2013/12/23

Ei aina voi onnistua

Pakollinen riemuintoilu tähän alkuun: jee, joululoma!

Jokaiselle lienee tuttuja ne tilanteet, jolloin kaikki menee päin mäntyä tai kuusta. Tai jotain muuta. Pieleen. Fail.

Pari postausta sitten mainitussa sarvipääseinäkoristepiirroksessa (rrrrakastan yhdysssanoja ja suomen kieltä) kaikki tuntui menevän niin kuin ei pitäisi. Kuten silloin jo kerroin, tussaus sujui todella huonosti. Värittäessä kaikki sujui hyvin tähän pisteeseen asti:


Värit asettuivat miusta hyvin ja näyttivät sille, kuten pitikin. Aloin työstämään taustaa, joka meni persuksilleen ensimmäisestä kynänheilautuksesta lähtien. Aluksi kaavailtu värimaailma ja harmaanvihertävä tausta eivät toimineet paperilla ollenkaan. Päätin värittää peuran loppuun ja tehdä taustan digitaalisesti.
Digitaalinen tausta ei näyttänyt nätiltä, mutta se sai kelvata. Tallennusvaiheessa länttäsin pari tasoa vahingossa väärään järestykseen ja toki suljin Gimpin, eikä muokattavan .xcf-tiedoston luominen "varmuuskopioksi" tullut mieleenkään. Siispä koko kuva näytti tallennuksen jälkeen ihan kamalalta.
Järki sanoo, että lopeta nyt, mutta päätin yrittää kyhätä työstä jotain, sillä olisi ollut harmi heittää monien tuntien työ kokonaan hukkaan.


Lopputulos näyttää tuolta. En ole ollenkaan tyytyväinen, mutta olkoon.
Työvälineinä peurassa puuvärit (Faber-Castell Art Grip, muutamat merkittömät kynälootan pohjalla pyörivät), kalligrafiakynä, musta pullomuste ja 0.1 rajaustussi. Digitaalinen korjaus tehty Gimpillä ja Wacomin Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä. Alkuperäinen työ on tehty Daler Rowneyn Draw 160g -paperille.

Toinen viime aikoina työn alla pyörinyt projekti, joka myös epäonnistui näyttää tälle:

Keinovalo tappoi laadun, oh well. <2
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, mikäli joku löytää kuvan keskeneräisestä työstä yhtäläisyyksiä tämän hevosen kanssa.
Kyseinen hevonen, Kissakulman tallin Bisse kuoli tässä jokunen aikaa sitten. ;__; Mie toki halusin piirtää jotain hevosen muistolle. Piirros kuitenkin valitettavasti epäonnistui melkein heti, koska realististen kuvien värittämien on hirvittävän vaikeaa.
Pitää harjoitella sitäkin enemmän tulevaisuudessa~

Kiitos lukijoille ja oikein hyvää joulua itse kullekin! (:


2013/12/10

Jouluvalobongarit


Torstaina suuntana oli Itämeren rannalla nököttävän pääkaupunkimme. Oikeastaan reissuun lähtö tuli yllättävän lyhyellä varoitusajalla. Se tosin ei haitannut tippaakaan, koska en näe mitään syytä kieltäytyä viikonloppureissusta hyvän kaverin luokse.
Miun ja Karoliinan viime näkemisestä oli ehtinyt kulua taas kamalan pitkä aika. Mutta minkäs teet, että Jyväskylä ja Helsinki eivät ole naapurikaupunkeja, eikä koulussa ole liikaa ylimääräisiä lomia.
Torstain junamatka meni kuin siivillä. Muutaman tunnin kulumisen tajusi vasta kun ikkunoista ei näkynyt mitään iltapäivän hämärtyessä lukuunottamatta ohikiitävien taajamien valoja. Pimeä vuodenaika ei haittaa niin kauan, kun maa on valkoinen. No, perillä ei ollut. XD



Perjantaina itsenäisyyspäivän juhlistamisen sijaan pääpaino oli Karoliinan 16-v synttäreiden juhlistamisessa. Julmetun rankat paardit meillä olikin. <34567 Samalla tuli miitattua ystäväni muita kavereita. Olihan se suoraan sanoen vähän awkward moment aluksi, syystä että olen raivostuttavan ujo ihminen. Mutta kaikki oli mukavia ja miulla oli kivaa. Tuli myös naurettua kaikenlaiselle ja leikittiin Naamakirjasalapoliiseja.
...No, ei siitä sen enempää. XDD
Illalla sain karun muistutuksen siitä, että en pysty syömään suklaata juuri yhtään (vaikka se onkin niin hyvää nyyh) ja iltayöstä sain migreenin rieasakseni. Kaakaolla ja migreenillä on pakko olla joku vahva yhteys, kun tuo ei ollut ensimmäinen kerta kun käy noin! Onneksi lääkkeet sekä pitkät yöunet pelastivat tilanteen.



Lauantaina nukuttiin todellakin pitkään. Heräilyn ja virkistävän kahvikupposen jälkeen köröteltiin keskustaan. Molempien kamerat lauloivat kauppakeskusten taustajoululaulujen tahtiin kun räpsittiin kuvia jouluvaloista. Pakko sanoa, ne olivat nättejä. :3 Kaduilla kuljeskellessa kamera ei myöskään pysynyt laukussa. Naureskeltiin siinä, että mehän mennään turisteista. Mie periaatteessa olinkin ja Karo miun opas~



Kun Kampin kauppaeskuksessakin oltiin, niin eihän me voitu jättää kauppoja kiertämättä. &gt;)
Normaalisti kaupoissa haahuilusta vähemmän pitävänä miekin innostuin Cybershopissa (mikä huutava vääryys, että kyseistä kauppaa ei ole täällä päin !1). Tuttu kauppahan se on, tilasin sieltä hiusväriä viimeksi marras- joulukuun vaihteessa. : D Kivijalkaliikkeessä käyminen on kuitenkin ihan erilaista.
Mukaan tarttui Joy Divisionin bändipaita Ian Curtisin kuvalla, joka olisi pitänyt ostaa jo iät ja ajat. Raahasin Karoliinan toki myös naapurikauppaan, Morticaan. Sieltä lähti mukaan purkki pinkkiä hiusväriä. Olen pitkään suunnitellut tekeväni hiuksilleni jotain villiä, joten eiköhän pinkin ja kirkkaanpunaisen yhdistelä ole tarpeekis värikäs! En malta odottaa ensi viikon viikonloppua, jolloin miulla on taas aikaa sotkea shokkiväriä päähän. :3



Illalla piirreltiin kaikkea randomia. Joskus on kiva piirtää sen kummemin lopputulosta miettimättä ja panostamatta, vaikka lopputulos onkin mitä on. :'D

Ideasta syytän niitä metrossa istuneita vaahtosammuttimen kokoisia swag-penskoja...
Sunnuntai meni ihmeempiä tekemättä. Nukuttiin pitkään, mätettiin Ōkamia Wiillä, laitettiin ruokaa (okei mie olin varmaankin enemmän tiellä kuin mitenkään avuksi XD) ja niin päin pois. Iltapäivällä suuntana oli Rautatientori, ja siinä vasta tajusi miten nopeasti aika olikaan mennyt! Tai no, aika menee aina liian nopeasti kun on kivaa. : D Junamatka kotiin päin tuntui kestävän kamalan kauan, eikä juna ollut se mitä aluksi odotin + siellä oli kamalan kylmä koko matkan ajan. Jätän kuitenkin rautatieliikenneaiheisen vinoilun kertomatta ja tyydyn toteamaan, että oli ihana itsenäisyyspäiväviikonloppu. :3



Kiitos lukijoille. ^^

2013/12/01

Vuoden kohokohta?


Joulu. Tuo vuoden kohokohdaksikin väitetty juhla alkaa olla taas yllättävän lähellä.

En ole niitä ihmisiä, jotka aloittavat jouluhössötyksen marraskuun alkupuolella tai niitä, jotka verhoavat kotinsa punaisiin joulukoristeisiin heti kun vuosi alkaa lähestyä loppuaan, ja maa verhoutuu lumen alle. En myöskään voisi kuvitella soittavani joululauluja kotosalla ja pomppivani jotain epämääräistä tonttutanssia ympäri huushollia tehden itsestäni täyden tontun, sillä pelkästään marketeiden taustamusiikkina toimiva jouluinen pimputus onnistuu aiheuttamaan pienen migreenin. Pysyn omissa soittolistoissani vuodenajasta huolimatta.

Tuo kaveri oli vallan äänekäs tapaus, joten tiedänpähän nyt what does the squirrel say ! XD
En kuitenkaan inhoa joulua. En todellakaan. "Inhota" olisi liian voimakas verbi tähän.
Kuusijuhlassa on paljon hyvääkin. Esimerkiksi joulunalus on kiireisintä aikaa töissä, joka tietää palkkapäivänä hieman suurenpaa summaa tilille. Loma ja kaikenlaiset jouluherkut ovat vallan jees. Jälkimmäisenä mainittu valitettavasti näkyy vaa'alla laukaisten "näytän mursulta" -paniikin sitten vuodenvaihteessa, josta seuraa läjä uudenvuodenlupauksia terveellisemmän ruokavalion puolesta ja miljoonan mässylakon puolesta.
Myös se tietty tunnelma on omalla tavallaan aivan ihana, mikäli sen joulufiiliksen vaan saa päälle. Siinä mie olen varsin huono, viime joulukin meni sen kummemmin fiilistelemättä nyhräten jotain vähemmän tärkeää. Ehkä tänä vuonna onnistuisin vähän aiemmin~
Pitänee mainita myöskin, että jouluvalot ovat myös hurjan nättejä. :3


Mutta yksi asia on joulunalusajassa ylitse muiden ärsyttävyydellään. Se kaupallisuus. Eikö vähempikin riittäisi? Okei, tiedänhän minä, että joulu on lähes kaikkialla suosituin ja kiireisin sesonki, joka tuottaa suuren osan kauppojen loppuvuoden voitoista. Ja mitä enemmän mainostetaan, sitä paremmin todennäköisesti saadaan asiakkaita tuhlaamaan eurojaan kaikenmaailman vimpaimiin, joita ei välttämättä edes osaisi kaivata millään asteella, ellei niistä hössötettäisi joka paikassa.
Näin töiden puolesta saan räplätä joulun ilosanomaa tenaville toivottavien riemunkirjavien lelukuvastojen kanssa ihan tarpeeksi.
Sähköpostilootaparka täyttyy jo marraskuun puolenvälin paikkeilla kaikenlaisista tarjouskirjeistä ja ohjeistuksesta siitä, mitä sinne pukinkonttiin tulee änkeä. Sitä saa olla koko ajan siistimässä, ettei koko homma törähdä tukkoon parissa päivässä. Menet minne vain, törmäät kirkkaanpunaisiin joulumainoksiin ja materialismin tulvaan. Ja joulun takia valtavan stressin kehitteleviin ihmisiin, jotka rynnivät ympäriinsä tuli takamuksen alla "kiireensä" takia ja maksavat itsensä kipeäksi ostellen kaikkea kuusijuhlaa varten.
Eihän se miuta liikuta tai kiinnosta, miten ihmiset joulunsa viettävät, - jokainen tallaa tavallaan, mutta huvittaa on se jäätävä kiire ja stressaaminen vain parin päivän takia.
Tai no, itselleni joulu on vain "pari vapaapäivää". Pienenä kersanahan sitä ilman muuta odotti innolla varmaankin juuri sen materialismin takia voi fghjkl mutta enää ei niinkään nappaa.


Mie itse en tule ostamaan yhtäkään joululahjaa tänä vuonna kellekään. Ei, tässä ei ole kyse siitä etteikö lähipiirin ihmiset olisivat olleet kilttejä, - he ovat olleet ihania koko kuluneen vuoden. Enemmänkin tässä on kyse jonkinlaisesta omasta halusta tehdä päinvastoin valtavirtaaväestöön verrattuna. Eikä ole miulla ensimmäinen kerta, kun haluan tehdä asiat omalla tavallani, heheh. Toisekseen, kuten jo yllä sanoin, itse en joulua pahemmin juhli ja olen enemmän kuin sinut asian kanssa.
En myöskään odota yhtäkään joululahjaa. En tarvitse yhtään mitään konkreettista. Esimerkiksi kavereiden suhteen miulle tärkeintä on, että he ovat miun kavereita tulevaisuudessakin. Ei sitä millään konkreettisella korvata, sehän on itsestäänselvyys.
Ja voi kyllä, tiedän mistä puhun.

Tälläistä mielipidekirjoituksentynkää tällä kertaa. (: Postauksen kuvat on käyty räpsimässä maanantaina.


Piirtämisestä sen verran täytyy mainita, että picture wall -tyylinen kuva peurasta otti ja kusaisi. Tai no, en saanut väritystä toimimaan oman mieleni mukaan, jonka takia työ näyttää tällä hetkellä nätisti sanottuna jäätävälle. Pientä orastavaa vitutuksen anteeksi kielenkäyttöni poikasta havaittavissa, sillä käytin tuohon työhön varmaan rapiat 15h. Näyttää huolestuttavasti siltä, että tuo aika on mennyt hukkaan.
Kyllä, miuta ärsyttää, mutta kiitän lukijoita tässä näin lopuksi.