2015/07/26

Uusi perheenjäsen

"Projected Twin - The Ritual"

Viime päivinä on taas tapahtunut niin paljon kaikkea, että voisin kirjoittaa niistä vaikka kuinka pitkän postauksen.
Poikaystäväni oli meillä viikon yökyläilemässä. Meillä oli jälleen ihan mahtavaa, ja sääkin suosi. Mennyt viikko oli varmaankin koko kesän paras säiden (ja kaiken muunkin!) puolesta täällä Keski-Suomessa. Vettä ei tullut koko ajan, eikä pihalle mennessä tarvinnut kiskoa pitkähihaisia ja huppareita niskaan.

Käytin myös viimein kesäkuun alussa saamani lipun leffateatteriin, jota olin tietoisesti pantannut odottamassa sopivaa hetkeä.


Jälleen sai huomata, että jatko-osa harvemmin kykenee kipuamaan ensimmäisen elokuvan tasolle. En sano, että Ted 2 oli huono leffa, mutta ensimmäinen oli selvästi parempi ja kutkutti allekirjoittaneen nauruhermoja enemmän.

Sitten otsikossa mainittuun aiheeseen.
Meille muutti viime viikon maanantaina uusi perheenjäsen. Uuden asukin saapuminen tuli minulle aivan puskista. Sain kuulla, että meille tulee kissanpentu noin viikkoa ennen kun karvapallo oli jo täällä. Menin uutisesta lievästi sanottuna sekaisin, sillä kissat - varsinkin kissanpennut - ovat minun heikko kohtani. Jo pelkkä kissanpennun kuvan näkeminen saa sydämeni sulamaan ja äärimmäisen aww-reaktion vyörymään ylitseni. En pidä ihmislapsista ollenkaan, mutta eläinlapset ovat kokonaan oma lukunsa. Niin hellyyttäviä, ;__;


Karvaiselle pienokaiselle oli kaavailtu aluksi nimeä Neela. Meille oli alunperin infottu, että sieltä tulee narttupentu. Mutta kas kummaa, hulivilin sukupuoli oli vastakkainen, ja lennosta piti temmata paremmin pojalle sopiva nimi. Pieni kissaherra ristittiin Nemoksi. Suunnitelmana oli, että kissojen nimien pitää olla yhteensopivat olematta kuitenkaan liian samanlaisia. Liika samanlaisuus (esim. spekuloikaamme nimiä Nappe ja Nappi. Nimet olisivat soinniltaan liian samanlaiset, eivätkä kissat oppisi tunnistamaan omia nimiään.) ei olisi hyvä, mutta jotain yhteistä nimissä tuli olla. Tässä tapauksessa yhdistävä tekijä oli n-kirjain nimen alussa.
Nemo on minusta oikein kiva nimi. Se on latinaa ja tarkoittaa "ei ketään".
Toisaalta tyttö ja poika -kissaduo voi olla toimivampi pidemmällä kaavalla, eipähän tule narttujen välistä valtataisteluasetelmaa. Nappe on luonteeltaan niin diiva, joten ehkä sen on helpompi pompotella tuota pikkupoikaa ja näyttää kaapin paikka. : D



Nemo itse on luonteeltaan äärimmäisen seurallinen, äänekäs ja ihmisrakas. Pienokainen on myös vähän uhkarohkea ja melkoinen ahmatti. Eilen illalla sohvapöydällä hetken ollut, minun iltapalan virkaa toimittanut ruisleipä, meinasi lähteä kissan matkaan. Nemo on siis täysi vastakohta Nappeen, joka on nirsouden perikuva eikä kuuna päivänä varastaisi ruokaa. Korkeintaan kävisi haistelemassa ja tassuttelisi sitten omalle ruokakupilleen todeten, että ihmisten ruoka on surkeaa. XD


Kamera kiinnostaa Nemoa, Napen kiinnostuskiikarit ovat hukassa. :<
Kissojen toisiinsa totuttaminen onnistui uskomattoman hyvin! Nemo ei ole ollut meillä vielä viikkoakaan, mutta Nappe on hyväksynyt sen jo täysin perheenjäseneksi. Kissat nukkuvat jo vierekkäin, syövät yhtä aikaa samalta ruokakupilta, leikkivät yhdessä ja vetävät tassurallia ympäri kämppää suosien eteinen-olohuone-keittiö -akselia. Nappe tuntuu alentuneen jälleen pennun tasolle pienen ylivilkkaan kissanpennun ansiosta. Karvakaksikon puuhailua on niin mukavaa seurata, voittaa monta kertaa television puolella pyörivät kesäuusinnat!

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia: