2014/05/29

Kevääntuoja

En ole taninnut täällä Viisiminuuttisen puolella mainita, että sain maaliskuussa uuden puhelimen! Vanha Nokian äkskakkonen alkoi vetää viimeisiään, simahteli kesken päivän ja ulkokuori alkoi rapistumaan. Onneksi kummitätini avustuksella sain uuden puhelimen, mikä on ihan mahtavaa! Miulla ei yksinäni olisi ollut mitään mahdollisuutta laittaa kännykkään useamman kuukauden palkkaa, koska rahalle olisi muutakin käyttöä. Olisin varmaankin siinä tapauksessa kaivanut laatikosta vähintään neljätoista vuotta vanhan, vielä toimivan Nokia 3210:n, mutta niin ei onneksi tarvinnut tehdä. : D

Sopivaa kännykkää etsiessä Samsung tai iPhone eivät tulleet edes kuuloonkaan, vaan harkitsin alusta asti Nokia Lumian ja Sonyn väliltä. Sony tuntui paremmalta vaihtoehdolta ominaisuuksiensa ja käyttöjärjestelmän puolesta. Olen aina suhtautunut älypuhelimiin äärimmäisen skeptisesti, mutta mielipiteeni on muuttunut viimeisten kuukausien aikana, kun älyluuria on oppinut yleensäkin käyttämään. :'D


Siinä se on, Sony Xperia V, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. En vaihtaisi mihinkään! En silti ymmärrä hillitöntä älypuhelinhypetystä, kyllä minä pystyn olemaan monta tuntia ilman kännykän räpeltämistä!
Jos joku tunnistaa taustakuvana olevan levynkannen, saa minulta halauksen. *3* Kyseinen lätty on tullut kuunneltua puhki, ja on se vaan mahtava edelleen! Kuoret ovat eBaystä neljällä eurolla, mikä on aika huima ero Suomen hintoihin. Eikä Sonylle edes taideta myydä täällä juuri minkäänlaisia suojakuoria~

Vaikka kiitinkin kummiani useampaan otteeseen, niin pelkkä sanallinen kiitos ei tuntunut riittävälle. Kyse on kuitenkin sen verran isosta jutusta, joten päätin piirtää jotain kiitokseksi. Vähintä mitä voin tehdä!
Osa WIP-kuvista on saanut söppänän keltaisen sävyn itseensä kirjoituspöydän hehkulampusta, sillä en malttanut odottaa aina päivänvaloa kuvien ottamiseen.


Muistin tässä vaiheessa, että ai niin, ne kuvien ottamiset! Tussaus aloitettu, alkuperäisestä luonnoksesta en hoksannut ottaa kuvaa. Seuraavan piirroksen kanssa sitten~!





Lineart on tässä kuvassa kokonaan valmis. (:




Sain Katrilta aka Seepralta hyvän vinkin, että miun tulisi kiinnittää huomiota koirien ja muidenkin eläinten turkkeihin. Kuten olette varmaankin huomanneet, olen tähän asti värittänyt tai maalannut karvaisten otusten turkit vain tasaisiksi lättäniksi, koska se on nopeampaa ja helppoa, enkä tullut miettineeksi asiaa aiemmin. Siksi rakentava palaute onkin ihan mahtijuttu, sillä olisin varmaan jatkanut lättäturkeilla eteenpäin ties kuinka kauan. Mutta nyt, tuli sopiva piirrustus eteen, joten päätin kokeilla erilaisen turkin tekemistä. 


Turkin edetessä ryhdyin pohtimaan taustaa tarkemmin. Se näytti mielestäni keskeneräiselle, - suoraan sanottuna laiskuuttaan viimeistelemättä jätetylle, noin, joten päätin tehdä asialle jotain.



Enää loppusilaukset puuttuvat tässä vaiheessa!

Valmis työ näyttää tälle:

deviantARTissa.
Työvälineinä suurimmaksi osaksi puuvärit, joista suurin osa oli Faber-Castellin Art Grip -kyniä. Loppu merkittömiä epämääräisiä puuvärejä kynälaatikon pohjalta. Lineart on tehty mustalla Rohrer & Klingner Zeichentusche -pullomusteella. Valkoista Koh-i-Noor -pullomustetta on käytetty muutamien valkoisten kohtien tehostamiseen poikkeuksellisesti siveltimen kanssa (kooltaan noin 1). Taustan tekemisessä käytin Promarkereitakin, tussien sävyt ice grey 2 ja black. Piirros on tehty Lidlin A4-kokoiselle piirrustuslehtiöpaperille, paksuudeltaan 100 g/m2. Eli hieman tavallista kopiopaperia paksumpaa. 

Lähdin hakemaan piirrustukseen perinteistä omaleimaista tyyliäni niin käytettyjen välineiden kuin sisällönkin kanssa. Puuväreillä värikkäästi toteutettua eläinhahmoa paperilla, - ei palon miun tyylia ajatellen voisi enemmän kohdalle osua. Paitsi jos kuvan keskipisteenä olisi osittain sateenkaaren väreissä välkehtivä hevoshahmo, niin silloin ehkä, mutta koiria on kiva piirtää. Oikeastaan sain idean koiran piirtämiseen äidiltäni ja loppu piirrokseen tuli kuin itsestään. (:

Nyt pitäisi vain etsiä jostain tarpeeksi suuri kirjekuori, jotta saan piirroksen postiin...

2014/05/19

Joka keväinen hevoskuume

[x] Romaani, tykkään kirjoittaa!

Tulin eräänä toukokuun alun päivänä siihen tulokseen, että se on varmaa, kun taas yksi lukuvuosi lähenee loppuaan ja puissa alkaa olla sieviä, vihertäviä hiirenkorvia, saan järkyttävän hevoskuumeen. Se iskee joka vuosi hieman eri aikaan heittäen viikolla tai parilla, mutta fiilis on aina yhtä voimakas.
Riipivä kaipuu tallille hevosten pariin touhuamaan. Inhoan tuota tunnetta, sillä se tuntuu niin kokonaisvaltaiselle ja jopa fyysiselle, eikä sitä niin vain survaista taka-alalle. Eikä se mene ohi muutamassa viikossa.
Kyseessähän ei ole ihka omaa kauramopoa havitteleva tunne, sillä tässä elämäntilanteessa edes vakiotunneilla käyminen tuntuu yhtä mahdolliselle, kuin muutto Plutoon. Enemmänkin se kesäisen hevoslaitumen tuoksua ja leirin mukavaa fiilistä kaipaava tunne, joka tulee ilman varoitusta. Vaikka osaanhan jo jollain asteella siihen varautua, sillä se tuli viime keväänä. Ja sitä edellisenä, ja sitä edellisenä... Eikä se viime keväänäkään hellittänyt ennen leiripaikkakunnalle vievän bussin penkille istumista.

Tuona kuun alkupuolen tylsänpuoleisena maanantaina tietotekniikan kaksoistunnin päätyttyä tajusin, että olin selannut koko ajan vain leiritopiikkeja hötönetistä. Kotiin kävellessä aloin miettimään kesäsuunnitelmiani tarkemmin. En ollut ajatellut aiemmin niin tarkkaan, kuinka tyhjältä kesäni tällä hetkellä näyttää. Varsinkin viime kesään verrattuna, jolloin olin reippaan puolikkaan lomasta menossa ympäri kesäisen Suomenmaan. Vaikka olenkin taipuvainen kotihiireyteen, kaipaan pidemmälle lomalle jotain tekemistäkin!
Latasin tälle kesälle valtavan paljon toiveita kesätöiden saamisesta. Olin varma, että saisin töitä, mikäli jaksaisin naputella läjäpäin hakemuksia ja viilata kunnianhimoisesti cv:n tekstin asettelua tuntikaupalla. Nyt alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, että koko homma oli täysin turhaa. Koska epäilin saavani töitä, en uskaltanut varata minkäänlaisia suurempia suunnitelma, ettei niistä koituisi harmia työn vastaanottamisessa.
Jollain logiikalla ajattelin myös säästää sen reilun kolme hunttia sillä, etten mene minnekään leireilemään. Jäisipähän enemmän lukiokirjoihin ja vaatevaraston täydennykseen syksyä varten! Mutta ei se ehkä niin paras olekaan, sillä kymmenisen viikkoa kesälomaa kotona Jyväskylässä tuntuu aika pirun pitkälle ajalle. Hevoskuume nosti vielä päätään asteen korkeammalle, ja napsautin Googlen auki hakusanalla "ratsastusleirit Keski-Suomi".

Kissakulma, 2013.
Istuin parina iltapäivänä tuntikausia kannettavan näyttöä tapittaen ja Googlen hakuja naputellen selaten eri tallien sivuja. Tiedän periaatteessa, että mitä hausta löytyy, sillä olen haravoinut nettiä enemmänkin tuolla hakusanalla. Monia vähänkin kiinnostavalta vaikuttavia talleja tuli tutkittua tarkemmin, mutta mikään ei tuntunut oikein sopivalle. En halua "peruspaksulle" yleisleirille, vaan kaipaan jotain muuta, kun niin harvoin hevostelemaan pääsee. En halua joutua myöskään leirille, jossa kanssahevostelijat olisivat kymmenen ikävuoden kieppeillä. Kuitenkin useampien kiinnostavien leirien kohdalla luki vähintäänkin ponin kokoisilla kirjaimilla "täynnä" tai hinta oli lähellä puolen vuoden palkkaani. Sen siitä saa, kun on näin myöhään liikkeellä. Hitto.

Kunnes Kokkomäen talli tuli mieleen. Tästä tallista on ollut viime kesän Kissakulman tallin leirikaverin, Ellan, kanssa puhetta sähköpostitse. Tosin leiri, jolle hän on menossa, oli jo ehtinyt täyttyä. Tallin nettisivuja tutkiessa aloin jo epäillä, että kaikki leirit ovat jo täynnä, mutta laitoin siitä huolimatta sähköpostitse kyselyä mahdollisista vapaista leiripaikoista. Tällä kertaa miuta lykästi - vapaita leiripaikkoja oli jäljellä!
Olen siis menossa viisipäiväiseksi muutetulle juhannustaikaleirille 16.-20.6.2014. Vajaan kuukauden päästä siis leireilemään, yaay! Kertokaa ihmeessä, mikäli sinä/tuttava/kummin koiran kaima on tulossa samalle leirille, olisi kiva höpötellä etukäteen! (:

Pfft nyt pitäisi lähteä kauppaan ostamaan huomiselle luokkaretkelle ruokaa mukaan~