2014/11/07

Missä mennään - uuden ja vanhan pohdintaa


"Scream Silence - Wayfare"

Viisiminuuttisen leiska on kokenut tällä viikolla aika suuren muutoksen, mitä ehdinkin jo edellisessä postauksessa sivuta. Olen itse lopputulokseen tyytyväinen, joten toivon, että uusi ulkoasu miellyttää myös teidän silmää!
Ulkoasun muuttamiselle oli muitakin syitä, kuin kyllästyminen. Vanhassa ulkoasussa blogin leveys ei ollut tarpeeksi suuri astetta isompiin kuviin, mikä kismitti itseäni monta kertaa. Myöskään blogin yläreunaan sijoitettava sivut-gadget ei jostain syystä toiminut ollenkaan. Kiersin ongelman linkittämällä sivut sivupalkkiin manuaalisesti, mutta sivupalkin väriä ei voinut muokata.
Kaksi viimeisintä ongelmaa johtuivat todennäköisesti Bloggerin bugista.

Nyt, asetin tämän uuden ulkoasun alusta asti eri tavalla, niin kylläpä rupesi toimimaan! En ymmärrä, mikä on se perimmäinen syy, etteivät asiat suvaitse toimia kerralla. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Valokuvat-osio sai lähteä, mutta epäilen, ettei kukaan jää sitä kaipaamaan. Päivitin sitä äärimmäisen laiskasti, koska valokuvaus harrastuksena on minulla vähän jäänyt. Nappaan kuvan, kolme silloin kuin muistan ottaa kameran mukaan jonnekin. Eli äärimmäisen harvoin, en ole tottunut kantamaan kameraa jatkuvasti mukana.

Viisiminuuttinen oli kaikessa hiljaisuudessa (enkä edes itse huomannut sitä kuin vasta nyt) täyttänyt kaksi vuotta, joten blogin ulkoasua päivitellessä selailin vanhoja kirjoituksiani. Kieltämättä aika mielenkiintoista luettavaa, huomaan muuttuneeni paljon kahden vuoden aikana.


Vaikka myötähäpeän hyökyaalto kylmää vanhoja kirjoituksia lukiessa, en aio poistaa niitä. Olin kaksi vuotta sitten tuollainen, naiivi ja lapsellisempi. Olen kasvanut siitä paljon, kokenut ja oppinut hahmottamaan asioita objektiivisemmin. Suhtaudun asioihin eri tavalla nyt mitä silloin. Maailma ei ole niin mustavalkoinen, mitä se yläasteen alkupuoliskolla saattoi olla.
Tässä kiteytyy pointti vanhojen postausten säästämiseen; pystyn pelaamaan nykyistä minääni aiempaan sekä nauramaan makeasti tekstejä lukiessa.

Muistin myös, että olin blogin perustamisvaiheessa miettinyt kirjoittamista englanniksi. Pidin sitä mainiona vaihtoehtona, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen äärimmäisen kiitollinen, että survaisin ajatuksen kokonaan pois. Olen edelleen melkoisen huono englannissa, saati sitten mikä kielitaitoni oli kaksi vuotta sitten. Siinä ei todellakaan ollut kehumista!
Sitä paitsi, suomen kielellä kirjoittaminen on vapauttavaa. Nautin kirjoittamisesta todella, ja blogin kirjoittaminen on antanut mahdollisuuden kirjoittaa paljon, mutta ehkä hieman yksipuolista tekstiä. En pääse rellestämään kielikuvilla tarpeeksi, kuitenkin kouluesseitä enemmän, vaikka tapaan kehitellä kaikkialla lauseisiin kaikenlaisia verbaalisia kommervenkkeja.

Mutta entä miten aion jatkaa blogini kanssa? Vastaus on helppo. Jatkan samalla tavalla kuin ennenkin. Olen löytänyt piirrustuspostauksiin sen tietyn rakenteen, joka on toimiva. Piirtämisen lisäksi höystän Viisiminuuttisen sisältöä kaikella, mikä tuntuu sillä hetkellä hyvälle. Haluan myös tuoda postauksiin enemmän musiikkia. Kuuntelen todella paljon musiikkia, elän siitä, joten haluan jakaa siitä teidän kanssa osan. Siispä saatte jatkossa nauttia loistavista biiseistä enemmän, - tai jättää suosiolla kuuntelematta.

Vielä pitää kysyä teiltä siellä näyttöpäätteen toiselta puolen, että olisiko teillä ideoita toivepostaukseen? Kysymyspostausta, tutorialia asiasta x tai mitä mieleen tuleekaan. Jos ideat ovat hyviä, harkitsen vakavasti yhden tai useamman postauksen toteuttamista.

Kiitos lukijoille!

1 kommentti:

  1. Kiitos kehuista, harvempi löytää tuota ja vielä harvempi jaksaa jäädä aktiivisesti seuraamaan. Mutta eipä sitä tule hirveästi mainosteltuakaan, eipähän ole mitään paineita kirjoitella mitenkään erilailla kuin nytkään. :D

    VastaaPoista