2013/12/23

Ei aina voi onnistua

Pakollinen riemuintoilu tähän alkuun: jee, joululoma!

Jokaiselle lienee tuttuja ne tilanteet, jolloin kaikki menee päin mäntyä tai kuusta. Tai jotain muuta. Pieleen. Fail.

Pari postausta sitten mainitussa sarvipääseinäkoristepiirroksessa (rrrrakastan yhdysssanoja ja suomen kieltä) kaikki tuntui menevän niin kuin ei pitäisi. Kuten silloin jo kerroin, tussaus sujui todella huonosti. Värittäessä kaikki sujui hyvin tähän pisteeseen asti:


Värit asettuivat miusta hyvin ja näyttivät sille, kuten pitikin. Aloin työstämään taustaa, joka meni persuksilleen ensimmäisestä kynänheilautuksesta lähtien. Aluksi kaavailtu värimaailma ja harmaanvihertävä tausta eivät toimineet paperilla ollenkaan. Päätin värittää peuran loppuun ja tehdä taustan digitaalisesti.
Digitaalinen tausta ei näyttänyt nätiltä, mutta se sai kelvata. Tallennusvaiheessa länttäsin pari tasoa vahingossa väärään järestykseen ja toki suljin Gimpin, eikä muokattavan .xcf-tiedoston luominen "varmuuskopioksi" tullut mieleenkään. Siispä koko kuva näytti tallennuksen jälkeen ihan kamalalta.
Järki sanoo, että lopeta nyt, mutta päätin yrittää kyhätä työstä jotain, sillä olisi ollut harmi heittää monien tuntien työ kokonaan hukkaan.


Lopputulos näyttää tuolta. En ole ollenkaan tyytyväinen, mutta olkoon.
Työvälineinä peurassa puuvärit (Faber-Castell Art Grip, muutamat merkittömät kynälootan pohjalla pyörivät), kalligrafiakynä, musta pullomuste ja 0.1 rajaustussi. Digitaalinen korjaus tehty Gimpillä ja Wacomin Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä. Alkuperäinen työ on tehty Daler Rowneyn Draw 160g -paperille.

Toinen viime aikoina työn alla pyörinyt projekti, joka myös epäonnistui näyttää tälle:

Keinovalo tappoi laadun, oh well. <2
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, mikäli joku löytää kuvan keskeneräisestä työstä yhtäläisyyksiä tämän hevosen kanssa.
Kyseinen hevonen, Kissakulman tallin Bisse kuoli tässä jokunen aikaa sitten. ;__; Mie toki halusin piirtää jotain hevosen muistolle. Piirros kuitenkin valitettavasti epäonnistui melkein heti, koska realististen kuvien värittämien on hirvittävän vaikeaa.
Pitää harjoitella sitäkin enemmän tulevaisuudessa~

Kiitos lukijoille ja oikein hyvää joulua itse kullekin! (:


2013/12/10

Jouluvalobongarit


Torstaina suuntana oli Itämeren rannalla nököttävän pääkaupunkimme. Oikeastaan reissuun lähtö tuli yllättävän lyhyellä varoitusajalla. Se tosin ei haitannut tippaakaan, koska en näe mitään syytä kieltäytyä viikonloppureissusta hyvän kaverin luokse.
Miun ja Karoliinan viime näkemisestä oli ehtinyt kulua taas kamalan pitkä aika. Mutta minkäs teet, että Jyväskylä ja Helsinki eivät ole naapurikaupunkeja, eikä koulussa ole liikaa ylimääräisiä lomia.
Torstain junamatka meni kuin siivillä. Muutaman tunnin kulumisen tajusi vasta kun ikkunoista ei näkynyt mitään iltapäivän hämärtyessä lukuunottamatta ohikiitävien taajamien valoja. Pimeä vuodenaika ei haittaa niin kauan, kun maa on valkoinen. No, perillä ei ollut. XD



Perjantaina itsenäisyyspäivän juhlistamisen sijaan pääpaino oli Karoliinan 16-v synttäreiden juhlistamisessa. Julmetun rankat paardit meillä olikin. <34567 Samalla tuli miitattua ystäväni muita kavereita. Olihan se suoraan sanoen vähän awkward moment aluksi, syystä että olen raivostuttavan ujo ihminen. Mutta kaikki oli mukavia ja miulla oli kivaa. Tuli myös naurettua kaikenlaiselle ja leikittiin Naamakirjasalapoliiseja.
...No, ei siitä sen enempää. XDD
Illalla sain karun muistutuksen siitä, että en pysty syömään suklaata juuri yhtään (vaikka se onkin niin hyvää nyyh) ja iltayöstä sain migreenin rieasakseni. Kaakaolla ja migreenillä on pakko olla joku vahva yhteys, kun tuo ei ollut ensimmäinen kerta kun käy noin! Onneksi lääkkeet sekä pitkät yöunet pelastivat tilanteen.



Lauantaina nukuttiin todellakin pitkään. Heräilyn ja virkistävän kahvikupposen jälkeen köröteltiin keskustaan. Molempien kamerat lauloivat kauppakeskusten taustajoululaulujen tahtiin kun räpsittiin kuvia jouluvaloista. Pakko sanoa, ne olivat nättejä. :3 Kaduilla kuljeskellessa kamera ei myöskään pysynyt laukussa. Naureskeltiin siinä, että mehän mennään turisteista. Mie periaatteessa olinkin ja Karo miun opas~



Kun Kampin kauppaeskuksessakin oltiin, niin eihän me voitu jättää kauppoja kiertämättä. &gt;)
Normaalisti kaupoissa haahuilusta vähemmän pitävänä miekin innostuin Cybershopissa (mikä huutava vääryys, että kyseistä kauppaa ei ole täällä päin !1). Tuttu kauppahan se on, tilasin sieltä hiusväriä viimeksi marras- joulukuun vaihteessa. : D Kivijalkaliikkeessä käyminen on kuitenkin ihan erilaista.
Mukaan tarttui Joy Divisionin bändipaita Ian Curtisin kuvalla, joka olisi pitänyt ostaa jo iät ja ajat. Raahasin Karoliinan toki myös naapurikauppaan, Morticaan. Sieltä lähti mukaan purkki pinkkiä hiusväriä. Olen pitkään suunnitellut tekeväni hiuksilleni jotain villiä, joten eiköhän pinkin ja kirkkaanpunaisen yhdistelä ole tarpeekis värikäs! En malta odottaa ensi viikon viikonloppua, jolloin miulla on taas aikaa sotkea shokkiväriä päähän. :3



Illalla piirreltiin kaikkea randomia. Joskus on kiva piirtää sen kummemin lopputulosta miettimättä ja panostamatta, vaikka lopputulos onkin mitä on. :'D

Ideasta syytän niitä metrossa istuneita vaahtosammuttimen kokoisia swag-penskoja...
Sunnuntai meni ihmeempiä tekemättä. Nukuttiin pitkään, mätettiin Ōkamia Wiillä, laitettiin ruokaa (okei mie olin varmaankin enemmän tiellä kuin mitenkään avuksi XD) ja niin päin pois. Iltapäivällä suuntana oli Rautatientori, ja siinä vasta tajusi miten nopeasti aika olikaan mennyt! Tai no, aika menee aina liian nopeasti kun on kivaa. : D Junamatka kotiin päin tuntui kestävän kamalan kauan, eikä juna ollut se mitä aluksi odotin + siellä oli kamalan kylmä koko matkan ajan. Jätän kuitenkin rautatieliikenneaiheisen vinoilun kertomatta ja tyydyn toteamaan, että oli ihana itsenäisyyspäiväviikonloppu. :3



Kiitos lukijoille. ^^

2013/12/01

Vuoden kohokohta?


Joulu. Tuo vuoden kohokohdaksikin väitetty juhla alkaa olla taas yllättävän lähellä.

En ole niitä ihmisiä, jotka aloittavat jouluhössötyksen marraskuun alkupuolella tai niitä, jotka verhoavat kotinsa punaisiin joulukoristeisiin heti kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan, ja maa verhoutuu lumen alle. En myöskään voisi kuvitella soittavani joululauluja kotosalla ja pomppivani jotain epämääräistä tonttutanssia ympäri huushollia tehden itsestäni täyden tontun, sillä pelkästään marketeiden taustamusiikkina toimiva jouluinen pimputus onnistuu aiheuttamaan pienen migreenin. Pysyn omissa soittolistoissani vuodenajasta huolimatta.

Tuo kaveri oli vallan äänekäs tapaus, joten tiedänpähän nyt what does the squirrel say ! XD
En kuitenkaan inhoa joulua. En todellakaan. "Inhota" olisi liian voimakas verbi tähän.
Kuusijuhlassa on paljon hyvääkin. Esimerkiksi joulunalus on kiireisintä aikaa töissä, joka tietää palkkapäivänä hieman suurenpaa summaa tilille. Loma ja kaikenlaiset jouluherkut ovat vallan jees. Jälkimmäisenä mainittu valitettavasti näkyy vaa'alla laukaisten "näytän mursulta" -paniikin sitten vuodenvaihteessa, josta seuraa läjä uudenvuodenlupauksia terveellisemmän ruokavalion puolesta ja miljoonan mässylakon puolesta.
Myös se tietty tunnelma on omalla tavallaan aivan ihana, mikäli sen joulufiiliksen vaan saa päälle. Siinä mie olen varsin huono, viime joulukin meni sen kummemmin fiilistelemättä nyhräten jotain vähemmän tärkeää. Ehkä tänä vuonna onnistuisin vähän aiemmin~
Pitänee mainita myöskin, että jouluvalot ovat myös hurjan nättejä. :3


Mutta yksi asia on joulunalusajassa ylitse muiden ärsyttävyydellään. Se kaupallisuus. Eikö vähempikin riittäisi? Okei, tiedänhän minä, että joulu on lähes kaikkialla suosituin ja kiireisin sesonki, joka tuottaa suuren osan kauppojen loppuvuoden voitoista. Ja mitä enemmän mainostetaan, sitä paremmin todennäköisesti saadaan asiakkaita tuhlaamaan eurojaan kaikenmaailman vimpaimiin, joita ei välttämättä edes osaisi kaivata millään asteella, ellei niistä hössötettäisi joka paikassa.
Näin töiden puolesta saan räplätä joulun ilosanomaa tenaville toivottavien riemunkirjavien lelukuvastojen kanssa ihan tarpeeksi.
Sähköpostilootaparka täyttyy jo marraskuun puolenvälin paikkeilla kaikenlaisista tarjouskirjeistä ja ohjeistuksesta siitä, mitä sinne pukinkonttiin tulee änkeä. Sitä saa olla koko ajan siistimässä, ettei koko homma törähdä tukkoon parissa päivässä. Menet minne vain, törmäät kirkkaanpunaisiin joulumainoksiin ja materialismin tulvaan. Ja joulun takia valtavan stressin kehitteleviin ihmisiin, jotka rynnivät ympäriinsä tuli takamuksen alla "kiireensä" takia ja maksavat itsensä kipeäksi ostellen kaikkea kuusijuhlaa varten.
Eihän se miuta liikuta tai kiinnosta, miten ihmiset joulunsa viettävät, - jokainen tallaa tavallaan, mutta huvittaa on se jäätävä kiire ja stressaaminen vain parin päivän takia.
Tai no, itselleni joulu on vain "pari vapaapäivää". Pienenä kersanahan sitä ilman muuta odotti innolla varmaankin juuri sen materialismin takia voi fghjkl mutta enää ei niinkään nappaa.


Mie itse en tule ostamaan yhtäkään joululahjaa tänä vuonna kellekään. Ei, tässä ei ole kyse siitä etteikö lähipiirin ihmiset olisivat olleet kilttejä, - he ovat olleet ihania koko kuluneen vuoden. Enemmänkin tässä on kyse jonkinlaisesta omasta halusta tehdä päinvastoin valtavirtaaväestöön verrattuna. Eikä ole miulla ensimmäinen kerta, kun haluan tehdä asiat omalla tavallani, heheh. Toisekseen, kuten jo yllä sanoin, itse en joulua pahemmin juhli ja olen enemmän kuin sinut asian kanssa.
En myöskään odota yhtäkään joululahjaa. En tarvitse yhtään mitään konkreettista. Esimerkiksi kavereiden suhteen miulle tärkeintä on, että he ovat miun kavereita tulevaisuudessakin. Ei sitä millään konkreettisella korvata, sehän on itsestäänselvyys.
Ja voi kyllä, tiedän mistä puhun.

Tälläistä mielipidekirjoituksentynkää tällä kertaa. (: Postauksen kuvat on käyty räpsimässä maanantaina.


Piirtämisestä sen verran täytyy mainita, että picture wall -tyylinen kuva peurasta otti ja kusaisi. Tai no, en saanut väritystä toimimaan oman mieleni mukaan, jonka takia työ näyttää tällä hetkellä nätisti sanottuna jäätävälle. Pientä orastavaa vitutuksen anteeksi kielenkäyttöni poikasta havaittavissa, sillä käytin tuohon työhön varmaan rapiat 15h. Näyttää huolestuttavasti siltä, että tuo aika on mennyt hukkaan.
Kyllä, miuta ärsyttää, mutta kiitän lukijoita tässä näin lopuksi.

2013/11/28

Kaksi kautta neljä

Sain viikonloppuna valmiiksi Blárin reffin. En vain ole ehtinyt asiasta vielä turinoimaan, koska olen lähinnä viettänyt nukkumalla kaikki iltapäivät tällä viikolla. Tai ollut töissä. Väsymys painaa lyijyäkin enemmän, oh well.

deviantARTissa.
Uusi reffi on mielestäni vähintäänkin miljoona kertaa parempi mitä vanha kamaluus. XD Tässä uudessa sain sinisen sävyn paremmin esiin. Itseäni häiritsi pitään vanhan reference sheetin ylikirkas sininen, se ei yksinkertaisesti näyttänyt hyvälle.

Blárin design ei ole muuttunut kertaakaan alkuperäisestä. Hevonen näytti ensimmäistä kertaa paperille ravatessaan tälle:



Kuva on kesäkuulta 2011. Suurin piirtein kaksi ja puoli vuotta vanha siis. Selän kuvio on muuttanut hieman muotoaan aikojen saatossa, mutta muuten hyvin samalta sininen tamma (blár on islantia ja tarkoittaa sinistä) näyttää.
Tai no, miun taidot hevosen anatomian kuvaamisessa ovat ottaneet harppauksen parempaan suuntaan. : D

Kiitän lukijoita.

2013/11/19

Seinäkoriste

Suunnittelin ottavani enemmän kuvia tussausprojektin aikana. Kuitenkin näpersin tämän kanssa niin innokkaasti, että unohdin kameran olemassaolon ja kuvien ottamisen ihan kokonaan.


Luonnos siirretty lopulliselle paperille ja tussaus kalligrafiakynällä aluillaan. Idea työhön oli tullut mieleen jo eräänä sateisena lokakuun iltana, mutta työn aloittaminen oli jäänyt syystä tai toisesta.
Luonnosteluvaihe oli todellinen haaste tässä työssä! Tein kaksi luonnosta tuosta sarvipäästä, olkoon se sitten kauris tai peura, en tiedä. XD Olen äärimmäisen kehno hahmottamaan symmetriaa, joten varsinkin sarvet olivat vaikeat tehdä. Yritäpä siinä keikauttaa tismalleen samanlaiset sarvet peilikuvana pään toiselle puolelle. Symmetriaharjoitusta tuli kerrakseen myös taulujen kehysten kanssa. Tein kehykset kokonaan erilliselle paperille, jotten sotkisi peuran luonnosta. Luonnokset oli myös helpompi ja selkeämpi yhdistää, kun peura ja kehykset olivat erillisillä papereilla. Näin pimeänä vuodenaikana muuten huomaa, kuinka epäkäytännöllinen ikkunavalopöytä on, haha.


Tussaus jatkuu. Tässä välissä miun kalligrafiaterä otti ja hajosi. Oli jokseenkin hämmentävää piirtää, kun yllättäen terä leviää keskeltä kahtia. Ihan varoittamatta. Voi olla, että muste ja ovat ajan saatossa heikentäneet metallia. En keksi muuta järkevää selitystä tapahtuneelle. :'D En omista toista tarpeeksi pientä terää, joten tussaamista piti jatkaa tavallisella tussilla, jonka kärki on kooltaan 0.1 mm. Se on _yllättävän_ iso pienen alueen ja tyylittelyviivojen tekemiseen, uskokaa pois! En myöskään pidä tavallisista tusseista, kuivuvat äkkiä, joten saa olla ostamassa koko ajan uusia, sekä jättävät jälkeensä tylsää kumittaessa haalistuvaa viivaa. Tästä inhosta perustusseja kohtaan olen tainnut aiemminkin saarnata, joten en ulise asiasta enempää. XD


Valmis! Aika kämänen tussausjälki, myönnän.
Nuo yksityiskohdat olivat haasteellisia tehdä, mutta toisaalta taas rakastan yksityiskohtaista jälkeä. : DD Eläinten kallot ovat tyyliteltyjä, eikä täydellisen realistisen lopputuloksen jahtaaminen ollut tavoitteena. Sama juttu peurassa, halusin tehdä sille epärealistiset sarvet. XD

Kiitän lukijoita ja lähden metsästämään puuvärilootaa kaapin uumenista~

2013/11/18

Toisen asteen opiskelusuunnitelmia ja punaista hiusväriä

Pyydän anteeksi, ei tälläkään kertaa piirrustuspostausta. Ingoratkaa vapaasti, mikäli ette jaksa lukea.
Jospa sitten seuraavassa postauksessa saisin jotain kivaa teille näytille~!



Koko viikonlopun ajan päässä tuntui surisevan vihaisen ampiaspareven, tai jopa kahden sellaisen, lailla. En oikeastaan tiennyt mitä pitäisi ajatella vai olisiko kannattanut olla vaivaamatta päätään yhtään millään. Mitään teoriassa järkevää en saanutkaan aikaiseksi, mm. kouluhommat maanantaille tuli hutaistua puolihuolimattomasti "hällä väliä" -asenteella.

Kaikesta huolimatta, tänään oli hieno päivä monella tapaa, kaikkea en tässä ala avaamaan, mutta kuitenkin! En muista milloin viimeksi miulla olisi ollut näin varma ja jokseenkin helpottunut fiilis.

Kävin höpisemässä opon kanssa tulevaisuudesta sekä edessä olevasta harppauksesta kohti toisen asteen oppilaitosta selvensi ainakin opiskelusuunnitelmia.
Pakko se on myöntää, että epätietoisuus tulevasta on painanut pitkään. Miulla oli suunnitelmat, vielpä varsin selvät sellaiset opiskeluun peruskoulun jälkeen, mutta suunnitelmat romuttuivat pariinkin otteeseen ulkopuolisten tahojen takia. Ei siinä itse mahda yhtään mitään, jos opiskelulinjat loppuvat ah-niin-ihanasti suoraan nenän edestä ennen kuin ehdit hakea minnekään.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että miusta tulisi ylioppilas ja merkonomi. Kaksoistutkinto siis, varmaankin neljään vuoteen. Saa nyt nähdä. Onneksi tässä on aikaa vielä pohtia monelta kannalta, että mihin oppilaitokseen olisi järkevin hakea maaliskuun yhteishaussa. Tavallinen suomenkielinen lukio pelkästään tuntuu vähän turhauttavalle. Toisekseen, tarvitsenko välttämättä kaikkea 75:n kurssin sisältöä tulevaisuudessa? Erikoislukioita tässä kaupungissa ei ole, ja vaikka IB kiinnostaa paljon, en välttämättä pärjäisi englannin kielisen opiskelun kanssa. Tai no saattaisin pärjätä, mutta se puhuminen. En tiedä mikä siinä on, että suun avaaminen ja englannin papattaminen on miulle niin vaikeaa. Pelkkä amis taas ei myöskään tunnu kovin kivalle, joten näiden kahden välimuoto tuntuu tässä vaiheessa parhaalle.
Pitänee myös mainita, että taidepainotteiselle alalle en halua, koska alan työllisyystilanne on hmmm... no kehno ainakin !

Asiasta kukkaruukkuun, vaikkei tämä nyt mikään tyyliblogi olekaan, värjäsin viikonloppuna hiukset!

Vesileima ties missä syystä että kuva on Twitteristä. Möhöh.
Väri ei loppujen lopuksi muuttunut radikaalisti, - mikä oli tietoinen valinta, eikä perus juurikasvun värjäämisessä pitäisi olla mitään spesiaalia, mutta tällä kertaa länttäsin päähän Crazy Colourin suoraväriä. Tai shokkiväriä. Rakkaalla kylpyhyuoneen kaakeleiden kuolemalla (moi meidän kylppäri punertaa kauniisti, äiti tykkää ♥) on monta nimeä. Olen toki aiemmin värjännyt hiuksia Directionsin suoravärillä (joka ei värjää kaakeleita niin helkutisti), mutta siitä on aikaa. Silloin sävy oli muistaakseni Violet. Kyllä, miulla oli violetit hiukset seitsemännen luokan talvella.

Valo vääristää todellista väriä molemmissa kuvissa. Paljon.
Vasemmalla ennen värjäystä ja oikealla värjäyksen jälkeen. Vasemalla otetussa kuvassa hiukset on värjätty markettivärillä, mutta värjäyskerrasta oli ehtinyt vierähtää noin kuutisen viikkoa. Laiskana ihmisenä en ole myöskään jaksanut änkeä värjääviä hiusnaamioita lettiä piristämään, joten värääminen tuli tarpeeseen. En vaalentanut hiusta yhtään, länttäsin vain suoravärin päähän ja sillä hyvä. Lopputulos näkyykin kuvassa oikealla.



Ja lopputuloshan miellyttää omaa silmääni. :3 Pitää vain toivoa että väri kestää kirkkaana! Sain myös sylikaupalla inspiraatiota tuleviin värjäilyihin, tiedä mitä niistäkin kehkeytyy~

Kiitos kaunis lukijoille. ^^

2013/11/11

Marraskuista mutinaa

Kirjoittelen tänne nyt pitkästä aikaa, silläkin uhalla, että postauksesta tulee tylsä.
Tällä hetkellä en hyviä julkaisukelpoisia kuvia omista, mutta let's deal with it. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin toki voinut napata kameran mukaan äsken lenkillä käydessä. Kuvaaminen ei vaan nyt napannut, vaikka nopeasti pois hiipuvassa iltapäivän punertavassa auringonvalossa olisi saanut kivoja otoksia. Mutta ei vaan inspaa.
Tämä päivä on mennyt rennosti kotosalla ruoanlaiton ja leivonnan parissa, syystä taksvärkki. (:

Miusta tuntuu, että viime aikoina olisi tapahtunut jotenkin valtavasti kaikenlaista. Toiselta kantilta ajateltuna taas ei. Viime aikoihin on mahtunut hurjasti naurua ja hölmöä läppää. Elän tällä menolla vähintään satavuotiaaksi.
Löysin itseni myös suunnittelemasta lyhytelokuvan käsikirjoitusta. Vaikka vanha oma videotuotannonhärpäkke onkin kuollut ja kuopattu, niin se ei estä miuta lähtemästä kameranaisen ja editoijan hommiin uuteen projektiin loistavien tyyppien kanssa. Alustavana suunnitelma on aloittaa kuvaukset loppuviikosta, mutta ei siitä sen enempää~


Piirtämisen suhteen miulla on ylitsepursuava määrä ideoita ja suunnitelmia. Tarvitsisin enemmän aikaa.
Ensin kuitenkin pitää saada reffiprojektit pois alta, sillä muuten ne jäävät puoleen väliin. Tiedän sen itsestäni, että jokseenkin tylsän oloiset projektit jäävät muuten hyvin herkästi takaa-alalle, jos tartun johonkin huomattavasti mielenkiintoisemmalle tuntuvaan hommaan.


Blárin kanssa pitäisi vielä varjostus tehdä loppuun sekä yrittää tiivistää tamman luonteen peruspiirteitä pariin lauseeseen. Jälkimmäinen tulee varmaankin tuottamaan enemmän ongelmia, sillä omista hahmoista kirjoittaisi mieluusti enemmän.


Digitaalisten reffihommien lisäksi traditionaalisella puolella on yksi (ok useampikin, mutta nuo muut on vasta köykäisiä luonnoksia, joista ei välttämättä edes tule yhtikäs mitään) keskeneräinen työ. Kyseinen idea oli ehtinyt pyöriä jo muutaman kuukauden päässä, mutta saamattomana ihmisenä en ollut aloittanut varsinaista työstämistä aiemmin. Luonnos on nyt suurin piirtein valmiina, ja osa työstä on tussattu. Rakastan tussaamista tuolle paksulle Daler Rowneyn piirrustuspaperille, koska se tuntuu toimivan hyvin myös märkätekniikoiden kanssa. Vaikka taidetarvikeliikkeessä painotettiin, että älä missään nimessä käytä vettä/mustetta/maalia tmv. tuolle paperille hmm...

Kaiken muun lisäksi miuta odottaa kaksi hyvää kirjaa hyllyssä. Tai no, toinen on kohta puoleen väliin luettuna.


Äiti toi miulle muutama viikko sitten Helsingistä tuon Rajalla-kirjan tietämättään, että kyseessä on jatko-osa. Hassuna sattumana tuli myös se, että kavereiden kanssa oli tullut moneen otteeseen puhetta kyseisestä kirjasarjasta. Olin ollut aikeissa lainata ensimmäisen osan, Tarkoitetun, kaveriltani ja pitihän se varsinkin nyt jatko-osan odottaessa hyllyssä napata luettavaksi. Tähän mennessä tarinasta tulee jollain tapaa Nälkäpeli mieleen, vaikka en ole lukenut yhtään sarjan kirjaa, ainoastaan nähnyt leffan. :'D

Ei ihmeempiä tällä kertaa, kiitos lukijoille. 8)

2013/10/26

Yksi reffi tehty, kolme jäljellä

deviantARTissa.
Kesällä 2012 luotu islanninhevosori Viima sai uuden reference sheetin. Mitälie viitearkkia termi tarkalleen englannista suomennettuna tarkoittaneekaan, mutta itse tykkään puhua pelkistä reffeistä.
Tässä reffissä päivitystä hahmon ulkonäköön tuli sen verran, että x-symboli lähti lavalta pois. Se ei jotenkin enää käynyt siihen. Kaiken lisäksi symboli ei olisi edes näkynyt tässä kuvakulmassa ollenkaan, joten nappasin kuvion pysyvästi pois hevosherran designistä.
Tästä reffimallista lähti pois myös erillinen ohjeistus silmien piirtämiseen eri tyyleissä, mikä vanhassa oli. En kokenut sitä enää tarpeelliseksi. Jokainen tehköön miun hahmoja terävällä kynällä tökkiessään sellaiset silmät mikä parhaalle tuntuu. Kunhan väri on oikea!
Viiman tapauksessa silmien piirtämistä ei tarvitse pohtia, sillä pörröinen harja peittää ne. Aina.

Olipas muuten hassua tehdä digitaalista piirrosta lineartin kanssa! Ilman linejä piirtäminen on kivempaa, mutta on mukavaa käyttää eri tyylejä ihan vaihtelun vuoksi, ettei jämähdä vain yhteen tekniikkaan.

Työvälineinä tämän kanssa käytin Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytää, Paint Tool SAIta, FireAlpacaa ja Gimpiä.


Blárin reffiluonnos odottaa tuossa pöydällä hyvää hetkeä, että piirtäisin sen loppuun. Takajalat pitäisi vielä piirtää ennen piirtopöydän esiin kaivamista~

Kiitos lukijoille~

2013/10/21

Ei vaan suju


Joihinkin biiseihin vain rakastuu ensi kuulemalta. Miksen ole perehtynyt Interpoliin aiemmin. ;__;

Syyyslomaviikko pyyhälti ohi käsittämättömällä vahudilla. Jos yksikään kouluviikko menisi noin nopeasti, niin nyt olisi jo toukokuu. Ihan varmasti olisi.
Viikon aikana ei tapahtunut mitään jännittävää kertomisen arvoista, joten jätän suosiolla kilometriromaanin aiheesta kirjoittamatta enkä yritä jaella kiinnostuskiikareita lukijoille hassuilla sanavalinnoilla. Nope.

Paitsi se pitää mainita, että talvitalvitalvi ja lunta ! On niin ihanan näköistä, kun maa on valkoinen. Vaikka se kostautuisikin sillä, että kaduilla liikkuessa luistimet voisivat olla kenkiä parempi vaihtoehto.

Siivosin viikolla huoneeni lisäksi myös koneen kirjastot oikein perusteellisesti. Hyvä istua alas ajan kanssa ja perehtyä kirjastojen uumeniin tarkemmin, sillä ainakin miulla sinne jää kaikkea tarpeetonta krääsää inspiroivista kuvista keskeneräisten video- ja piirrustusprojektien kautta omiin musiikkiräpellyksiin. --kyllä, sampleista on kiva tehdä omia räpellyksiä, vaikka taitoa musiikin käsittelyyn ei olisikaan. 11 gigatonnin verran tavaraa hävisi koneelta, mikä kertoo ehkä ylimääräisten juttujen paljoudesta. Rendasin kaikki vanhat betat pois alta, ja pitihän ne yhdeksi videoksi tunkea.



Piilotettu syystä, että en halua yli-innokkaita amerikkalaisia kimppuuni kyselemään voisinko tehdä osan tuosta, tästä ja noista MEPeistä, kun kerran olen muka palannut editoimaan. Well, have you ever thought to read the description before you ask?


Tälläinenkin unohdettu piirrustusprojekti löytyi koneen syövereistä. Piirtelin joskus maaliskuussa Wacomin Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytää sekä Gimpiä käyttäen. Tästä piti tulla tausta yhdelle piirrokselle, joka ei koskaan valmistunut tai nähnyt päivänvaloa. 
Toisaalta ylimääräinen piirrustusharjoitus taustojen kanssa ei koskaan ole pahitteeksi!

Tällä hetkellä piirtäminen ei suju ollenkaan, sillä omaan tyyliin kohdistuva pahemman asteen identiteettikriisi yhdistettynä art blockiin änkee päälle niin, että päässä surisee. Harvemmin miulla tulee sellainen olo, että apua, kädessä on kynä ja edessä paperi, mutta mitä tässä tilanteessa oikeastaan pitäisi tehdä? Viiva ei vain lähde kulkemaan, kuten se normaalisti tekee. Valmiita töitä katsoessa hiipii väkisinkin fiilis, että miten piirrän vieläkin joitakin asioita kuin päiväkotilainen. 
Tiedänhän minä, että asia ei ihan niin ole, ja kehitys on hidasta, eikä tapahdu kuin harjoittelemalla, mutta se ei tällä hetkellä uppoa järkeen. 
Suoraan sanottuna, oma piirrustustyyli ketuttaa tällä hetkellä.


Vanha WIP-kuva yhdestä keskeneräisestä lineartista reffiä varten. Jos se olisi ihminen, niin se voisi olla kehonrakentaja. Innostuin leikkimään noiden lihasten piirtämisen suhteen, joten tuo koni näyttää bodarilta.
Jos se piirtäminenkin tästä lähtisi sujumaan reffien tekemisen myötä. Mikäli kone suostuu yhteistyöhön, en nimittäin millään viitsisi katsella kaatuilevia kuvankäsittelyohjelmia ja koneen pelleilyjä BSoDilla höystettynä. Argh.

Anteeksi, tulipa tekstipainotteinen postaus! Kuvia ei liiemmin ollut tähän hätään, pahoittelen.

Kiitos lukijoille. (:

2013/10/16

Ich komme

Viikkoja takaperin seikkailin Spotifyssä etsien uutta kuunneltavaa ja törmäsin saksalaiseen bändiin nimeltä Oomph!. Eikä kuuntelu jäänyt yhteen iltaan. Last.fm:n puolellekin on tullut selvä kuuntelupiikki tämän bändin kohdalle miun profiiliin. Mutta minkäs teet kun tykästyt johonkin! Musiikki on sellainen asia, joka vie helposti mennessään ja koukuttaa. :'D

Neue Deutsche Härte -genren alle sopiva musiikki on muutenkin pyörinyt hämmästeltävän paljon soittolistoilla viime aikoina. Halusin tutustua genreen vähän enemmän, mutta se lähti jollain asteella lapasesta. Oma kielitaitoni pettää saman tien lyriikoihin perehtyessä, mutta onneksi englannin kieliset käännökset helpottavat kilometrin korkuisen, lähemmäs stratosfääriä yltävän kielimuurin asettuessa tielle. Googlen kääntäjänrimpulaan en luota, mieluummin etsin kunnolliset käännökset englanniksi ja käännän tekstit itse lukiessa mielessäni suomeksi.

Koska olen popittanut ja moshaillut punainen letti heiluen Oomphin (--ttu inhoan näitä huutomerkkivirityksiä nimien lopussa, kun en tiedä miten sanat pitäisi taivuttaa. EI NE TOIMI suomen kielessä kun yrität sulloa morfeemit perään ghjghjkj) biisien tahtiin, halusin piirtää tästä NDH-genren pioneereista jotain. Bändin nokkamies Dero Goi vaikutti karismaattiselle tapaukselle, joten tökkäsin häntä terävällä lyijykynällä.


Varjostus aluillaan.
Luonnostelu oli aika tuskainen prosessi. Se kesti myös järkyttävän kauan. Pari kertaa koko homman änkeminen roskiksen pohjalle tuntui enemmän kuin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Jouduin vaihtamaan paperia useamman kerran, kun ahkera kumittaminen olisi syönyt ennen pitkää paperiin reiän. Silmät tulivat yhdessä vaiheessa väärään kulmaan, käsi näytti olevan luonnottomassa asennossa ja luonnos oli täynnä muitakin mokia, joten tyydyin siirtämään paremmat osat luonnoksesta toiselle paperille, koska kumittaminen olisi ollut paljon raivostuttavampaa. Luonnostelu ei oikeastaan koskaan suju miulla siististi ja hallitusti - hädin tuskin itse pysyn kärryillä taistelutannerta muistuttavassa viivasotkussa. Paperin vaihtaminen on käynyt ajan myötä hyvin näppäräksi tekniikaksi luonnoksen selkeyttämiseksi.


Jatkuu jatkuu.
Yritin panostaa silmien rajaukseen ja lävistysten suhteelliseen kokoon. Liian usein piirtäessä käy niin, että lävistykset tulevat suhteettoman suuren näköiseksi, ja näyttää siltä, että pienen renkaan sijaan nenän sivussa killuisi ovenkolkuttimen kokoinen rengas. Jäätävää.


Näin jälkiviisasteluna olisi ehkä ollut fiksumpaa aloittaa värittämien vasemmalta oikealle. Näin oikeakätisenä tulin useampaan otteeseen tuhrineeksi tämän oikean puoliskon työstä. Tai sitten fiksatiivi valmiisiin kohtiin voisi olla kova sana. Pehmeä lyikkärijälki leviää niin herkästi!


Tummien kohtien varjostamista, puoliväli taitanee olla saavutettu. Käytetyn kynän pehmeys oli 4B, mutta siitä sai silti noinkin mustaa jälkeä! Piti vain uskaltaa painaa aika reippaasti. Aluksi hirvitti miten ohut kopiopaperi reagoi roimaan varjostukseen, mutta ei se levinnyt onneksi käsiin. : D


Viimeistelyä vailla. Toinen käsi kaipaa vielä varjostusta, muutamia takin varjoja pitää syventää sekä sohvan varjostus on pahasti kesken. Tässä vaiheessa paperiparka alkoi pistämään vastaan, ja toinen alakulma kulua koirankorville. Iiks.

deviantARTissa.
Valmis!
Pitää mainita, että siinä on pari kohtaa, jota olisin halunnut vielä työstää eteenpäin. Päätin kuitenkin kerrankin noudattaa neuvoa "muista lopettaa ajoissa" ja jätin sen noin. Muutamat piirustusvirheet paistavat myös omaan silmään ikävästi, mutta olkoot. Korjaan ne seuraavan työn kanssa.
Työvälineinä Derwent Graphic -lyijykynät (4H - 6B) ja lyijytäytekynä.

Toki sitä musiikkiakin pitää tähän änkeä, for sure!


Kiitän lukijoita. (:

2013/10/04

A Million Miles from Reality


Muistaneekohan joku teistä tämän kesken olevan piirroksen Hadoukenin kosketinsoittaja Alice Spoonerista.
Sain se viikonloppuna valmiiksi, vihdoinkin. Eihän siihen mennyt kuin se neljä kuukautta! XD


Tausta maalattu vesiväreillä. Kuvan otttamisen hetkellä se oli vielä märkä.
Halusin poikkeuksellisesti aloittaa värittämisen taustasta. Yleensä teen sen viimeisenä, mutta vaihtelu virkistää~



Alicen varjostaminen edistyy, työvälineenä edelleen rakkaat vesivärit. Suunnittelin aluksi tekeväni taustankin mustavalkoiseksi, mutta työstä olisi tullut ehkä vähän liian tylsän harmaa siinä tapauksessa. 8/


Paidan sävy sai syvyytta muutamasta uudesta kerroksesta norsunluunmustaa vesiväriä.


Hiukset varjostettu, ne pysyivät jopa vaaleina! (y) En innostunut sutimaan väriä liikaa.


Viimeistelyt taustaan geelikynillä. Suunnittelin, että olisin tehnyt joitakin valokohtia kirkkaammiksi valkoisella guassivärillä, mutta tyrmäsin idean tarkemman miettimisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa koko homma olisi vienyt vesivärin keveyden ja tehnyt työstä entistä tönkömmän näköisen.
Guassiväri on kivaa varovaisesti käytettynä, mutta muuten en henkilökohtaisesti kyseisistä väreistä pidä. Ainakaan vesiväritöissä.

deviantARTissa.
Valmis! Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, kalligrafiakynä, musta pullomuste (Koh-i-Noor) ja glitter-geelikynät. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan jotain A4- ja A5-paperin välimaastosta. Skanneri haukkasi miun signeerauksen mennessään, joten jouduin lisäämään sen digitaalisesti.

Tweettasin Alicelle itselleen kuvan tuosta, mutta hän ei ole vastannut viserrykseeni vielä. Sitä mahdollista vastausta odotellen dindin~

On miulla yksi toinenkin traditionaalinen projekti kesken:


Enempää en tässä vaiheessa näytä.

Tällä hetkellä istuskelen sormia juoksuttaen kannettavani näppäimistöllä vaaleanvihreään huopaan kääriytyneenä, nostalgisia tunteita herättävää soittolistaa kuunnellen ja kissa pyörii kehräten jaloissa. Rennot perjantai-illat ovat ehkä paras aika viikosta, mutta olen muutenkin äärettömän hyvällä tuulella tällä hetkellä. Työharjoitteluviikko suuressa hypermarketissa oli loistava! Parempaan paikkaan harjoittelijaksi ei voisi päätyä, sanonpahan vain! Työ oli toki melko raskasta (pientä lihasjumia havaittavissa), mutta viihdyin mainiosti. Ilmapiiri oli mahtavan positiivinen sekä työ oli monipuolista.
Olisin ollut tuolla mieluusti toisenkin viikon, eikä kouluun olisi tullut ikävä. Tai no, kavereita oli kyllä vähän ikävä - varsinkin ruokatunneilla oli vähän yksinäistä - mutta muuten ei mitään valittamista!

...On muuten kummaa huomata, miten luonnostaan teitittely varsinkin vanhempien ihmisten kanssa miulla tulee, hah. :'D


Jouluun on vielä aikaa, mutta tykkään noista kirjahyllyssäni olevista hevosvaloista. :3
Törmäsin viikolla Last.fm:n hienossa musiikkiyhteisössä pyöriessäni hyvin mielenkiintoiseen miuta muutaman vuoden vanhempaan naishenkilöön.
Oikeastaan eksyin hänen profiiliinsa jo aiemin ja heitin randomilla kaveripyyntöä, koska hänellä oli tarkalleen samanlainen musiikkimaku mitä minulla. Son yksistään jo saavutus !1 Siitä alkoi muutamalla kommentilla juttelu, joka päätyi sitten pidempien viestien kirjoittamiseen. Rehellisesti sanoen, en ole varmaan koskaan kirjoittanut viikossa noin paljon englannin kielistä tekstiä. XD
Molemmat puhuvat huonoa englantia, sillä hän on itärajan toiselta puolen, joten yhtä yhteistä kieltä ei ole. Osaan pari hassua lausetta venäjää vain puhuen, joten sillä ei pitkälle pötkitä.
Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kumpikin on tullut joka kerralla ymmärretyksi. Huviitaa vaan, miten pelkästään samanlaisen musiikkimaun perusteella voi törmätä ihmiseen, joka on hyvin samanlainen kuin mie niin ulkonäönkin puolesta kuin mielipiteidenkin kanssa. Jollain asteella vähän pelottavaakin. XD

Muttatuotanoin. Kiitän kauniisti lukijoita ja voisin tässä vaiheessa harkita nukkumaan lähtemistä. Väsyttää niin hirvittävän paljon. :__D