2013/05/08

Kärrrrrpänen katossa

Morjensta. Blogitekstin kirjoitusta tähän väliin, ensimmäinen tälle viikolle. (y)

Jotenkin tähän mennessä ollut erittäin hienokas viikko näin päällisin puolin! Sää on ollut mitä hienoin, - pihalla tuntuu kesältä ja tarkenee pelkässä t-paidassa. Mie oon ollut myös kumman aikaansaava eilen ja tänään. To do -lista on pienentynyt huomattavasti ja se on aikaansaanut hyvää fiilistä. Olen yleensä melkoisen laiska, joten siirrän asioita huomiselle ja huomiselta ylihuomiselle. Paha tapa pläähhh.

Mutta epäkohtia toki tästäkin alkuviikosta löytyisi, jos niitä alkaisi miettimään. Esimerkiksi maanantain migreenikohtaus, jonka takia olin kotosalla. Onneksi nuo lääkkeet auttavat kuitenkin, ettei tarvitse lojua ihan koko päivää sängynpojalla aivan kuolleena. Ja migreenin sairastaminen on tuttua, oon kärsinyt tuosta about seitsemän tai kuusivuotiaasta lähtien.
Kissa tuli saman tien pyörimään ympärille ja maukumaan sängyn viereen. Se tekee sen joka kerta, kun olen kipeänä.
Napella oli niin loistavia ilmeitä, että siitä oli pakko ottaa muutama kuva. ISO-arvoa muuttaessa painoin vahingossa ohi väärään valikkoon, mutta löysin siinä samalla uuden ominaisuuden kamerastani.
Varimäärittely (vai mikä Picture Control tuossa valikossa onkaan), tuon olemassaoloa en tiennytkään! En koskaan tullut lukeneeksi minijärkkärini ohjekirjaa kokonaan, joten en vieläkään tiedä, mitä kaikkea voisin ikinä kuvatessa säätääkään. -- niin kuka olikaan se laiskimus...




Kärrrrpänen katossa, tuijottelen pilviä tai jotain sinne päin.

Mustavalkoista. Otin myös pinkistä aina siniseen asti säädettyjä kuvia, mutta ne eivät olleet julkaisukelpoisia.

Tiistaina sain lusmuta koko koulun (taisi olla ihan koko kaupungin tempaus, hmm) siivouspäivästä. Vaikka sitä näyttelyä ei tarvinnutkaan kyhätä, maalattiin vaan porukalla kuviksen luokassa kaikkea jännää. Varmasti voitti siivoamisen, vihaan pihatöitä muutenkin. Tai toisten viskomien roskien perässä kyykkimistä.
Mutta se kevätnäyttely. Omat näyttelyyn eksyneet työt olivat jotain jäätävää. Opettaja oli päättänyt läntätä ne  miun kaikista surkeimmat "jee teen tän puoles tunnis vautsi" -työt esille. Suoraan sanoen hävetti niitä omia töitä tuijotellessa, - osaisin paremminkin. :c

Ainoa järkevä miun tekemä kuvistyö koko näyttelyssä. Kuvanlaatu koska kännykkä.
Okei miun ruikutus voi kuulostaa vähän joutavanpäiväiselle narinalle (ainakin parin koulukaverin mielipide miun valituksesta oli tämä hehe). Mutta minkäs teet, olen ollut perfektionisti pienestä pitäen, joten vanhasta ja vahvasta luonteenpiirteestä on kyse. Kyllä mie sen tiedän - kukaan ei ole täydellinen - mutkun ää. Joskus taas alemmuuskompleksoin melkeinpä ammatikseni, mikä sekin ärsyttää, paljonkin.

Nyt kiitän lukijoita. (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti