minua jollain, jos olen ihan kujalla) taivaankappaleista, fantasiajutuista, astrologiasta ynnä muusta sellaisesta. Ja no, kyllähän hahmon olemus kuun yksisarvisena tarjoaa mahdollisuuden ammentaa ideoita roppakaupalla omaa tradenpuolikasta varten.


Jopas on epäjärjestyksen vallassa oleva pöytä! Vaikka romppeet ovat holtittomasti levällään, on tarkkaa hommaa mitata vesivärilehtiöstä juuri oikean kokoista paperia. Yksisarvisluonnosta pitää samlla mallata paperille, jotta siitä tulee varmasti oikean kokoinen. A4 oli luonnokselle vähän nafti, mikä teki Morningstarin luonnostelusta hitusen kankeaa. Saati sitten koko kuvan suunnitelma, se ei todellakaan mahtunut samalle arkille.
Luonnostellessa Morningstaria tajusin, etten ole ainakaan vuoteen piirtänyt näin realistista hevosta, jolta löytyy pyöreitä muotoja. :__DD


Toinen osa luonnoksesta. Kuvan yläosaan Morningstarin ylle tuli kuun eri vaiheita kuvaava kaari. Tein hoopon koordinaatiston, jonka jaoin vaakatasosta puoliksi. Kuvassa näkvän x-akselin osan puoleen väliin tuli suuri täysikuu. Siitä toisilleen peilikuvina vaiheet etenivät sirppiin asti samalla pienentyen halkaisijaltaan. Harpille tuli käyttöä, jotta kuista tuli molemmille puolille saman kokoiset. Myös viivotin oli ehdottoman tarpeen, jotta apuviivojen avulla taivaankappaleet myös asettuivat samoihin kohtiin "koordinaatistoani", eivätkä seilanneet toispuoleisesti pitkin poikin.

Mukamatemaattista pelleilyä håhå.
Kun luonnokset olivat valmiita ja ääriviivat siirretty lopulliselle paperille, alkoi ankara pohdinta, kuinka varjostan mustan yksisarvisen musteella.
Inspiraatioksi nappasin jemmojen jemmasta vanhan Hevoshullun (...vissiin vuodelta 2005) ja hevossarjakuvajumala Lena Furbergin tekeleen, Firefoot Farmin Freddie -sarjakuvassa näkyvän tyylin.


Ruotsalainen Furberg on innoittanut varmasti lukuisia heppahöperöitä vuosikymmenten ajan piirtämään kaviokkaita. Kuulun tähän kastiin; fanitin Furbergin tyyliä lapsena tuhannen auringon voimalla. Hänen taide sarjakuvissa innosti itseäkin tarttumaan kynään aina uudestaan, vaikka turhautti. Idolin upeat piirrokset valoivat uskoa hädin tuskin kouluikäiseen Eevaan. Joskus aikuisena ahkeran harjoittelun seurauksena voisi olla noin hyvä!
Toinen tälläinen taitelija on niin ikään ruotsalainen Johan Egerkrans. Hänen kynänjälkensä on vanginnut ihailevan katseeni myöskin jo yli vuosikymmenen ajan.

Sosiaalisen median ansiosta olen "löytänyt" Furbergin taiteen uudestaan ja ajattelin turvautua yhden suurimman lapsuuden idolini tekeleisiin. Minusta on täysin ok tutkia elementtejä toisten taiteilijoiden tyylistä. Se auttaa tosinaan pääsemään alkuun, kun voi katsoa, miten joku muu toteuttaa itselle vaikealta tuntuvan asian. Älkää ymmärtäkö minua väärin, suora kopiointi on edelleen ehdottomasti kiellettyä. Vaikutteiden ottaminen taas ei, kun muistaa kuitenkin toteuttaa asiat omalle tyylilleen uskollisesti.


Näillä eväillä eteenpäin. Ehkä tästä jotain tuleekin, vaikka usko omaan tekemiseen projektin alussa haparoikin. :'D


En uskaltanut heti alkuun vetää varjostettuja kohtia liian mustiksi. Mustaa on helpompi lisätä kuin muuttaa mustella tuhrattuja alueita taas valkoisiksi. Eihän sekään toki mahdotonta olisi - valkoinen guassiväri on keksitty - mutta näin oli helpompi toimia.


Sitä mukaa, kun projekti eteni, myös hevosen muotojen ja varjojen hahmottaminen helpottui. Pääni pieni 3D-mallinnustudio hurisi tehokkaasti. Morningstarin harja oli yksi suosikkikohdista tehdä. Jos jotakuta kiinnostaa, kiahrasuortuvat on eroteltu toisistaan jättämällä suortuvoiden väliin pieni valkoinen kaistale. Käytän samaa tekniikkaa oikeastaan aina, kun mustien alueiden välille pitää tehdä selkeä raja.


Tässä vaiheessa vuorossa oli kuut, mutta harppi jäi laatikkoon. Ei sivellintä saa edes omistamaani harpinretaleeseen kiinni, saati sittten että jälki olisi edes jokseenkin siistiä. Ronskisti vapaalla kädellä vaan! (y)
Etualalle ilmestyi kaksi rosoista kalliota tuomaan syvyyttä kuvaan.


Viimeinen wip-kuva. Tässä vaiheessa kuiden stipplaus (pisteillä varjostaminen), mustan taustan, maan tekstuurin ja itse hevoshahmon varjostus on vielä kesken. Suunnilleen sellainen neljästä viiteen tuntia työtä vielä edessä.
Projekti tuli viimeisteltyä eilen illalla telkkarin ääressä. En ole erityisen kiinnostunut politiikasta, mutta pitihän uteliaisuudesta seurata, kun melkein päälle rymähtänyt hallituskriisi aiheutti kohinaa kautta median. Erilaiset ajankohtaisohjelmat ovat myös helppoja taustalla, kun voi vain kuunnella käyttäen näköaistia johonkin muuhun puuhaan - vaikka traden viimeistelyyn.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Kuun kierto", työvälineinä pieniä näädänkarvasiveltimiä (Kolibri kolinsky) musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri, Sakura Pigma Micron -tussikynät ja Artline -tussikynä. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24,5 x 33,5cm. Vesiväripaperin sijaan parempi vaihtoehto olisi voinut olla sileän pinnan omaava paperi, mutta aloittaessani projektia en omistanut sellaista paperia, joka kestäisi myös märkätekniikan (eli hillittömän musteella läträämisen). Nyt miulta löytyy kriteerit täyttävää Bristol-paperia, joka on omituinen tuttavuus. Siitä lisää myöhemmin!

Projektina tämä oli yksi haastavimmista, mitä olen koskaan tehnyt. Yksisarvisen varjostaminen oli vaikeaa. Eivätkä varjot mätsää ihan täysin todellista valotusolosuhdetta kuvassa. Osittain se oli tietoinen valinta, koska miusta tuntuu, että kuvasta olisi tullut liian lättänä "täydellä" varjostuksella. Se olisi ollut liian musta, jopa minunkaltaiselle ihmiselle. :'D


Kiitos lukijoille!

2017/06/06

Tuore ylioppilas

"Arch Enemy - No Gods, No Masters"

"Nää Fredriksonin valkomustat hatut on alkukevään kuuminta muotia"

Kuvasta kiitos rakkaalle Janille. ♥
Miusta tuli sitten virallisesti ylioppilas viime lauantaina. Lukio on lusittu ja edessä odottavat uudet haasteet.

Lauantain juhlasää oli jäätävän kylmä, mutta onneksi lakkijuhlan tunnelma lämmitti juhlavissa puitteissa.
Puheet ja musiikkiesitykset olivat mieleeni, ja sopivasti tilanteeseen istuvia. Ei mitään koulutuskuntayhtymän tulevaisuusarvioita tai nuotin vierestä vikistyjä Frontside Ollieita, joita on joskus vastaavissa juhlallisuuksissa joutunut kuuntelemaan. Hyih, ei enää ikinä. :'D
Ainoa puuduttava osuus oli, kun kaikki 177 tulevaa hattupäätä hakivat todistuksensa ja lakkinsa yksitellen lavalta. Alku meni omaa vuoroa panikoidessa, loppuaika taas sitä hetkeä odottaessa, kun lakin sai laittaa päähänsä
Olisi kovasti tehnyt mieli laittaa kuva tähän siitä hetkestä, kun käyn itse lavalla, mutta en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä sillä, että julkaisisin luvatta kumuista ihmisistä netissä.
Sitä tosin pitää hehkuttaa, että selvisin koko juhlan sujuvasti ilman kompurointia 10cm korkuisilla, miltei piikeillä koroilla. Se vähän jännitti, kun korkoja tulee niin valitettavan harvoin käytettyä.


Ja ne paperit! Sain komeammat todistukset mitä olin osannut itseltäni edes odottaa.
Ylioppilastodistustani koristaa rivi LEMC (L keskipitkä ruotsi, E äidinkieli, M yhteiskuntaoppi ja C pitkä englanti, joka tosin oli pisteen päässä M:stä), johon olen kokonaisuudessaan todella tyytyväinen. Erityisesti tuo L, en olisi ikinä uskonut kirjoittavani ällää mistään.
Toinen kotimainen on toki ollut minulle aina vahva aine koulussa, ja pohdin lukion alussa, että olisin vaihtanut kokonaan pitkään ruotsiin. Pysyin kuitenkin keskipitkässä, koska pitkä näyttäytyi niin paljon vaikeampana helppoon keskipitkään verrattuna. :')
Kirjoitin siis vain pakolliset neljä ainetta, kun opintojen nopeuttamisen takia ehdin vain yhdelle kirjoituskerralle. Kaikki oli pakko rykäistä kerralla, jotta kolmeen vuoteen valmistun, mutta tosi hyvinhän tämä silti meni! : D

Lukion päättötodistuksen kaikkien aineiden keskiarvo oli 8,56. Ei huono sekään, kun huomioi miten monta kertaa olen mennyt koeviikolla hyvin köykäisellä lukemisella. Opiskelin kyllä ahkerasti välillä, mutta lukio ei koskaan saanut opiskelumotivaatiotani kohoamaan hirmuisen korkealle. Toisaalta opin lukiossa stressaamaan vähemmän koulusta mitä yläasteella. Asioita pitää osata laittaa tärkeysjärjestykseen, eikä kaikessa tarvitse olla paras. Taidosta tulee varmasti hyötyä, jos pääsen aloittamaan syksyllä korkeakoulussa.

Hyvien todistusten lisäksi sain neljä stipendiä. NELJÄ. En edes ymmärrä miten ihmeessä niitä kasautui niin paljon omalle kontolleni. Sain kaksi kuvataidestipendiä (toinen "yleinen" kuvisstipendi, toinen kirjastipendi lukiodiplomisuorituksesta), Pohjola Nordenin ruotsin kielen kirjastipendi ja 400€ starttistipendi "oman elämänsä sankarille". Viimeisen kohdalla olin ihan satavarma kuulleeni väärin, mutta ei! Tärisin niin paljon ihmetyksestä ja onnesta, eikä kyllä kyyneleetkään olleet tuossa hetkessä kaukana!

Sain ihania korttejakin. :3

Loppujen lopuksi olen onnellinen, että lukio on ohi. Nämä kolme vuotta olivat sellainen vuoristorata, johon en välttämättä halua heti uudestaan istua. Erityisesti abivuosi oli miulle tosi raskas. Mutta kuten sanontakin kuuluu; lopussa kiitos seisoo. (:

Onnea kaikille muillekin lauantaina valmistuneille, oli sitten kyseessä ylioppilaaksi tai ammattiin valmistuminen! ^^

Kiitos lukijoille!