2015/12/25

Vuosi 2015 pähkinänkuoressa

"Herra Ylppö & Ihmiset - Riisu siipesi"

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Eiköhän se poikaystävä taida olla. Itse asiassa tuon miehen tapaaminen on parasta, mitä minulle on aikoihin tapahtunut.
2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
- Paljonkin, mm. kävin ensimmäistä kertaa festareilla, Lapissa ja ulkomailla, aloitin elämäni ensimmäisen parisuhteen, puhuin roimasti yli tunnin puhelimessa ja lähetin postia toiseen maanosaan.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä olen, toukokuusta lähtien.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Enter Shikarin ja Stam1nan keikat, Frostien IRL-miitti, kaikki hienossa seurassa tehdyt seikkailut lähelle ja kauas, sekä yölliset syvälliset pohdiskelut muun muassa siitä, kuinka Suomi saadaan lamasta nousuun.

Enter Shikari, keikkapaikkana Lutakko ja allekirjoittanut eturivissä. :3
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En ole.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Jonkin verran. Olen itsevarmempi ja minusta on tullut myös jollain tapaa sosiaalisempi.
7. Oletko oppinut uusia taitoja?
- Juu, olen minä! Meikkaustaidot parantuneet paljon, eikä cat eye -rajauksen tekeminen kiireessä tuota enää suuria vaikeuksia. Piirtämisessä on tapahtunut kehitystä sekä osaan laittaa paremmin ruokaa mitä vuosi sitten! Esimerkiksi osaan tehdä sushia ja täytekakun tekeminenkin onnistuu.

Mie keittiössä sushin parissa, äiti kameran takana.
Tsädääm! : D
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En ole.
9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En ole. Kävin kuluneen vuoden aikana kuusi kertaa leffassa, ja aina oli seuraa mukana.
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En, mutta lävistäjän tuoliin pääsemisestä on tullut haaveiltua! Muun muassa rook, fronter helix ja vertical tragus olisivat oikein kivoja läväreitä korviin, mutta niiden ottaminen on aina jäänyt, sillä erityisesti rustolävistysten paranemisprosessi vaatii sitoutumista ja pitkää pinnaa. Sain parannella industrialia yli vuoden, joten puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei. Ainakaan minun tietääkseni.
12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Kyllä.
13. Missä maissa kävit?
- Suomen (-- hehe he hehe) lisäksi kävin Ruotsissa. Ensimmäinen ulkomaanmatka! (y)
14. Mitä haluaisit vuodelta 2016 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2015?
- Olisi kiva löytää itseä kiinnostava opiskelupaikka. Lukiossa penkin kuluttaminen saisi heti roimasti merkityksellisyyden tunteen, kun tietäisin mihin suunnata seuraavaksi. Plus haluaisin hevostelemaan pitkästä aikaa, olisi pala taivasta päästä taas Kokkomäkeen Keuruulle vaeltamaan suomenhevosilla! ;__; Hevostyttö ei ilmeisesti koskaan kaipuustaan tallille eroon pääse. :'D
15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014? 
- Ömmm niitä on monia, mutta 18.5.2015 on tärkein.
16. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Varmaankin kuvataiteen lukiodiplomityön ja portfolion tekeminen itsenäisesti. Pitää saada alkuvuodesta koko helahoito arvioitavaksi...
17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Hukkasin koulumotivaationi ja olen edelleen pahasti hukassa sen suhteen, mitä haluan tehdä valkolakin saatuani. Opiskelusuunnitelmat 404 not found.
18. Kärsitkö vammoista?
- En onneksi! Pieniä kolhuja toki tuli, mutta ne kuuluvat elämään. Rapatessa roiskuu.
19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Kissanpentu! Tai tarkka ollakseni, äiti sen maksoi (ja järjesti palleron saapumisen minun tietämättäni), mutta Nemo on ehdottomasti vuoden paras hankinta. Purpurr, rakastan tuota huliviliä. ♥

Nemo ensimmäisenä päivänään meillä. 
20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Kaikkien ihmisten, jotka elelivät ihmisiksi toisiaan kohtaan. Toisin sanoen, en osaa nimetä ketään tiettyä.
21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Ei kai kenenkään. En juurikaan ahdistu muiden ihmisten käytöksestä, ellei se ole suoraan minuun kohdistettua ja jonkun tutun tai/ja tärkeän ihmisen toteuttamaa.
Jos kissa lasketaan, niin rasavilli-Nemo aiheutti tehdessään pahojaan hieman harmitusta.
22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Matkustamiseen, musiikkiin eri muodoissa.

Muun muassa Tampereella tuli käytyä, kahdestikin!
23. Mistä innostuit eniten?
- Varmaankin keikkayleisössä riehuessa. Parin ystävän kanssa onkin tullut naureskeltua, että tunnistaisivatko he edes minua ollessani musiikin vietävänä pomppiessani, sillä olen yleensä rauhallinen ja hillitty käytökseltäni.
24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi. Paljon onnellisempi.
25. ...lihavampi vai laihempi?
- Olen elänyt koko vuoden siinä uskossa, että olisin lihonut hieman, mutta päinvastoin! Terveydenhoitajan vastaanotolla käydessäni kävi ilmi, että olinkin laihtunut pari kiloa. Saa nähdä, missä mitoissa olen joululoman jälkeen. Todennäköisesti kilot ovat tupsahtaneet takaisin vyötärölleni.
26. ...rikkaampi vai köyhempi?
- Kai köyhempi rahallisesti, sillä palkkani on pudonnut työskentelyaluetta vaihdettuani reilusti. Elämän sisällöltä olen tosin rikkaampi, koko ajan tuntuu olevan jotain jännää ja kivaa tiedossa! :3
27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Opiskellut. En silti ole tehnyt mahalaskua arvosanojeni kanssa, keskiarvoni on kai jossain kahdeksan ja puolikkaan paikkeilla. Ihan hyvä lukiolaiselle siis ja välttää minulle.
28. ...entä vähemmän?
- Laiskotellut, tuhlannut aikaani pitkin poikin nettiä.
29. Miten aiot viettää joulun?
- Kotona äidin, pikkuveljen ja vauhdikkaan kissaduomme kanssa. Nyt joulupäivänä olikin jo duunia, pffft. Nyt on neljäs joulu putkeen, kun olen ollut osan joulunpyhistä töissä.
30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- En varmaankaan lähtisi muuttamaan mitään. Näin on hyvä.
31. Rakastuitko vuonna 2015?
- Joo. Olin vähän sekaisin keväällä, sillä en tiennyt mistään vastaavasta tunnemyrskystä. Mutta samalla se on niiiiin ihanan voimakas tunne, awws. ♥
32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtään.
33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- HMMM. En tainnut seurata liiemmin mitään. En katso telkkaria juuri lainkaan.
34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En. En jaksa tuhlata energiaani vihamiesten pohtimiseen.
35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Luin tänä vuonna enemmän mitä aiempana vuonna, yay! Paras kirja oli Sami Lopkan Marras, joka fiktiivisyydestään huolimatta puraisi tällaiseen Sentenced-faniin.
36. ...entä musiikillinen löytö?
- Näistä tulee postaus vuodenvaihteen jälkeen, pysykäähän kuulolla! ;)
37. Mitä halusit ja sait?
- Seikkailua ja vauhtia elämääni. Sitä toden totta sain, enemmän mitä osasin odottaa.
38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Kesätöitä. :< Olisin mieluusti kartuttanut työkokemusta ja lihottanut pankkitiiliäni kokopäivätyön muodossa. Mutta ei, ensi kesäksi uutta yritystä kehään.
39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Varmaankin vihdoinkin katsomani Mr. Nobody. (koska JARED LETO eikun mitä)
40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Menin kahden parhaan ystävän kanssa kaupungille ulos syömään.
41. Ketä kaipasit?
- Kaukosuhteessa olevana poikaystävän kaipaaminen lienee arvattavaa.
42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Musiikki, läheiset ihmiset, kissat, oman itsensä purkaminen paperille sanojen tai kuvien muodossa.


Nemo on tainnut vähän kasvaa... Pikkupojasta on tullut MIÄS.
43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- En osaa sanoa tähän mitään, sillä vuosi ylitti odotukseni!
44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2015?
- Panostin enemmän ulkonäkööni viime vuoteen verrattuna. Innostuin hameista, meikkasin paljon enemmän (ja paremmin) ja muutenkin olin enemmän naisellisemmissa vetimissä.
Paitsi joskus koeviikolla harrastin ison hupparin uumeniin piiloutumista, koska väsytti, ärsytti ja olisin tarvinnut litran kahvia käynnistyäkseni päivään.

Kuvan ottanut Noora.
45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- En osaa päättää. Ja jos osaisinkin, niin tarvitsisin määritelmän, että lasketaanko vaikka somejulkkikset? Entä miltä osa-alueelta? Äääh, liian vaikeaa. Skippaan tämän.
46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2015.
- Se kiteytyy täydellisesti postauksen alkuun linkittämääni Herra Ylpön & Ihmisten biisiin. Tulkitsen kappaleen sanoitusten ydinajatuksen niin, että elämää tulee elää itselleen rehellisesti, eikä ajan käyttäminen itselleen vääriltä tuntuviin asioihin, esimerkiksi pelkästään hyväksynnän hakeminen, kannata pitkällä tähtäimellä. Siitä seuraa helposti vain pahaa oloa ja tukahdutetun minuuden kuihtumista. Se ei ole aitoa, se ei ole rehellistä. Ajatuksen liittäminen jokapäiväiseen elämään ei tarvitse olla konkreettista, mutta toisinaan asian pohtiminen voi olla ihan hyvä idea!
Hauskanpitoa ei saa unohtaa, mutta muita kunnioittaen, sillä täydeksi itsekkääksi typerykseksi ei pidä heittäytyä.
Tälläinen tulkinta voi kuulostaa naiivilta hädin tuskin täysi-ikäisen naputtelemana, tiedostan sen itsekin. : D Mutta tuossa kappaleessa on sanomaa. Se on fakta.

Kulunut vuosi oli minulle huikea seikkailu, ja jään innolla odottamaan, mitä 2016 tuo tullessaan. Tähän loppuun toivotan hyvää uutta vuotta jo valmiiksi! (:

Kiitos lukijoille!

2015/12/20

Matthew, osa 2

"Rotting Christ - Demonon Vrosis"

Täällä jälleen tämän projektin parissa!
Esittelin lineartin Matthewista tässä postauksessa. Kuva valmistui kokonaisuudessaan eilen, ja skannasin sen saman tien. Vaihekuvia on muutama, ja paperi kipristelee näissä epäedustavasti, mutta maalausprosessin eteneminen tulee silti ilmi ytimekkäästi.


Minulla oli koeviikon (tai no, meidän lukiossa pitäisi nykyisin käyttää nimitystä päättöviikko, mutta nimi ei istu suuhuni lainkaan) takia ylimääräinen vapaapäivä perjantaina, joten lueskelun lomassa oli mukavaa maalta. Maalattava kohta ehti sopivasti kuivua seuraavan kerroksen tekemistä varten sillä aikaa, kun minä kahlasin pari sivua maailmanuskontoja eteenpäin.



Melkein valmis. Muutamat varjot kaipasivat syvyyttä sekä huippuvalokohdat puuttuivat vielä kuvanottohetkellä.
En ehtinyt tekemään huippuvalokohtia guassivärillä heti samaan syssyyn perjantaina, joten tein ne lauantaina, kun koeviikon viimeinen koe oli tehty ja työhöni kuuluvat velvollisuudet hoidettu.

Valmis työ näyttää tältä:

deviantARTissa
Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä ja Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan A4.
Käytin nyt toista kertaa paperina Cansonin Watercolour -lehtiön sivua.

Fun fact: lehtiön kannessa on markoissa oleva hintalappu. : D
Sain lehtiön äidiltäni pari kuukautta takaperin. Lukiodiplomityötä suunnitellessani valitin keittiössä ohimennen ääneen omistamani vesivärilehtiön pienuutta ja sitä, että pitäisi lähteä taidetarvikeliikkeeseen ostamaan vähintään A3-kokoa oleva irtopaperi diplomityön pohjaksi. Meni hetki, ja yllättäen äiti ilmestyy keittiöön käsissään juuri passelia kokoa oleva lehtiö. Vieläpä Cansonia! 


Äitini levyhyllystä löytyi myös tälläinen aarre, jonka löytyessä olin vähintäänkin äimistynyt. En valita, sillä sain luvan kotiuttaa tuon omaan hyllyyni. :3 
Se pitää myöntää, että kun aloin kuunnella Sonata Arcticaa vähän aktiivisemmin, meni hetki, että totuin nokkamiehen ääneen. Koska no, Tony Kakko vetää jotenkin korkemmalta mihin olen yleensä tottunut. :'D 

Kiitos lukijoille!

2015/12/16

Yöpakkanen

"Morten Granau - Dukkha"

Olipa kerran marraskuinen hyppytunti. Ajattelin silloin käyttää hypärini tehokkaasti hyödyksi opiskellen kaverin seurassa, mutta kappas keppanaa, päädyin piirtämään. (Itse asassa välttelen nytkin blogin kirjoittamisella huomiseen englannin kokeeseen lukemista, this is not how you do lukio etc...) Ja juomaan ensimmäiset kahvit koululla lukion toisen vuoden aikana. Ykkösvuonna kahvikone oli vähintäänkin luksusta arjen keskelle, mutta nyt toisena vuonna se on pikemminkin ollut unohduksissa oleva ystävä lukion aulassa.

Tuon hyppytunnin aikana englannin monisteen taakse tuherretusta luonnoksentapaisesta tuli sittemmin valmis kuva. En suunnitellut silloin tekeväni luonnosta millekään harkitummalle kuvalle, piirsin vain ensimmäisen päähän tupsahtaneen idean. Ehkä kenellekään blogiani pidemmän aikaa seurannelle ei tule yllätyksenä, että tämä ensimmäinen asia oli hevonen. : D Tyylitellyt hevoset ovat niin kivjoja piirtää!




Koska tein kuvan valmiiksi digitaalisesti, käytin perinteistä kolmen kuvankäsittelyöhjelman komboani. Lineart Paint Tool SAI:ssa, tasaiset värit FireAlpacassa ja kaikki muu Gimpillä.


Halusin leikkiä vahvoilla kontrasteilla ja sinisen eri sävyillä, mikä onnistui digitaalisesti kätevämmin mitä paperilla. Varjostuksissa olisi toki paljonkin parantamisen varaa, mutta ehkäpä opin tekemään niistä siistimmät joku kaunis päivä. Koneella piirtäessä kaikki mokailut tulevat eri tavalla esiin. Pitäisi harjoitella enemmän...
Btw, noihin hevosen kavioihin olen salaa aika tyytyväinen! Jääpuikkoefekti päässä ei toiminut, mutta jäätä imitoiva jälki näyttää kavioissa paremmalta. Hevonenhan on muuten ori, vaikka sen saattaisi hieman feminiinisen olemuksen vuoksi helposti ajatella olevan tamma.



Tausta on yksinkertaisuuden multihuipentuma.
En käyttänyt taustassa mitään valmiita tekstuureja tai brusheja, tein kaiken lumihiutaleita myöten itse. Minulla olisi ollut Gimpissä läjä erilaisia valmiita Photoshopille tarkoitettuja lumihiutalesiveltimiä, mutta ne olisivat minusta tehneet kuvasta jotenkin halvan näköisen.

Valmis työ näyttää tältä:

deviantARTissa

Piirros kantaa nimeä "Yöpakkanen". Työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä, Paint Tool SAI, FireAlpaca ja Gimp -kuvankäsittelyohjelmat.

Kiitos lukijoille!

2015/12/12

Matthew, osa 1

"Drudkh - Summoning The Rain"

Innostuin toista kertaa koskaan piirtämään anthroa. Lyhyesti sanoen, kyseessä on siis ihmisen ja eläimen yhdistelmä.
Ensimmäinen anthroviritelmäni oli naispuoleinen otus syksyltä 2011, eikä kyseinen kuva koskaan nähnyt päivänvaloa. Parempi niin! Tämä kuva toivottavasti tulee valmistumaan. Ainakin pyrin siihen suurella annoksella piirtämismotivaatiota.


Luonnoksesta tulinkin julkaisseeksi kuvan Instagramissa. Sen jälkeen paperille tuli roiskaistua aimo annos yksityiskohtia. Koska yksityiskohdat ovat kivoja. :3

Suunittelin alunperin tekeväni kuvan digitaalisesti valmiiksi. Aloitin, mutta lopetin tovin työskentelyn jälkeen, koska tekniikka ei tuntunut oikealta.



Pääsin koneella piirtäessä näinkin pitkälle. : D Koska teen monia asioita intuitio edellä, vaihdoin takaisin paperin pariin. Heti tuntui paremmalta.

Lyijykynällä tehdyt ääriviivat näkyvät melko kehnosti, mutta siellä ne ovat!



Piirroksen miekkonen alkoi heti luonnostelusta lähtien kasvattaa luonnetta itselleen minun päässäni. Tuo kahmi itselleen luonteenpiirteitä, joissa on jotain itseäni heijastelevaa, mutta samalla jotain vierasta. Ehkäpä tämä Matthewiksi ristitty tapaus päätyy joskus hahmoksi asti! Mistä sitä tietää.

Valmis lineart näyttää tältä:



Valokuvan nappaamisen sijaan kävin skannaamassa lineartin, jotta lopputulos on siistimpi. Vaikka sanotaankin, että omakehu haisee, niin onnistuin mielestäni oikein hyvin ääriviivojen tekemisen kanssa! Tuolla ei ole mitään merkittäviä virheitä, joita katsoessa tekisi pahaa. : D

Seuraavana suunnitelmana on kaapata vesivärisivellin oikeaan käteen ja antaa tekemisen jälleen viedä mennessään. Palaan Matthewin knassa asiaan kunhan herra on vähemmän mjaah... väritön!

Kiitos lukijoille!

2015/11/29

Haaste - Draw This Again: You Wanted The World

"Hadouken! - Mecha Love"

Omien harrastusten parissa on kiintoisaa huomata vuosien myötä karttuvat taidot. Joskus on hyvä suunnata katse sinne, mistä on lähdetty liikkeelle. Kehityksen varrelle mahtuu kaikenlaista, ja mikä olisikaan parempaa huomata, ettei ole polkenut paikallaan tekemisessään. Vaikka toisinaan askeleet kehityksen polulla ovat tuskaisen pieniä, maisemat ovat vaihtuneet - edes hieman! Myös suhtautuminen omaan tekemiseen on todennäköisesti muovautunut polulla kuljettujen ylä- ja alamäkien seurauksena.

Tästä aloituksesta pääsenkin sujahtamaan asiaan. Tein ensimmäistä kertaa "Draw This Again" -haasteen. Haasteessa on tarkoitus piirtää joku vanha piirros uudestaan. Piirros voi olla silloin onnistuneelta tuntunut kuva, jonka toteutus tai idea kaipaa päivittämistä. Tai miksei tähän haasteeseen voi napata sellaistakin tekelettä, jota on kohtaan on suurensuuria antipatioita. : D
"Draw This Again" -haasteita näkee paljon erityisesti kansainvälisellä taidesivustolla, deviantARTissa. Haasteessa ei ole varsinaisia sääntöjä, tarkoitus on vain napata vanha piirros, ja päivittää se tähän hetkeen raikkaan tuulahduksen kera.

Uudelleen piirtämisen kohteeksi joutui "You Wanted The World".

Alkuperäinen piirros vuodelta 2011.
Tein piirroksen ollessani ala-asteella. Ajankohta tarkemmin ilmaistuna oli kuudennen luokan kevät, olin täyttänyt 13. Inspiraatio lähti silloin Hadouken!-bändin "Mecha Love" -biisin kertosäkeestä. Rakastuin bändin musiikkiin juurikin kuudennella luokalla, ja nyt syksyllä on tuntunut nostalgiselta popittaa Hadoukenia kunnolla pitkästä aikaa. Kuin neonväreissä räiskyvä energiaväläys synkän marraskuun keskelle. Tätä kaipasin, ja siksi linkitin biisin tähän postaukseen teidänkin iloksi!

Luonnos maaliskuulta 2011.
Luonnostelutekniikkani oli hyvin erilainen silloin. Työskentelyni oli paljon tarkempaa, laskelmoivampaa ja täten myös jäykempää. Saatoin laskea mittasuhteita anatomian hahmottamiseen käytetystä mallikuvasta viivottimen ja laskimen kanssa. Enkä edes valehtele, tein ihan oikeasti niin! En luottanut lainkaan siihen, että kykenisin hahmottamaan mittasuhteet silmämääräisesti.

Tässä rennompi luonnos, ajankohta on syyskuun 2015 loppu.
Piirtämisestä oli ala-asteen lopussa kovaa vauhtia tulossa "se juttu", tosin astetta pienemmässä mittakaavassa mitä se tänä päivänä minulle on. En ollut silloin niin pahasti jumiutunut tähän harrastukseen. :'D Piirsin toki sitä ennenkin paljon, mutta vasta ala-asteen lopussa aloin kiinnittämään enemmän huomiota lopputulokseen. Yrittämään enemmän. Päätin, että haluan oppia paremmaksi. 

Sitten varsinaisiin vaihekuviin uuden version työstämisestä! 



Väritystekniikkakin on hieman kehittynyt. :'D Uskallan käyttää paljon intensiivisemmin väriä ja tuoda kontrastia paperille.




Valmis työ näyttää tältä:

devianARTissa.
Työvälineinä suurimmaksi puuvärit, joista suurin osa oli Faber-Castellin Art Grip -kyniä. Loput merkittömiä epämääräisiä puuvärejä kynälaatikon pohjalta. Käytin myös Derwentin blender-kynää.
Piirros on kooltaan 26,5cm x 29,5cm. Paperina toimi Lidlin piirrustuspaperi, paksuudeltaan 100 g/m2. Käytin samaa paperia neljä ja puoli vuotta sitten aiemmassa versiossakin. : D Piirtämiseen käytetty aika on mysteeri. 


Ja tässä kaksi piirrosta allekkain. 2011 ja 2015. Välineet ja idea ovat molemmissa samat - hevosen asentokin on lähes sama! 

Olen kehittynyt paljon niin itse piirtämisen tekniikan kuin myös sen postauken alussa mainitun harrastukseen suhtautumisen osalta. Kirjoitin deviantARTissa uuden version kuvaukseen seuraavasti:
"The old version was made 4½ years ago. I've improved with my skills a lot and discovered the joy of drawing. However, I'm still not a good artist, but I've learnt to respect more my creations. I enjoy what I do, it could be considered as a passion. I want to go further with my dearest hobby and become even better some day."
Siinähän se kiteytyykin, toivottavasti olen seuraavan neljän ja puolen vuoden päästä kehittynyt yhtä paljon kuin tällä ketaa! (:

Kiitos lukijoille!

2015/11/20

Marraskuun kuvasaalista

"Swallow The Sun - Falling World"

Tässä on pieni aikahyppy marraskuun alkuun muutamien valokuvien muodossa. Kuvat ovat kahdelta eri kuvausreissulta. Tämän vuoden marraskuu on valloittanut kauniilla hetkillä ja lämpimillä päivillään, joiden hetkiä oli pakko ikuistaa kuvien muotoon.





Ensimmäisen kierroksen käväisin kuun alussa eräänä kauniina tiistaipäivänä ystävän seurassa. Aurinko säteili syksyn viimeisiä säteitään ennen vaipumista lähes näkymättömiin vuoden pimeimmäksi ajaksi.
En koe pimeää vuodenaikaa ahdistavana tai elämänrytmiäni sekoittavana asiana, mutta kiistämätön fakta on, että kirkkaassa säässä pelkässä neuletakissa ulkona istuskelu oli harvinaista herkkua suomalaiseen marraskuuhun.






Toisen kerran olin suuntaamassa juoksulenkille (ei, en ole edes osa-aikainen atleetti), mutta parin eteen sattuneen muuttujan vuoksi lenkki jäi harvinaisen lyhyeksi. Hetkellisesti harmittaneesta asiasta löytyi kuitenkin heti hyviä puolia. Epäilen, etten kuulokkeet päässä eeppisen EBM-jympytyksen tahdissa porhaltaessani olisi kiinnittänyt huomiota vaikuttavaan auringonlaskuun. Tykkään auringonlaskuista, ja niiden aikaansaamasta värien kirjosta. Kuten aina, tismalleen oikean tunnelman välittäminen kuvan katsojalle on vaikeaa, mutta olisi tuhlausta jättää yrittämättä!

Tällä hetkellä ulkona näyttää aivan toisenlaiselta mitä muutama viikko sitten. Päivän aikana tullut lumi on muuttunut inhaksi mössöksi maan pintaan. Tai oikeastaan, se oli märkää jo sataessaan alas. Räntä liisteröityi hiuksiin kouluun kävellessä, ja allekirjoittaneen hiuspehko kiskaisi itsensä enemmän tai vähemmän käkkärään. Mutta mitäs pienistä!
Ulos valokuvaamaan lähteminen ei houkuttele minua edes ajatuksen tasolla. Tyydyn mieluummin istumaan sisällä kynttilänvalossa ja hörppimään iltapäivän toista kupillista mustaa kahvia. Ilman sokeria, tietenkin.



Sain tällä viikolla kuvataidediplomini kokonaisuudessaan valmiiksi. Jos lukiodiplomit eivät ole entuudestaan tuttuja asioita, käy täällä
A3-kokoiseen työhön, time lapse -videoon ja 16-sivuiseen tekstimuodossa olevaan portfolioon upposi aikaa, mutta uskon tuon kannattaneen. Kuvataidediplomi on meidän lukiossa täysin itsenäinen suoritus ilman läsnäolotunteja koululla. Sen perusteella, mitä olen pitkin nettiä tutustunut ihmisten erilaisiin kuvataidediplomisuorituksiin, niin yllättävän monissa lukioissa on ilmeisesti jonkinlainen palkkiin tai koodiin tungettu kurssi ku21-kurssille. Itsenäinen työskentely ei minua tosin haitannut lainkaan. Koin sen vain eduksi, sillä pystyin tekemän projektia eteenpäin juuri silloin kun itse halusin.
Mutta ei siitä sen enempää. En tule julkaisemaan diplomityötäni tai mitään osaa portfoliosta ennen kuin se on arvioitu. 
Harmi vain, että kuviksen opettajani laittaman viestin mukaan arvioinnin suorittava joukko saapunee lukiollemme vasta keväällä. Joudun kiemurtelemaan jännityksessä sinne asti. Hieman hermostuttaa.

Kiitos lukijoille!