2015/09/01

Festaritunnelmointia Liekeistä

Pahoittelen heti alkuun visuaalisesti todella riisuttua postausta. En ottanut kameraa mukaan, sillä halusin vain nauttia festaroinnista.

Olin ihka ensimmäistä kertaa elämässäni festareilla! Festari oli kotikaupungissani järjestetty Lutakko Liekeissä, ja olin paikalla lauantaina. Harkitsin keväällä lähteäväni molempina päivinä festaroimaan, mutta perjantain esiintyjistä Musta Paraati oli ainoa kiinnostava esiintyjä, ja sekin vain Herra Ylpön ja miehen jumalaisen äänen takia. Olisi ollut ehkä vähän turhaa ostaa lippu perjantaille vain yhden orkesterin takia. : D



Olin paikalla poikaystäväni kanssa heti porttien auetessa, josta meni puoli tuntia ensimmäisen bändin aloittamiseen.
Ensimmäinen bändi oli Asa&Band. Vähemmän tykkäämääni räppiä, mutta letkeää ja hyvän fiiliksen nostattavaa musiikkia. En voi sanoa tykänneeni hirveästi, mutta ei vastenmielistä kuunneltavaa. Asan biisit toimivat minun mielestäni livenä paremmin. Kokeilin kuunnella tätä Spotifystä festareiden jälkeen, mutta ei se kuulostanut olleenkaan yhtä mukavalta.

Sen jälkeen innostuin tosissani, sillä seuraava esiintujä oli Lapko. Bändi on ollut minulle tuttu alkuvuodesta 2010, jolloin satuin kuulemaan "I Shot The Sheriff" -kipaleen radiosta. Se iski jo ensi kuulemalta todella lujaa. Bändi soitti toki sen, ja myös toisen suosikkibiisini bändiltä, River Venomin. Lähden mielelläni uudestaan kuuntelemaan ja katsomaan Lapkoa, mikäli tilaisuus tulee eteen, sillä bändin energinen alternative rock -genreen istuva musiikki toimii livenä todella hyvin!

"Lapko - River Venom"

Atomirotan aikana hengailimme tanssisalin kupeella aikaa tappaen. Keikan aikana kävimme vilaisemassa pihalavaa, jonka seurauksena tulimme molemmat siihen tulokseen, että Atomirotta ei kiinnosta. : D Ollakseni aivan rehellinen, biisit tuntuivat kamalan tylsiltä ja ei mitään minulle tarjoavilta. Populaa kuitenkin oli. Sisällä soitti Vånna Inget, jonka keikkaa olisin voinut ehkä mennä katsomaan, mikäli he eivät olisi vielä aloittaneet.

Jex Thothin aloitellessa siirryimme jälleen pihalavan edustalle. En tiennyt bändistä mitään aiemmin, mutta minusta ehdottomasti näkemisen ja kuuntelemisen arvoinen keikka! Olisi ollut totaalisen tyhmää jäädä vain istuskelemaan ja venailemaan kauemmas. Myös Stam1nan keikan eturivipaikka olisi täten jäänyt saamatta, jos niin olisi tehnyt. Se olisi ollut miulle tosi iso pettymys! ;__;
Psykedeelistä rockia / doom metallia soittava jenkkibändi oli kiinnostava tuttavuus, ja minusta heillä oli festarien kolmanneksi paras keikka. Laulaja itse oli ehkä hieman pelottava ilmestys ja sai niskavillani nousemaan pystyyn. Tai sitten se johtui kylmyydestä. Kuka tietää. XD
Sanomalehti Keskisuomalaisessa 31.8.2015 julkaistua juttua lainaten " -- raskas tunnelmointi toi mielen saatananpalvontaan hurahtaneen Björkin". Kieltämättä erittäin osuva kuvaus! Laulajan esiintyminen oli hyvin teatraalista, ja eräs jäpikkä yleisöstä pääsi mukaan Palo Santo -puun polttamiseen. (korjatkaa toki, jos muistan väärin tämän suitsukeen tavoin poltettavan puun nimen, sillä oon törmännyt siihen lähinnä englanninkielisissä artikkeleissa)

"Jex Thoth - Raven nor the Spirit"

SMC Lähiörottien keikka meni lähinnä kelloa tuijotellessa. En vieläkään pidä räpistä, vaikka yhden biisin tahtiin piti vähän hytkyä. Itsellekin tuli pieni "mitä ihmettä"-fiilis, kun tunnistin setin lopussa soineen kipaleen, vaikka itseäni toistaen sanon, ettei rap-musiikki ole minua varten.
Laitetaan kylmyyden piikkiin, ja liikkuessa tuli vähän lämpimämpi. Iltayö oli oikeasti tosi kylmä! Sain ennen SMC Lähiörottien keikan alkua poikaystäväni ihanan lämpimän hupparin päälleni, jota ilman olisin ollut eturivissä nököttävä jääpuikko, joka odotti viimeistä esiintyjää kuin kuuta nousevaa.

Sitten koko festarin ehdoton kohokotha. Pääesiintyjä. ;__; Olen kuunnellut Stam1naa kaksi vuotta ja varsinkin tänä keväänä bändistä on tullut todella tärkeä minulle.

"Stam1na - Kuoliaaksi ruoskitut hevoset"

Stam1nan keikka oli ehdottomasti kaiken odottamisen arvoinen. Unohdin kylmyyden, Lutakonaukiolla pyörineen hyytävän yötuulen, väsymyksen ja kaiken muun kun Lemin jätkät nousivat lavalle. Otin kaiken ilon irti eturivissä keikasta. Pompin, lauloin mukana (moshasin niskani kipeäsi, ja niskaparkani ovat edelleen hellinä). Niin huikeaa, niin ihanaa! ;__;
Eturivissä olemisessa oli myös se hyvä puoli, että ainakin "Heikko ehkä" -biisin aikana vauhdikkaasti takana pyörinyt pitti ei häirinnyt lainkaan. Settilista oli mainio, tykkäsin hurjasti kaikista soitetuista biiseistä, eikä minulle jäänyt millään tapaa vajavaista fiilistä keikan päättyessä.
Yksi asia on varmaa, että Stam1naa pitää jossain välissä päästä ehdottomasti katsomaan uudestaan.
Keikalla oli mielettömän energinen fiilis koko ajan. Bändin maine loistavana livebändinä ei ole lainkaan tuulesta temmattu. Allekirjoitan asian täysin! Fanityttöilen bändille jatkossa vielä enemmän ja voisin kotiuttaa Stam1nan bändibaidan vaatekaappiini pikimiten.
Kyllä kyllä! ♥

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti