2015/01/19

Se, mikä kuulostaa liian hyvältä, ei yleensä ole totta

Pahoittelut visuaalisesti riisutusta postauksesta. En vain koe omaksi jututksi täyttää kirjoitusta kuvahausta napatuilla kuvilla. 

Tässä sanonnassa on totuuden siemen, vaikka usein sitä ei haluaisikaan ottaa huomioon. Huomaan toisinaan itsessäni kyynisiä piirteitä ja tapaan suhtautua varovaisesti kaikkeen, joka kuulostaa turhan hyvältä. Yleensä ja onneksi epäilykset eivät käy todellisessa tilanteessa toteen.

Tällä kertaa kävi. Haluan avautua aiheesta vähän enemmän, joten otapa mukava asento ruudun ääreen.

Jyväskylän Paviljongissa, aivan kotikulmilla, oli määrä järjestää kolmipäiväiset musiikkifestarit, joiden soundin painotus oli tummaan elektroon ja metallimusiikkiin. Musiikkifestareiden lisäksi tapahtumaan sisältyi myös kaikenlaista työpajatoimintaa ja konferensseja videopelimaailmasta kiinnostuneille. Oma kiinnostukseni peleihin on rajoittunut Playstationin epäsäännölliseeen naputteluun, niin pelipuoli ei kiinnostanut, mutta musiikkipuoli taasen sai miut hihkumaan innosta.

Festarijuliste syksyltä.
Kuulin BeatConista ensimmäistä kertaa kesällä, jolloin leukani loksahti lattiaan asti hämmästyksestä. Seuraavaksi hillitön innostuksen aalto tulvahti päälle. Kolmas reaktio oli, että ei helkutin perse, ei JYVÄSKYLÄSSÄ tapahdu mitään tuollaista. No, ilmeisesti oli tapahtumassa. Leijailin innosta pilvissä.

Kolmipäiväisen festarin esiintyjäkaartiin oli kiinnetty sellaisia helmiä, että olin pudota tuolilta, kun luin listaa ensimmäistä kertaa läpi. Ostin miltei hetimiten liput kahdelle päivälle, torstaille ja perjantaille. Torstain artistikattaus oli oikein mainio; What About Bill?, Apoptygma Berzerk, Lord of the Lost, Eisbrecher, To/Die/For, In Strict Confidence, Bloodparade, Unzyme ja Blutengel nousisivat lavalle. Näistä vain Unzyme ja Bloodparade ovat minulle hieman vieraampia bändejä, joiden musiikki ei ollut entuudestaan tuttua.

"Lord of the Lost - Credo"
"Blutengel - Asche Zu Asche"
"In Strict Confidence - Morpheus (Extended Version)"

Perjantaille oli merkitty Dead By April, Barbe-Q-Barbies, Oomph!, Jartse Tuominen, Cønstantine, O.S.P. ja Fireal. Tältä illalta odotan ylivoimaisesti eniten Oomphin keikkaa, kuten minun musiikkimaun tuntevat osaavat odottaakin. Pakko myöntää, olen bändin suhteen yli-innokas fanityttö. Fireal ja Dead By April kiinnostavat myös valtavasti, sillä näitä olen kuunnellut ala-asteen viimeisiltä vuosilta lähtien. Jälkeenpäin lauantaille lisättiin myös Lacuna Coil, joka on myöskin ollut ahkerassa kuuntelussa seitsemännen luokan alusta lähten. Suoraan sanoen, näiden kahden päivän line up oli niinkin hieno, etten edes vilkkaalla mielikuvituksellani olisi osannut haaveilla tälläisestä festivaalista edes koko Suomen tasolla. Saksanmaalla tälläisiä festivaaleja tuntuu olevan hieman enemmän, sillä erityisesti EBM:n suurnimet ovat lähes poikkeuksetta saksalaisia.

"Oomph! - Menschsein" (tämän biisin kertosäe jää miulla aina päähän, jos ymmärät saksaa, varoitan)
"Fireal - Halo"
"Lacuna Coil - Kill The Light"

Myös lauantain bändit olisivat olleet jees. Kuitenkin, ajattelin säästää lompakkoani ja omaa kuntoani kolmen peräkkäisen iltayön riehumiselta sekä välttää kolmanteen potenssiin nostetun keikkamasennuksen.

Tästä tovi eteenpäin kävi ilmi, että miun lippuni oli yksi niistä, joilla pääsi osallistumaan Meet&Greet -sessioihin muutman bändin kanssa. Aloin jo villisti kuvittelemaan, mitä sanoisin Oomph!:in tyypeille. Uskaltaisinko puhua saksaa heidän kanssaan? Vai pitäiskö pysytellä englannissa? Jaa-a. Nostatin festaritunnelmaa katsomalla Eisbrecherin ja Apoptygma Berzerkin keikkataltiointeja YouTubesta. Tuntui kutkuttavalle ajatella, että pääsisin kokemaan suurin piirtein saman, kuin videoilla hurmiossa heiluva yleisö.

Joulun alla Last.fm:n musiikkiyhteisöön tuli tieto, että Eisbrecher oli perunut tulonsa. Harmitti. Olisin todella halunnut nähdä bändin livenä, mutta ajattelin peruutuksen johtuvan bändin levynjulkaisukiireistä. Uusi lätty, nimeltänsä Shock, tulee ulos 27. tammikuuta.

Jos peruutukset olisivat jääneet vain Eisbrecheriin, en olisi ollut edes erityisen pahoillani. Kokonaisuudessaan bändikattauksesta tippui pois ainakin Eisbrecher, Oomph!, Machinae Supremacy, In Strict Confidence, Apoptygma Berzerk, Rhapsody, Lord of the Lost, Dead by April, Whispered ja muutama muu. Järkytyin lukiessani ilmoituksen Last.fm:stä, ja järjestän lähettämä sähköposti kolahti saman tien kertoen peruutuksita. Vitutti aivan helkkarin paljon, olin älyttömän pettynyt. Fiilikset menivät kokonaan. Festari oli typistetty yhteen päivään, mutta useamman päivän lipun (mukaanlukien minä) saivat pääsyn torstain VIP-tapahtumaan, joka oli heivattu johonkin baariin... Kiitos ei! Ajattelin perua menoni saman tien, mutta pari päivää mietittyäni päätin lähteä, vaikkakin pitkin hampain.

Yllättäen festarin nettisivuja selatessa huomasin tapahtumapaikan muuttuneen. Paviljongin sijaan tapahtumapaikaksi oli vaihtunut Peurunka Areena. Vaikka uudelle tapahtumapaikalle Laukaaseen olisi kuitenkin vain kolmekymmentä kilometriä meiltä, niin miun fiilikset on aika pohjamudissa. Ei ollut enää mitään intoa lähteä. Napautin saman tien sähköpostin auki, ja kirjoitin järjestäjälle sähköpostia peruakseni tuloni. Sain muutaman tunnin päästä ilmoituksen, että lippurahat on palautettu minulle. Pakko nostaa hattua heidän nopeudelleen, sillä paivä oli lauantai eikä tavallinen arkipäivä.

Jyväskylä ei ehkä ollut oikea paikka tälläiselle festarille, jotta tarpeeksi moni olisi löytänyt paikalle. Myös artistikattaus täydellisyydestään huolimatta oli liian erikoista Keski-Suomen korkeuksille. Sääli sinänsä, sillä hyviä keikkoja ei koskaan olisi liikaa.

Päätin, että ostan osalla summalla itselleni jotain kivaa kompensoidakseni pettymyksen. En tosin vielä tiedä mitä. :'D

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Itselleni tuolla oli alun perin vain kaksi bändiä, jotka olisin mennyt varmasti katsomaan, sekä pari muuta, jotka olisin mahdollisesti kuunnellut aikataulujen mätsätessä, eli minulle tämä ei edes ollut mitään epätodellisen suurta ja hienoa. Monille tuolle kuitenkin näytti olevan paljon tarjolla, ja kieltämättä tuossa oli paljon suhteellisen isojakin nimiä noin tuntemattomalle järjestäjälle. Etkä todellakaan ollut yksin tuon meet & greetin kanssa! Itse mietin, mitä levyjä ottaisin mukaan signeerattavaksi, mitä aion sanoa, entä jos aika loppuu kesken ja näin poispäin. Sinänsä olen iloinen, ettei tuonne kiinnitetty mitään todella suurta lempibändiäni, sillä silloin perumiset olisivat vituttaneet vielä enemmän. Ikävää tässä on se, että tämä oli jo alusta asti tuhoon tuomittu juttu, eivätkä ongelma tulleet vain matkalla vastaan. Ne olivat koko ajan olemassa, mutta järjestäjät eivät tajunneet tehdä niille mitään ennen kuin oli jo liian myöhäistä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meet&Greet olisi kyllä ollut kokoemisen arvoinen! Muistaakseni sadalle ensimmäiselle lipun ostajalle miittinki olisi järjestetty. En koskaan ole tavannut ketään arvostamaani muusikkoa naamatusten, joten olisihan tämä ollut ainutkertainen tilaisuus!
      Toivottavasti järjestäjä viisastuu tästä, mutta se on varmaa, että tulen olemaan heidän järjestämiään juttuja kohtaan enenmmän kuin epäluuloinen jatkossa. Jos siis tatuointimessujen lisäksi jotain uutta ilmaantuu. Saa nähdä!

      Poista