2014/11/07

Missä mennään - uuden ja vanhan pohdintaa


"Scream Silence - Wayfare"

Viisiminuuttisen leiska on kokenut tällä viikolla aika suuren muutoksen, mitä ehdinkin jo edellisessä postauksessa sivuta. Olen itse lopputulokseen tyytyväinen, joten toivon, että uusi ulkoasu miellyttää myös teidän silmää!
Ulkoasun muuttamiselle oli muitakin syitä, kuin kyllästyminen. Vanhassa ulkoasussa blogin leveys ei ollut tarpeeksi suuri astetta isompiin kuviin, mikä kismitti itseäni monta kertaa. Myöskään blogin yläreunaan sijoitettava sivut-gadget ei jostain syystä toiminut ollenkaan. Kiersin ongelman linkittämällä sivut sivupalkkiin manuaalisesti, mutta sivupalkin väriä ei voinut muokata.
Kaksi viimeisintä ongelmaa johtuivat todennäköisesti Bloggerin bugista.

Nyt, asetin tämän uuden ulkoasun alusta asti eri tavalla, niin kylläpä rupesi toimimaan! En ymmärrä, mikä on se perimmäinen syy, etteivät asiat suvaitse toimia kerralla. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Valokuvat-osio sai lähteä, mutta epäilen, ettei kukaan jää sitä kaipaamaan. Päivitin sitä äärimmäisen laiskasti, koska valokuvaus harrastuksena on minulla vähän jäänyt. Nappaan kuvan, kolme silloin kuin muistan ottaa kameran mukaan jonnekin. Eli äärimmäisen harvoin, en ole tottunut kantamaan kameraa jatkuvasti mukana.

Viisiminuuttinen oli kaikessa hiljaisuudessa (enkä edes itse huomannut sitä kuin vasta nyt) täyttänyt kaksi vuotta, joten blogin ulkoasua päivitellessä selailin vanhoja kirjoituksiani. Kieltämättä aika mielenkiintoista luettavaa, huomaan muuttuneeni paljon kahden vuoden aikana.


Vaikka myötähäpeän hyökyaalto kylmää vanhoja kirjoituksia lukiessa, en aio poistaa niitä. Olin kaksi vuotta sitten tuollainen, naiivi ja lapsellisempi. Olen kasvanut siitä paljon, kokenut ja oppinut hahmottamaan asioita objektiivisemmin. Suhtaudun asioihin eri tavalla nyt mitä silloin. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, mitä se yläasteen alkupuoliskolla saattoi olla.
Tässä kiteytyy pointti vanhojen postausten säästämiseen; pystyn pelaamaan nykyistä minääni aiempaan sekä nauramaan makeasti tekstejä lukiessa.

Muistin myös, että olin blogin perustamisvaiheessa miettinyt kirjoittamista englanniksi. Pidin sitä mainiona vaihtoehtona, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen äärimmäisen kiitollinen, että survaisin ajatuksen kokonaan pois. Olen edelleen melkoisen huono englannissa, saati sitten mikä kielitaitoni oli kaksi vuotta sitten. Siinä ei todellakaan ollut kehumista!
Sitä paitsi, suomen kielellä kirjoittaminen on vapauttavaa. Nautin kirjoittamisesta todella, ja blogin kirjoittaminen on antanut mahdollisuuden kirjoittaa paljon, mutta ehkä hieman yksipuolista tekstiä. En pääse rellestämään kielikuvilla tarpeeksi, kuitenkin kouluesseitä enemmän, vaikka tapaan kehitellä kaikkialla lauseisiin kaikenlaisia verbaalisia kommervenkkeja.

Mutta entä miten aion jatkaa blogini kanssa? Vastaus on helppo. Jatkan samalla tavalla kuin ennenkin. Olen löytänyt piirrustuspostauksiin sen tietyn rakenteen, joka on toimiva. Piirtämisen lisäksi höystän Viisiminuuttisen sisältöä kaikella, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvälle. Haluan myös tuoda postauksiin enemmän musiikkia. Kuuntelen todella paljon musiikkia, elän siitä, joten haluan jakaa siitä teidän kanssa osan. Siispä saatte jatkossa nauttia loistavista biiseistä enemmän, - tai jättää suosiolla kuuntelematta.

Vielä pitää kysyä teiltä siellä näyttöpäätteen toiselta puolen, että olisiko teillä ideoita toivepostaukseen? Kysymyspostausta, tutorialia asiasta x tai mitä mieleen tuleekaan. Jos ideat ovat hyviä, harkitsen vakavasti yhden tai useamman postauksen toteuttamista.

Kiitos lukijoille!

2014/11/02

The Keeper of Light

"Apoptygma Berzerk - Unicorn"

Päädyin pitkästä aikaa digitaalisen taiteen pariin! Olen pääasiassa perinteisten tekniikoiden puolesta liputtava piirtäjä, eikä lyijykynää ja paperia voi korvata millään.
Kuitenkin joskus vaihtelu tekee hyvää. Silloin on ihanaa napata piirtopöytä hyllystä ja alkaa toteuttaa kuvaa pikseleiden muotoon.
Minulla toki oli paperille tehty luonnosveriso kuvasta, sillä digitaalinen luonnostelu ei koskaan onnistu.


Projekti aloitettu, kuvankäsittelyohjelmana Gimp. Päästä on kaikista luontevinta lähteä työstämään kuvaa, oli sitten kuvan keskipiste hevonen, kissa tai ihminen! Värikkäät, vajostamattomat kohdat ovat erillisiä tasoja, jotka odottavat oikean värisiksi muuttamista ja varjostamista. 


Tässä välissä vaidoin kuvankäsittelyohjelmasta toiseen ja ryhdyin tekemään yksisarviselle ihanan violettia harjaa. Kuvankäsittelyohjelmana FireAlpaca, jonka paineentunnistus on Gimpiin verrattuna miljoona kertaa parempi ja miellyttävämpi käyttää.


Harjan sekä hännän työstäminen jatkuu. Minusta kahden, - tai useammankin, kuvankäsittelyohjelman välillä palloilu ei ole vaikeaa. Koen sen helpoksi, sillä en halua yrittää väksin piirtää asiaa x, jonka tiedän onnistuvan paremmin jollakin toisella ohjelmalla.


Takaisin Gimpin pariin. Tein lisää tasoja yksisarvisen kehon osille. Värit helpottavat minua hahmottamaan tasojen rajojoa, mikä taas helpottaa varjostamista. Ikään kuin rakentaisi palapeliä! 



Meduusa-armeija hyökkää, varokaa! Vaihdoin taas FireAlpacaan ja tein satulan alla olevan huovan tupsut tässä välissä.


Tupsut löysivät tiensä oikeaan paikkaan. Kuvassa ne näyttävät vähän hölmöiltä, koska varjostukset sekä varsinainen huopa puuttu lähes kokonaan.


Nyt näyttää jo paljon paremmalta! Piirtäessä oli pakko pitää koko ajan mielessä tasojen määrä. Mikäli tasoja olisi päässyt kasvamaan kahdenkymmenen paremmalle puolelle, vaarana olisi ollut kuvankäsittelyohjelman kaatuminen. Tässä vaiheessa se alkoi olla jo liian suuri, mikä näkyi ohjelman hidastelusssa. 
Todennäköisesti kannettavani melko pieni RAM-muisti on syypää... Hmm.



Kuva kokonaisuudessaan signeerauksia myöten valmiina. En hoksannut ottaa taustan työstämisestä kuvaa, harmi! Taustan kanssa pyrin yksinkertaisuuteen, jotta yksisarvisen yksityiskohdat eivät huku taustaan.

Valmis piirros näyttää tältä:

deviantARTissa.
Työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä, FireAlpaca ja Gimp -kuvankäsittelyohjelmat. Luonnosteltu aluksi paperille, luonnos skannattu tietokoneelle ja työstämistä jatkettu digitaalisesti. 
Olen itse tyytyväinen lopputulokseen. 

Piirrokselle tulee käyttöä, sillä yksisarvinen tulee pääsemään Viisiminuuttisen uuteen banneriin. Blogini tulee kohtaamaan pieniä, tai ehkä vähän suurempiakin, ulkoasumuutoksia lähiviikkoina. Niistä myöhemmin lisää~

Kiitos lukijoille!