2015/09/17

Alkusyksyn ilonaiheita

"INVSN - Ner i mörkret"
Ja taas ruotsinkielistä musiikkia. Förlåt, men det låter så fint. ;__;

Blogissani aivan alkuajoista lähtien omat kuulumiseni ja fiilikseni ovat olleet aina läsnä. Siispä kirjoitusinnon valtaamana kirjoitan teille viimeisen kuukauden tunnelmia.

Innostuin filosofian opiskelusta. Tai tarkentaakseni, filosofisten asioiden pohdinnasta. Olen kuullut monien valittavan lukiossa pakollisena olevan filosofia1-kurssin olevan raivostuttavaa itsestäänselvyytenä pidettävien asioiden vatvomista, mutta tuo asioiden pohtiminen sopii minulle loistavasti! Erilaiset metafysiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa sivuavat kysymykset ovat suhjahtaneet luontevasti myös keskusteluksi kouluruokalaan.


Tosin kirjan kuvitusta katsoessa tulee sellainen olo, että minullakin voisi olla tulevaisuus kuvittajana. Kaikella kunnioituksella kuvien tekijää kohtaan, mutta minun silmääni näyttää kuin kuvien deadline olisi kaatunut niskaan ja ne olisi tehty kiireellä - lopputuloksen kustannuksella tietenkin! En tykkää.

Toinen parhaista ystävistäni lähti rapakon taakse vuodeksi vaihtoon. Läksiäiset olivat minusta ihanat. Tunsin oloni kaikesta haikeudesta huolimatta oikein viityisäksi.

Olin ensimmäistä kertaa tekemässä täytekakkua. Miusta tulee vielä velho keittiössä. Tai sitten ei. XD
Istuttiin hämärässä Jyväsjärven rannalla katsomassa kuuta ja kaupungin valoja sekä käveltiin pitkin öisiä hiljaisia katuja. Tunnelma oli minusta miltei maaginen, jota ei olisi voinut kuviin vangita enkä tässä verbaalisesti välittää lukijalle.
Öinen Jyväskylä oli kaunis, ja muistin jälleen miksi rakastankaan kotikaupunkiani niin paljon. Sään puolesta tuo lauantai-ilta oli yksi viimeisistä miellyttävän viileistä kesäöistä. Kuten täällä kerroinkin, viikko tästä läksiäislauantaista eteenpäin meinasin jäätyä pystyyn Liekkien festariyleisössä Stam1naa odottaessa.
Michiganiin on jo Skypessä puhuttu ryhmäpuhelua, vaikka allekirjoittanut oli flunssaisuuden takia aika kuollut linjalla. :'D

Eräänä sunnuntaina liikennevaloissa odottaessa sain tuntemattomalta ruusun. Harkitsin muutaman sekuntin ajan tilanteesta liukenemista, sillä paikalla ei ollut juuri muita ihmisiä, ja minua lähestynyt mieshenkilö näytti enemmän tai vähemmän reissussa rähjääntyneelle. Olen duunissa useamman kerran saanut epämiellyttävää huomiota juopuneilta ihmisiltä, joten en yhtään tiennyt mitä odottaa tai kuinka suhtautia. Yllätys olikin suuri, kun sain ruusun. Ajoin hämmentyneenä, mutta hyväntuulisena kotiin, sillä harvemmin tuntemattomilta ihmisiltä saa kukkia! Elämän pieniä yllätyksiä. (:


Ruusu säilyi hyvinvoivana keittiön ikkunalaudalla viitsen päivää, kunnes kuihtui pois.

Meinasin saada pienen sydänkohtauksen ilosta, kun huomasin Insanityn julkaisseen Instagramissa hänelle lähettämäni piirroksen. Tuli niin imarreltu olo, että olin onnesta soikeana loppuillan. Tuo tykkäysten määrä on ihan hillitön, jestas sentään!

Tällä viikolla pyörähti käyntiin ensimmäinen koeviikko tänä lukuvuonna. Motivaatio lukemiseen oli ja on edelleen aika alhaalla. Möngin koeviikon läpi "katsotaan mitä tästä tulee" -asenteella. Voi olla, että kokeenpalautuksessa huonot arvosanat aiheuttavat turhaa harmitusta, ja lupaan itselleni tsempata jatkossa joka ei kuitenkaan toteudu pfft.. Toinen skenaario on, että kiskaisen hyviä numeroita mitättömällä lukemisella ja kiitän hyviä ympäripyöreiden esseiden kirjoitustaitojani faktojen tietämisen sijaan.
Minusta tuntuu, että elämässäni on niin paljon kaikkea muuta tällä hetkellä, joten opiskelu luistaa koko ajan prioriteetiltaan alemmas. En osaa päättää, onko se hyvä vai huono asia. Ajatukset pyörivät koko ajan muissa asioissa, olen varmaan onnellisempi kuin koskaan ja maailma tuntuu avoimelta edessäni. Se on ilman muuta loistavaa, mutta sitten motivaatio velvollisuuksieni hoitamiseen kärsii.
Kuitenkin, tässä taitaa olla enemmän hyvää kuin huonoa~

Lauantaina 19.9., eli ylihuomenna, on ohjelmassa Enter Shikarin keikka, jota odottaessani en meinaa pysyä pöksyissäni!


Niin kivaa päästä katsomaan jätkien settiä livenä vieläpä täällä Jyväskylässä! Siitä on neljä vuotta, kun törmäsin bändiin ensimmäistä kertaa tämän biisin yhteydessä. The Qemists ei koskaan oikein napannut, Enter Shikari nappasi. Bändi jäi asumaan pysyvästi soittolistoilleni, ja bändin biisien tahtiin on tullut monta kertaa tanssahdeltua kotona.

Viisiminuuttiselta muuten löytyy nyt oma soittolista Spotifystä!


Käykää tsekkaamassa, mikäli blogiin linkittämäni biisit hivelevät myös teidän kuulohermoja. Listalta löytyvät postauksissa viime syyskuusta asti linkitetyt kappaleet ja pyrin pitämään listan mahdollisimman hyvin ajan tasalla.

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti