2013/02/15

Ystävänpäivän jälkeisen päivän mietteitä


Ystävänpäivä oli ja meni.
Koulussa oli ne himskatin tanssiaiset (ja sitä ennen kaksi tuntia paritanssitykitystä liikassa), mutta selvisin hengissä päivästä. Saavutus sinänsä, sillä eilinen koulupäivä oli muutenkin vähän kurjanpuoleinen. Ensimmäsenä aamulla oli kemian koe. Lukeminen jäi rehellisesti sanottuna kokonaan aloittamatta. Ajattelin tiistai-iltana, että miulla ei olisi vielä mikään kiire avata kemian kirjaa. Siispä nökötin tietokoneen ääressä mieluummin. Keskiviikkona taas olin koulupäivän ja töiden jälkeen sen verran väsynyt, että jätin kirjan suosiolla hyllyyn. Väsytti sen verran paljon, joten opiskelu olisi ollut täysi mahdottomuus. Kuittasin asian olankohautuksella ja annoin vain olla. Ei kaikkea voi aina jaksaa.
Uskon kokeen menneen kuitenkin kohtalaisesti. Sain tehtväiin vastattua, vaikka yhden kohdalla tipuinkin kärryiltä. Vähän sama fiilis, mikä englannin kokeen kanssa oli reipas viikko takaperin. Saatiin muuten tuon enkun kokeen numerot, ja miun osalta se oli mennyt pahemmin puihin mitä osasin odottaa. Vähän pettynyt siihen joo, mutta turha tuota on jälkeenpäin vatvoa. Siitä ei ole mitään hyötyä.
Olen joka tapauksessa kiitollinen, että nyt kokeet on vähältä aikaa ohi. Seuraavan kerran mie istun koetta tekemässä vasta noin kolmen viikon päästä, yay! : D

Ystävänpäivän takia mie aloin miettimään sitä, millainen olen ystävänä, kaverina tai ihan hyvänpäiväntuttuna.
Miuhun on varmaan aika vaikea kunnolla tutustua aluksi, koska olen a) ujo, b) hiljainen, c) ehkä vähän omalaatuinen tyyppi. En keksi järkeviä puheenaiheita, keskustelu ei luista ja tunnelma on aika awkward. Hnngh.
En mie ole aina ollut tälläinen. Joskus olin pirteä, puhelias ja uusiin ihmisiin tutustuminen ei ollut kovin vaikeaa. Taidan nykyisin pelätä ihmisten päästämistä lähelle. Sen näyttäminen, että millainen on oikeasti, miten ajattelee ja millaisista asioista pitää on jotenkin vaikeaa. Olen hirvittävän varautunut, toisinaan liikaakin. Sitten, kun ajan saatossa tutustun paremmin ja ystävystyn tähän henkilöön x, niin pelkään tämän menettämistä. Ja sitä, mitä hän miusta todellisuudessa ajattelee. Olenko hyvä vai huono ihminen? Tuleeko se päivä, jolloin hän on sitä mieltä, että on parempi vain kävellä pois ja antaa olla? Ei sillä, että olisin vainhoharhainen, - ainakaan koko aikaa, mutta olen kokenut tuon liian monta kertaa. Ihmiset, joiden olen olettanut olevan _ystäviä_ eivät todellisuudessa ole kiinnostuneet olemaan miun kavereita millään tasolla ja ovat pahimmassa tapauksessa levitelleet kaikenlaista paskaa selän takana. Se tuntuu tajuttoman pahalta. Sitä alkaa väkisinkin etsiä jotain vikaa itsestään.  Tai sitten kun välimatka näin kuvainnollisesti tai fyysisesti kasvaa, niin tekstiviesteihin ei enää saa vastausta, kadulla kasvokkain kohdatessa tervehdykseen edes vaitonaista ynähdystä. Noin kärjistettyinä esimerkkeinä.
Ehkä miusta on ajan saatossa tullut vähän sisäänpäin kääntynyt ja arka sosiaalisesti.
Toisaata taas sitten kun kaverisuhde tai ystävyyssuhde toimii, niin silloin se on aivan mahtavaa. On ihanaa huomata, että joku välittää. :3 Voin sanoa, että miulla taitaa olla ympärilläni pari sellaista kaveria. Vaikka sitä ei asuisikaan samassa kaupungissa tai edes samassa maakunnassa. Ei se välimatka loppujen lopuksi haittaa.

Ystävänpäivä on vähän höpsö keksintö. Lahjan/kortin antaminen on toki kaunis ajatus, mutta ei sitä aina tarvita. Muistamisen ei tarvitse olla mitään konkreettista, kunhan yleisesti ottaen muistaa itselleen tärkeitä ihmisiä ympäri vuoden, oli sitten ystävänpäivä tai ei.

Menipä henkilökohtaiseksi. Yyh.
Nyt voisin kirjoittaa piirrustuksista vähän. Olen tietoisesti ollut hiljaa niistä, koska ainaisten keskeneräisten töiden ja uusien projektien esittely käy tylsäksi. Välillä on hyvä näyttää jotain valmistakin, eikös? Nyt miulla on siihen mahdollisuus, sillä sain yhden kauan keskeneräisenä olleen projektin valmiiksi.

Näytin viikkoja sitten täällä Viisiminuuttisessa kuvan yhdestä punaisilla lineillä työstetystä piirroksesta.

Tämä.
Kaikki lähti pari viikkoa sitten, kun väritin koneella yhtä toista piirrosta. Miuta ärsytti sen laimea varjostus, joten suunnittelin lisääväni siihen reippaasti lisää kontrastia. Napsautin puolihuomiossa Gimpin valikosta "väritä"-ikkunan auki, vaikka miun oli toki tarkoitus ottaa se "kirkkaus ja kontrasti"-ikkuna auki. Mutta kun nuo ovat ihan vierekkäin niin vahinkoja joskus sattuu. XD Mutta kuten Gimpiä käyttävät tietävätkin, "väritä"-ikkunassa oletuksena on turkoosi. Miulla siinä työssä oli tummanruskea varjostus erillisellä, joka muuttui turkoosin sävyiseksi. Ja se näytti jotenkin tajuttoman kivalta, että varjostus oli aivan eri värillä mitä "itse asia" : DD
Halusin sittemmin tehdä kokonaisen piirroksen "omituisilla" varjostuksilla. Väreillä leikkiminen on kivaa, ja joskus outoja väriyhdistelmiä on mukava kokeilla.

Siispä kehiin tuli tälläinen projekti. Anteeksi älyttömän huono kuva, en hoksannut piirtämisen innossa ottaa parempaa ruutkaappausta!

Into piirtämiseen iski kunnolla tänään, ja tein tämän loppuun. Se olikin lojunut keskeneräisenä jo hyvän tovin!
Valmis kuvahan näyttää tältä.

Linkki deviantARTiin.
"Colour Attack at 3.00am", työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä ja kuvankäsittelyohjelmia kehissä oli kolme; Gimp, Paint Tool SAI, FireAlpaca.
Eivätkä nuo värit loppujen lopuksi hirvittävän oudoilta näytä. Miun silmään ainakaan. :'D

Nyt kiitän lukijoita. (:

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Oi että kun ihana tuo viimeinen piirrustus, todella kaunis tausta :') Minäkin olen ehkä vähän sellainen että jään jauhamaan jotain turhanpäiväistä asiaa ja välillä ehkä ystävistäkin... Mutta olen omasta mielestäni aina yrittää unohtaa muiden ajattelemattomuudet tai vain vanhingot, ja sillä olen päässyt pitkälle.
    Ja vielä tuohon piirtämiseen, niin eipä tässä meidän ja mun koneella mitään kuvanmuokkausohjelmia ole enkä sattumoisin omista piirtopöytää: terävä lyijykynä ja valkoinen, puhdas paperi = jotain tulosta syntyy :D
    -Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :3
      Olet oikeassa, pitää yrittää päästä asioista yli ja keskittyä tulevaan. Mennyttä kun ei voi muuttaa tai vaikuttaa muiden ihmisten käytökseen~
      Miulla taas tähän omalle läppärille kuvanmuokkausohjelmia on kertynyt vähän liikaakin... XD Kuusi kaiken kaikkiaan, mutta käytän lähinnä vain kolmea. : D

      Poista