2013/10/26

Yksi reffi tehty, kolme jäljellä

deviantARTissa.
Kesällä 2012 luotu islanninhevosori Viima sai uuden reference sheetin. Mitälie viitearkkia termi tarkalleen englannista suomennettuna tarkoittaneekaan, mutta itse tykkään puhua pelkistä reffeistä.
Tässä reffissä päivitystä hahmon ulkonäköön tuli sen verran, että x-symboli lähti lavalta pois. Se ei jotenkin enää käynyt siihen. Kaiken lisäksi symboli ei olisi edes näkynyt tässä kuvakulmassa ollenkaan, joten nappasin kuvion pysyvästi pois hevosherran designistä.
Tästä reffimallista lähti pois myös erillinen ohjeistus silmien piirtämiseen eri tyyleissä, mikä vanhassa oli. En kokenut sitä enää tarpeelliseksi. Jokainen tehköön miun hahmoja terävällä kynällä tökkiessään sellaiset silmät mikä parhaalle tuntuu. Kunhan väri on oikea!
Viiman tapauksessa silmien piirtämistä ei tarvitse pohtia, sillä pörröinen harja peittää ne. Aina.

Olipas muuten hassua tehdä digitaalista piirrosta lineartin kanssa! Ilman linejä piirtäminen on kivempaa, mutta on mukavaa käyttää eri tyylejä ihan vaihtelun vuoksi, ettei jämähdä vain yhteen tekniikkaan.

Työvälineinä tämän kanssa käytin Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytää, Paint Tool SAIta, FireAlpacaa ja Gimpiä.


Blárin reffiluonnos odottaa tuossa pöydällä hyvää hetkeä, että piirtäisin sen loppuun. Takajalat pitäisi vielä piirtää ennen piirtopöydän esiin kaivamista~

Kiitos lukijoille~

2013/10/21

Ei vaan suju


Joihinkin biiseihin vain rakastuu ensi kuulemalta. Miksen ole perehtynyt Interpoliin aiemmin. ;__;

Syyyslomaviikko pyyhälti ohi käsittämättömällä vahudilla. Jos yksikään kouluviikko menisi noin nopeasti, niin nyt olisi jo toukokuu. Ihan varmasti olisi.
Viikon aikana ei tapahtunut mitään jännittävää kertomisen arvoista, joten jätän suosiolla kilometriromaanin aiheesta kirjoittamatta enkä yritä jaella kiinnostuskiikareita lukijoille hassuilla sanavalinnoilla. Nope.

Paitsi se pitää mainita, että talvitalvitalvi ja lunta ! On niin ihanan näköistä, kun maa on valkoinen. Vaikka se kostautuisikin sillä, että kaduilla liikkuessa luistimet voisivat olla kenkiä parempi vaihtoehto.

Siivosin viikolla huoneeni lisäksi myös koneen kirjastot oikein perusteellisesti. Hyvä istua alas ajan kanssa ja perehtyä kirjastojen uumeniin tarkemmin, sillä ainakin miulla sinne jää kaikkea tarpeetonta krääsää inspiroivista kuvista keskeneräisten video- ja piirrustusprojektien kautta omiin musiikkiräpellyksiin. --kyllä, sampleista on kiva tehdä omia räpellyksiä, vaikka taitoa musiikin käsittelyyn ei olisikaan. 11 gigatonnin verran tavaraa hävisi koneelta, mikä kertoo ehkä ylimääräisten juttujen paljoudesta. Rendasin kaikki vanhat betat pois alta, ja pitihän ne yhdeksi videoksi tunkea.



Piilotettu syystä, että en halua yli-innokkaita amerikkalaisia kimppuuni kyselemään voisinko tehdä osan tuosta, tästä ja noista MEPeistä, kun kerran olen muka palannut editoimaan. Well, have you ever thought to read the description before you ask?


Tälläinenkin unohdettu piirrustusprojekti löytyi koneen syövereistä. Piirtelin joskus maaliskuussa Wacomin Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytää sekä Gimpiä käyttäen. Tästä piti tulla tausta yhdelle piirrokselle, joka ei koskaan valmistunut tai nähnyt päivänvaloa. 
Toisaalta ylimääräinen piirrustusharjoitus taustojen kanssa ei koskaan ole pahitteeksi!

Tällä hetkellä piirtäminen ei suju ollenkaan, sillä omaan tyyliin kohdistuva pahemman asteen identiteettikriisi yhdistettynä art blockiin änkee päälle niin, että päässä surisee. Harvemmin miulla tulee sellainen olo, että apua, kädessä on kynä ja edessä paperi, mutta mitä tässä tilanteessa oikeastaan pitäisi tehdä? Viiva ei vain lähde kulkemaan, kuten se normaalisti tekee. Valmiita töitä katsoessa hiipii väkisinkin fiilis, että miten piirrän vieläkin joitakin asioita kuin päiväkotilainen. 
Tiedänhän minä, että asia ei ihan niin ole, ja kehitys on hidasta, eikä tapahdu kuin harjoittelemalla, mutta se ei tällä hetkellä uppoa järkeen. 
Suoraan sanottuna, oma piirrustustyyli ketuttaa tällä hetkellä.


Vanha WIP-kuva yhdestä keskeneräisestä lineartista reffiä varten. Jos se olisi ihminen, niin se voisi olla kehonrakentaja. Innostuin leikkimään noiden lihasten piirtämisen suhteen, joten tuo koni näyttää bodarilta.
Jos se piirtäminenkin tästä lähtisi sujumaan reffien tekemisen myötä. Mikäli kone suostuu yhteistyöhön, en nimittäin millään viitsisi katsella kaatuilevia kuvankäsittelyohjelmia ja koneen pelleilyjä BSoDilla höystettynä. Argh.

Anteeksi, tulipa tekstipainotteinen postaus! Kuvia ei liiemmin ollut tähän hätään, pahoittelen.

Kiitos lukijoille. (:

2013/10/16

Ich komme

Viikkoja takaperin seikkailin Spotifyssä etsien uutta kuunneltavaa ja törmäsin saksalaiseen bändiin nimeltä Oomph!. Eikä kuuntelu jäänyt yhteen iltaan. Last.fm:n puolellekin on tullut selvä kuuntelupiikki tämän bändin kohdalle miun profiiliin. Mutta minkäs teet kun tykästyt johonkin! Musiikki on sellainen asia, joka vie helposti mennessään ja koukuttaa. :'D

Neue Deutsche Härte -genren alle sopiva musiikki on muutenkin pyörinyt hämmästeltävän paljon soittolistoilla viime aikoina. Halusin tutustua genreen vähän enemmän, mutta se lähti jollain asteella lapasesta. Oma kielitaitoni pettää saman tien lyriikoihin perehtyessä, mutta onneksi englannin kieliset käännökset helpottavat kilometrin korkuisen, lähemmäs stratosfääriä yltävän kielimuurin asettuessa tielle. Googlen kääntäjänrimpulaan en luota, mieluummin etsin kunnolliset käännökset englanniksi ja käännän tekstit itse lukiessa mielessäni suomeksi.

Koska olen popittanut ja moshaillut punainen letti heiluen Oomphin (--ttu inhoan näitä huutomerkkivirityksiä nimien lopussa, kun en tiedä miten sanat pitäisi taivuttaa. EI NE TOIMI suomen kielessä kun yrität sulloa morfeemit perään ghjghjkj) biisien tahtiin, halusin piirtää tästä NDH-genren pioneereista jotain. Bändin nokkamies Dero Goi vaikutti karismaattiselle tapaukselle, joten tökkäsin häntä terävällä lyijykynällä.


Varjostus aluillaan.
Luonnostelu oli aika tuskainen prosessi. Se kesti myös järkyttävän kauan. Pari kertaa koko homman änkeminen roskiksen pohjalle tuntui enemmän kuin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Jouduin vaihtamaan paperia useamman kerran, kun ahkera kumittaminen olisi syönyt ennen pitkää paperiin reiän. Silmät tulivat yhdessä vaiheessa väärään kulmaan, käsi näytti olevan luonnottomassa asennossa ja luonnos oli täynnä muitakin mokia, joten tyydyin siirtämään paremmat osat luonnoksesta toiselle paperille, koska kumittaminen olisi ollut paljon raivostuttavampaa. Luonnostelu ei oikeastaan koskaan suju miulla siististi ja hallitusti - hädin tuskin itse pysyn kärryillä taistelutannerta muistuttavassa viivasotkussa. Paperin vaihtaminen on käynyt ajan myötä hyvin näppäräksi tekniikaksi luonnoksen selkeyttämiseksi.


Jatkuu jatkuu.
Yritin panostaa silmien rajaukseen ja lävistysten suhteelliseen kokoon. Liian usein piirtäessä käy niin, että lävistykset tulevat suhteettoman suuren näköiseksi, ja näyttää siltä, että pienen renkaan sijaan nenän sivussa killuisi ovenkolkuttimen kokoinen rengas. Jäätävää.


Näin jälkiviisasteluna olisi ehkä ollut fiksumpaa aloittaa värittämien vasemmalta oikealle. Näin oikeakätisenä tulin useampaan otteeseen tuhrineeksi tämän oikean puoliskon työstä. Tai sitten fiksatiivi valmiisiin kohtiin voisi olla kova sana. Pehmeä lyikkärijälki leviää niin herkästi!


Tummien kohtien varjostamista, puoliväli taitanee olla saavutettu. Käytetyn kynän pehmeys oli 4B, mutta siitä sai silti noinkin mustaa jälkeä! Piti vain uskaltaa painaa aika reippaasti. Aluksi hirvitti miten ohut kopiopaperi reagoi roimaan varjostukseen, mutta ei se levinnyt onneksi käsiin. : D


Viimeistelyä vailla. Toinen käsi kaipaa vielä varjostusta, muutamia takin varjoja pitää syventää sekä sohvan varjostus on pahasti kesken. Tässä vaiheessa paperiparka alkoi pistämään vastaan, ja toinen alakulma kulua koirankorville. Iiks.

deviantARTissa.
Valmis!
Pitää mainita, että siinä on pari kohtaa, jota olisin halunnut vielä työstää eteenpäin. Päätin kuitenkin kerrankin noudattaa neuvoa "muista lopettaa ajoissa" ja jätin sen noin. Muutamat piirustusvirheet paistavat myös omaan silmään ikävästi, mutta olkoot. Korjaan ne seuraavan työn kanssa.
Työvälineinä Derwent Graphic -lyijykynät (4H - 6B) ja lyijytäytekynä.

Toki sitä musiikkiakin pitää tähän änkeä, for sure!


Kiitän lukijoita. (:

2013/10/04

A Million Miles from Reality


Muistaneekohan joku teistä tämän kesken olevan piirroksen Hadoukenin kosketinsoittaja Alice Spoonerista.
Sain se viikonloppuna valmiiksi, vihdoinkin. Eihän siihen mennyt kuin se neljä kuukautta! XD


Tausta maalattu vesiväreillä. Kuvan otttamisen hetkellä se oli vielä märkä.
Halusin poikkeuksellisesti aloittaa värittämisen taustasta. Yleensä teen sen viimeisenä, mutta vaihtelu virkistää~



Alicen varjostaminen edistyy, työvälineenä edelleen rakkaat vesivärit. Suunnittelin aluksi tekeväni taustankin mustavalkoiseksi, mutta työstä olisi tullut ehkä vähän liian tylsän harmaa siinä tapauksessa. 8/


Paidan sävy sai syvyytta muutamasta uudesta kerroksesta norsunluunmustaa vesiväriä.


Hiukset varjostettu, ne pysyivät jopa vaaleina! (y) En innostunut sutimaan väriä liikaa.


Viimeistelyt taustaan geelikynillä. Suunnittelin, että olisin tehnyt joitakin valokohtia kirkkaammiksi valkoisella guassivärillä, mutta tyrmäsin idean tarkemman miettimisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa koko homma olisi vienyt vesivärin keveyden ja tehnyt työstä entistä tönkömmän näköisen.
Guassiväri on kivaa varovaisesti käytettynä, mutta muuten en henkilökohtaisesti kyseisistä väreistä pidä. Ainakaan vesiväritöissä.

deviantARTissa.
Valmis! Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, kalligrafiakynä, musta pullomuste (Koh-i-Noor) ja glitter-geelikynät. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan jotain A4- ja A5-paperin välimaastosta. Skanneri haukkasi miun signeerauksen mennessään, joten jouduin lisäämään sen digitaalisesti.

Tweettasin Alicelle itselleen kuvan tuosta, mutta hän ei ole vastannut viserrykseeni vielä. Sitä mahdollista vastausta odotellen dindin~

On miulla yksi toinenkin traditionaalinen projekti kesken:


Enempää en tässä vaiheessa näytä.

Tällä hetkellä istuskelen sormia juoksuttaen kannettavani näppäimistöllä vaaleanvihreään huopaan kääriytyneenä, nostalgisia tunteita herättävää soittolistaa kuunnellen ja kissa pyörii kehräten jaloissa. Rennot perjantai-illat ovat ehkä paras aika viikosta, mutta olen muutenkin äärettömän hyvällä tuulella tällä hetkellä. Työharjoitteluviikko suuressa hypermarketissa oli loistava! Parempaan paikkaan harjoittelijaksi ei voisi päätyä, sanonpahan vain! Työ oli toki melko raskasta (pientä lihasjumia havaittavissa), mutta viihdyin mainiosti. Ilmapiiri oli mahtavan positiivinen sekä työ oli monipuolista.
Olisin ollut tuolla mieluusti toisenkin viikon, eikä kouluun olisi tullut ikävä. Tai no, kavereita oli kyllä vähän ikävä - varsinkin ruokatunneilla oli vähän yksinäistä - mutta muuten ei mitään valittamista!

...On muuten kummaa huomata, miten luonnostaan teitittely varsinkin vanhempien ihmisten kanssa miulla tulee, hah. :'D


Jouluun on vielä aikaa, mutta tykkään noista kirjahyllyssäni olevista hevosvaloista. :3
Törmäsin viikolla Last.fm:n hienossa musiikkiyhteisössä pyöriessäni hyvin mielenkiintoiseen miuta muutaman vuoden vanhempaan naishenkilöön.
Oikeastaan eksyin hänen profiiliinsa jo aiemin ja heitin randomilla kaveripyyntöä, koska hänellä oli tarkalleen samanlainen musiikkimaku mitä minulla. Son yksistään jo saavutus !1 Siitä alkoi muutamalla kommentilla juttelu, joka päätyi sitten pidempien viestien kirjoittamiseen. Rehellisesti sanoen, en ole varmaan koskaan kirjoittanut viikossa noin paljon englannin kielistä tekstiä. XD
Molemmat puhuvat huonoa englantia, sillä hän on itärajan toiselta puolen, joten yhtä yhteistä kieltä ei ole. Osaan pari hassua lausetta venäjää vain puhuen, joten sillä ei pitkälle pötkitä.
Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kumpikin on tullut joka kerralla ymmärretyksi. Huviitaa vaan, miten pelkästään samanlaisen musiikkimaun perusteella voi törmätä ihmiseen, joka on hyvin samanlainen kuin mie niin ulkonäönkin puolesta kuin mielipiteidenkin kanssa. Jollain asteella vähän pelottavaakin. XD

Muttatuotanoin. Kiitän kauniisti lukijoita ja voisin tässä vaiheessa harkita nukkumaan lähtemistä. Väsyttää niin hirvittävän paljon. :__D