2015/06/27

Mihinkä sitä ilman piirrustuspaperia lähtisi

"Defrage - We Never Die"

Terkkuja Rovaniemeltä! Minä olen kotiutunut ja jälleen sormet syyhyten naputtelemassa tekstiä. Reissun päältä minulla ei valitettavasti ole kuvia, sillä miltei unohdin kännykän olemassaolon kokonaan useammaksi päiväksi. Järjestelmäkamerani olisi kokenut saman kylmän kohtalon joutua unohduksiin laukun pohjalle, mikäli olisin pakannut sen mukaan. Minulla oli arvatenkin todella mukavaa rakkaani seurassa, kun kaikki muu unohtui siinä sivussa.

Junamatkoilla kumpaankin suuntaan innostuin piirtämään. Normaalisti en nauti junassa piirtämisestä, koska vaunut keikkuvat kiskoilla aina jonkin verran, ja se näkyy käden vakaudessa, joka taas näkyy paperilla ylimääräisinä syheröinä. Silti, minulla on melkein aina piirrustuspaperia mukana, jonka voi otsikostakin päätellä. XD
Nämä junamatkat olivat tosin niin pitkiä, että piirtäminen oli mitä mainioin tapa kuluttua aikaa mukavasti. Reilu kymmenen tuntia suuntaansa ilman monipuolista tekemistä tuntuu pitkälle ajalle vain maisemia katsellen. Piirrustusprojektiin uppoutuessa ei edes ehtinyt huomata takapuolen puutumista penkissä.



Tämä kuva on Rovaniemelle päin mennessä piirretty. Instagramissa minua seuraavat ovatkin nähneet tämän jo aiemmin. : D
Sattui hauska moka VR:n puolelta, ja pääsin Seinäjoki - Rovaniemi välin ykkösluokan vaunussa kakkosluokan lipulla. Siinä ollut pöytä oli kuin piirtämiseen tehty! Kuuden ihmisen matkustuskoppi oli suuren osan matkasta kokonaan minun käytössäni, joten sain levittäytyä tavaroineni kunnolla pöydän ääreen asemien suhistessa ohi.

Harjaton hevosotus ei sellaisenaan ollut minusta hyvä, joten vein piirrosta vähän pidemmälle tietokoneavusteisesti.

deviantARTissa
Kuva on nimeltään "Unbreakable". Paperille työstäessä työvälineenä käytetty kuulakärkikynää, digitaalisessa viimeistelyssä Gimp-kuvankäsittelyohjelmaa.
Viivoituksen taustaan tein tosiaan vasta digitaalisesti, sillä se oli kaikista helpointa niin. Lopputuloksesta tuli täten puhtaampi, eikä minun tarvinnut alkaa purkamaan hevosmörveltäjää ja taustaviivoitusta erillisille tasoille. Halusin tähän muita värisävyjä tummansinisen sijaan, joten heitin mukaan punaista blurria mustan kaveriksi.


Kotiin päin tullessa aloitin tälläistä lyijykynätyötä. Se on vielä pahasti kesken. Aikaa olisi piirtämiseen ollut, mutta en jaksanut piirtää koko ajan. Ajattelin jemmata tämän noin viikon päästä olevaan matkaan, jolloin olen taas junailemassa itseäni toiseen kaupunkiin. Koiruuden anatomiassa on puutteita, jotka tiedostan itsekin, mutta olin vähän laiska realismin osalta. Penaalin lyijykynävalikoima ei myöskään mahdollistanut kunnollista työstämistä. Pelkällä HB:llä ei kovin tummaa jälkeä saa, vaikka kuinka nyhertäisi.
Ja voi kyllä, tuollaisia kiehkuroita on niin kiva piirtää. ;__;

Kiitos lukijoille!

2015/06/20

Miittien mahtavuutta

"Feint - Snake Eyes (feat. CoMa)"

Viime lauantaina kiskot kuljettivat meikäläisen Tampereelle.


Suomalaisen Star Stable Online -hevosmörppiporukan (="mörppi", MMORPG eli Massively Multiplayer Online Role-playing Game), Frosty Hearts Legacyn, kanssa oli suunniteltu kasvotusten tapaamista jo viime maaliskuusta asti.
En ole ollut aktiivinen pelin puolella pitkään aikaan, mutta uskallan väittää olevani aika keskeinen henkilö porukassa - ainakin suuri osa tietää minut, vaikkakin pelin virtuaalimaailmassa minuun törmääminen onkin valitettavan harvinaista. Siispä tässä oli ensimmäinen iso syy lähteä paikalle: mennä näyttäytymään. XD




Harvakseltaan pelailu johtuu siitä, että peli on minusta vähän turhan yksinkertaista tehtäviltään. Onhan siihen syynsä, sillä sen kohderyhmä on hieman nuoremmat pelaajat. Kuitenkin, itse pelissä nickien takaa löytyy tosi mukavaa porukkaa, josta osa on aikuspelaajia.
Osa porukasta oli minulle tuttua entuudestaan miltei kahdeksan, osa kuuden, vuoden ajalta eri internetin kanavien kautta. Yhdessä on väännetty jos jonkinlaisia videoprojekteja. Lyhyesti tiivistäen, olisin ollut täysi tampio, jos olisin jättänyt tilaisuuden ihmisten tapaamiseen oikeassa elämässä kasvotusten käyttämättä.

Pääsin myös Merezonen vlogiin päivästä. Siisitä! Videolta löytää minut muutamasta kohdasta (vähän useammasta taustalla sanomassa jotain), joten heitän tähän mukavan "etsi punapää" -haasteen.

Katso YouTubessa, mikäli soitin ei tässä toimi.

Päivä oli mainio, ehdottomasti kokemisen arvoista! Mielettömät fiilikset jäi. :3

Paluumatka oli vähän hitaamman puoleinen. Jyväskylään saapuessa myöhässä oltiin yli tunti. Iltalehti noteerasi illan junaliikenteen tilanteen. Onneksi minulla ei ollut lauantaina kiire minnekään ja pääsin koko matkan samalla junalla. Plus maksoin junamatkasta niin vähän, että en viitsi nurista asiasta yhtään.

Koska SSO tuli puheeksi, kuukautta vaille vuosi sitten startannut Seepran hostaama MEP (Multi Editors Project) valmistui pari päivää sitten. Halusin projektin alkaessa ehdottomasti mukaan, sillä MEPin biisi oli loistava, vaikka minulla ei ollut silloin harmainta aavistustakaan millaisen osan pyöräytän.

Katso YouTubessa, mikäli soitin ei tässä toimi.

Yllä olevan osan päädyin tekemään. Mikäli tietokoneeseeni on luottaminen, tuo osa valmistui syyskuun puolen välin paikkeilla.
Napsauttakaa HD-laatu päälle, sillä osa puuroutui vesileiman lisäämisen ja uuden renderöinnin jälkeen. En ole osaan täysin tyytyväinen, mutta tulipahan tehtyä.

Ja näyttäähän kokonaisuus mielettömän hyvältä. Siitä ei käy kieltäminen!

Katso YouTubessa, mikäli soitin ei tässä toimi.

Minun osani alkaa kohdassa 2:14. Oli ihanaa päästä tälläiseen projektiin mukaan, vaikka aktiivinen editointiharrastukseni tuli tiensä päähän muutama vuosi sitten.

Juhannus on mennyt vähän tylsissä tunnelmissa. Tälle juhannukselle oli suunnitelmia, mutta sateinen sää vetti kaiken mössöön ja veti mielenkin harmaaksi. Ulos kokolle ei haluttanut lähteä. Korvaavana suunnitelmana toimi kvartetti, johon kuului tietokone, Wii, Ben&Jerry's sekä mitäänsanomattomat tv-ohjelmat.
Huomenna istun jälleen junan penkille. Vietän käytännössä koko päivän junassa istuen, sillä suuntaan kauas yöttömän yön kaupunkiin, Rovaniemelle, asti. Niin kivaa, tässä on ensimmäinen pidempi reissu minun kesääni!
Täten minä hiljenen netissä toviksi, palaillaan.

Kiitos lukijoille!

2015/06/12

Ctrl + S on maailman paras näppäinkomento

"Neurotech - Atlas"

...Heti kumoamisen tekevän Ctrl + Z -näppäinkomennon jälkeen. Ette uskokaan, miten tarpeen tämä kuvankäsittelyssä on! : D


Sarjakuva jälleen reaalimaailman ongelmista alter egoni ja tämän kirjavan kissan tähdittämänä.
Sarjakuvastripin tilanne on minulle oikeasti todella tuttu. Kissallani Napella on tapana kipittää tietokoneen näppäimistön yli, kun minä istun datailemassa tyytyväisenä - enkä tietenkään osaa odottaa karvapallon spurttia pitkin pöytää.
Kerran kissaneiti on saanut kannettavani sammumaan siinä samassa, ja minä istuin huuli pyöreänä ihmettelemässä, että mihin työstämäni projekti katosi. Tässä yksi syy, mikä tekee tallentamisen Ctrl + S -näppäinkomennosta erittäin käytännöllisen muistaen myös sen, että tekniikka voi joskus pettää.

Sarjakuvan piirrosjälki on taas mitä sattuun, mutta eihän näiden tarkoituskaan ole olla viimeisteltyjä. Myös yksi tussi hajosi kesken piirtämisen, ja musteet olivat paperin sijaan käsissäni. Joskus käy näin. XD

Kiitos lukijoille!

2015/06/04

Kesäloma, miten se kesytetään?

"Anthrax - Got The Time"

Kesäloman alkaminen tapahtui lähes huomaamatta. Koeviikko oli käytännössä minulle jo lomaa, sillä koulua oli huimana kolmena päivänä, ja tunnin kokeessa istuminen ei edes minulla koulupäivästä mene. Olin taas tavalliseen tapaani luvattoman laiska opiskelun osalta tälläkin koeviikolla, vaikka voin ylpeänä katsella viimeisen jakson kurssien kaunista ysin keskiarvoa.


Okei, minä yritin opiskella, mutta huomiostani suurin osa meni aina viereen köllimään tulleelle karvaiselle kaverilleni.



Reilu kuukausi sitten pelkäsin suuresti sitä, miten sisällötön kesä minulla olisi edessäni.
Kahta aiempaa kesää, joista molemmista jäi aivan tajuttoman mahtavia muistoja, tutkiskellen edessä häämöttävä kesä oli täysin tyhjä. En saanut kokopäivätöitä, hädin tuskin juuri mistään hakemastani työpaikasta edes sitä kuivaa "sinua ei valittu, hyvää kesää!" -vastausta. Vaikka virke tuntuukin mielestäni aika ironiselle heitolle töistä haaveilleen ihmisen korviin, niin olisi sekin parempi saada, kun ei mitään noteerausta. Tietäsin ainakin hakemukseni menneen perille!
Myös henkilökohtaisena jokavuotisena kesäperinteenäni toiminut ratsastusleiri tippui suunnitelmista. Ajatus koko kesän tyhjännyhväämisestä ei saanut innostusta heräämään minussa, pikemminkin suurta ahdistusta. Toki se täytyy myöntää, että olen aika mestari keksimään tekemistä itselleni miltei tyhjästä, mutta kesä on sellainen ajankohta, että pahemman luokan kotihiirikin kaipaa ohjelmaa ja häppeninkiä viikkoihinsa. En myöskään halua herätä elokuussa siihen, että himpura, siinä hujahti kymmenisen viikkoa ja minä olen vain piirtänyt sekä levittänyt ahteriani sisätiloissa.


Toisaalta kalenterini on saanut täytettä muun muassa kavereistani, lyhytelokuvan kuvauksista, päiväreissuista pariin Jyväskylää suurempaan kaupunkiin ja muusta pienestä mukavasta puuhasta.
Tänäänkin illasta löysin itseni kaupunginkirjastolta politiikka-aiheisesta ryhmähaastattelusta. Minulla ei ole minkäänlaista paloa poliitikan pariin, tai en edes ole kovin perillä aiheesta, mutta minusta oli kiintoisaa pyörähtää toisen parhaan ystävän kanssa tuollaisessa tilaisuudessa ihan silkasta uteliaisuudesta. Toki me saimme kiitoksena tilaisuuteen osallistumisesta sarjaliput leffateatteriin, mikä toimi itseni kohdalla yllättävän suurena motivaattorina paikalle raahautumiseen. Pienten päiväreissujen lisäksi suunnitelmissa on pari pidempää reissua kesäiseen asuun kääriytyneessä Suomenmaassamme. En malttaisi millään odottaa, tahtoisin saman tien hypätä junaan. Ihan sama minne se menisi! Reissaaminen, edes pienimuotoinen sellainen, on niin mukavaa.


Tietenkin aion ahtaa kesääni myös paljon piirtämistä, mutta saa nähdä miten suuri prosentuaalinen määrä töistä päätyy tänne Viisiminuuttiseen. Esimerkiksi se viimeisin työ. Anteeksi. Eihän siinä mitään vikaa varsinaisesti ollut, ja sain kehuja siitä, mutta joku ei vain natsannut omassa päässäni. Halusin poistaa sen saman tien kaikkialta, sillä vittuunnuin siihen kuvaan niin äärettömän paljon, että heitin sen myös oikeasti roskiin. Tein samaa yläasteella aina kuvistöiden kanssa, en ollut niihin yleensä itse tyytyväinen, vaikka opettajani pitivät niistä. Hankalaa tämä luova tekeminen. XD

Mutta jos lähdemme miettimään positiivisemmin ja vieläpä tätä hetkeä, niin keskeneräisten pinosta löytyy kolme kuvaa.


Kaikki traditionaalisia, eli perinteisesti paperille tehtyjä. Sarjakuvastrippejä on kaksi työn alla, mutta tuhraan niitä eteenpäin silloin kun iskee sellainen fiilis. Ihailkaa muuten tuota pöydänkantta, se on MUSTA!!1yks!

Velipoikani päätti peruskoulunsa lauantaina, joten pitihän kevätjuhlaan lähteä fiilistelemään vanhaa yläastetta, josta itse sain perusopetuksen päättötodistuksen sekä kaksi stipendiä kouraan viime keväänä.



Syvänpunaisella huulipunalla ja kymmenen sentin koroissa tulee niin naisellinen olo, että vitsi sentään!
Olen niitä ihmisiä, jotka eivät näe mitään ongelmaa siinä, että pitkä ihminen käyttää korkoja. Olen itse 175cm pitkä, en siis mikään erityisen pitkä, mutta en missään nimessä lyhyt hukkapätkäkään. En voi mitenkään ymmärtää sitä ajattelutapaa, että korot olisivat lyhyiden ja keskipitkien naisten yksinoikeus. Pituus on asia, jota ei voi muuttaa, joten miksi sen antaisi rajoittaa elämää?
Niinpä, muiden ihmisten mielipiteillä ei ole merkitystä, sillä tärkeintä on, että sinä tunnet olosi mahtavaksi. Kuten minä viime lauantaina.

Kiitos lukijoille!