2017/06/14

Kuun kierto (art trade)

"Fall on Your Sword - Driverless Car"

Superpitkästä aikaa art tradea!

Tradetoveriksi päätyi MeuWi (Instagramissa @viisikanta). Kauniin tyylin omaava taiteilija on piristänyt monta kertaa päivääni ihanilla kommenteillaan. Jo pidemmän aikaa on tullut pohdittua, suostuisiko hän tekemään kanssani taidevaihtokauppaa, mutten ole vain saanut aikaiseksi kysyä.
MeuWi ehdotti, että piirtäisin jomman kumman hänen yksisarvishahmoistaan. Luultavasti mustanpuhuvaan Morningstariin olisin päätynyt itsenäisestikin. Hahmo on näyttävä mahtavine kiharoineen.
Olen myös huomannut vältteleväni mustien hevosotusten piirtämistä, koska en tiedä, kuinka ne pitäisi varjostaa. No, eihän asiaa voi yrittämättä oppia. Challenge accepted! x)

Idea kuvaan syntyi kuin itsestään. Tuntuu, että sanon tämän joka projektin kohdalla, mutta tällä kertaa minkäänlaista ajatustyötä idean eteen ei tarvittu. Se vain... Tuli. XD
Tiedän tradetoverini olevan kiinnostunut ainakin jollain tapaa (heitä minua jollain, jos olen ihan kujalla) taivaankappaleista, fantasiajutuista, astrologiasta ynnä muusta sellaisesta. Ja no, kyllähän hahmon olemus kuun yksisarvisena tarjoaa mahdollisuuden ammentaa ideoita roppakaupalla omaa tradenpuolikasta varten.


Jopas on epäjärjestyksen vallassa oleva pöytä! Vaikka romppeet ovat holtittomasti levällään, on tarkkaa hommaa mitata vesivärilehtiöstä juuri oikean kokoista paperia. Yksisarvisluonnosta pitää samlla mallata paperille, jotta siitä tulee varmasti oikean kokoinen. A4 oli luonnokselle vähän nafti, mikä teki Morningstarin luonnostelusta hitusen kankeaa. Saati sitten koko kuvan suunnitelma, se ei todellakaan mahtunut samalle arkille.
Luonnostellessa Morningstaria tajusin, etten ole ainakaan vuoteen piirtänyt näin realistista hevosta, jolta löytyy pyöreitä muotoja. :__DD


Toinen osa luonnoksesta. Kuvan yläosaan Morningstarin ylle tuli kuun eri vaiheita kuvaava kaari. Tein hoopon koordinaatiston, jonka jaoin vaakatasosta puoliksi. Kuvassa näkvän x-akselin osan puoleen väliin tuli suuri täysikuu. Siitä toisilleen peilikuvina vaiheet etenivät sirppiin asti samalla pienentyen halkaisijaltaan. Harpille tuli käyttöä, jotta kuista tuli molemmille puolille saman kokoiset. Myös viivotin oli ehdottoman tarpeen, jotta apuviivojen avulla taivaankappaleet myös asettuivat samoihin kohtiin "koordinaatistoani", eivätkä seilanneet toispuoleisesti pitkin poikin.

Mukamatemaattista pelleilyä håhå.
Kun luonnokset olivat valmiita ja ääriviivat siirretty lopulliselle paperille, alkoi ankara pohdinta, kuinka varjostan mustan yksisarvisen musteella.
Inspiraatioksi nappasin jemmojen jemmasta vanhan Hevoshullun (...vissiin vuodelta 2005) ja hevossarjakuvajumala Lena Furbergin tekeleen, Firefoot Farmin Freddie -sarjakuvassa näkyvän tyylin.


Ruotsalainen Furberg on innoittanut varmasti lukuisia heppahöperöitä vuosikymmenten ajan piirtämään kaviokkaita. Kuulun tähän kastiin; fanitin Furbergin tyyliä lapsena tuhannen auringon voimalla. Hänen taide sarjakuvissa innosti itseäkin tarttumaan kynään aina uudestaan, vaikka turhautti. Idolin upeat piirrokset valoivat uskoa hädin tuskin kouluikäiseen Eevaan. Joskus aikuisena ahkeran harjoittelun seurauksena voisi olla noin hyvä!
Toinen tälläinen taitelija on niin ikään ruotsalainen Johan Egerkrans. Hänen kynänjälkensä on vanginnut ihailevan katseeni myöskin jo yli vuosikymmenen ajan.

Sosiaalisen median ansiosta olen "löytänyt" Furbergin taiteen uudestaan ja ajattelin turvautua yhden suurimman lapsuuden idolini tekeleisiin. Minusta on täysin ok tutkia elementtejä toisten taiteilijoiden tyylistä. Se auttaa tosinaan pääsemään alkuun, kun voi katsoa, miten joku muu toteuttaa itselle vaikealta tuntuvan asian. Älkää ymmärtäkö minua väärin, suora kopiointi on edelleen ehdottomasti kiellettyä. Vaikutteiden ottaminen taas ei, kun muistaa kuitenkin toteuttaa asiat omalle tyylilleen uskollisesti.


Näillä eväillä eteenpäin. Ehkä tästä jotain tuleekin, vaikka usko omaan tekemiseen projektin alussa haparoikin. :'D


En uskaltanut heti alkuun vetää varjostettuja kohtia liian mustiksi. Mustaa on helpompi lisätä kuin muuttaa mustella tuhrattuja alueita taas valkoisiksi. Eihän sekään toki mahdotonta olisi - valkoinen guassiväri on keksitty - mutta näin oli helpompi toimia.


Sitä mukaa, kun projekti eteni, myös hevosen muotojen ja varjojen hahmottaminen helpottui. Pääni pieni 3D-mallinnustudio hurisi tehokkaasti. Morningstarin harja oli yksi suosikkikohdista tehdä. Jos jotakuta kiinnostaa, kiahrasuortuvat on eroteltu toisistaan jättämällä suortuvoiden väliin pieni valkoinen kaistale. Käytän samaa tekniikkaa oikeastaan aina, kun mustien alueiden välille pitää tehdä selkeä raja.


Tässä vaiheessa vuorossa oli kuut, mutta harppi jäi laatikkoon. Ei sivellintä saa edes omistamaani harpinretaleeseen kiinni, saati sittten että jälki olisi edes jokseenkin siistiä. Ronskisti vapaalla kädellä vaan! (y)
Etualalle ilmestyi kaksi rosoista kalliota tuomaan syvyyttä kuvaan.


Viimeinen wip-kuva. Tässä vaiheessa kuiden stipplaus (pisteillä varjostaminen), mustan taustan, maan tekstuurin ja itse hevoshahmon varjostus on vielä kesken. Suunnilleen sellainen neljästä viiteen tuntia työtä vielä edessä.
Projekti tuli viimeisteltyä eilen illalla telkkarin ääressä. En ole erityisen kiinnostunut politiikasta, mutta pitihän uteliaisuudesta seurata, kun melkein päälle rymähtänyt hallituskriisi aiheutti kohinaa kautta median. Erilaiset ajankohtaisohjelmat ovat myös helppoja taustalla, kun voi vain kuunnella käyttäen näköaistia johonkin muuhun puuhaan - vaikka traden viimeistelyyn.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Kuun kierto", työvälineinä pieniä näädänkarvasiveltimiä (Kolibri kolinsky) musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri, Sakura Pigma Micron -tussikynät ja Artline -tussikynä. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24,5 x 33,5cm. Vesiväripaperin sijaan parempi vaihtoehto olisi voinut olla sileän pinnan omaava paperi, mutta aloittaessani projektia en omistanut sellaista paperia, joka kestäisi myös märkätekniikan (eli hillittömän musteella läträämisen). Nyt miulta löytyy kriteerit täyttävää Bristol-paperia, joka on omituinen tuttavuus. Siitä lisää myöhemmin!

Projektina tämä oli yksi haastavimmista, mitä olen koskaan tehnyt. Yksisarvisen varjostaminen oli vaikeaa. Eivätkä varjot mätsää ihan täysin todellista valotusolosuhdetta kuvassa. Osittain se oli tietoinen valinta, koska miusta tuntuu, että kuvasta olisi tullut liian lättänä "täydellä" varjostuksella. Se olisi ollut liian musta, jopa minunkaltaiselle ihmiselle. :'D


Kiitos lukijoille!

2017/06/06

Tuore ylioppilas

"Arch Enemy - No Gods, No Masters"

"Nää Fredriksonin valkomustat hatut on alkukevään kuuminta muotia"

Kuvasta kiitos rakkaalle Janille. ♥
Miusta tuli sitten virallisesti ylioppilas viime lauantaina. Lukio on lusittu ja edessä odottavat uudet haasteet.

Lauantain juhlasää oli jäätävän kylmä, mutta onneksi lakkijuhlan tunnelma lämmitti juhlavissa puitteissa.
Puheet ja musiikkiesitykset olivat mieleeni, ja sopivasti tilanteeseen istuvia. Ei mitään koulutuskuntayhtymän tulevaisuusarvioita tai nuotin vierestä vikistyjä Frontside Ollieita, joita on joskus vastaavissa juhlallisuuksissa joutunut kuuntelemaan. Hyih, ei enää ikinä. :'D
Ainoa puuduttava osuus oli, kun kaikki 177 tulevaa hattupäätä hakivat todistuksensa ja lakkinsa yksitellen lavalta. Alku meni omaa vuoroa panikoidessa, loppuaika taas sitä hetkeä odottaessa, kun lakin sai laittaa päähänsä
Olisi kovasti tehnyt mieli laittaa kuva tähän siitä hetkestä, kun käyn itse lavalla, mutta en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä sillä, että julkaisisin luvatta kumuista ihmisistä netissä.
Sitä tosin pitää hehkuttaa, että selvisin koko juhlan sujuvasti ilman kompurointia 10cm korkuisilla, miltei piikeillä koroilla. Se vähän jännitti, kun korkoja tulee niin valitettavan harvoin käytettyä.


Ja ne paperit! Sain komeammat todistukset mitä olin osannut itseltäni edes odottaa.
Ylioppilastodistustani koristaa rivi LEMC (L keskipitkä ruotsi, E äidinkieli, M yhteiskuntaoppi ja C pitkä englanti, joka tosin oli pisteen päässä M:stä), johon olen kokonaisuudessaan todella tyytyväinen. Erityisesti tuo L, en olisi ikinä uskonut kirjoittavani ällää mistään.
Toinen kotimainen on toki ollut minulle aina vahva aine koulussa, ja pohdin lukion alussa, että olisin vaihtanut kokonaan pitkään ruotsiin. Pysyin kuitenkin keskipitkässä, koska pitkä näyttäytyi niin paljon vaikeampana helppoon keskipitkään verrattuna. :')
Kirjoitin siis vain pakolliset neljä ainetta, kun opintojen nopeuttamisen takia ehdin vain yhdelle kirjoituskerralle. Kaikki oli pakko rykäistä kerralla, jotta kolmeen vuoteen valmistun, mutta tosi hyvinhän tämä silti meni! : D

Lukion päättötodistuksen kaikkien aineiden keskiarvo oli 8,56. Ei huono sekään, kun huomioi miten monta kertaa olen mennyt koeviikolla hyvin köykäisellä lukemisella. Opiskelin kyllä ahkerasti välillä, mutta lukio ei koskaan saanut opiskelumotivaatiotani kohoamaan hirmuisen korkealle. Toisaalta opin lukiossa stressaamaan vähemmän koulusta mitä yläasteella. Asioita pitää osata laittaa tärkeysjärjestykseen, eikä kaikessa tarvitse olla paras. Taidosta tulee varmasti hyötyä, jos pääsen aloittamaan syksyllä korkeakoulussa.

Hyvien todistusten lisäksi sain neljä stipendiä. NELJÄ. En edes ymmärrä miten ihmeessä niitä kasautui niin paljon omalle kontolleni. Sain kaksi kuvataidestipendiä (toinen "yleinen" kuvisstipendi, toinen kirjastipendi lukiodiplomisuorituksesta), Pohjola Nordenin ruotsin kielen kirjastipendi ja 400€ starttistipendi "oman elämänsä sankarille". Viimeisen kohdalla olin ihan satavarma kuulleeni väärin, mutta ei! Tärisin niin paljon ihmetyksestä ja onnesta, eikä kyllä kyyneleetkään olleet tuossa hetkessä kaukana!

Sain ihania korttejakin. :3

Loppujen lopuksi olen onnellinen, että lukio on ohi. Nämä kolme vuotta olivat sellainen vuoristorata, johon en välttämättä halua heti uudestaan istua. Erityisesti abivuosi oli miulle tosi raskas. Mutta kuten sanontakin kuuluu; lopussa kiitos seisoo. (:

Onnea kaikille muillekin lauantaina valmistuneille, oli sitten kyseessä ylioppilaaksi tai ammattiin valmistuminen! ^^

Kiitos lukijoille!

2017/05/31

Toukokuuta

"Kent - Tennsoldater"


Lienee pienen kuulumispäivityksen aika.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen jatkunut hillitön kiire on onneksi tuntunut hieman rauhoittuvan. Tosin paino sanalla hieman. :'D
Elin siinä uskossa, että kiire loppuu kirjoituksiin, mutta kuten täällä tulin turinoineeksi, eihän siinä käynyt niin. Huhtikuussa tunnit meinasivat monta kertaa loppua kesken. Se oli hullua, mutta samalla kohtasin todella mukavia asioita. Olen niistä kiitollinen. Nyt toukokuussakin kalenterissa on ollut yhtä lailla kaikkea kivaa, joita on pakko purkaa teille lukijoillekin.

Kuun puolen välin paikkeilla suunnattiin Rovaniemelle poikaystävän porukoille kyläilemään. Reissu oli jälleen mainio.

Nemo olisi ilmeisesti tahtonut mukaan. :'D
Normaalista poiketen hyppäsimmekin Helsinkiin menevään bussiin, sieltä junalla pitkin Kehärataa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja lentäen Rovaniemelle. Matkustusyhdistelmä kokonaisuudessaan oli istumalihasystävällisempi mitä bussi ja tunteja junaa nopeampi.
Reissun seurauksena saan viivata yli yhden asian haavelistaltani; olen matkustanut lentokoneella ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja se jos mikä oli siistiä!
Jo pelkästään lentokentän tunnelma oli ihanan lähdöntäyteinen, saati sitten kun pääsi koneeseen. Olo oli niin epätodellinen, kun kone irtosi kiitoradasta ja nousi ilmaan. Olisin halunnut hihittää innostuksesta penkissäni, mutta se olisi näyttänyt vähintäänkin outona kanssamatkustajien silmissä. Siispä hymyilin vain leveästi, pidin mölyt tiukasti mahassani ja ihailin alla pienevää maisemaa.


Rovaniemen-reissuun kuului muun muassa keilaamista, hyvin syömistä, leffojen ja Euroviisujen tujottelua (10. vuosi putkeen, kun katsoin viisut, huhhuh!), ja nukkumista. Nukuin varmaan kaikki univelkani pois, kun torkahtelin milloin minnekin, vaikka nukuin hyviä ja pitkiä yöunia. Teki hyvää, uni on paras stressilääke.


Juhlistimme porukalla myös valmistumistani etukäteen. Olin niin otettu kaikesta, että taisin olla vähän enemmänkin sykkyrällä kakkulapio kädessä heiluessa. : D En ole tottunut mihinkään tälläiseen. Enkä varmasti osannut välittää kiitollisuuteni määrää verbaalisesti. Tuolla oli ihan hurjan iso merkitys miulle.
Herkut olivat todella hyviä, ja sainpa tuon kakkukoristeenkin mukaani.

Kalenterissa on jo seuraava Lapin-reissu merkattuna, mutta sitä saa odottaa tovin. Siitä kuitenkin tulee jotain erityistä, että tuskin pysyn pöksyissäni! :3

Sain ensimmäistä kertaa elämässäni graafiseen suunnitteluun liittyvä töitä! Vaikka joskus teinkin päätöksen, etten muuta harrastustani edes pienimuotoiseksi työksi, halusin tarttua tilaisuuteen. En ahneuttani, vaan kokeillakseni, mitä tästä voi seurata. Uudenlaista kokemusta ainakin, koska olen auttamatta täysi keltanokka silloin, kun homma muuttuu astetta vakavammaksi ja tehtävänä on suunnitella jotain kaupalliseen tarkoitukseen kelpaavaa särmikkäiden fantasiaheppojen sijaan.
On myös mukavaa huomata, että joku haluaa tarjota minulle vastineeksi työstä muutakin kuin mainetta ja kunniaa. Mitä olen aihetta seurannut, tuntuu että luovissa hommissa vitsaus on palkattomuus - ainakin jos sinulla ei ole alan tutkintoa tai mittavaa kokemusta. Liian usein ihmset unohtavat, että se niin kutsuttu "maine ja kunnia" ei maksa kenenkään puhelinlaskua tai vuokraa.
Mahtava aussitubettaja Josiah Brooks tekikin aiheesta havainnollistavan videon.

Vastaavasti ensimmäinen oikea pitkä työsuhteeni tuli päätökseen viime viikonloppuna. Heti kahdeksannen luokan alun jälkeen arkeeni tuli töissä käyminen koulun ohella. Se oli uutta ja outoa, ikää kun miulla oli tuolloin vasta 14 vuoden verran. Nyt, noin viisi vuotta myöhemmin, 19 vuotiaana ja lukiosta valmistuvana abiturienttina, aikani tuossa työpaikassa on tullut päätökseensä. Kieltämättä aika haikea fiilis.
Opin vajaan viiden vuoden aikana valtavasti mm. työelämän pelisäännöistä, omien aikataulujen organisoinnista sekä ulkotyön plussista ja miinuksista. Noita oppeja niin nuorena ei olisi varmasti muualta saanutkaan.

Ammattikorkean pääsykokeisiin pänttääminen alkaa olla loppusuoralla.
Sisällä lukeminen ei ole kauniina kesäisinä päivinä napannut, joten olen raahannut ahterini lähiseen rantaan ja istunut rantakalliolla lukemassa. Vaikka rannalla oleva puistoalue on suosittu erityisesti lämpimällä ilmalla, tuo kohta rannasta on ollut ihanan rauhallinen paikka - siis loistava opiskeluun. Digitaalinen pääsykoemateriaali on kulkenut helposti puhelimessa mukana.


Huomenna opit laitetaan testiin ensimmäisen pääsykokeen muodossa (jänskättää, tuo kun on se tärkein) ja ensi viikolla on vielä kaksi edessä.
Jos ihan rehellisiä ollaan, haluaisin pikakelata itseni ensi viikon perjantai-iltaan, jolloin kaikki on hoidettu pois päiväjärjestyksestä.


Ja vielä tämä. Järjestelmäkamerani hajosi viime sunnuntaina lopullisesti. Objektiivivirhettä ei pysty itse korjaamaan, vaan rakkine pitäisi viedä huoltoon ja pahimmassa tapauksessa ostaa uusi putki kaveriksi. Kameralla on tosin jo ikää (~4,5v), niin en nää huollattamisessa mitään ideaa, vaan pitänee sen sijaan hommata uusi kuvasväline jossain vaiheessa. Siihen asti kitkuttelen puhelimen kameralla, joka onneksi on enemmän kuin kelvollinen puhelimen kameraksi.

Tälläistä tänne tällä kertaa, tulipas jälleen vallan innostuttua kirjoittamaan! :'D

Kiitos lukijoille!

2017/05/29

Kukaan ei kieltänyt piirtämistä

"Sonata Arctica - Revontulet"

Julkaistaanpa tämä postaus pois luonnoksista roikkumasta. : D

SonatA SinfonicA -reissun seurauksena Tony Kakko päätyi piirrustuspaperilleni. Halusin taltioida jotain tapahtumaan liittyvää, vaikka kuvaaminen olikin kielletty. No, miepä piirrän sitten! : D
Tarkan realismin sijaan lähdin toteuttamaan kuvaa rennosti tunnusomaisella särmikkäällä jäljelläni, josta ei sarjakuvahenkisyyttäkään puutu.

Piirroksen luonnos tuli tehtyä sängyllä loikoillen. Ei se ergonomisin asento piirtämiseen, mutta pöydän ääressä istuminen on välillä yliarvostettua. Ainakin yöllä.
Tosiaan, silloin kello oli jo niin paljon, että unirytmittömänkin ihmisen olisi ollut parempi olla jo nukkumassa, mutta tahdoin silti piirtää jotain omaa hetken. Olin tuonakin päivänä kyllä viettänyt tunteja kynä kädessä, mutta työjuttuja piirrellen.


Yöllinen kopiopaperille tehty luonnos rankan anatomiakorjailun ja pikaisen tussaamisen jälkeen. Näyttää suttuiselta, koska en luonnollisesti panostanut tussauksen laatuun tässä vaiheessa.
"Tussiluonnosta" piti myös suurentaa tietokoneella, koska se oli minusta aavistuksen verran liian pieni lopullista kuvaa ajatellen.

Sitten varsinaisen tussaamisen pariin kunnolliselle Cansonin vesiväripaperille.




Valmis lineart. Tästä tuli yllättävän skarppi jäljeltään. Missään ei ole mustesotkuja tai merkittäviä virheitä. Minusta on tainnut tulla hyvä tässä hommassa, vaikka itse sanonkin. : D


Seuraavaksi maalaamaan. Tässä kuvassa ollaan noin puolessa välissä maalaamisen suhteen.
Vesivärien kansa puuhastelua onkin ollut toisinaan ikävä, sillä viime kerrasta on viisi kuukautta aikaa. Jaiks.
Tavoittelin takin punaisesta sävystä mahdollisimman elävää, jossa valoisat kohdat olisivat selkeästi kirkkaampia lämpimän punaisia ja varjoon jäävät taittaisivat kylminä sävyinä enemmän siniseen. Suunnitelman toteutus ei onnistunut ihan tismalleen niin kuin ajattelin, mutta tulipa yritettyä. : D
Ihon oikean sävyn hakeminen oli myös haastavaa. En tahtonut siitä liian keltaista tai tummaa, koska se ei olisi vastannut Kakon todellista ulkonäköä.

Valmis työ näyttää tältä:


"T. Kakko - SonatA SinfonicA", työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri ja parissa yksityiskohdassa myös Derwent Inktense -kynät. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan 20 x 26 cm.
Olen itse tyytyväinen lopputulokseen. Kohde on tunnistettavissa, ja samaan aikaan oma tyylikin näkyy kuvassa. (:



Ja tämän nähtyäni putosin penkiltä. Tuhrun kohde oli nähnyt tekeleeni ja olipa herra jättänyt kommentinkin kuvaan Instagramissa! Iiiiks. ;__;
Arvostan kovasti, että varmasti lukuisia fanitaidekuvia kohtaava kiireinen muusikko oli käyttänyt aikaansa ja kommentoinut, koska tuo on näin piirtäjän näkökulmasta parasta mitä voi tapahtua.

Kiitos lukijoille!