2013/10/16

Ich komme

Viikkoja takaperin seikkailin Spotifyssä etsien uutta kuunneltavaa ja törmäsin saksalaiseen bändiin nimeltä Oomph!. Eikä kuuntelu jäänyt yhteen iltaan. Last.fm:n puolellekin on tullut selvä kuuntelupiikki tämän bändin kohdalle miun profiiliin. Mutta minkäs teet kun tykästyt johonkin! Musiikki on sellainen asia, joka vie helposti mennessään ja koukuttaa. :'D

Neue Deutsche Härte -genren alle sopiva musiikki on muutenkin pyörinyt hämmästeltävän paljon soittolistoilla viime aikoina. Halusin tutustua genreen vähän enemmän, mutta se lähti jollain asteella lapasesta. Oma kielitaitoni pettää saman tien lyriikoihin perehtyessä, mutta onneksi englannin kieliset käännökset helpottavat kilometrin korkuisen, lähemmäs stratosfääriä yltävän kielimuurin asettuessa tielle. Googlen kääntäjänrimpulaan en luota, mieluummin etsin kunnolliset käännökset englanniksi ja käännän tekstit itse lukiessa mielessäni suomeksi.

Koska olen popittanut ja moshaillut punainen letti heiluen Oomphin (--ttu inhoan näitä huutomerkkivirityksiä nimien lopussa, kun en tiedä miten sanat pitäisi taivuttaa. EI NE TOIMI suomen kielessä kun yrität sulloa morfeemit perään ghjghjkj) biisien tahtiin, halusin piirtää tästä NDH-genren pioneereista jotain. Bändin nokkamies Dero Goi vaikutti karismaattiselle tapaukselle, joten tökkäsin häntä terävällä lyijykynällä.


Varjostus aluillaan.
Luonnostelu oli aika tuskainen prosessi. Se kesti myös järkyttävän kauan. Pari kertaa koko homman änkeminen roskiksen pohjalle tuntui enemmän kuin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Jouduin vaihtamaan paperia useamman kerran, kun ahkera kumittaminen olisi syönyt ennen pitkää paperiin reiän. Silmät tulivat yhdessä vaiheessa väärään kulmaan, käsi näytti olevan luonnottomassa asennossa ja luonnos oli täynnä muitakin mokia, joten tyydyin siirtämään paremmat osat luonnoksesta toiselle paperille, koska kumittaminen olisi ollut paljon raivostuttavampaa. Luonnostelu ei oikeastaan koskaan suju miulla siististi ja hallitusti - hädin tuskin itse pysyn kärryillä taistelutannerta muistuttavassa viivasotkussa. Paperin vaihtaminen on käynyt ajan myötä hyvin näppäräksi tekniikaksi luonnoksen selkeyttämiseksi.


Jatkuu jatkuu.
Yritin panostaa silmien rajaukseen ja lävistysten suhteelliseen kokoon. Liian usein piirtäessä käy niin, että lävistykset tulevat suhteettoman suuren näköiseksi, ja näyttää siltä, että pienen renkaan sijaan nenän sivussa killuisi ovenkolkuttimen kokoinen rengas. Jäätävää.


Näin jälkiviisasteluna olisi ehkä ollut fiksumpaa aloittaa värittämien vasemmalta oikealle. Näin oikeakätisenä tulin useampaan otteeseen tuhrineeksi tämän oikean puoliskon työstä. Tai sitten fiksatiivi valmiisiin kohtiin voisi olla kova sana. Pehmeä lyikkärijälki leviää niin herkästi!


Tummien kohtien varjostamista, puoliväli taitanee olla saavutettu. Käytetyn kynän pehmeys oli 4B, mutta siitä sai silti noinkin mustaa jälkeä! Piti vain uskaltaa painaa aika reippaasti. Aluksi hirvitti miten ohut kopiopaperi reagoi roimaan varjostukseen, mutta ei se levinnyt onneksi käsiin. : D


Viimeistelyä vailla. Toinen käsi kaipaa vielä varjostusta, muutamia takin varjoja pitää syventää sekä sohvan varjostus on pahasti kesken. Tässä vaiheessa paperiparka alkoi pistämään vastaan, ja toinen alakulma kulua koirankorville. Iiks.

deviantARTissa.
Valmis!
Pitää mainita, että siinä on pari kohtaa, jota olisin halunnut vielä työstää eteenpäin. Päätin kuitenkin kerrankin noudattaa neuvoa "muista lopettaa ajoissa" ja jätin sen noin. Muutamat piirustusvirheet paistavat myös omaan silmään ikävästi, mutta olkoot. Korjaan ne seuraavan työn kanssa.
Työvälineinä Derwent Graphic -lyijykynät (4H - 6B) ja lyijytäytekynä.

Toki sitä musiikkiakin pitää tähän änkeä, for sure!


Kiitän lukijoita. (:

2 kommenttia:

  1. On kyllä hieno! Sun käsissi luonnistuu kyllä kaikenmaailman työt 8)
    -Ella

    VastaaPoista