2014/05/19

Joka keväinen hevoskuume

[x] Romaani, tykkään kirjoittaa!

Tulin eräänä toukokuun alun päivänä siihen tulokseen, että se on varmaa, kun taas yksi lukuvuosi lähenee loppuaan ja puissa alkaa olla sieviä, vihertäviä hiirenkorvia, saan järkyttävän hevoskuumeen. Se iskee joka vuosi hieman eri aikaan heittäen viikolla tai parilla, mutta fiilis on aina yhtä voimakas.
Riipivä kaipuu tallille hevosten pariin touhuamaan. Inhoan tuota tunnetta, sillä se tuntuu niin kokonaisvaltaiselle ja jopa fyysiselle, eikä sitä niin vain survaista taka-alalle. Eikä se mene ohi muutamassa viikossa.
Kyseessähän ei ole ihka omaa kauramopoa havitteleva tunne, sillä tässä elämäntilanteessa edes vakiotunneilla käyminen tuntuu yhtä mahdolliselle, kuin muutto Plutoon. Enemmänkin se kesäisen hevoslaitumen tuoksua ja leirin mukavaa fiilistä kaipaava tunne, joka tulee ilman varoitusta. Vaikka osaanhan jo jollain asteella siihen varautua, sillä se tuli viime keväänä. Ja sitä edellisenä, ja sitä edellisenä... Eikä se viime keväänäkään hellittänyt ennen leiripaikkakunnalle vievän bussin penkille istumista.

Tuona kuun alkupuolen tylsänpuoleisena maanantaina tietotekniikan kaksoistunnin päätyttyä tajusin, että olin selannut koko ajan vain leiritopiikkeja hötönetistä. Kotiin kävellessä aloin miettimään kesäsuunnitelmiani tarkemmin. En ollut ajatellut aiemmin niin tarkkaan, kuinka tyhjältä kesäni tällä hetkellä näyttää. Varsinkin viime kesään verrattuna, jolloin olin reippaan puolikkaan lomasta menossa ympäri kesäisen Suomenmaan. Vaikka olenkin taipuvainen kotihiireyteen, kaipaan pidemmälle lomalle jotain tekemistäkin!
Latasin tälle kesälle valtavan paljon toiveita kesätöiden saamisesta. Olin varma, että saisin töitä, mikäli jaksaisin naputella läjäpäin hakemuksia ja viilata kunnianhimoisesti cv:n tekstin asettelua tuntikaupalla. Nyt alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, että koko homma oli täysin turhaa. Koska epäilin saavani töitä, en uskaltanut varata minkäänlaisia suurempia suunnitelma, ettei niistä koituisi harmia työn vastaanottamisessa.
Jollain logiikalla ajattelin myös säästää sen reilun kolme hunttia sillä, etten mene minnekään leireilemään. Jäisipähän enemmän lukiokirjoihin ja vaatevaraston täydennykseen syksyä varten! Mutta ei se ehkä niin paras olekaan, sillä kymmenisen viikkoa kesälomaa kotona Jyväskylässä tuntuu aika pirun pitkälle ajalle. Hevoskuume nosti vielä päätään asteen korkeammalle, ja napsautin Googlen auki hakusanalla "ratsastusleirit Keski-Suomi".

Kissakulma, 2013.
Istuin parina iltapäivänä tuntikausia kannettavan näyttöä tapittaen ja Googlen hakuja naputellen selaten eri tallien sivuja. Tiedän periaatteessa, että mitä hausta löytyy, sillä olen haravoinut nettiä enemmänkin tuolla hakusanalla. Monia vähänkin kiinnostavalta vaikuttavia talleja tuli tutkittua tarkemmin, mutta mikään ei tuntunut oikein sopivalle. En halua "peruspaksulle" yleisleirille, vaan kaipaan jotain muuta, kun niin harvoin hevostelemaan pääsee. En halua joutua myöskään leirille, jossa kanssahevostelijat olisivat kymmenen ikävuoden kieppeillä. Kuitenkin useampien kiinnostavien leirien kohdalla luki vähintäänkin ponin kokoisilla kirjaimilla "täynnä" tai hinta oli lähellä puolen vuoden palkkaani. Sen siitä saa, kun on näin myöhään liikkeellä. Hitto.

Kunnes Kokkomäen talli tuli mieleen. Tästä tallista on ollut viime kesän Kissakulman tallin leirikaverin, Ellan, kanssa puhetta sähköpostitse. Tosin leiri, jolle hän on menossa, oli jo ehtinyt täyttyä. Tallin nettisivuja tutkiessa aloin jo epäillä, että kaikki leirit ovat jo täynnä, mutta laitoin siitä huolimatta sähköpostitse kyselyä mahdollisista vapaista leiripaikoista. Tällä kertaa miuta lykästi - vapaita leiripaikkoja oli jäljellä!
Olen siis menossa viisipäiväiseksi muutetulle juhannustaikaleirille 16.-20.6.2014. Vajaan kuukauden päästä siis leireilemään, yaay! Kertokaa ihmeessä, mikäli sinä/tuttava/kummin koiran kaima on tulossa samalle leirille, olisi kiva höpötellä etukäteen! (:

Pfft nyt pitäisi lähteä kauppaan ostamaan huomiselle luokkaretkelle ruokaa mukaan~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti