2015/02/25

Loskaloma, tunnetaan myös nimellä hiitoloma

"Sentenced - Brief Is The Light"

Kirjoitusinto iski, joten haluan välttämättä naputella tänne postauksen. Mutustelen samalla kotona tehtyä mustikkapiirkkaa. Kyllä, mustikkapiirakkaa helmikuussa! Pakastin ja pakastemarjat ovat hienoja juttuja. Kissa pyörii vieressä ja yritän vilttien alla saada itseäni lämpimäksi. Kastuin ulkona päivän loskarallissa, kuten otsikossakin oli viite ulkona vallitsevasta surkeasta säästä. Edes kuuma kahvi ja lämmin suihku ole saaneet vilunväristyksiä kaikkoamaan. Toivon todella, ettei loppuloma mene sairastaessa!


Piirrustuskuvia miulla ei ole tähän postaukseen.
Epäonnistuin erään realistisen värikynätyön kanssa äärimmäisen lahjakkaasti, etten kykene laittamaan edes muutamaa kuvaa työstä tänne. Hävettää liikaa katsoa lopputulosta. :'D Toisaalta, joskus ehkä tekee hyvää epäonnistua kunnolla, ja kasvattaa itseään käsittelemään epäonnistumisia.

Toinen kuva, jota olen työstänyt, on syntymäpäiväkortti toiselle parhaalle ystävälleni. Hän täyttää 17 vuotta lauantaina, joten en tietenkään voi pilata yllätystä jakamalla kuvia hänen kortistaan täällä. Eihän siinä olisi mitään mieltä.
Odotan lauantaita todella, sillä meidän kolmen perinteiseen tapaan mennään juhlistamaan synttäreitä kaupungille hyvän ruoan ääreen. Suunnitelmissa on myös katsastaa Luokkakokous-leffa. Kyseinen elokuva kiinnostaa kovin, sillä ystäväni oli yksi avustajista kuvauksissa, ja hän muun muassa vilahtaa Arttu Wiskarin "Kun me diskossa suudeltiin" -biisin musiikkivideolla, joka on leffan kohtauksista tehty.

Hiihtolomani on mennyt aika sisällöttömästi tähän mennessä. Vähän tylsää jopa. :c
Lainasin kirjastosta levyjä sekä Sami Lopakan esikoisteoksen "Marras". Olen valitettavan huono lukemaan kirjoja, mutta tämän halusin ehdottomasti lukea.


Sentencedin musiikkia on tullut tykittettyä huimia määriä viime viikkoina, niin halusin toki lainata bändin entisen kitaristin kirjoittaman kirjan. Sentencedin musiikki iskee minun kuulohermoon kuin nyrkki silmään, ja vaikka kirja on fiktiota, saa siitä osviittaa millaista oli reissata ympäriinsä kiertueella. Suosittelen lukemaan, sillä myös nauroin paljon tuota lukiessani.

Vaikka heitinhän itseni varausjonon hännille myös faktoihin perustuvaan "Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina" -kirjaan! Haluan ehdottomasti lukea tämänkin. Jonotan kiltisti, koska seutuvarausken euro on muka liikaa. Taidan olla joissakin asioissa elämäntapapihi. :'D

Yöpöydän virkaa toimittavalla ikkunalaudalla odottaa muutakin luettavaa. Innostuin lukemaan pitkästä aikaa, ja tällä menolla olen lukenut muutaman kuukauden aikana enemmän, kuin koko viime vuonna yhteensä. Luin viime vuonna häpeällisen vähän mitään (muistaakseni kaksi tai kolme kirjaa), ja kirjoista nolla oli vapaaehtoisesti luettuja... Pitäisi ryhdistäytyä tämän asian suhteen ja lukea kirjaa illalla ennen nukkumaanmenoa sen sijaan, että tuijottaisin älypuhelimen näyttöä silmät ristissä.

Toinen Nappe-aiheinen kuva tekstin piristykseksi. :3
Ai niin, päivitin "Galleria"-osion pari päivää sitten. Traditionaaliset ja digitaaliset saivat rinnalleen uuden kategorian, sekalaiset, johon tulen lisäilemään sarjakuvia ja kollaaseja, jotka eivät sellaisenaan käy mihinkään muualle.
Kiitos lukijoille!

2015/02/20

Ajanpysäyttäjä

"Solitary Experiments - Delight"

Tämä projekti on nököttänyt kirjahyllyssäni useamman viikon koskemattomana. Olen ollut kiinni muissa projekteissa, mutta nyt oli aikaa tehdä tussaus loppuun.
Koeviikon takia keskelle viikkoa sattunut tyhjien koepäivien "toinen viikonloppu" onkin mennyt siveltimenvarressa heiluen, ellei keskiviikon töissä tehtyä ekstraa lasketa. Järjestin itselleni nyt alkaneelle hiihtolomallekin ylimääräisen alueen jaettavaksi, eli vähän ylimääräistä normaalipalkan päälle tiedossa. En pistä pahakseni! (:
Instagramissa minua seuraavat ovatkin jo nähneet tästä piirroksesta ensimmäisen vilauksen.




Tätä oli todella mukavaa luonnostella ja tussata, vaikka muutamia virheitä paperille päätyikin. Erityisesti tason yläpuolella oleva kellotaulu tuotti vaikeuksia. Perspektiivi ei ole vahvin osa-alueeni piirtämisessä.
Alan muuten olla satavarma sen suhteen, että näädänkarvasiveltimet ovat parhaita mahdollisia välineitä musteen käsittelyyn. Ehdottomasti joka euron väärti!



Yllä valmis tussaus.
Tulen tekemään kuvan loppuun vesiväreillä. Tosin ensin pitää päättää lopullinen värimaailma tähän. Päässä pyörii pari varteenotettavaa vaihtoehtoa, enkä vielä itsekään tiedä mihin päädyn.
Kuvan alapuolella oleva teksti "Alle Uhren bleiben stehen" on saksaaa ja tarkoittaa vapaasti suomentaen "kaikki kellot ovat pysähtyneet". Nostan hattua sille, joka tunnistaa inspiraationa toimineen biisin yhdestä lyhyestä lyriikanpätkästä. : D Ja Googlen käytäminen ja copy paste -haku luonnollisesti kiellettyä!

Kiitos lukijoille!

2015/02/17

#vainlukiojutut: rakkaudesta MAOLiin



Jätän tämän vain tähän. Anteeksi, oli ihan pakko. :'D Inspiraationa toimi tämän päiväinen fysiikan koe.

(Ne, jotka eivät tiedä mikä MAOL on, kysessä on siis matemaattisten aineiden taulukkokirja, joka säästää lukiolaisparan aivokapasiteettia, kun kaavoja ei tarvitse opetella ulkoa.)

2015/02/14

Kauneus edessämme katoaa

"Moonsorrow - Jumalten Kaupunki/Tuhatvuotinen Perintö"

Lisää kuvaamataidon ensimmäisen pakollisen lukiokurssin antia, olkaapa hyvät!

Vahva painotus kokonaisuudessaan tunneilla oli lyijykynän käsittelyssä sekä ihmisen anatomiassa. Tehtävänä oli piirtää kaksi kättä, avoin ja suljettu silmä, korva sekä jalka. Viisi kautta kuusi töistä tuli täysin valmiiksi. Kuudennen - eli tuon jalan, jonka löydätte alempaa - palautin keskeneräisenä. Poltin pinnani sen kanssa, enkä lähtenyt väkisin naama nutturalla tekemään sitä valmiiksi.



Huomasin, että kykenen sittenkin piirtämään käsiä! Olen aina inhonnut niiden piirtämistä, koska sormet ovat vinksottaneet väärään suuntaan kuin sijoitlaan menneinä joka kerran, kun olen rohjennut piirtää käsiä. Nämä onnistuivat siihen nähden paremmin. Ensimmäisen yksityiskohtia pohdin enemmän, koska mallina toimi oma käsi, joten yksityiskohtien näperteleminen oli luontevampaa. Toisen kanssa vahvan valon ja varjon esiin tuominen oli päätavoitteena. Suuri kontrastiero toimii tässä, vaikka yksityiskohtia on edelliseen verrattuna vähemmän. En tehnyt kaikkia sormiakaan paikoilleen, mutta kuvakulman takia se ei ollut mielestäni välttämätöntä.


Avoin silmä oli koko lyijykynätyösarjasta kaikista miellyttävin piirtää! Silmä on kuitenkin aika perusjuttu, joten sitä on tullut harjoiteltua. Avonaisen silmän mallissa ei ollut lainkaan silmäripsiä, joten en alkanut sooloilemaan niitä mukaan. (sooloilin kurssilla muuten melkoisesti ja tein eri tavalla mitä ohjeistettiin, heh) Värikalvon symmetrinen ympyrä on hieman puutteellinen. Harppi olisi ollut tarpeen!
Suljettu silmä oli mielestäni huomattavasti vaikeampi piirtää.


Korvassa piirtotekniikka oli erilainen. Kynän piti olla tehtävänantoa noudattaen lappeellaan koko ajan. Varjostuksiin tuli erilainen tekstuuri, josta en itse juuri pidä. Makuasioita.


Tämän jalan kanssa pinnani kärvähti karrelle, mikä on syynä, ettei se koskaan valmistunutkaan. Mutta woot woot, oli muuten ensimmäinen kerta, kun yritin piirtää paljasta jalkaa!

Työvälineinä toimi Faber-Castell Graphite -lyijykynät (6B-5H). Paperista en osaa sanoa juuri mitään. Hyvää, lähes tekstuuritonta ja kopiopaperia napakampaa piirrustuspaperia jokatapauksessa.

DeviantARTiin tein näistä yhtenäisen kollaasin, jonka näkee tästä linkistä.

Kiitos lukijoille!

2015/02/12

Hymyä!

"White Lies - Farewell To The Fairground"

Mieletön kipale, josta en saa tarpeekseni. *3*

Kaikilla ikäisilläni nuorilla on varmaan netin kautta saatuja tuttavuuksia. Kuten myös minulla! : D

Tutustuin yhteen todella mukavanoloiseen tyyppiin noin puolitoista vuotta sitten musiikkisivusto Last.fm:n kautta. Selasin musiikillisia naapureitani (neighbours, eli ihmiset, joiden musiikkimaku on mahdollisimman samanlainen). Lubavan profiili oli listassa, heitin hänelle hetken mielijohteesta kaveripyynnön, jonka seurauksena hän tuli myöhemmin juttelemaan minulle.
Musiikki on loistava keskustelunavaus, varsinkin jos toisella on tismalleen samanlainen musiikkimaku kuin itselläsi! Vähitellen keskustelu siirtyi erilaisiin aiheisiin, ja huomasimme olevamme aika samanlaisia. Vaikka emme asukaan samassa maassa, ja joudun koko ajan kikkailemaan huonon englannin kielen taitoni kanssa, niin minusta on ollut todella mukavaa höpistä hänen kanssaan.
Meidän oli jo kerran tarkoitus nähdä oikeassa elämässä, kun hän oli tulossa Suomeen syksyllä, mutta reissu valitettavasti peruuntui. Ehkä tulevaisuudessa uutta yritystä kehiin!

Mutta itse asiaan! Lupasin jo aikaa sitten piirtää kuvan hänelle. Piirroksen valmistumisessa vierähti tovi, jonka takia painin välillä omantunnontuskien kanssa.


Aiheen keksiminen ei ollut vaikeaa. Piirsin Harry McVeighin, joka on brittibändi White Liesin laulaja ja kitaristi. Bändi on molempien sydäntä lähellä (mm. allekirjoittanut osaa miltei kaikkien biisien sanat ulkoa), ja Harry on molempien mielestä mahtava muusikko.



Tussaus valmis. Tuo hymy on mainio.



Pahoittelut lampun heijastuksista, jotka näkyvät erityisen vahvasti tässä kuvassa.



Valmis työ näyttää tälle:

deviantARTissa
Työvälineinä Derwent Graphic -lyijykynät (6B - 4H), Faber-Castell Graphite -lyijykynät (6B-5H), Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste ja pieni sivellin musteelle. Työ on toteutettu Daler Rowneyn Draw 160g -piirrustuspaperille ja on kooltaan A4. Kuvan tekoon käytettyä tuntimäärää en osaa arvata tarkalleen. Superpaljon.

Piirrustus aloittaa huomenna matkansa kohti Pietaria. Jään jännityksellä odottamaan, kuinka äkkiä posti kuljettaa sen perille. En ole koskaan lähettänyt ulkomaille mitään, enkä varsinkaan Venäjälle!

Tarinan opetus on lyhyesti sanottuna on, että pyytäkää kiinnostavia ihmisiä kaveriksi somessa!

Kiitos lukijoille!

2015/02/06

Kiirettä koulun kuvisprojektien kanssa

"Cradle Of Filth - Temptation"

Kävin viime viikon perjantaina keskustassa hommaamassa kaikkea tarpeellista ja samalla reissulla katu kuljetti kaupunkimme taidetarvikeliikkeeseen.
Sain parhaan mahdollisen syntymäpäivälahjan kuukausi sitten kahdelta parhaalta ystävältäni; taidetarvikelahjakortin.


Olin aivan innoissani kirjekuoren. He selvästi tuntevat minut erittäin hyvin ja tietävät, kuinka minut saa hihkumaan innosta. Lahjakortit sopivat lahjaksi kuin nenä päähän, sillä antajan ei tarvitse tehdä salapoliisityötä saajan harrastuksen syvemmin tai tietää kaikkea. Ja saaja pitää sataprosenttisen varmasti lahjasta. Win win, toimii. (:


Keräsin ostoskoriin kaikkea tarpeellista. Derwentin Coloursoftin ihonvärisetin ostamista olen suunnitellut jo tovin. Ehkä saisin samalla motivaatiota tehdä kuvia ihmisistä myös perinteisten puuvärien kanssa, kun ihonvärin kanssa ei tarvitse enää arpoa. Samaten mustat puuvärit tulevat todella tarpeeseen, sillä musta kuluu aina ensimmäisenä jokaisesta värilaatikosta. Niitä pitäisi olla kaksin kappalein, mutta onneksi kynien irtomyynti on keksitty! Kalligrafiateriä piti myös saada, vaikka niitä miulta löytyykin useampia.


Nämä olivat ehdottomasti tärkein ostos. Kolibrin kolme pienintä mahdollista näädänkarvasivellintä. Ostin nämä musteelle, vaikka alunperin nämä ovat tarkoitettu vesiväreille. Näillä pystyy tekemään supertarkkaa jälkeä, mikä on loistavaa.
Piirrustustarvikkeita ei koskaan voi olla liikaa, vaikka niitä miulla onkin jo ihan kiitettävästi. Muuttaessa tajusi tavaran paljouden, kun kaikki paperit ja työvälineet eivät mahtuneet yhteen muuttolaatikkoon. No, yksi hamstraa elokuvia, toinen kenkiä ja minä piirrustustarvikkeita.

Käteni ovat olleet tämän viikon ajan täynnä kouluhommia, tarkemmin sanoen kuvaamataidon ensimmäisen kurssin tehtäviä. Kurssi on ollut vähemmän mieleinen, enkä ole vielä yhdenkään lukiokurssin eteen puurtanut näin! Edes kokonaan kotona koneen ääressä suoritettu luovan kirjoittamisen verkkokurssi (Äi10) ei vaatinut kokonaisuutena näin suurta tuntimäärää tehtävien osalta.
Teen toki kuvat parhaani mukaan huolella, haluan näyttää osaavani piirtää ja että hallitsen eri tekniikoita. Tuntuu, että huijaisin itseäni, jos tekisin työt juosten kusten vasemmalla kädellä.


Ex libriksen tein kokonaan kotona. Ex libris, toisin sanoen kirjanomistajan merkki, on oikeaoppisesti tarkoitettu kirjan etusisäkannen vasemman sivun yläreunaan. Suomalaisista kirjan omistajan tunnuksista Akseli Gallen-Kallelan librikset lienevät tunnetuimpia.
Tämä meidän tosin (pakko ihmetellä, kannattaako helpoimpaan reittiin kannustaminen edes ajansäästön takia) piti piirtää läpi.
Myös käytetty paperi oli mielestäni huonoa, kalligrafiakynän terästä paperille päädyttään muste lähti leviämään kuin rutto keskiajalla. Terä myös repi paperin kuituja ja liukasta pintaa, jonka seurauksena paperissa oli reikä (!!!) sekä kalligrafiakynä tukossa musteen kanssa muussautuneen paperimössön takia. Minä kiersin ongelman ottamalla kalligrafiakynän sijaan musteelle siveltimen. Eihän niin periaatteessa olisi saattanut tehdä tehtävänannon takia, mutta teen asiat mieluummin tavalla, jonka miellän paremmaksi.


Vielä pitäisi tehdä ihmisen anatomiaa käsittelevät lyijykynätyöt loppuun, 5/6 kuvista valmiina. Myös yksi vesivärityö pitäisi räpeltää valmiiksi, unohtamatta tietenkään vähintään seitsensivuista kuvataidetutkielmaa ja kuva-analyysia taidemuseossa. Jaksokin loppuu käsiin.
Samperi soikoon, lukiokuvis on hanurista.

Kiitos lukijoille!