2013/10/21

Ei vaan suju


Joihinkin biiseihin vain rakastuu ensi kuulemalta. Miksen ole perehtynyt Interpoliin aiemmin. ;__;

Syyyslomaviikko pyyhälti ohi käsittämättömällä vahudilla. Jos yksikään kouluviikko menisi noin nopeasti, niin nyt olisi jo toukokuu. Ihan varmasti olisi.
Viikon aikana ei tapahtunut mitään jännittävää kertomisen arvoista, joten jätän suosiolla kilometriromaanin aiheesta kirjoittamatta enkä yritä jaella kiinnostuskiikareita lukijoille hassuilla sanavalinnoilla. Nope.

Paitsi se pitää mainita, että talvitalvitalvi ja lunta ! On niin ihanan näköistä, kun maa on valkoinen. Vaikka se kostautuisikin sillä, että kaduilla liikkuessa luistimet voisivat olla kenkiä parempi vaihtoehto.

Siivosin viikolla huoneeni lisäksi myös koneen kirjastot oikein perusteellisesti. Hyvä istua alas ajan kanssa ja perehtyä kirjastojen uumeniin tarkemmin, sillä ainakin miulla sinne jää kaikkea tarpeetonta krääsää inspiroivista kuvista keskeneräisten video- ja piirrustusprojektien kautta omiin musiikkiräpellyksiin. --kyllä, sampleista on kiva tehdä omia räpellyksiä, vaikka taitoa musiikin käsittelyyn ei olisikaan. 11 gigatonnin verran tavaraa hävisi koneelta, mikä kertoo ehkä ylimääräisten juttujen paljoudesta. Rendasin kaikki vanhat betat pois alta, ja pitihän ne yhdeksi videoksi tunkea.



Piilotettu syystä, että en halua yli-innokkaita amerikkalaisia kimppuuni kyselemään voisinko tehdä osan tuosta, tästä ja noista MEPeistä, kun kerran olen muka palannut editoimaan. Well, have you ever thought to read the description before you ask?


Tälläinenkin unohdettu piirrustusprojekti löytyi koneen syövereistä. Piirtelin joskus maaliskuussa Wacomin Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytää sekä Gimpiä käyttäen. Tästä piti tulla tausta yhdelle piirrokselle, joka ei koskaan valmistunut tai nähnyt päivänvaloa. 
Toisaalta ylimääräinen piirrustusharjoitus taustojen kanssa ei koskaan ole pahitteeksi!

Tällä hetkellä piirtäminen ei suju ollenkaan, sillä omaan tyyliin kohdistuva pahemman asteen identiteettikriisi yhdistettynä art blockiin änkee päälle niin, että päässä surisee. Harvemmin miulla tulee sellainen olo, että apua, kädessä on kynä ja edessä paperi, mutta mitä tässä tilanteessa oikeastaan pitäisi tehdä? Viiva ei vain lähde kulkemaan, kuten se normaalisti tekee. Valmiita töitä katsoessa hiipii väkisinkin fiilis, että miten piirrän vieläkin joitakin asioita kuin päiväkotilainen. 
Tiedänhän minä, että asia ei ihan niin ole, ja kehitys on hidasta, eikä tapahdu kuin harjoittelemalla, mutta se ei tällä hetkellä uppoa järkeen. 
Suoraan sanottuna, oma piirrustustyyli ketuttaa tällä hetkellä.


Vanha WIP-kuva yhdestä keskeneräisestä lineartista reffiä varten. Jos se olisi ihminen, niin se voisi olla kehonrakentaja. Innostuin leikkimään noiden lihasten piirtämisen suhteen, joten tuo koni näyttää bodarilta.
Jos se piirtäminenkin tästä lähtisi sujumaan reffien tekemisen myötä. Mikäli kone suostuu yhteistyöhön, en nimittäin millään viitsisi katsella kaatuilevia kuvankäsittelyohjelmia ja koneen pelleilyjä BSoDilla höystettynä. Argh.

Anteeksi, tulipa tekstipainotteinen postaus! Kuvia ei liiemmin ollut tähän hätään, pahoittelen.

Kiitos lukijoille. (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti