2015/10/07

Through the shortest days and the longest nights

"Celldweller - Heart On"

Postauksen biisin valitseminen ei koskaan aikasiemmin ole ollut näin vaikeaa. Niin monta hyvää biisiä, joista valita. ;__;

Päätin kerrankin olla vähän fiksumpi, ja tehdä muita projekteja valmiiksi, ennen kuin aloitin tämän tekemisen! (y)
Saattaisin muuten hukkua keskeneräisiin töihin, jos aloittaisin aina inspiraation tullen uuden projektin. Tilanne olisi hankala itselleni ja tylsä myös teille, sillä en saisi yhtään mitään valmiiksi.



Olisin halunnut aloittaa piirtämään kuvaa Klaytonista, eli Scott Albertista, jo muutama kuukausi sitten. Piirrustusprojektin aloittamisen lykkäämisessä oli vain hyviä puolia, sillä keskeneräisten töiden lisäksi sain vähän kypsyteltyä ideaa. Olisin muuten tehnyt lyjykynätyön, mutta nyt vaihtelun vuoksi tartuin pelkkään musteeseen.


Michiganin Detroitista kotoisin oleva muusikko lienee tunnetumpi yhden miehen yhtyeenään, Celldwellerinä. Celldwellerin musiikillinen anti on taas näitä bändejä, joita on mahdotonta sitoa tiukasti yhteen tiettyyn genreen. Ei siis edes yritetä tehdä niin. Mutta se pitää mainita, että arvostan suuresti tätä multi-instrumentalistia. Minunlaisen epämusikaalisen ihmisen näkökulmasta on aina uskomattoman ihailtavaa, jos osaa soittaa useampaa soitinta (tai edes yhtä kunnolla).

Osuva meme täältä.
Celldwelleriin tykästymisestä saan syyttää Merezonea. Osallistuin yhteen hänen hostaamaan MEPpiin (Multi Editors Project) viisi vuotta sitten. MEPin biisinä oli "The Last Firstborn", johon koukutuin todella pahasti. Melkein kahdeksan minuutin tykitys on edelleen ehdottomasti yksi kestosuosikkikappaleistani. En vain osaa kyllästyä tuohon kuunteli sitä miten paljon tahansa!



Taustaan otin inspiraatiota tulevan levyn, "End of Empiren", eri lukujen kansista. Celldwellerille on hyvin tyypillistä ennen uuden "täyden" levyn julkaisua julkaista levyn osia "lukuihin" jaettuna. End of an Empirestä on julkaistu neljä lukua, Time, Love, Dreams ja Death. Nappasin vaikutteita vähän jokaisen luvun kannesta, joita sitten yksinkertaistin reilusti paperilla.
Olisin halunnut tehdä koko kuvan pelkällä musteella, mutta melko suuren taidetarvikekokoelmani rajallisuus tuli kuitenkin vastaan, eikä ätköistäni löytynyt punaista mustetta. Korvaavana ratkaisulla käytin punaista vesiväriä sekä syvensin jälkeä Derwentin Inktense-kynällä sävyssä Poppy Red.

Valmis työ näyttää tältä:

deviantARTissa.
Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä ja Derwent Inktense -kynä sävyssä Poppy Red. Työ on toteutettu Daler-Rowneyn Draw 160g -paperille ja on kooltaan 25,5cm x 21cm. Työhön käytetty tuntimäärä tuntematon.
Lopputuloksesta tuli suurin piirtein suunnitelmien mukainen. Yksityiskohdat onnistuivat puhtaasti, enkä onneksi sählännyt musteen kanssa kuin pieni lapsi. : D
Erityisesti minun mieltä lämmittää se, että Klayton itse kävi tykkäämässä piirroksesta julkaistussa WIP-kuvasta sekä valmiista tuotoksesta Instagramissa. Huisia!

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia:

  1. ah, Celldweller ♥ Kyseiseen artistiin/bändiin/miten sitä nyt pitäs nimittääkään ihastumisestani voin syyttää ihan täysin poikaystävääni :D It makes no difference who we are taitaa olla mun lempparibiisejä, vaikka noh, lempibiisin valkkaaminen on aina yhtä hankalaa miltä tahansa bändiltä... Mut niin, pitihän mun se sanoa, et ihastelin tätä piirrustusta jo instagramin puolellakin, mutta jostain syystä en vielä sinne mitään kommentoinut - tosi hienoa jälkeä taas kerran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummatkin nimitykset lienevät yhtä osuvia, vaikka miun on pakko myöntää, että kirjoittaessa tuntui hassulta kirjoittaa yhden ihmisen musiikkiprojektista bändinä. XD Ja kiitos paljon, tosi mukavaa, että kommentoit nyt. (:
      + Poikaystävälläsi on hyvä musiikkimaku! : D

      Poista