2014/06/23

Kokkomäen tallin jussiviikon tulevat tätiratsastajat 16.6–20.6.2014


Meidän virallinen leiribiisimme.

Sunnuntai 15.6.2014

Bussimatka Keuruulle meni oikein hyvin! Matka kesti arviolta 45 minuuttia, joten aika ei ehtinyt käydä pitkäksi. Istuskelin matkan bussin etuosassa. Olin pyytänyt, että kuljettaja sanoo minulle, kun Kokkotien pysäkki tulee. Kuljettaja oli onneksi todella ystävällinen. Hän auttoi minua mielellään ja oli jopa huolissaan, että tuleehan joku hakemaan minut vilkasliikenteisen valtatie 23:n varresta. Seisoskelin pysäkillä tovin, ensimmäinen kaksikymmenminuuttinen meni yllättävän nopeasti. Tien reunassa odottelu alkoi kuitenkin tympiä aika nopeasti, joten noin tunnin odoteltuani soitin tallille. Kysyin, että onko joku tulossa hakemaan minua, kuten oli sovittu, vai lähdenkö kävelemään tallille päin. Kävi ilmi, että leiriohjaajamme oli odottanut toisella Kokkotien pysäkillä minua.

Mukaan lähtenyt tavarakasa miinus kissa.
Tallille saavuttua vein tavarat Kotirinteelle, joka oli leiriläisten yöpymispaikka. Sängyistä ei tullut pulaa, sillä minun lisäkseni leiriläisiä oli kolme. Varsin pieni porukka siis. Minusta itsestäni leiriporukan pienuus oli hyvä juttu, koska ihmisiin ehtisi tutustua paremmin viikon aikana, nimien muistaminen ei olisi ongelma ja leirille syntyisi varmasti tiivis leirihenki! Aluksi juteltiin ja tutustuttiin, sekä leiriohjaajamme Meeri kävi tallin säännöt läpi. Kiertelimme paikkoja ja tutustuimme tallialueeseen. Kokkomäki oli oikeastaan tismalleen samanlainen, mitä silloin vuosia sitten, kun olin siellä ensimmäistä kertaa leirillä.
Söimme iltapalaa pihalla päärakennuksen edustalla. Ilta oli hieman viileä, mutta ei kylmä, joten ulkona tarkeni hyvin. Pinja haki leirimökistä lisää vaatteita, jonka jälkeen lähdettiin katsomaan vielä uudestaan hevosia. Tallin saksanpaimenkoira, Pontus, pyöri meidän mukana ja yritti parhaansa mukaan murtautua yhteen kanin häkkiin. Aikansa yritettyään koira luovutti. Kotirinteelle tultua juteltiin ja tutustuttiin vähän lisää.


Maanantai 16.6.2014

Laitoin herätyksen soimaan tasan kahdeksaksi aamulla. En tiedä, miksi laitoin sen niin aikaiseksi, koska aamiainen päärakennuksella oli vasta tasan yhdeksältä. Nukuin ensimmäisen yön oikein hyvin. Näin jotain sekavaa untakin, olin siinä töissä jossakin kummallisessa paikassa.
Hoidin pakollisia aamutoimia ennen päärakennukselle aamiaisen syöntiin lähtemistä. Söin aamupalalla leipää ja juomana oli mehua. Muut leiriläiset vaikuttivat myös nukkuneen ihan hyvin, kun aamiaispöydässä jutusteltiin. Menin hakemaan leirimökiltä kypärän sekä vaihtamaan nuhruuntuneet tennarit ratsastuskenkiin ja minichapseihin.


Koko aamun oli sataa tihruttanut vettä. Sää näytti todella harmaalle. Sadetakki oli tarpeen hevosia hakiessa! Olin toivonut ratsuksi suomenhevostamma Hali-Palia. Hevonen on kuulemma rauhallinen ja mukava loppupään ratsu, joten se kuulosti minulle sopivalle hevoselle. Pinja sanoi myös tamman olevan täysi luottohevonen. Kokkomäessä oikeastaan kaikki vaelluksilla käytettävät ratsut ovat suomenhevosia. Minusta se on parempi kuin hyvä, sillä suomenhevoset ovat loistavia ja varmoja maastoratsuja. Hali-Pali, lyhyemmin vain "HP", oli keskellä kuravellistä tarhaa, jossa sai olla varovainen, ettei itse jäisi kiinni mutaan. Vein hevosen hoitopuomille, joka oli tarhojen "alapuolella" ja ravitallin "yläpuolella". Puomilla oli paljon tilaa, koska kuntoon laitettavia hevosia oli neljä, plus Meerin vetohevonen.
HP oli äänekäs tapaus puomilla ollessaan, se hirnui koko ajan ja hyöri ympäriinsä. Ehdin jo pelätä, että olin hakenut väärän rautiaan tarhasta, koska tamma ei vaikuttanut siinä tilanteessa kovinkaan rauhalliselta. Kavioita puhdistaessa tulin jo ihmetelleeksi Hali-Palia, sillä se nosti kaviot ennen kuin ehdin edes ottaa kunnollista otetta jalan ympäriltä nostaakseni sen ylös. Se selvästi tiesi heti ennen kuin ehdin edes pyytää, että mitä sen piti tehdä. Varustin HP:n ja odottelin hevosen kanssa puomilla, kun muut satuloivat ja suitsivat omia ratsujaan. Johanna ratsasti Vinokilla, Laura Millillä, Pinja Tamtamilla ja minä olisin viimeisenä osastossa HP:lla. Meeri veti vaelluksen tummalla lämminverisellä, jonka nimeä en tähän hätään muista.

Manteli ja pikkuinen.
Meeri ehdotti, että ennen vaeltamaan lähtemistä voi käydä syömässä, koska lounas viivästyisi. Pinja ja minä käytiin haukkaamassa leipää päärakennuksella. Taivas näytti selkenevän, niin ennen ratsautumista uskaltauduin luopumaan sadetakista. Sää näytti selkeältä ja hyvältä maastolenkin alussa, mutta harmittelin jälkeenpäin sadetakin jättämistä tallille, koska taivas repesi vesisateeseen aika nopeasti. Ukkonenkin jylisi jossain kaukana, muttei tullut päälle.
Arviolta noin kaksituntinen maastolenkki sisälsi rauhallisia käyntijaksoja pitkin kauniin kesäisiä hiekkateitä, lukuisia ravipätkiä ja kaksi kohtalaisen pitkää kiitolaukkapätkää. Kokkomäen hevoset painelevat maastossa lujaa, ravipätkien ravi on vauhdiltaan hyvin reipasta. Laukkapätkillä taas neli on vauhdikasta, maisemat vain viuhuvat ja kavioiden jylinä on rytmikästä. Laukkapätkät pitää päästä itse kokemaan, sillä tunne niiden aikana on mieletön! Tosin pitää lisätä tähän väliin, että Pinjan ratsu Tamtam meni rauhallista ratsulaukkaa koko ajan.
Hali-Pali oli koko lenkin todella kiva ratsastaa, hevonen toimi pienillä avuilla ja tamman askellajit olivat miellyttävät. Ravissakin olisin voinut istua alas keventämisen sijaan. HP oli kuulemma tänään poikkeuksellisen vireä, jonka huomasi laukkapätkien aikaan. En meinannut saada tammaa millään pideltyä, ja hiekkatien avautuessa sekä luvan saatuaan suomenhevosesta löytyi vauhtia! Toisen laukkapätkän ajan HP hirnui koko ajan, varmaankin tuli mutkan taakse hävinneitä kavereita ikävä.

Lenkin jälkeen hoidettiin hevoset puomilla. Nyhdin Hali-Palile ruohoa, jotta se ei olisi tylsistynyt, kun odotimme muita. Tamtam tuli HP:n kanssa samaan tarhaan. Sen jälkeen Vinokki ja Milli pääsivät myös tarhaan. Hevosten viemisen jälkeen viiletin Kotirinteelle vaihtamaan sateesta kastuneet ratsastushousut ja hupparin kuiviin vaatteisiin, jonka jälkeen päärakennuksella oli lounas. Ruokana oli perunamuusia, sianlihakastiketta sekä salaattia. Ruoan jälkeen mentiin ravitalliin tekemään tallitöitä, mutta minun osalta se meni lähinnä hevosten rapsutteluksi. Olin kuitenkin otettu, että meille annettiin lupa mennä vapaasti ravitalliin, sillä yleensä se on leiriläisiltä kiellettyä aluetta.


Meidän piti myös siirtää kaksi pässiä sekä Lumikki-vuohi Kotirinteen pihassa olevaan aitaukseen. Otusten taluttaminen riimunvarren päässä oli sanalla sanoen mielenkiintoista, ja me kaikki neljä naurettiin hillittömästi koko operaation ajan. Ei mennyt kauankaan, kun Lumikki oli karannut tarhasta jo useampaan otteeseen, mutta pässit pysyivät siellä kiltisti. Me pystytettiin rautakanki Kotirinteen pihaan ja laitettiin vuohi siihen liinalla kiinni. Meni ehkä noin kymmenen minuuttia, kun vuohi oli karannut siitäkin. No, sen karkaamisen jälkeen se luovutti ja pysyi kiinni. Oikea maanvaiva, mur!
Puoli kolmen maissa kävimme syömässä välipalaksi lämpimiä voileipiä, jonka jälkeen vietiin paali ori Voiveikon & Co. tarhaan. Sitten meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytin hyödyksi nukkumalla päiväunet.
Kuudelta mentiin päärakennukselle odottamaan Meeriä. Suunnitelmissa oli lähteä ajamaan Latia. Se oli kuulemma yksi tallin nopeimmista suomenhevosista, mutta tällä kertaa sitä piti vain kävelyttää käynnissä. Laura, Johanna ja Meeri hävisivät metsään lenkille, kun minä ja Pinja vietiin hevosille saaveilla heinää. Minun vuoroni ajamiseen tuli seuraavaksi, sain ajaakin Latia! Hevosella olisi ollut menohaluja vaikka kuinka!
Illalla päivällisenä oli makkara-riisi-kasvispaistosta. Kaikki neljä kummastelimme yhdessä oudon makuista mehua, joka maistui käyneelle ja poreili kummallisesti. Se oli suoraan sanottuna pahaa. Kävi ilmi, että sinne oli joutunut simaa sekaan, yh! Iltaruoan jälkeen hengattiin Kotirinteellä. Sain ensimmäisen suihkuvuoron, joten yritin käyttää lämmintä vettä mahdollisimman säästeliäästi, jotta sitä riitti varaajassa muillekin.

Valkoinen vilahdus aka Lumikki.


Tiistai 17.6.2014

Laitoin herätyksen soimaan 8.40, joka oli jokseenkin järkevämpi aika, koska aamiainen oli tasan yhdeksältä. Ratsastusvaatteiden sijaan laitoin päälle ns. "normivaatteet", koska hevosen selkään kiivettäisiin vasta illan tullen. Yöratsastus tiedossa siis!
Johanna oli voinut huonosti viime yönä alkaneen vatsataudin takia. Hän ei lähtenyt ollenkaan aamiaiselle. Aamupalalla syötiin ruisleipää ja juotiin mehua. Sen jälkeen suunnattiin ravitalliin siirtämään varsoja. Kokkomäessä oli sillä hetkellä Viisulla ja Mantelilla varsat. Kolmas varsa oli syntymässä aivan lähipäivinä, sillä erään ruunikon lämminveritamman laskettu aika olisi ollut sunnuntaina, mutta pienokainen ei ollut vielä tullut maailmaan. Toinen varsa emineen piti viedä sisään ja toinen ulos. Molemmat pikkuiset olivat todella suloisia tapauksia!

Sää oli kestopuheenaihe.
Sää ei vain suosinut, ulkona oli +5 astetta, satoi ja tuuli. Räntääkin satoi, ihanan kesäinen sää, vai mitä? Menin suosiolla leirimökille lämpimään ja katsomaan huonovointista Johannaa. Laura ja Pinjakin tulivat melko pian, joten me oltiin porukalla sisällä lounaaseen asti. Ruokana oli makaronilaatikkoa, oli hyvää! Laura ja Johanna lähtivät, kun minä ja Pinja jäätiin juomaan kahvit päärakennukselle. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu Keuruun ekokylästä Kati-nimisen tallin työntekijän kanssa.
Sen jälkeen mentiin Kotirinteelle hengailemaan, juttelemaan sekä pelattiin hevosaiheista aliasta. Heppa-alias on paljon kivempaa, mitä tavallinen alias! Me tehtiin myös leirin slogan-lappu, josta myös tämän postauksen otsikko tulee. Huomattiin nimittäin, että me oltiin mietitty sitä hetkeä, kun me voidaan ilmoittautua sennuleirille! Mietittiin muutenkin leirien ohjelmaa ikäluokittain, koska me neljä oltiin suurin piirtein samanikäisiä, eikä meitä ketään innostanut koristella hevosen harjaa kukilla näyttelyä varten tai juosta lantalan läpi kylmää vettä niskaan saaden leirikasteen takia. Sen takia ne jäivätkin yhteisellä päätöksellä kokonaan ohjelmasta pois.


Pakattiin myös Rahikkalaan tarvittavat tavarat, koska olisimme siellä yötä. Meeri tuli hakemaan Rahikkalaan menevät tavarat, koska hän veisi ne autolla, jottei niitä tarvitsisi hevosen selässä kuljettaa. Meeri jätti meille kirjekuorellisen hevosen väreistä kertovia juttuja tulevaa väriteoriatuntia varten. Tallinomistaja Anita on perehtynyt suomenhevosten erilaisten värien kasvattamiseen, esimerkiksi juuri voikkoihin ja päistärikköihin. Hän onkin tunnettu "värikasvattajana", joten hevosten väreistä kertova teoriantunti olisi varmasti mielenkiintoinen. Tosin Anitan työkiireiden vuoksi teoriaa ei tiistaina ehditty pitää, joten se siirtyi keskiviikolle.

Kohta olikin jo päivällinen, ruokana oli ranskalaisia ja makkaraa. Ruokailun jälkeen suunnattiin hakemaan hevosia ylhäältä tarhoista. Sain ratsuksi Vilja-nimisen suomenhevostamman. Hali-Palilla oli ratsastettu tiistaina jo aiemmin, joten ratsuni vaihtui. Viljasta tuli myös leirin ajaksi hoitohevoseni. Rautias tamma on rauhallinen peräpään köpöttelijä, vaikkakin hevosella oli aiemmin vedetty vaelluksia. Nimitetyillä hoitsuilla tosin ei mitään erityistä merkitystä ollut, kun leirinäyttelyt jäivät pois.
Hevosten hoitamisessa ei mennyt kenelläkään pitkään. Vilja seisoi viileän rauhallisesti koko hoitamisen ajan paikallaan, eikä hevosta näyttänyt mikään painavan. Ihana otus! Ennen ratsautumista kaikki pukivat heijastinliivit päälle, ja kaikilla oli hauskaa, kun Johannan liivissä luki selässä tikkukirjaimilla "SEVERI".
Vilja on kookas ja korkea hevonen, arviolta noin 165-170cm, joten selkään pääseminen oli oma haasteensa. Vaikka olenkin itse 174cm pitkä, monet housut ja päällekkäiset hupparit kangistivat hieman. Kaikki ratsastajat olivat yrittäneet pukea mahdollisimman paljon lämmintä päälle, esimerkiksi Meerikin oli vetänyt toppatakin päällensä, jotta illan tunteina ratsastaessa ei tarvitsisi palella.


Yöratsastus alkoi Kokkotien varrelta, jonka jälkeen ylitimme valtatie 23:n. Siitä jatkoimme hiekkateitä pitkin turpeentuotantoalueen portille päin ja kohta häviten metsään polkuja pitkin. Iltayöstä ratsastaminen tuntui taianomaiselle. Se tuntui aivan erilaiselle, mitä eilinen päivällä tehty maastolenkki. Ratsastus jatkui pitkin kuusien ja mäntyjen varjostamia metsäpolkuja, niityn laitaa ja välillä palaten taas hiekkatien varteen. Tunnelma oli lumoava, kuin olisi tipahtanut keskelle jotain fantasiaelokuvaa.
Ennen Ampialan mäen vieressä sijaitsevalle Rahikkalan kartanolle saapumista oli yksi laukkapätkä. Vilja laukkasi mahtavasti! Oli ihanaa kiitää nelissä pitkin hiekkatietä. Rahikkalaan tultua otimme varusteet hevosilta, ja ratsut pääsivät nauttimaan luonnon antimista laitumella. Minua harmittaa kovin, ettei kamera ollut siinä hetkessä mukana, kun laskeva aurinko paistoi Herpmanin veljesten muistokappelilta laitumelle värjäten maiseman punertavaksi. Se oli pirun nätti hetki!

Menimme aitan kautta iltapalalle pihan perälle. Aitassa oli ihanan lämmin päällä olevan takan takia, ja viimeistään kuuma kahvi sulatti kohmeisen ratsastajan. Saimme porukalla aitassa aivan hillittömän naurukohtauksen, jolle ei meinannut tulla loppua. Olimme tosin väsyneitä, ja jopa Meerin ohjeistus saunalle (heinäinen tie ftw!) oli naurattanut enemmän kuin tarpeen. Lähdimme viilettämään tynnyrisaunalle lammen rantaan, jonne oli yllättävän pitkä matka. Tynnyrisaunalla oli aika viileää, joten loppujen lopuksi vain Pinja saunoi ja me muut vain istuttiin saunassa, mutta vaatteet päällä. Pinja uskaltautui jopa uimaan hyisessä Paskolammessa. Meillä meni taas lujaa ja oli hauskaa! Aitalle palatessa minua hieman pelotti, koska metsästä kuului mörinää ja röhkimistä. Siellä oli varmaankin hirviä!

Tällekin piti nauraa, yöllä kaikki oli paljon hauskempaa. :'D

Keskiviikko 18.6.2014

Heräsin yhdeksältä aitassa siihen, että olin sulaa makuupussiin. Aittaan oli tuotu useampi lämpöpatteri yöllä, jotka huusivat kilpaa hoosiannaa. Makuupussin lisäksi olin vetänyt päälleni yhden paksun täkin. En halunnut palella, eikä aitassa ollut enää kylmyydestä tietoakaan.
Aamulla ulkonakaan ei ollut superkylmä, aurinko paistoi sekä tihrutti vettä. Minä ja Pinja lähdimme samaa matkaa kartanon kellariin pesemään hampaita, josta suunnattiin suoraan pihan perälle aamiaiselle. Pihan perällä olevassa aitassa oli kylmä, sillä valkea oli sammunut pesästä jo aiemmin. Laura ja Johanna tulivat melko pian perässä. Aamiaiseksi syötiin leipää, mehua ja kahvia.
Meillä oli vähän vapaa-aikaa loikoiluun Rahikkalassa ennen takaisin Kokkomäkeen ratsastamista. Rahikkalassa ei toiminut netti oikeastaan ollenkaan, vaikka vastaavasti Kokkomäessä jopa 4G pelitti loistavasti, niin kulutin aikaani vain lojumalla paikallani. Ennen lähtöä pakattiin tavarat ja siistittiin aitta valmiiksi.

Voiveikko!
Vilja tuli vastaan minua laitumella. Hevonen painoi päänsä minun syliin, ja olin sulaa ihastuksesta siihen paikkaan. ♥ Ei kukaan hevonen ole tehnyt vastaavaa minulle aiemmin! Hevosten hoitaminen kävi näppärästi laitumella, eikä kukaan kaviokkaista ollut sotkenut itseään piehtaroimalla kurassa.
Aloitimme lenkin ratsastamalla Herpmanin veljesten muistomerkille mäen päälle. Tarinaan voi tutustua vaikka Wikipediassa. Ratsastimme noin kolmen ja puolen tunnin lenkin vaihtelevissa maastoissa. Normaalissa leiriohjelmassa keskiviikkona tehtäisiin Syrjäharjun viiden tunnin vaellus, mutta koska emme saaneet olla kuin yhden yön Rahikkalassa, päätimme palata tallille. Paluureitti Kokkomäkeen sisälsi rymyämistä pusikossa, joka oli kerrassaan mielenkiintoista! Jäin yhdessä vaiheessa jalastani kiinni yhteen pieneen mäntyyn. Olin vähällä huutaa, että odottakaa, minun jalka on tuossa puun oksassa kiinni, mutta sain sen omin avuin äkkiä irti.
Eksyimmekin hieman suunnitellulta reitiltä yhdessä vaiheessa. Viljalla meinasi palaa käämit edestakaisin lampsimiseen. Jos olisin antanut hevoselle pitkät ohjat ja pohkeita, se olisi singonnut laukaten suorinta tietä takaisin Kokkomäkeen. Suokkitammalla on pettämätön suuntavaisto kotiinpäin! Ryteikössä rämpiessä menimme ilman muuta käyntiä, mutta sopivan pätkän tullen pääsimme toki myös ravaamaan. Pääsimme laukkaamaan pienen pätkän, mutta Viljalla olisi riittänyt intoa pidemmällekin.

Viljan korva näkyy taustalla!
Kun olimme palanneet Kokkomäkeen ja hoitaneet hevoset tarhoihin, pääsimme itse syömään. Ruokana oli kalakeittoa. Se oli hyvää, sillä ratsastamassa oli tullut kova nälkä. Pinja ja minä jäimme taas ruoan jälkeen juomaan kahvia päärakennuksen tupaan. Kotirinteellä innostuimme porukalla pelaamaan Monopolyn Tässä ja Nyt -versiota. Laatikosta puuttui kokonaan säännöt, niin korttien ja kortinlukijan käytön opettelussa meni hetki. Kun tajusimme ne, peli lähti sujumaan oikein hyvin ja oli kivaa!
Meeri toi meille "hevosaiheisen koulutehtävän", eli paperin, jolle oli kirjattu hevosaiheisia tehtäviä. Esimerkiksi piti tulkita hoitohevosen käytöstä ja päätellä siitä hevosen asema lauman arvojärjestyksessä. Meidän piti listata myös hoitsun väri ja merkit sekä hyviä ja huonoja puolia, jos ratsun ostaisi omaksi itselleen. Tehtävässä olisi pitänyt lähteä tarhankulmalle tarkkailemaan hevosia, mutta laiskuuden aalto valtasi meidät, joten lähteenä toimivat Sukuposti.net ja Pinjan pää aka Pinjan tietopalvelu. Pinja oli viettänyt Kokkomäessä viikkokaupalla aikaa ennenkin, joten hän tiesi oikeastaan jokaisesta hevosesta jotain.
Mietimme aluksi, että kehtaammeko läntätä vain Sukupostissa olevat värien lyhenteet lappuihin, mutta siitähän olisi jäänyt heti kiinni! Esimerkiksi Pinjan hoitsulla, Tamtamilla, lukee Sukupostissa värin kohdalla seuraava litania "prt, eti, kpku, ahv, oej ksk ja vko, vej tkksk ja vko, otj erv, srv ja vko". Osa lyhenteistä oli meille kaikille tuttuja, mutta muutama piti selvittää Hevosmaailman sivuilta.
Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin kirjaamaan lähteet suoraan lappuihin ja myöntämään laiskuutemme, eihän netin käyttöä ollut kielletty! Meeri tuli yhdessä vaiheessa tuomaan Rahikkalan tavarat autolla Kotirinteen pihaan. Sovimme, että hoitohevostehtävään tehtäisiin tarkempaa tuttavuutta illalla kodassa leirinuotion äärellä. Jatkoimme Monopolyssa miljoonien tuhlaamista ja Helsingin maamerkkien ostamista, kunnes puoli yhdeksältä illalla lähdimme päärakennuksen vieressä olevalle kodalle.

Viljasta kertova lappu, piirtämiseksihän se meni.
Ensin piti tosin hakea kanalasta munia lettutaikinaa varten. Kodalle tultua paistoimme makkaraa, ruisleipää juustolla ja tietenkin lettuja! Saksanpaimenkoira Pontus tuli kärkkymään ruokaa. Koira sai yhden kodan lattialle pudonneen makkaran, ja näytti maistuvan. Pontus olisi mieluusti ahmaissut vaikka koko makkarapaketin, jos sille olisi ollut mahdollisuus siihen.
Kuuntelimme Lauran kännykästä Nokia Mix Radiota syömisen yhteydessä, kunnes akku loppui ja kännykkä meni pimeäksi. Meeri tuli yhdessä vaiheessa tutustumaan hoitsutehtäviin, hänellä näytti olevan hauskaa lappuja lukiessa! Johanna paistoi Meerille varta vasten yhden letun ennen kodalta lähtöä, joka yllättäen päätyi Pontuksen kitaan...
Leirimökillä jatkoimme Monopolyn pelaamista suihkussa käymisten jälkeen. Peli vain jatkui ja jatkui, minä sain kaikki liikekeskukset haltuuni ja Pinja pystytteli hotelleja miljoonavuokrineen. Joskus kahden maissa yöllä Lauran rahat pelissä loppuivat, ja me muutkin saimme tarpeeksemme pelaamisesta.


Torstai 19.6.2014

Saimme torstaiaamuna nukkua pitkään! Aamupala oli puoli yhdentoista aikoihin, joten laitoin herätyksen itselleni noin varttia aikaisemmaksi pakollisia aamutoimia varten. Aamupalalla oli perinteisesti leipää ja mehua. Leirikioski oli auki aamupäivästä. En muuten tiennytkään, että muumilimua saa myös tölkeissä! Aina oppii uutta.
Sää näytti synkeän harmaalle Kotirinteelle päin kävellessä, joten ratsastuskypärän mukaan tarttui myös sadetakki. Halusin pelata varman päälle, koska kastuminen ei kuulunut suunnitelmiin. Sain päivän lenkille ratsuksi Hali-Palin. Johanna meni Helmillä, Laura Millillä ja Pinja Bertalla. HP sääti tavalliseen tapaansa hoitopuomilla. Tamma lopetti hyväntahtoisen häsläämisen vasta kaurat saatuaan.
Suuntasimme tallilta ratsain hiekkateitä pitkin maastoestesuoralle, koska Laura ja Johanna halusivat kovasti päästä hyppäämään. Meillä oli laukkapätkä ennen esteitä, oli jälleen kerran uskomattoman hieno tunne painella lujaa hevosella! HP ei tällä kertaa innostunut ennen laukkapätkää niin paljon kuin maanantaina, jolloin minulla oli ollut vaikeuksia pidellä tammaa omaa laukkavuoroa odottaessa.

Mantelin varsa.
Jos jollekin jäi epäselväksi, Kokkomäessä laukkapätkillä osasto kääntyy ympäri ja lähtee kävelemään takaisin. Jokainen vuorollaan laskee kymmeneen edellisen hevosen lähdettyä, kunnes tulee oma vuoro kääntää ratsu ja viilettää pitkin hiekkatietä. Hevoset tietävät miksi käännytään, ja monesti rauhallinen ratsu innostuu valtavasti, jolloin ratsastaja joutuu työskentelemään satulassa saadakseen hevosen menemään kiltisti käyntiä odottaessaan vuoroaan. Minusta systeemi on todella hyvä, sillä osa hevosista laukkaa lujempaa mitä toiset. Odottaessa laukkapätkälle tulee tilaa, joten ei tarvitse pyyhältää turpa toisen hännässä kiinni.

Esteille saavuttua mentiin sarja molemmista sunnista osastossa ravaten. Johannan ratsu Helmi rynni esteet läpi, joten Meeri joutui jalkautumaan ja nostamaan esteet pystyyn. Laura Millillä ja Johanna Helmillä menivät sarjan molemmista suunnista vielä laukaten. Minä Hali-Palilla ja Pinja Bertalla odotimme. Hali-Pali ei tosin ollut kanssani ollenkaan samaa mieltä, vaan se olisi halunnut kiitää yli esteiden Millin ja Helmin perään.
Loppujen lopuksi edelleen jalkautunut Meeri päätti tarttua hevosen suitsiin, koska HP tuntui jännittyvän koko ajan entistä enemmän, eikä minun ronskit pidätteet tai voltit tuntuneet riittävän. Pinja ei hypännyt Bertalla, koska hevosella ei ollut ratsastettu aikoihin. Tamma olisi varmaan innostunut liikaa, kun pelkästään osastossa mennessä Pinjalla oli täysi työ hevosen pitelemisessä. Bertassa olisi riittänyt energiaa vähintäänkin pienelle kylälle!
Esteiden jälkeen ratsasteltiin käynnissä ja ravissa pitkin rauhallisia hiekkateitä. Sää oli edelleen harmaa, mutta vettä ei satanut ollenkaan. HP oli taas rauhallinen ja helposti ratsastettava itsensä. Se olisi vain halunnut hyppäämään, mutta hieman epävarma satulassa istuva kuski ei ollut asiasta samaa mieltä.
Suomenhevostamma pääsi kuitenkin irrottelemaan ennen tallille paluuta pitkällä laukkapätkällä. Palasimme takaisin Kokkomäkeen pieniä metsäpolkuja kierrellen. Olimme takaisin tallilla kello viiden pintaan iltapäivällä.

Hugo-kissa.
Ruoka oli heti ratsastuksen jälkeen. Tarjolla oli kinkkukiusausta ja salaattia. Sen jälkeen menin leirimökille loikoillakseni hetken, mutta nukahdinkin saman tien. Taisin olla hieman väsynyt. Piirtelin sisällä hetken musiikkia kuunnellen, kunnes lähdin ravitalliin muiden kaveriksi.
Tallissa oli lämminveritamma, joka oli varsonut tiistaiyönä, kun olimme olleet Rahikkalassa. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin pientä varsaa! Kaveri oli vallan suloinen makoillessaan karsinan kuivikkeilla emänsä vieressä. Harmi, etten hoksannut ottaa siitä kuvaa.
Tallista menimme kodalle tekemään tulta. Anita oli lupautunut tulemaan myöhemmin illalla meidän seuraksi kodalle ja kertomaan tarinoita lähiseudun historiasta. Meillä neljällä oli pieniä erimielisyyksiä, että mikä olisi paras rakennelma nuotioon, mutta tuli syttyi loppujen lopuksi oikein hyvin!
Kissat kävivät vuorotellen kerjäämässä ruokaa, yksi halusi kinkkua, toinen juustoa ja kolmannelle maistui grillattu ruisleipäkin. Yksi kissa tunki päänsä mehumukiin ja olisi kiinnostunut myös maistelemaan kattilassa olevaa lettutaikinaa.
Meillä oli kodalla suurin piirtein sama ohjelma kuin keskiviikkonakin ennen Anitan tuloa. Hän kertoi meille mm. Herpmanin poikain ja radanvarren talon tarinan. Niitä oli mielenkiintoista kuunnella! Hevoset alkoivat tosin yhdessä välissä riehua tarhoissa, joten kävimme välillä tarkistamassa, että kukaan ei ollut karannut. Siinä samalla hevoset saivat kätevästi heinänsä, ja vesiastiat täytettiin.


Jatkoimme juttua kodalla noin puolille öin tarinoiden merkeissä, kunnes lähdimme Kotirinteelle pelailemaan vielä vähäksi aikaa ennen nukkumaan menemistä. Ensimmäinen peli oli Twister, jossa minä toimitin pyörittäjän virkaa. Toisena ajattelimme pelata Haluatko Miljonääriksi -peliä, mutta kukaan ei tiennyt 2000-luvun alkupuolen suomalaisia poliitikkoja, joten tulimme siihen tulokseen, että peli oli aivan surkea. Nukkumaan mentiin torstainakin joskus kahden maissa.

Perjantai 20.6.2014

Viimeinen leiripäivä valkeni kohtalaisen hyvässä säässä. Lämmin ei vieläkään ollut, lämpötila oli noin +8, mutta vettä ei tullut taivaan täydeltä.
Kännykkäni herätysääni pärähti soimaan varttia vaille kymmenen. Menimme kymmeneltä päärakennukselle syömään aamupalaa. Tankkasimme itsemme täyteen, sillä tiedossa oli pitkä vaelluslenkki. Tunteja satulassa siis!
Kypärien hakemisen jälkeen menimme hakemaan hevosia tarhoista hoitopuomille. Sain tänään ratsuksi Viljan. Pinja meni Bertalla, Johanna Suvilla ja Laura Matalla. Vilja seisoi taas viileän rauhallisesti paikallaan kuin patsas hoitamisen ajan. Lauran ja Matan yhteinen taival ei ollut alkanut aivan niin sulavasti, joten vähän aikaa ratsastettuamme käännyimme takaisin tallille hoitopuomille seisoskelemaan. Odotimme siinä, kun Laura haki turvaliivin Kotirinteeltä.
Vilja ei tajunnut koko aikana ollenkaan, ettei se ollut kiinni puomissa. Se vain seisoi paikallaan toista takasta lepuuttaen. Pienemmillä ratsastajilla oli joskus ongelmallista saada Vilja ruohopuskasta pois, mutta minulla ei missään vaiheessa ollut sitä ongelmaa.

Mantelin varsaa kutittaa.
Pääsimme lähtemään tallilta, kun Laura oli hakenut turvaliivin ja noussut uudelleen ratsaille. Emme ehtineet ratsastaa pitkään, kun ensimmäisellä pidemmällä ravipätkällä Matta alkoi ontua. Hevonen oli ollut alkuviikon sairaslomalla ontumisen vuoksi, mutta perjantaina hevonen oli näyttänyt liikkuvan normaalisti ravissakin. Pidemmällä ravipätkällä huomasi, ettei hevonen liikkunut vieläkään puhtaasti, joten meidän piti palata kolmatta kertaa tallille. Matan tilalle haettiin Pinola, jonka jälkeen päästiin lähtemään. Kolmas kerta toden sanoo!
Pinja oli saanut tallille useampaan otteeseen palatessa hyvää puomiharjoitusta Bertan kanssa, koska hevonen oli lähtenyt viemään häntä eilen tallille palatessa. Kun pääsimme liikkeelle, menimme aluksi rauhallisemmin, mutta laukkapätkä tuli hyvin nopeasti vastaan. Vilja ei olisi millään malttanut mennä käynnissä, vaan se olisi halunnut vähintään ravata laukkavuoroa odottaessa.
Päivän lenkki oli muuten pääasiassa autotien reunassa ratsastamista. Yhdessä vaiheessa minulle tuli yllättäen aika huono olo ratsailla. En tiedä mistä moinen johtui. Vilja oli onneksi superhieno hevonen, joten se kulki todella hyvin, vaikka en jaksanut olla ihan skarppina satulassa. En maininnut huonovointisuudestani kenellekään, koska en halunnut pilata muiden vaellusta. Sitä paitsi se meni ohi aika äkkiä, joten pystyin keskittymään taas ratsastamiseen normaalisti.
Anita tuli pariin kertaan tiellä vastaan, hän seisoi tienvarressa ottamassa kuvia (ainakin olin katsovani niin). Takaisin tallille tulimme hiittisuoraa ja polkuja pitkin. Ratsastuslenkki tuntui jotenkin hurjan pitkälle, vaikka olimme ratsastaneet "vain" reilun kolmisen tuntia.


Hevosia hoitaessa Pinja sanoi porukoidensa ajaneen tallin pihaan. Menisin heidän kyydillä Jyväskylään, koska busseja ei olisi enää kulkenut. Minulle tuli kamala kiire viedä Vilja tarhaan, sillä tavarani olivat pitkin Kotirinteen lattiaa ja matkalaukku näytti räjähtäneen siihen paikkaan. Olin varautunut siihen, että ehtisin pakata vielä ratsastuksen jälkeen, mutta lenkki oli kestänyt pidempään, mitä osasin odottaa. Siispä juoksutin Viljan tarhaan (nyyhkis, en ehtinyt edes hyvästellä tammaa rauhassa ;__;) ja sinkosin pakkaamaan tavaroita järjettömällä kiireellä. Ehdimme tosin jäädä syömään Kokkomäkeen ennen lähtöä. Ruokana oli lihapullia ja perunoita. Jälkkäriksi saimme kahvia ja pullaa. Meidän tuli täydentää viimeisenä palautelomake leiristä. Viimeisenä tuli hyvästien aika. Vihaan hyvästejä, koska lähteminen tuntuu aina jollain tapaa pahalle. Kotimatka Jyväskylään meni yhdessä hujauksessa. Niin kuin koko leiriviikko.


Kokonaisuutena tykkäsin leiristä aivan älyttömästi, oli huikea viikko! Kiitos parhaalle leiriporukalle, eli Johannalle, Pinjalle ja Lauralle, leiriohjaaja Meerille, muulle tallinväelle ja tietenkin ihanille hevosille! Pitää toivoa, että tällä kokoonpanolla päästäisiin vielä uudestaan viettämään aikaa Kokkomäkeen, koska oli tosi mukavaa! ♥

Kiitos lukijoillekin ja pahoittelen kuvien pientä määrää. En hoksannut kantaa kameraa mukana juuri ollenkaan, harmi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti