2015/01/28

Hair

"Massive Attack - Risingsong"

Äidinkielen vihkoon tehdyt luonnokset voivat olla potentiaalisia pohjia kunnolliselle vesivärityölle!

Olin yhtenä keskiviikkona liian aikaisin koululla, koska minun piti käydä selvittämässä kurssivalintojani opinto-ohjaajan kanssa. En tiedä, olenko maininnut, mutta valmistun eri tahdissa keskivertolukiolaiseen verrattuna, joten normaalipohja kurssivalinnoille ei toiminut.
Ensimmäiset tunnit alkavat näin keskiviikkoisin vasta 12:30, joten valintojen selvittämisen jälkeen miulla jäi roimasti luppoaikaa. Käytävällä ei liiemmin tekemistä ole, enkä jaksanut lähteä takaisin kotiin, joten piirtäminen oli parasta ajanvietettä.


Luonnos äikän vihkossa. Näyttää vähän nuhruiselta. :'D


Ääriviivat siirrettynä vesiväripaperille. Kuvassa näkyy huonosti, mutta siellä ne ovat! Tein puhtaaksi piirtämisen melko kovalla 2H -kynällä, joka osoittautui passeliksi valinnaksi. Jälki ei leviä herkästi, on ulkonäöltään hentoa, mutta silti helppoa kumittaa. Vaikkapa 5H voisi kumittamisen osalta olla jo ongelmallista...


Ääriviivat tussattuna. Halusin vähän paksummat ja näyttävämmät linet. Nautin suunnattomasti siveltimellä niiden tekmisestä, ah. :3


Vesivärit kehiin. Laveerasin paperin aluksi kevyesti, sillä "käsitelty" paperi vastaanottaa värin pigmentin paremmin. Hevosen laveerasin sinisellä, sillä sininen pohja komppaa harmaata täydellisesti. Kuvassa maalaus on tosin jo pidemmällä.




Viimeistelyyn kuului huippuvalokohtien teko guassilla, josta ei valitettavasti ole WIP-kuvaa. Paperiveitsi olisi toiminut valokohtien työstämisessä yhtä hyvin, mutta pidän enemmän guassista. Samalla innostuin maalrinteipin jättämistä valkoisista reunuksista, ne toimivat yllättävän hyvin kokonaisuuden kanssa!

Valmis työ näyttää tälle:

deviantARTissa
Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieni sivellin musteelle (kooltaan 1 näin näppituntumalta arvioituna), Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, läjä vesivärisiveltimiä ja Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24 x 32cm. Kuvan tekoon käytettyä tuntimäärää en osaa arvata tarkalleen, ehkä 3-4½ tuntia? Mutta joka tapauksessa, tämä oli nopea kuva tehdä.

Kiitos lukijoille!

2015/01/24

Sarjakuvasattumuksia

"Black Comedy - Prime Specimen"

Innostuin raapustamaan kaksi sarjakuvastrippiä. Näitä oli mukavaa tehdä! Jälki ei ole parasta mahdollista minua, mutta ei ole tarkoituskaan.
Taidesivusto deviantARTiin nämä päätyivät kollaasin muodossa, jossa oli mukana myös aiemmin Viisiminuuttisessa julkaisemani Assassin's Creed -aiheinen ruutu. dA:n takia nämä ovat englanniksi, mutta tuskin se haittaa ketään.


Sarjakuva perustuu tositapahtumiin. : D
Tämä siis tapahtui minulle oikeasti; näin unta aivan himputin hyvännäköisestä metallistimiehestä. Hän oli ihana, suorastaan täydellinen. Olisin sulaa vahaa, jos törmäsin oikeasti reaalimaailmassa tälläiseen miekkosen, heh! Olimme unessa yhdessä joillakin festareilla, en vain kuollakseni muista, että millä. Kesken söpöilyn herätyskello pärähti soimaan, ja jouduin palaamaan karuun todellisuuteen. Arvatkaapa harmittiko ankarasti, ettei tilanne ollut totta!


Toinenkin sarjakuva on tositapahtumien ja reaalimaailman problematiikan innoittama. Uskon, että edes joku voi samaistua tilanteeseen! Kuulokkeet tuntuvat toisinaan toimivan magneettin lailla vetäen puoleensa juttusille haluavia ihmisiä.

Kiitos lukijoille!

2015/01/19

Se, mikä kuulostaa liian hyvältä, ei yleensä ole totta

Pahoittelut visuaalisesti riisutusta postauksesta. En vain koe omaksi jututksi täyttää kirjoitusta kuvahausta napatuilla kuvilla. 

Tässä sanonnassa on totuuden siemen, vaikka usein sitä ei haluaisikaan ottaa huomioon. Huomaan toisinaan itsessäni kyynisiä piirteitä ja tapaan suhtautua varovaisesti kaikkeen, joka kuulostaa turhan hyvältä. Yleensä ja onneksi epäilykset eivät käy todellisessa tilanteessa toteen.

Tällä kertaa kävi. Haluan avautua aiheesta vähän enemmän, joten otapa mukava asento ruudun ääreen.

Jyväskylän Paviljongissa, aivan kotikulmilla, oli määrä järjestää kolmipäiväiset musiikkifestarit, joiden soundin painotus oli tummaan elektroon ja metallimusiikkiin. Musiikkifestareiden lisäksi tapahtumaan sisältyi myös kaikenlaista työpajatoimintaa ja konferensseja videopelimaailmasta kiinnostuneille. Oma kiinnostukseni peleihin on rajoittunut Playstationin epäsäännölliseeen naputteluun, niin pelipuoli ei kiinnostanut, mutta musiikkipuoli taasen sai miut hihkumaan innosta.

Festarijuliste syksyltä.
Kuulin BeatConista ensimmäistä kertaa kesällä, jolloin leukani loksahti lattiaan asti hämmästyksestä. Seuraavaksi hillitön innostuksen aalto tulvahti päälle. Kolmas reaktio oli, että ei helkutin perse, ei JYVÄSKYLÄSSÄ tapahdu mitään tuollaista. No, ilmeisesti oli tapahtumassa. Leijailin innosta pilvissä.

Kolmipäiväisen festarin esiintyjäkaartiin oli kiinnetty sellaisia helmiä, että olin pudota tuolilta, kun luin listaa ensimmäistä kertaa läpi. Ostin miltei hetimiten liput kahdelle päivälle, torstaille ja perjantaille. Torstain artistikattaus oli oikein mainio; What About Bill?, Apoptygma Berzerk, Lord of the Lost, Eisbrecher, To/Die/For, In Strict Confidence, Bloodparade, Unzyme ja Blutengel nousisivat lavalle. Näistä vain Unzyme ja Bloodparade ovat minulle hieman vieraampia bändejä, joiden musiikki ei ollut entuudestaan tuttua.

"Lord of the Lost - Credo"
"Blutengel - Asche Zu Asche"
"In Strict Confidence - Morpheus (Extended Version)"

Perjantaille oli merkitty Dead By April, Barbe-Q-Barbies, Oomph!, Jartse Tuominen, Cønstantine, O.S.P. ja Fireal. Tältä illalta odotan ylivoimaisesti eniten Oomphin keikkaa, kuten minun musiikkimaun tuntevat osaavat odottaakin. Pakko myöntää, olen bändin suhteen yli-innokas fanityttö. Fireal ja Dead By April kiinnostavat myös valtavasti, sillä näitä olen kuunnellut ala-asteen viimeisiltä vuosilta lähtien. Jälkeenpäin lauantaille lisättiin myös Lacuna Coil, joka on myöskin ollut ahkerassa kuuntelussa seitsemännen luokan alusta lähten. Suoraan sanoen, näiden kahden päivän line up oli niinkin hieno, etten edes vilkkaalla mielikuvituksellani olisi osannut haaveilla tälläisestä festivaalista edes koko Suomen tasolla. Saksanmaalla tälläisiä festivaaleja tuntuu olevan hieman enemmän, sillä erityisesti EBM:n suurnimet ovat lähes poikkeuksetta saksalaisia.

"Oomph! - Menschsein" (tämän biisin kertosäe jää miulla aina päähän, jos ymmärät saksaa, varoitan)
"Fireal - Halo"
"Lacuna Coil - Kill The Light"

Myös lauantain bändit olisivat olleet jees. Kuitenkin, ajattelin säästää lompakkoani ja omaa kuntoani kolmen peräkkäisen iltayön riehumiselta sekä välttää kolmanteen potenssiin nostetun keikkamasennuksen.

Tästä tovi eteenpäin kävi ilmi, että miun lippuni oli yksi niistä, joilla pääsi osallistumaan Meet&Greet -sessioihin muutman bändin kanssa. Aloin jo villisti kuvittelemaan, mitä sanoisin Oomph!:in tyypeille. Uskaltaisinko puhua saksaa heidän kanssaan? Vai pitäiskö pysytellä englannissa? Jaa-a. Nostatin festaritunnelmaa katsomalla Eisbrecherin ja Apoptygma Berzerkin keikkataltiointeja YouTubesta. Tuntui kutkuttavalle ajatella, että pääsisin kokemaan suurin piirtein saman, kuin videoilla hurmiossa heiluva yleisö.

Joulun alla Last.fm:n musiikkiyhteisöön tuli tieto, että Eisbrecher oli perunut tulonsa. Harmitti. Olisin todella halunnut nähdä bändin livenä, mutta ajattelin peruutuksen johtuvan bändin levynjulkaisukiireistä. Uusi lätty, nimeltänsä Shock, tulee ulos 27. tammikuuta.

Jos peruutukset olisivat jääneet vain Eisbrecheriin, en olisi ollut edes erityisen pahoillani. Kokonaisuudessaan bändikattauksesta tippui pois ainakin Eisbrecher, Oomph!, Machinae Supremacy, In Strict Confidence, Apoptygma Berzerk, Rhapsody, Lord of the Lost, Dead by April, Whispered ja muutama muu. Järkytyin lukiessani ilmoituksen Last.fm:stä, ja järjestän lähettämä sähköposti kolahti saman tien kertoen peruutuksita. Vitutti aivan helkkarin paljon, olin älyttömän pettynyt. Fiilikset menivät kokonaan. Festari oli typistetty yhteen päivään, mutta useamman päivän lipun (mukaanlukien minä) saivat pääsyn torstain VIP-tapahtumaan, joka oli heivattu johonkin baariin... Kiitos ei! Ajattelin perua menoni saman tien, mutta pari päivää mietittyäni päätin lähteä, vaikkakin pitkin hampain.

Yllättäen festarin nettisivuja selatessa huomasin tapahtumapaikan muuttuneen. Paviljongin sijaan tapahtumapaikaksi oli vaihtunut Peurunka Areena. Vaikka uudelle tapahtumapaikalle Laukaaseen olisi kuitenkin vain kolmekymmentä kilometriä meiltä, niin miun fiilikset on aika pohjamudissa. Ei ollut enää mitään intoa lähteä. Napautin saman tien sähköpostin auki, ja kirjoitin järjestäjälle sähköpostia peruakseni tuloni. Sain muutaman tunnin päästä ilmoituksen, että lippurahat on palautettu minulle. Pakko nostaa hattua heidän nopeudelleen, sillä paivä oli lauantai eikä tavallinen arkipäivä.

Jyväskylä ei ehkä ollut oikea paikka tälläiselle festarille, jotta tarpeeksi moni olisi löytänyt paikalle. Myös artistikattaus täydellisyydestään huolimatta oli liian erikoista Keski-Suomen korkeuksille. Sääli sinänsä, sillä hyviä keikkoja ei koskaan olisi liikaa.

Päätin, että ostan osalla summalla itselleni jotain kivaa kompensoidakseni pettymyksen. En tosin vielä tiedä mitä. :'D

Kiitos lukijoille!

2015/01/09

Pakkasen puremia


"Kauan - Unsoi"



Maanantaina keskustasta kirjaostoksilta kotiin kävellessä oli pakko pysähtyä ottamaan muutama kuva kännykän kameralla. Kävelin tavallisesta reitistäni poiketen kaupunkia halkovan Harjun kautta, ja voi herttinen sentään, kuinka kaunista siellä olikaan. Pureva pakkanen sekä kullankeltaiset auringonsäteet saivat maiseman näyttämään ihanalta, vaikken talvipäivän kauneutta täydessä mittakaavassa pikseleiden muotoon saanutkaan.
Kauniit pakkaspäivät ovat yksi suurimmista syistä, miksi talvi on lempivuodenaikani.



Sitten piirrustusten pariin.
Olen kiinnittänyt huomiota, että yllättävän monet perheet, joihin kuuluu jonkinlainen lemmikkieläin, mainitsevat asiasta etuoveen kiinnitetyllä kyltillä. Niin mekin. Aiempi Napen olemassaolosta tiedottava lappunen repesi käyttökelvottomaksi, joten minä sain tehtäväksi näpertää uuden. No, mikäs siinä!


En ole koskaan aikaisemmin piirtänyt Napesta kuvaa. Karvapeitteen laikkujen sijoittminen ei ollut kovin haastavaa, sillä tunnen kissan ulkonäön varsin perusteellisesti. Onhan karvapalleroinen ollut riemastuttamassa olemassaolollaan jo nelisen vuotta. Kuitenkin kissat itsessään ovat haastavia eläimiä piirtää, joten en sitten tiedä, osuiko realistisuus aivan sille tasolle, minne se olisi voinut päästä.



Tässä yllä olevassa kuvassa kiinnittäkää huomiota kyltin tekstiin. Kirjaimet näyttävät viimeistelemättömille, eikös? Ero on huomattava verrettuna valmiiseen työhön:


Ta-dah, siinä se on. Pieneen mieleeni ei missään vaiheessa tupsahtanut, että olisin voinut ottaa kyltistä mitat. Kuitenkin, antakoon kuvassa oleva peukalonkynteni kuvan koosta pientä osviittaa. Työvälineinä pieni sivellin (kooltaan 1 näin näppituntumalta arvioituna), Rohrer & Klingner Zeichentusche -pullomuste sekä glitter-geelikynät muutamassa pienessä yksityiskohdassa. Käytetty paperi on Daler Rowneyn Draw 160g -piirustuspaperia.

Pahoittelen, kaikki ovikyltin vaihekuvat on otettu kännykkäni kameralla. Järjestelmäkamera oli piirroksen toteuttamisen aikaan hukassa (lue: jossakin muuttolaatikossa, jota ei oltu vielä purettu).


Täytin eilen seitsemäntoista. En oikeastaan tunne itseäni vanhemmaksi. Pikemminkin miellän olevani lähempänä aikuistumista, en varsinaisesti vanhempi. Kuulostaapa hassulta virkkeeltä, mutta ehkä ymmärtänette mikä on ajatukseni punainen lanka.
Lähden melko pian postauksen julkaistuani vastaan kahta hyvää ystävääni, ja meillä on tarkoituksena juhlistaa synttäreitäni keskustassa hyvän ruoan merkeissä. Kelpaa vallan mainiosti! :3

Kiitos lukijoille!

2015/01/06

Piirretty minä



Oikeastaan kaikki olennainen lyöytyy videolta itseltään. Pahoittelen tärykalvoihin karusti pärähtävää surkeaa englannin kielen lausumistani, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä selostan tuossa.
Nauhoitin vain digitaalisen tussauksen. Kuten arvata saattaa, materiaalia on nopeutettu jälkeenpäin roimasti. Videolla näkyvä kuvankäsittelyohjelma on Paint Tool SAI.
Videon perimmäisenä funktiona oli testata Open Broadcaster Softwarea, josta tuli työpöydän nauhoittamiseen uusi ykkösohjelmani. Huomattavasti HyperCamia parempi, ja Action!-ohjelmaan verrattuna etuna on ilmaisuus.

Valmis piirros näyttää tältä:
deviantARTissa.
Työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä, Paint Tool SAI ja Gimp -kuvankäsittelyohjelmat. Kokeilin Gimpillä varjostaessani normaalista poikkeavaa tekniikkaa, joka oli erittäin mukava työskentelytapa. Tulen satavarmasti käyttämään tätä samaa tekniikkaa muiden ääriviivallisten kuvien kanssa.

Kiitos lukijoille!

2015/01/03

Vuosi elämästä

Mennyt vuosi 2014 oli minulle muutosten vuosi. Kohtasin elämässäni useampia muutoksia, suurimpana peruskoulun päättyminen ja lukion kovalle penkille siirtyminen. Vanhalta yläasteelta jäin kaipaamaan kolmihenkistä tiivistä ystäväporukkaamme, jonka kanssa hauskanpito asian kuin asian kanassa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Pidän toki lukiostakin, ja meillä on hieno porukka koulussamme, mutta opiskelumotivaation katoaminen teki koulusta kamalaa joulun alla.

Menneenä kesänä sain ensimmäistä kertaa kunnon kesätyöpaikan, jossa vietin mukavat kaksi viikkoa. Se sai minut pohtimaan, että voisin tulevaisuudessa työskennellä kirjastossa enemmänkin, mikäli minulle tarjoutuisi mahdollisuus.
Kesään mahtui myös elämäni paras ratsastusleiri Kokkomäen tallilla. Suomenhevosilla vaeltaminen pitkin metsiä on minun mieleeni, unohtamatta laukkapätkien jälkeistä adrenaliiniryöppyä. Sää leireilyyn ei ollut paras mahdollinen, - kaikkihan muistamme viime kesän kylmän juhannuksen.


Loppuvuoteen, aivan viimeisiin päiviin mahtui myös muutto uuteen osoitteeseen, saman kaupungin sisällä kuitenkin. Kahdeksas muutto tähänastisessa elämässäni, ja toivon todella, että seuraava tulee olemaan vasta sitten kun muutan omilleni.

Löysin menneenä vuotena valtavasti uutta musiikkia kuunneltavaksi, lähinnä metallin monien ja taas monien alagenrejen joukosta. Sabaton ja Pain olivat menneen vuoden suurimmat musiikkirakkauteni. Tiedän, että tulen nauttimaan täysillä molempien bändien tuotannosta vielä pitkään.

Vasemmalla Sabaton, oikealla Pain aka Peter Tägtgren. Kuvat nyysitty törkeästi jostakin päin nettiä. 

Muitakin bändejä on tullut huudatettua oikein olan takaa, sillä Spotifyn mukaan toistin 41 562 minuutin verran musiikkia. Se on noin 29 vuorokautta, enkä todellakaan kuuntele kaikkea musiikkiani Spotifyn suoratoistona.

Mainittakoon myös se, että luovuin ala-asteelta lähtein minulla olleesta kirkkaanpunaisesta hiusväristä. Hiuspehkoni väri on tällä hetkellä jotain oranssinsävyistä. Totta puhuakseni, en pidä väristä lainkaan, sillä se on liian pliisu ja mitäänsanomaton minulle. Uskokaa tai älkää, punainen hiusväri oli yllättävän suuri osa identiteettiäni. Olenkin harkinnut punaisen värjäämistä takaisin ties kuinka monta kertaa, mutta ajattelin ainakin toistaiseksi mennä oranssinharmaantylsäjotain, sillä juurikasvu ei näytä tässä pahalta.


Vuosi 2014 oli yleisesti ottaen hyvä vuosi, vaikka vuoteen mahtui valtavasti vastoinkäymisiä, eikä vuosi ollut ihan 2013 veroinen.

Minulla on muutamia tavoitteita ja abstrakteja toiveita tulevalle vuodelle.
Mm. Haluan hoitaa kouluni kunnolla. Saada huoneeni kerrankin suunnitelmieni mukaiseksi viihtyisäksi paikaksi. Piirtää paljon ja kehittyä siinä. Oppia toimimaan uudella työskentelyalueellani yhtä luontevasti kuin vanhalla alueella. Kuunnella valtavasti musiikkia sekä löytää uusia bändejä. Pelata pleikkaria. Tavata uusia ihmisiä, joiden kanssa voi luoda kestäviä ystävyyssuhteita. Tuntea onnistumisen iloa. Löytää kesätyöpaikka. Löytää rohkeutta puhua vieraita kieliä. Päästä ujoudestani taas hieman eroon. Kasvaa ihmisenä. Käydä muutamalla keikalla.

Ja mikä tärkeintä; nauttia vuodesta 2015. 

Tein menneen vuoden art summaryn (Taideyhteenveto? Miten tämä kääntyy suomeksi?) poikkeuksellisesti videon muotoon, olkaapa hyvät.



Ihanaa tätä vuotta kaikille! :3