2013/10/04

A Million Miles from Reality


Muistaneekohan joku teistä tämän kesken olevan piirroksen Hadoukenin kosketinsoittaja Alice Spoonerista.
Sain se viikonloppuna valmiiksi, vihdoinkin. Eihän siihen mennyt kuin se neljä kuukautta! XD


Tausta maalattu vesiväreillä. Kuvan otttamisen hetkellä se oli vielä märkä.
Halusin poikkeuksellisesti aloittaa värittämisen taustasta. Yleensä teen sen viimeisenä, mutta vaihtelu virkistää~



Alicen varjostaminen edistyy, työvälineenä edelleen rakkaat vesivärit. Suunnittelin aluksi tekeväni taustankin mustavalkoiseksi, mutta työstä olisi tullut ehkä vähän liian tylsän harmaa siinä tapauksessa. 8/


Paidan sävy sai syvyytta muutamasta uudesta kerroksesta norsunluunmustaa vesiväriä.


Hiukset varjostettu, ne pysyivät jopa vaaleina! (y) En innostunut sutimaan väriä liikaa.


Viimeistelyt taustaan geelikynillä. Suunnittelin, että olisin tehnyt joitakin valokohtia kirkkaammiksi valkoisella guassivärillä, mutta tyrmäsin idean tarkemman miettimisen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa koko homma olisi vienyt vesivärin keveyden ja tehnyt työstä entistä tönkömmän näköisen.
Guassiväri on kivaa varovaisesti käytettynä, mutta muuten en henkilökohtaisesti kyseisistä väreistä pidä. Ainakaan vesiväritöissä.

deviantARTissa.
Valmis! Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, kalligrafiakynä, musta pullomuste (Koh-i-Noor) ja glitter-geelikynät. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan jotain A4- ja A5-paperin välimaastosta. Skanneri haukkasi miun signeerauksen mennessään, joten jouduin lisäämään sen digitaalisesti.

Tweettasin Alicelle itselleen kuvan tuosta, mutta hän ei ole vastannut viserrykseeni vielä. Sitä mahdollista vastausta odotellen dindin~

On miulla yksi toinenkin traditionaalinen projekti kesken:


Enempää en tässä vaiheessa näytä.

Tällä hetkellä istuskelen sormia juoksuttaen kannettavani näppäimistöllä vaaleanvihreään huopaan kääriytyneenä, nostalgisia tunteita herättävää soittolistaa kuunnellen ja kissa pyörii kehräten jaloissa. Rennot perjantai-illat ovat ehkä paras aika viikosta, mutta olen muutenkin äärettömän hyvällä tuulella tällä hetkellä. Työharjoitteluviikko suuressa hypermarketissa oli loistava! Parempaan paikkaan harjoittelijaksi ei voisi päätyä, sanonpahan vain! Työ oli toki melko raskasta (pientä lihasjumia havaittavissa), mutta viihdyin mainiosti. Ilmapiiri oli mahtavan positiivinen sekä työ oli monipuolista.
Olisin ollut tuolla mieluusti toisenkin viikon, eikä kouluun olisi tullut ikävä. Tai no, kavereita oli kyllä vähän ikävä - varsinkin ruokatunneilla oli vähän yksinäistä - mutta muuten ei mitään valittamista!

...On muuten kummaa huomata, miten luonnostaan teitittely varsinkin vanhempien ihmisten kanssa miulla tulee, hah. :'D


Jouluun on vielä aikaa, mutta tykkään noista kirjahyllyssäni olevista hevosvaloista. :3
Törmäsin viikolla Last.fm:n hienossa musiikkiyhteisössä pyöriessäni hyvin mielenkiintoiseen miuta muutaman vuoden vanhempaan naishenkilöön.
Oikeastaan eksyin hänen profiiliinsa jo aiemin ja heitin randomilla kaveripyyntöä, koska hänellä oli tarkalleen samanlainen musiikkimaku mitä minulla. Son yksistään jo saavutus !1 Siitä alkoi muutamalla kommentilla juttelu, joka päätyi sitten pidempien viestien kirjoittamiseen. Rehellisesti sanoen, en ole varmaan koskaan kirjoittanut viikossa noin paljon englannin kielistä tekstiä. XD
Molemmat puhuvat huonoa englantia, sillä hän on itärajan toiselta puolen, joten yhtä yhteistä kieltä ei ole. Osaan pari hassua lausetta venäjää vain puhuen, joten sillä ei pitkälle pötkitä.
Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kumpikin on tullut joka kerralla ymmärretyksi. Huviitaa vaan, miten pelkästään samanlaisen musiikkimaun perusteella voi törmätä ihmiseen, joka on hyvin samanlainen kuin mie niin ulkonäönkin puolesta kuin mielipiteidenkin kanssa. Jollain asteella vähän pelottavaakin. XD

Muttatuotanoin. Kiitän kauniisti lukijoita ja voisin tässä vaiheessa harkita nukkumaan lähtemistä. Väsyttää niin hirvittävän paljon. :__D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti