2015/06/04

Kesäloma, miten se kesytetään?

"Anthrax - Got The Time"

Kesäloman alkaminen tapahtui lähes huomaamatta. Koeviikko oli käytännössä minulle jo lomaa, sillä koulua oli huimana kolmena päivänä, ja tunnin kokeessa istuminen ei edes minulla koulupäivästä mene. Olin taas tavalliseen tapaani luvattoman laiska opiskelun osalta tälläkin koeviikolla, vaikka voin ylpeänä katsella viimeisen jakson kurssien kaunista ysin keskiarvoa.


Okei, minä yritin opiskella, mutta huomiostani suurin osa meni aina viereen köllimään tulleelle karvaiselle kaverilleni.



Reilu kuukausi sitten pelkäsin suuresti sitä, miten sisällötön kesä minulla olisi edessäni.
Kahta aiempaa kesää, joista molemmista jäi aivan tajuttoman mahtavia muistoja, tutkiskellen edessä häämöttävä kesä oli täysin tyhjä. En saanut kokopäivätöitä, hädin tuskin juuri mistään hakemastani työpaikasta edes sitä kuivaa "sinua ei valittu, hyvää kesää!" -vastausta. Vaikka virke tuntuukin mielestäni aika ironiselle heitolle töistä haaveilleen ihmisen korviin, niin olisi sekin parempi saada, kun ei mitään noteerausta. Tietäsin ainakin hakemukseni menneen perille!
Myös henkilökohtaisena jokavuotisena kesäperinteenäni toiminut ratsastusleiri tippui suunnitelmista. Ajatus koko kesän tyhjännyhväämisestä ei saanut innostusta heräämään minussa, pikemminkin suurta ahdistusta. Toki se täytyy myöntää, että olen aika mestari keksimään tekemistä itselleni miltei tyhjästä, mutta kesä on sellainen ajankohta, että pahemman luokan kotihiirikin kaipaa ohjelmaa ja häppeninkiä viikkoihinsa. En myöskään halua herätä elokuussa siihen, että himpura, siinä hujahti kymmenisen viikkoa ja minä olen vain piirtänyt sekä levittänyt ahteriani sisätiloissa.


Toisaalta kalenterini on saanut täytettä muun muassa kavereistani, lyhytelokuvan kuvauksista, päiväreissuista pariin Jyväskylää suurempaan kaupunkiin ja muusta pienestä mukavasta puuhasta.
Tänäänkin illasta löysin itseni kaupunginkirjastolta politiikka-aiheisesta ryhmähaastattelusta. Minulla ei ole minkäänlaista paloa poliitikan pariin, tai en edes ole kovin perillä aiheesta, mutta minusta oli kiintoisaa pyörähtää toisen parhaan ystävän kanssa tuollaisessa tilaisuudessa ihan silkasta uteliaisuudesta. Toki me saimme kiitoksena tilaisuuteen osallistumisesta sarjaliput leffateatteriin, mikä toimi itseni kohdalla yllättävän suurena motivaattorina paikalle raahautumiseen. Pienten päiväreissujen lisäksi suunnitelmissa on pari pidempää reissua kesäiseen asuun kääriytyneessä Suomenmaassamme. En malttaisi millään odottaa, tahtoisin saman tien hypätä junaan. Ihan sama minne se menisi! Reissaaminen, edes pienimuotoinen sellainen, on niin mukavaa.


Tietenkin aion ahtaa kesääni myös paljon piirtämistä, mutta saa nähdä miten suuri prosentuaalinen määrä töistä päätyy tänne Viisiminuuttiseen. Esimerkiksi se viimeisin työ. Anteeksi. Eihän siinä mitään vikaa varsinaisesti ollut, ja sain kehuja siitä, mutta joku ei vain natsannut omassa päässäni. Halusin poistaa sen saman tien kaikkialta, sillä vittuunnuin siihen kuvaan niin äärettömän paljon, että heitin sen myös oikeasti roskiin. Tein samaa yläasteella aina kuvistöiden kanssa, en ollut niihin yleensä itse tyytyväinen, vaikka opettajani pitivät niistä. Hankalaa tämä luova tekeminen. XD

Mutta jos lähdemme miettimään positiivisemmin ja vieläpä tätä hetkeä, niin keskeneräisten pinosta löytyy kolme kuvaa.


Kaikki traditionaalisia, eli perinteisesti paperille tehtyjä. Sarjakuvastrippejä on kaksi työn alla, mutta tuhraan niitä eteenpäin silloin kun iskee sellainen fiilis. Ihailkaa muuten tuota pöydänkantta, se on MUSTA!!1yks!

Velipoikani päätti peruskoulunsa lauantaina, joten pitihän kevätjuhlaan lähteä fiilistelemään vanhaa yläastetta, josta itse sain perusopetuksen päättötodistuksen sekä kaksi stipendiä kouraan viime keväänä.



Syvänpunaisella huulipunalla ja kymmenen sentin koroissa tulee niin naisellinen olo, että vitsi sentään!
Olen niitä ihmisiä, jotka eivät näe mitään ongelmaa siinä, että pitkä ihminen käyttää korkoja. Olen itse 175cm pitkä, en siis mikään erityisen pitkä, mutta en missään nimessä lyhyt hukkapätkäkään. En voi mitenkään ymmärtää sitä ajattelutapaa, että korot olisivat lyhyiden ja keskipitkien naisten yksinoikeus. Pituus on asia, jota ei voi muuttaa, joten miksi sen antaisi rajoittaa elämää?
Niinpä, muiden ihmisten mielipiteillä ei ole merkitystä, sillä tärkeintä on, että sinä tunnet olosi mahtavaksi. Kuten minä viime lauantaina.

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Minä en oo kanssa ikinä ymmärtäny sitä, kun pidemmät naiset maukuvat kun eivät voi korkoja käyttää. Vaikka toisaalta, itse kun olen tällainen tapiiri niin en voi täysin samaistua tilanteeseen, mutta olen sitä mieltä että pitkä nainen koroilla on upea ilmestys joka saa ihmisten päät kääntymään! Ei sellaisesta pitäisi kenenkään olla häpeissään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä juuri siksi moni pidempi nainen arastelee korkojen käyttöä, koska niitä ei voi käyttää ikään kuin huomaamatta ja sulautua täten ihmisjoukkoon. Mutta siitä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, pitkät naiset koroilla ovat todella näyttäviä!

      Poista