2015/06/12

Ctrl + S on maailman paras näppäinkomento

"Neurotech - Atlas"

...Heti kumoamisen tekevän Ctrl + Z -näppäinkomennon jälkeen. Ette uskokaan, miten tarpeen tämä kuvankäsittelyssä on! : D


Sarjakuva jälleen reaalimaailman ongelmista alter egoni ja tämän kirjavan kissan tähdittämänä.
Sarjakuvastripin tilanne on minulle oikeasti todella tuttu. Kissallani Napella on tapana kipittää tietokoneen näppäimistön yli, kun minä istun datailemassa tyytyväisenä - enkä tietenkään osaa odottaa karvapallon spurttia pitkin pöytää.
Kerran kissaneiti on saanut kannettavani sammumaan siinä samassa, ja minä istuin huuli pyöreänä ihmettelemässä, että mihin työstämäni projekti katosi. Tässä yksi syy, mikä tekee tallentamisen Ctrl + S -näppäinkomennosta erittäin käytännöllisen muistaen myös sen, että tekniikka voi joskus pettää.

Sarjakuvan piirrosjälki on taas mitä sattuun, mutta eihän näiden tarkoituskaan ole olla viimeisteltyjä. Myös yksi tussi hajosi kesken piirtämisen, ja musteet olivat paperin sijaan käsissäni. Joskus käy näin. XD

Kiitos lukijoille!

6 kommenttia:

  1. Kommentoin nyt taas vanhaan tekstiin, mutta tuo aihe on aina ajankohtainen ja tärkiä. Minulla ei ole kissa juossut näppikselle kai ikinä, mutta kone itse on pari kertaa kuollut tai ottanut muuten nokkiinsa samalla kun koneellisesti jotain teen, ja kokonainen kuva on saattanut hävitä. Tämän takia en uskalla säätää brusheja liian isoiksi (se on ollut usein syy), ja toisaalta kaiken varalta kannattaa muutenkin tallennella niitä välivaiheita. Menen sillä logiikalla, että jos kone nyt kuitenkin kaatuu, niin siitä tehdystä tekeleestä on edes luonnos tai lineart tallessa. Niillä todistetaan itselle, että jotain on saatu aikaiseksikin. Käsin piirrettyjen kanssa tämä on isoin etu koska silloin kuva on konkreettisesti vielä tallessa, vaikka kaikki digiversiot tuhoutuisivat.

    Toisaalta mie en edes piirrä ikinä niin, että esim. kissat voisivat tuosta vaan rampata pöydälle tms. Yleensä joku niistä kuorsaa sängyssä, ihmisiä taas en tänne laske yleensäkään (mikä sosiaalisuus?).

    Sitten jos ongelmia ei ole tullut ja ne välivaiheet ovat edelleen tallessa, on tietenkin ihan kiva tunkea ne vaikka blogiin tai Devariin. :p

    Mielenkiintoinen tuo särmikäs sarjakuvatyylisi. Jos tussit ovat ehkä samoja ku minulla, niin olen vähän kateellinen tuosta laadusta mitä niillä saat aikaan. Niin virheetöntä! Lisäks läppäri ja muut asiat näyttää tuossa oikeasti siltä, että siinä on sama sijainti eri kuvissa; en näe heti mitään todisteita siitä, että ne on piirretty erikseen vierikkäin. Nastaa, ei mitään hirveän helppoa ole moinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa vanhohjakin postauksia kommentoida! Kommentteja on aina kiva saada, oli postaus sitten se tuorein tai vähän vanhempi.
      Meillä kissat ovat useamman kerran sammuttaneet kaikenlaista elektroniikkaa, tietokoneen lisäksi Playstation 2 ja työpöydälläni olevat kajarit ovat onnistuneet kissoilta sammuttaa. Siinä tilanteessa ärsyttää, mutta eiväthän nuo tahallaan ilkeyttä tee.

      Liian suuret brushit (ainakin netistä ladatut siveltimet Gimpissä) kaatavat ohjelman usein, kuten myös liian suuri kuva tai liian monet tasot. Tästä ikivitsauksesta sai taas muistutksen, kun viimeisimmän piirrustusprojektin kanssa kävi köpelösti. :'D
      Paperille tehtyjen teosten kanssa on omat vastaavat ongelmansa. Kuva ei missän vaiheessa katoa, mutta muuta peruuttamatonta voi saada aikaan. Se tunne kun mustepullo kaatuu paperin päälle tai siveltimestä lorahtaa liikaa mustetta paperin pintaan ei ole maailman ihanin... Silloin todella haluaisi painaa kumoa-nappulaa. XD

      Kiitos, kiva kuulla! Sarjakuvan piirtämisessä on käytetty Stabilon ja Artlinen kynämallisia tusseja. Joitakin pieniä tuhruja viivoissa on, mutta tämän tarkoitus ei ollut olla täydellisen viimeistelty. :')

      Poista
    2. Miula on kissa kerran käynnistänyt skanneritulostimen kun olin nukkumassa tms... Ei mikään suuri ongelma sinänsä, mutta kertoo, että täytyy jotenkin opettaa ettei skannerille ja konepöydälle saa tulla steppaamaan. :I

      Minulla ei onneks oo ikinä paljoo tasoja digitöissä, paitsi jos piirtämääni kuvaan tulee verta. Yleensä vaan laitan päälle värilayerin ja se on siinä, brushit taas sitten niin että käytän suurinta mahdollista jonka kanssa kone ei kerkeä kuolemaan. En tiedä voiko traditionaalitaidetaustaisuus vaikuttaa siihen, paljonko se ärsyttää, ettei saa huidottua esim. taustaväriä parilla vedolla vaan se pitää hinkuttaa laidasta laitaan. Minua ei enää ärsytä.
      Miula on tuttua se, että piirtoterä "oksentaa" eli mustetta valuu terästä yhtäkkiä kunnon plöntti kesken piirtämisen. En tiä miten sen sais loppumaan, mutta onneks sen kohdan voi aina maalata piiloon jollakin ja tehdä uuden linen päälle; tai sitten teen siveltimellä linetkin. (Josta tulee mieleen, että en oo ikuisuuteen piirtäny mitään kummosta muulla ku lyijy- ja mustekynillä...)

      Minua ei pienet tuhruviivat häiritse, ne on niin normaalejakin. :) Riippuu kyllä ihan yhteydestä, paljonko niitä haluaa välttää. Joskus karkeus on vaan hyvästä.

      Poista
    3. Oho, onnistutpa työskentelemään pienellä tasomäärällä! Miulla kun tasoja saattaa olla helposti kymmenestä kahteenkymmeneen. Siitä eteenpäin tosin pitää rajoittaa, koska sitten menee itsekin sekaisin, mikä juttu on milläkin layerillä. XD

      Tuo musteen oksentaminen kuulostaa tutulta! Usein tuota tuntuu tapahtuvan, kun paine terän ja paperin välillä muuttuu hieman. En ainakaan itse osaa painaa niin sulavasti, etteikö niitä rosoisuuksia tai tuhruja pääsisi tulemaan. :'D Mutta kuten sanoit, joskus ne eivät haittaa.

      Poista
    4. Jos piirrän kokonaan koneella, teen usein linet ja luonnokset samalle layerille ja sitte niitte alle heitän yhden värilayerin. Ja siihen väliin varjostukset sitte. Valojen kanssa en tykkää tapella ni vältän niitä, vaikka kiillot lisäänkin (mm. silmiin). Jos taas väritän käsinpiirrettyä koneella ni sit vaan isken värilayerin multiplylle ja ruppeen tekemää. Ja aina himottas tehä liian perinteisesti eli hinkuttaa kaikki varjot ja valotkin ihan värittämällä eikä millään ylimääräsillä layereillä...

      Siveltimen kanssa on helpompaa, kun siihen oppii. Joka tapauksessa jos vaan voin niin teen varsinaiset mustetyöt aina siveltimen tai terän kanssa, miule tussit on aina lähinä kertakäyttöroinaa... :p Haluan vielä jatkaa loppuun yhden ikuisuus sitten aloittamani sarjakuvaprojektin, kokonaan musteella siis. (Oikeastaan pitäs piirtää kokonaan uusiksi se.) Pääsis siinä käyttämään oikeasti tätä tekniikkaa eikä vaan suttaamaan aina jotain merkityksetöntä.

      Poista
    5. Olen ihan samaa mieltä, että tussit ovat kertakäyttöroinaa. Tusseja tosin tarvitsee esimerkiksi stippling-tekniikkaan, kun siveltimellä tai terällä on vaikea saada siistejä pisteitä aikaan. Rapidograph olisi pitkäaikaisempi väline tussien korvaamiseen, mutta perskule kun rapidographit ovat tyyriitä välineitä. :c

      Poista