2013/04/22

Scream Like That


Miten yleensä päädyn kirjoittamaan tänne, kun lusmuilen jostain muista (lue: koulu) hommista? Jaa-a. :'D



Muistatteko pari postausta sitten julkaisemani epämääräisen WIP-kuvan ruttuisesta hihasta?

Muistinvirkistys.
Miulla oli takaa-ajatus silloin, kun ostin pääsiäisenä uudet piirustuslyijärit. Suunnittelin, että yrittäisin kohentaa piirrustustaitoa kaksijalkaisten kanssa. Ihmisten piirtäminen ei ole koskaan tuntunut omalta jutulta. Tiedättehän, sellaiselta että hei, tätä mie haluan tehdä! Osasyynä on varmasti harjoituksen puute. Tuhrasin pienenäkin joka paikkaan poneja, koiria ja kissoja, enkä ihmisiä missään vaiheessa. XD Jälkeenjäänyt(kö).
Anatomia on pahasti hukassa, silmät otsassa, pää muistuttaa muodoltaan potkupalloa ja sormet sojottavat luonnottomiin suuntiin. Viime vuoden aikana olen suhteellisen usein yrittänyt ihmisiäkin piirrellä, mutta ne eivät ole olleet julkaisukelpoisia. Siispä olen hermostunut hommaan ja sullonut luonnoksen suoraan roskikseen. Kun en osaa niin en osaa!

Ryhdistäydyin asian suhteen pari kuukautta sitten. Hitsi, en opi varmalla mitään jos nyhjään rytistettyjen papereiden kanssa uskotellen itselleni, että tästä ei tule mitään. Joten yritin harjoitella enemmän myös muuta kuin luonnostelua.
Tässä vaiheessa löysin uuden ongelman. Värikynälaatikossa on vain keltaisen, ruskean ja oranssin sävyjä. Ei vaaleita ihonvärejä. Kokeilin värittää niillä väreillä mitä oli, mutta lopputulos oli liian oranssi, liian tumma ja liian punainen. Taas yksi keskeneräinen projekti sai tehdä tuttavuutta roskakorin kanssa.

Se oli oikeasti vielä paljon punertavampi. .__.
Tässä vaiheessa kehiin astuvat lyijykynät. Niiden kanssa värien hakeminen ei ole ongelma, mutta oikeiden sävyjen ja varjojen asettelu on vaikeaa. Muidenkin kuin ihmispiirrosten kanssa, mutta ne olivat kuitenkin pääsyy miksi nuo kynät ostin.

Siitä päästäänkin tähän projektiin.


Mallina toimi Harry McVeigh, joka on laulaja-kitaristi post-punk/indie rock -henkistä musiikkia soittavassä brittibändi White Liesissä. Tämän bändin musiikki iski miuhun ja lujaa pitkästä aikaa. Olen toki tiennyt tämän bändin siitä lähtien, kun Bigger Than Us alkoi soida suomalaisilla radiokanavilla pari vuotta sitten. Tulin kiinnitääneeksi huomiota biisin jollain tapaa "erilaiseen" olemukseen sekä laulajan persoonalliseen ääneen. Lyriikoista sun muusta en silloin tajunnut tuon taivaallista. Kipale päätyi loppupeleissä silloisen mp3-soittimenrähjään ja ahkeraan kuunteluun. Silti bändi pääsi unohtumaan.
Pari kuukautta sitten surffailin Spotifyssä yhtä päättömästi kuin aina ennenkin (loistava tapa löytää uutta kuunneltava ja "vanhoja" tuttavuuksia) haravoiden jotain kivaa musiikkia piirtämisen taustalle. Päädyin White Liesin artistiprofiiliin ja mätin molemmat levyt kerralla putkeen. Kuulosti täydelliselle. ♥

Ja olen kuunnellut tätä bändiä ihan liikaa viime aikoina. Hnngh.
Olihan miun sitten loppujen lopuksi pakko piirtää Harry. Jee.


Valmis työ näyttää tälle:

deviantARTissa. Työvälineinä Derwent Graphic -lyjijykynät ja lyjytäytekynä.
Skannerin automaattinen kuvankorjaus tappoi laadun kokonaan. Ei se näytä tuolta IRL ! D: Kokeilin skannata myös ilman kuvankorjausta, mutta lopputuloksena oli harmaa mitäänsanomaton plätty. Vielä julkaisukelvottomampi laadultaan mitä tämä tapaus.


Tuossa ylhäällä mainitsinkin Spotifyn. Menetin totaalisesti hermoni Free-version mainoksiin ja kuuntelurajoituksiin. Kymmenen tuntia per kuukausi ei riitä yhtään mihinkään. Ainakaan minunlaisella ihmisellä, jolla musiikki pauhaa 24/7.
Inhottavaa on sekin, kun laitat volyymit kovalle hyvän biisin aikana, niin tietysti sieltä tulee heti perään joku mainos, joka on puolet kovemmalla. Sen jälkeen ei tee mieli enää kuunnella kovalla. Ellei sitten halua teloa korviaan ärsyttävillä mainoksilla. Joita tulee joka himputin välissä. Arrrgh.


Asiasta suivaantuneena uhrasin kympin Spotify Unlimitediin, ja nyt tuo on kaksi kuukautta eteenpäin käytössä. On ihana kuunnella, kun kukaan ei tule selittämään joka välissä kuinka tuoretta Mäkkärin kahvi on tai mitä soittolistoja tulisi kuunnella. Tai kukaan ei valita siitä, että olet käyttänyt kaiken kuunteluaikasi tässä kuussa. Ei 4,99/kuukausi kuitenkaan paha hinta ole, kun ottaa huomioon palvelussa olevan 15 miljoonan kappaleen valikoiman, rajattoman kuunteluajan ja sun muut kivat pikkusovellukset. Kaiken lisäksi olen löytänyt monta ja monta hienokasta bändiä tuon ohjelman välityksellä.
Tosin se meikäläisen omalta osaltani julistama ärräboikotti (...piiitkä juttu) loppui lyhyeen, koska noita maksukortteja myydään vain siellä. EHE EHE. 


Iso kiitos lukijoille. :3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti