2015/09/21

Energistä menoa Enter Shikarin keikalla

Enter Shikari @ Tanssisali Lutakko, Jyväskylä 19. syyskuuta 2015


Cheeky Jyväskylärians. JYVÄSKYLÄRIANS.
Pitää harkita, että ottaisiko tuon nimityksen ihan vakituiseen käyttöön! 

Lauantaina 19.9. oli tajuttoman kivaa! ♥ Brittibändi Enter Shikari veti keikan Tanssisali Lutakossa, ja minä olin ilman muuta yleisössä nauttimassa mahtavasta musiikista ja vähintäänkin kreisistä menosta. Jyväskylän-keikasta kuultuani piletti oli pakko saada. Tätä ei saanut missata!

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, olen kuunnellut bändiä jo useamman vuoden. En oikein osaa kuvata bändin musiikkia tai sijoittaa sitä eksaktisti mihinkään genreen. Ilmeisesti muilla on sama ongelma, sillä englanninkielisestä Wikipediasta löytyy pitkä pätkä, joka yrittää kunnianhimoisesti kursia kokoon Shikarin musiikin verbaaliseen muotoon.

We must unite!
Näissä tunnelmissa lähdettiin. Jälkiviisasteluna bändin logo olisi kannattanut piirtää käteen vedenkestävällä tussilla, sillä se levisi aika lahjakkaasti illan aikana. Mutta sitten se olisi möllöttänyt vasemman käden somisteena seuraavan viikon. Asioissa on puolensa~

Jonotin keikalle kaksi tuntia, joka oli minusta ihan kohtuullinen odotusaika. Sää oli hyvä, eikä ollut erityisen kylmäkään huomioiden sen, että eletään syyskuun loppupuolta. Sisällä pääsin saman tien kipittämään eturiviin ilman piipahdusta narikassa. Tanssisalissa odoteltiin tunti myöskin Isosta-Britanniasta tulevaa lämmittelijäbändiä Hacktivistia.
Hacktivistin soundia voisi kuvata math metallin monimutkaiset rytmikuviot räppiin yhdistäväksi kokoonpanoksi. 



Hacktivistin aikana kuvatessani olin tarkennellut päin mäntyjä. Ai miten niin ei pidä moshata punainen letti viuhuen ja kuvata samaan aikaan? XD Bändin setistä tunnistin ainoastaan biisin "Deceive and Defy", mutta "False Idols" niminen kappale jäi korvamadoksi kummittelemaan. En tiedä haluatteko seuraavaksi hirttää minut tästä hyvästä, mutta jotenkin tästä bändistä tulee etäisesti Linkn Park mieleen! : D

"Hacktivist - False Idols"

Jo lämppärin aikana jengi oli ihan tajuttoman fiiliksissä, pitti pyöri ja yksi wall of deathkin tuli! Pysyin tosin kaukana molemmista, sillä en halunnut luopua jonottamastani eturivipaikasta.


"Enter Shikari - The Appeal & the Mindsweep I"

Ne kylmät väreet, kun The Appeal & the Mindsweep I alkoi soida, ja bändi astelee lavalle. Hui, tuo kipale nostattaa niskavillani varmasti pystyyn aina tästä eteenpäin.


Rou! :3
Keikan aikana crowdsuffaamista oli julmetun paljon! Bändi itse teki sitä ja niin myös yleisökin. Muutama tyyppi lenti lavallekin kesken kaiken, ja yhdeltä lavalle päätyneeltä kysyttiinkin "Hey  buddy, where are you from?". Hurraukset olivat odotettavissa, kun hän kertoi olevansa tästä kaupungista. : D Surffaamisen lisäksi pitti pyöri, kuten jo lämppäribändin aikaan. 


Kuten useammat muutkin eturivissä, pääsin paiskaamaan kättä kitaristi Rory Clewlowin kanssa! ;__; Kitaristin surffatessa yleisössä tämän haaroista revenneet housut aiheuttivat hilpeyttä, ja mies kommentoikin pöksyjään lavalle palattuaan. Roikkuipa yksi bändin jätkistä Tanssisalin katossa soittamassa yhdessä välissä! Siinä vaiheessa viimeistään tuli fiilis, että kuinka päättömäksi meno vielä äityy. 

"Enter Shikari - Radiate"


Ennen encorea Tanssisalin täyttivät raikuvat "Shikari!" ja "We want more!" -huudot. Suomalaisen suussa helposti h-kirjain tippuu sanasta pois, ja hetken päästä Shikarista oli tullut Sikari. XD Unohtamatta perisuomalaista töräystä "LISSÄÄÄÄ!"

Encoren ensimmäisen biisin Dear Future Historians... aikaan istuttiin lattialla, kun nokkamies Rou Reynolds soitti pianoa keskellä lavaa. Maagisen hieno hetki. 
Keikan viimeisen kipaleen Zzzonkedin aikana surffaaminen äityi ihan mahdottomaksi. :'D



Settilista oli minusta hieno, oikeastaan kaikki suurimmat Shikaribiisut tulivat. :3 Vaikka yleisön kovasti vaatima Sssnakepit jäikin puuttumaan.

Bändi kiittelikin hyvää vastaanottoa heille täysin vieraassa kaupungissa. Jälkeenpäin lueskelin netistä, että kuulemma perjantaina 18.9. olleella Nosturin-keikalla meno ei ollut yhtä sekopäistä kuin lauantaina Lutakossa. Tässä vaiheessa tekee mieli karjaista voitonriemuisesti, että haa, kaikki ei todellakaan ole paremmin kehä kolmosen sisäpuolella! >)


Sotasaaliiksi keikasta jäi plektra, josta tuli minun aarteeni. Meinasin alkaa kiljumaan riemusta, kun hyökkäsin kohti lattialle lentänyttä soiton apuvälinettä ja sain kuin sainkin sen itselleni. ;__; 
Sanalla sanoen oli mahtava keikka, oon vieläkin ihan fiiliksissä! 

Kiitos lukijoille!

2015/09/17

Alkusyksyn ilonaiheita

"INVSN - Ner i mörkret"
Ja taas ruotsinkielistä musiikkia. Förlåt, men det låter så fint. ;__;

Blogissani aivan alkuajoista lähtien omat kuulumiseni ja fiilikseni ovat olleet aina läsnä. Siispä kirjoitusinnon valtaamana kirjoitan teille viimeisen kuukauden tunnelmia.

Innostuin filosofian opiskelusta. Tai tarkentaakseni, filosofisten asioiden pohdinnasta. Olen kuullut monien valittavan lukiossa pakollisena olevan filosofia1-kurssin olevan raivostuttavaa itsestäänselvyytenä pidettävien asioiden vatvomista, mutta tuo asioiden pohtiminen sopii minulle loistavasti! Erilaiset metafysiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa sivuavat kysymykset ovat suhjahtaneet luontevasti myös keskusteluksi kouluruokalaan.


Tosin kirjan kuvitusta katsoessa tulee sellainen olo, että minullakin voisi olla tulevaisuus kuvittajana. Kaikella kunnioituksella kuvien tekijää kohtaan, mutta minun silmääni näyttää kuin kuvien deadline olisi kaatunut niskaan ja ne olisi tehty kiireellä - lopputuloksen kustannuksella tietenkin! En tykkää.

Toinen parhaista ystävistäni lähti rapakon taakse vuodeksi vaihtoon. Läksiäiset olivat minusta ihanat. Tunsin oloni kaikesta haikeudesta huolimatta oikein viityisäksi.

Olin ensimmäistä kertaa tekemässä täytekakkua. Miusta tulee vielä velho keittiössä. Tai sitten ei. XD
Istuttiin hämärässä Jyväsjärven rannalla katsomassa kuuta ja kaupungin valoja sekä käveltiin pitkin öisiä hiljaisia katuja. Tunnelma oli minusta miltei maaginen, jota ei olisi voinut kuviin vangita enkä tässä verbaalisesti välittää lukijalle.
Öinen Jyväskylä oli kaunis, ja muistin jälleen miksi rakastankaan kotikaupunkiani niin paljon. Sään puolesta tuo lauantai-ilta oli yksi viimeisistä miellyttävän viileistä kesäöistä. Kuten täällä kerroinkin, viikko tästä läksiäislauantaista eteenpäin meinasin jäätyä pystyyn Liekkien festariyleisössä Stam1naa odottaessa.
Michiganiin on jo Skypessä puhuttu ryhmäpuhelua, vaikka allekirjoittanut oli flunssaisuuden takia aika kuollut linjalla. :'D

Eräänä sunnuntaina liikennevaloissa odottaessa sain tuntemattomalta ruusun. Harkitsin muutaman sekuntin ajan tilanteesta liukenemista, sillä paikalla ei ollut juuri muita ihmisiä, ja minua lähestynyt mieshenkilö näytti enemmän tai vähemmän reissussa rähjääntyneelle. Olen duunissa useamman kerran saanut epämiellyttävää huomiota juopuneilta ihmisiltä, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa tai kuinka suhtautia. Yllätys olikin suuri, kun sain ruusun. Ajoin hämmentyneenä, mutta hyväntuulisena kotiin, sillä harvemmin tuntemattomilta ihmisiltä saa kukkia! Elämän pieniä yllätyksiä. (:


Ruusu säilyi hyvinvoivana keittiön ikkunalaudalla viitsen päivää, kunnes kuihtui pois.

Meinasin saada pienen sydänkohtauksen ilosta, kun huomasin Insanityn julkaisseen Instagramissa hänelle lähettämäni piirroksen. Tuli niin imarreltu olo, että olin onnesta soikeana loppuillan. Tuo tykkäysten määrä on ihan hillitön, jestas sentään!

Tällä viikolla pyörähti käyntiin ensimmäinen koeviikko tänä lukuvuonna. Motivaatio lukemiseen oli ja on edelleen aika alhaalla. Möngin koeviikon läpi "katsotaan mitä tästä tulee" -asenteella. Voi olla, että kokeenpalautuksessa huonot arvosanat aiheuttavat turhaa harmitusta, ja lupaan itselleni tsempata jatkossa joka ei kuitenkaan toteudu pfft.. Toinen skenaario on, että kiskaisen hyviä numeroita mitättömällä lukemisella ja kiitän hyviä ympäripyöreiden esseiden kirjoitustaitojani faktojen tietämisen sijaan.
Minusta tuntuu, että elämässäni on niin paljon kaikkea muuta tällä hetkellä, joten opiskelu luistaa koko ajan prioriteetiltaan alemmas. En osaa päättää, onko se hyvä vai huono asia. Ajatukset pyörivät koko ajan muissa asioissa, olen varmaan onnellisempi kuin koskaan ja maailma tuntuu avoimelta edessäni. Se on ilman muuta loistavaa, mutta sitten motivaatio velvollisuuksieni hoitamiseen kärsii.
Kuitenkin, tässä taitaa olla enemmän hyvää kuin huonoa~

Lauantaina 19.9., eli ylihuomenna, on ohjelmassa Enter Shikarin keikka, jota odottaessani en meinaa pysyä pöksyissäni!


Niin kivaa päästä katsomaan jätkien settiä livenä vieläpä täällä Jyväskylässä! Siitä on neljä vuotta, kun törmäsin bändiin ensimmäistä kertaa tämän biisin yhteydessä. The Qemists ei koskaan oikein napannut, Enter Shikari nappasi. Bändi jäi asumaan pysyvästi soittolistoilleni, ja bändin biisien tahtiin on tullut monta kertaa tanssahdeltua kotona.

Viisiminuuttiselta muuten löytyy nyt oma soittolista Spotifystä!


Käykää tsekkaamassa, mikäli blogiin linkittämäni biisit hivelevät myös teidän kuulohermoja. Listalta löytyvät postauksissa viime syyskuusta asti linkitetyt kappaleet ja pyrin pitämään listan mahdollisimman hyvin ajan tasalla.

Kiitos lukijoille!

2015/09/07

The Tenth Sign of The Zodiac

"Shining - Låt Oss Ta Allt Från Varandra"

Sain tämän projektin valmiiksi inspiraatiopuuskan siivittämänä. Viime torstaina lukujärjestyksessäni ennen hyppytuntia ollut oppitunti oli peruttu, joten kipaisin syömässä koululounaan normaalia aikaisemmin ja tulin kotiin maalaamaan jo aiemmin teille esittelemääni kauristyötä.


Olin täysin jumahtanut tähän vaiheeseen aiemmin. Jälki ei ollut lähelläkään pääni sisällä olevaa suunnitelmaa (tiedän, tätä ei saisi myöntää), joten turhautuneena olin antanut projektin levätä ja sysätä energiani muihin juttuihin tämän työn murehtimisen sijaan.


Päätin kuitenkin hyppytunnilla aikaa tappaessani jatkaa työstämistä ja luottaa saavani jäljestä tolkullista. Sävytin sinistä vaaleanpunaisella vesivärillä, jonka levittämiseen paperille käytin froteepyyhkeen kaltaista kangasta saadakseni jälkeen selvän tekstuurin. Se ei tässä erotu mitenkään maailmaa mullistavasti, mutta siellä se on!


Maalasin vuorikauriille karvapeitettä kuten mille tahansa karvaiselle otukselle kerros kerrokselta väriä syventäen. Vesiväriä ei voi levittää paksua kerrosta yhdellä kertaa, vaan usemmat kerrokset ovat homman juju.
Syvensin tummimpia kohtia Derwentin Inktense -kynillä, sävyinä Charcoal Grey ja Ink Black.


Inktense-kynät toimivat kuten vesivärikynät, eli jälkeä voi lantrata vedellä erilaiseksi tai antaa vain olla sellaisenaan. Erona on vain se, että Inktense muuttuu veden kanssa musteeksi, eli jälki on intensiivisempi.


Työstäminen eteni mukavissa merkeissä, kun pääsin vauhtiin. En ehkä ollut aivan parhaimmassa keskittymismoodissa, sillä painin viikonloppuna flunssanpoikasen kanssa.
Toisaalta en koskaan osaa sairastaa kokonaan sängyn omana, ellen sitten ole miltei tee pienimuotoista kuolemaa ja pystyssä pysyminen on täysin mahdotonta. :'D
Lyhyesti sanottuna, olisin ollut tekemässä jotain muuta, jos en olisi työstänyt tätä projektia.

Valmis työ näyttää tältä:

deviantARTissa
Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä, Derwent Inktense -kynät ja Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24 x 32cm.
Käytetty tuntimäärä karkeasti arvioiden plusmiinus kymmenen tuntia. Tai no, ollakseni rehellinen, en minä tiedä edes suuntaa antavaa tuntimäärää. XD Ajantajuni menee aivan sekaisin aina piirtäessä tai maalatessa.

Kiitos lukijoille!

2015/09/05

Kaksi yhden ruudun sarjakuvaa

"Siouxie and the Banshees - The Passenger"

Alter egoni on jälleen vauhdissa. :'D Piirsin nopeasti kaksi yhden ruudun englanninkielistä sarjakuvantynkää välipalaprojekteina.
Poikkeuksena aiempiin tekemiini sarjakuvantapaisiin tein nämä pullomusteella ja siveltimellä. Kaikki omistamani kynämalliset tussit muutamaa 0.1-kokoista rimpulaa lukuunottamatta ovat hajonneet tai loppuun käytettyjä. Uusia en edes aio ostaa, sillä siveltimellä on moninkertaisesti mukavempaa työskenllellä.


Tätä haluan hieman pohjustaa. Loppukesästä meille muuttanut kisupoika Nemo on aina kanssani vaatekaapilla. Karvapallo sujahtaa vaatteiden täyttämille hyllyille tutkimusmatkailemaan tai vaihtoehtoisesti nököttää olkapäälläni maukuen.
Kissasta ei todellisuudessa ole mitään apua vaatteiden valinnassa, mutta "Nemo tuli kaapista ulos" -tyylistä luvattoman huonoa läppää saa tilanteesta aina revittyä.

"Niin mitä?"



Tämäkin yllättäen perustuu tositapahtumiin, mutta tuskin tarvitsee sen suurempaa pohjustusta. : D

Molemmat ovat melko nopeasti tehtyjä, joten piirrustusjälki ei ole paras mahdollinen.

Kiitos lukijoille!

2015/09/01

Festaritunnelmointia Liekeistä

Pahoittelen heti alkuun visuaalisesti todella riisuttua postausta. En ottanut kameraa mukaan, sillä halusin vain nauttia festaroinnista.

Olin ihka ensimmäistä kertaa elämässäni festareilla! Festari oli kotikaupungissani järjestetty Lutakko Liekeissä, ja olin paikalla lauantaina. Harkitsin keväällä lähteäväni molempina päivinä festaroimaan, mutta perjantain esiintyjistä Musta Paraati oli ainoa kiinnostava esiintyjä, ja sekin vain Herra Ylpön ja miehen jumalaisen äänen takia. Olisi ollut ehkä vähän turhaa ostaa lippu perjantaille vain yhden orkesterin takia. : D



Olin paikalla poikaystäväni kanssa heti porttien auetessa, josta meni puoli tuntia ensimmäisen bändin aloittamiseen.
Ensimmäinen bändi oli Asa&Band. Vähemmän tykkäämääni räppiä, mutta letkeää ja hyvän fiiliksen nostattavaa musiikkia. En voi sanoa tykänneeni hirveästi, mutta ei vastenmielistä kuunneltavaa. Asan biisit toimivat minun mielestäni livenä paremmin. Kokeilin kuunnella tätä Spotifystä festareiden jälkeen, mutta ei se kuulostanut olleenkaan yhtä mukavalta.

Sen jälkeen innostuin tosissani, sillä seuraava esiintujä oli Lapko. Bändi on ollut minulle tuttu alkuvuodesta 2010, jolloin satuin kuulemaan "I Shot The Sheriff" -kipaleen radiosta. Se iski jo ensi kuulemalta todella lujaa. Bändi soitti toki sen, ja myös toisen suosikkibiisini bändiltä, River Venomin. Lähden mielelläni uudestaan kuuntelemaan ja katsomaan Lapkoa, mikäli tilaisuus tulee eteen, sillä bändin energinen alternative rock -genreen istuva musiikki toimii livenä todella hyvin!

"Lapko - River Venom"

Atomirotan aikana hengailimme tanssisalin kupeella aikaa tappaen. Keikan aikana kävimme vilaisemassa pihalavaa, jonka seurauksena tulimme molemmat siihen tulokseen, että Atomirotta ei kiinnosta. : D Ollakseni aivan rehellinen, biisit tuntuivat kamalan tylsiltä ja ei mitään minulle tarjoavilta. Populaa kuitenkin oli. Sisällä soitti Vånna Inget, jonka keikkaa olisin voinut ehkä mennä katsomaan, mikäli he eivät olisi vielä aloittaneet.

Jex Thothin aloitellessa siirryimme jälleen pihalavan edustalle. En tiennyt bändistä mitään aiemmin, mutta minusta ehdottomasti näkemisen ja kuuntelemisen arvoinen keikka! Olisi ollut totaalisen tyhmää jäädä vain istuskelemaan ja venailemaan kauemmas. Myös Stam1nan keikan eturivipaikka olisi täten jäänyt saamatta, jos niin olisi tehnyt. Se olisi ollut miulle tosi iso pettymys! ;__;
Psykedeelistä rockia / doom metallia soittava jenkkibändi oli kiinnostava tuttavuus, ja minusta heillä oli festarien kolmanneksi paras keikka. Laulaja itse oli ehkä hieman pelottava ilmestys ja sai niskavillani nousemaan pystyyn. Tai sitten se johtui kylmyydestä. Kuka tietää. XD
Sanomalehti Keskisuomalaisessa 31.8.2015 julkaistua juttua lainaten " -- raskas tunnelmointi toi mielen saatananpalvontaan hurahtaneen Björkin". Kieltämättä erittäin osuva kuvaus! Laulajan esiintyminen oli hyvin teatraalista, ja eräs jäpikkä yleisöstä pääsi mukaan Palo Santo -puun polttamiseen. (korjatkaa toki, jos muistan väärin tämän suitsukeen tavoin poltettavan puun nimen, sillä oon törmännyt siihen lähinnä englanninkielisissä artikkeleissa)

"Jex Thoth - Raven nor the Spirit"

SMC Lähiörottien keikka meni lähinnä kelloa tuijotellessa. En vieläkään pidä räpistä, vaikka yhden biisin tahtiin piti vähän hytkyä. Itsellekin tuli pieni "mitä ihmettä"-fiilis, kun tunnistin setin lopussa soineen kipaleen, vaikka itseäni toistaen sanon, ettei rap-musiikki ole minua varten.
Laitetaan kylmyyden piikkiin, ja liikkuessa tuli vähän lämpimämpi. Iltayö oli oikeasti tosi kylmä! Sain ennen SMC Lähiörottien keikan alkua poikaystäväni ihanan lämpimän hupparin päälleni, jota ilman olisin ollut eturivissä nököttävä jääpuikko, joka odotti viimeistä esiintyjää kuin kuuta nousevaa.

Sitten koko festarin ehdoton kohokotha. Pääesiintyjä. ;__; Olen kuunnellut Stam1naa kaksi vuotta ja varsinkin tänä keväänä bändistä on tullut todella tärkeä minulle.

"Stam1na - Kuoliaaksi ruoskitut hevoset"

Stam1nan keikka oli ehdottomasti kaiken odottamisen arvoinen. Unohdin kylmyyden, Lutakonaukiolla pyörineen hyytävän yötuulen, väsymyksen ja kaiken muun kun Lemin jätkät nousivat lavalle. Otin kaiken ilon irti eturivissä keikasta. Pompin, lauloin mukana (moshasin niskani kipeäsi, ja niskaparkani ovat edelleen hellinä). Niin huikeaa, niin ihanaa! ;__;
Eturivissä olemisessa oli myös se hyvä puoli, että ainakin "Heikko ehkä" -biisin aikana vauhdikkaasti takana pyörinyt pitti ei häirinnyt lainkaan. Settilista oli mainio, tykkäsin hurjasti kaikista soitetuista biiseistä, eikä minulle jäänyt millään tapaa vajavaista fiilistä keikan päättyessä.
Yksi asia on varmaa, että Stam1naa pitää jossain välissä päästä ehdottomasti katsomaan uudestaan.
Keikalla oli mielettömän energinen fiilis koko ajan. Bändin maine loistavana livebändinä ei ole lainkaan tuulesta temmattu. Allekirjoitan asian täysin! Fanityttöilen bändille jatkossa vielä enemmän ja voisin kotiuttaa Stam1nan bändibaidan vaatekaappiini pikimiten.
Kyllä kyllä! ♥

Kiitos lukijoille!