2015/11/29

Haaste - Draw This Again: You Wanted The World

"Hadouken! - Mecha Love"

Omien harrastusten parissa on kiintoisaa huomata vuosien myötä karttuvat taidot. Joskus on hyvä suunnata katse sinne, mistä on lähdetty liikkeelle. Kehityksen varrelle mahtuu kaikenlaista, ja mikä olisikaan parempaa huomata, ettei ole polkenut paikallaan tekemisessään. Vaikka toisinaan askeleet kehityksen polulla ovat tuskaisen pieniä, maisemat ovat vaihtuneet - edes hieman! Myös suhtautuminen omaan tekemiseen on todennäköisesti muovautunut polulla kuljettujen ylä- ja alamäkien seurauksena.

Tästä aloituksesta pääsenkin sujahtamaan asiaan. Tein ensimmäistä kertaa "Draw This Again" -haasteen. Haasteessa on tarkoitus piirtää joku vanha piirros uudestaan. Piirros voi olla silloin onnistuneelta tuntunut kuva, jonka toteutus tai idea kaipaa päivittämistä. Tai miksei tähän haasteeseen voi napata sellaistakin tekelettä, jota on kohtaan on suurensuuria antipatioita. : D
"Draw This Again" -haasteita näkee paljon erityisesti kansainvälisellä taidesivustolla, deviantARTissa. Haasteessa ei ole varsinaisia sääntöjä, tarkoitus on vain napata vanha piirros, ja päivittää se tähän hetkeen raikkaan tuulahduksen kera.

Uudelleen piirtämisen kohteeksi joutui "You Wanted The World".

Alkuperäinen piirros vuodelta 2011.
Tein piirroksen ollessani ala-asteella. Ajankohta tarkemmin ilmaistuna oli kuudennen luokan kevät, olin täyttänyt 13. Inspiraatio lähti silloin Hadouken!-bändin "Mecha Love" -biisin kertosäkeestä. Rakastuin bändin musiikkiin juurikin kuudennella luokalla, ja nyt syksyllä on tuntunut nostalgiselta popittaa Hadoukenia kunnolla pitkästä aikaa. Kuin neonväreissä räiskyvä energiaväläys synkän marraskuun keskelle. Tätä kaipasin, ja siksi linkitin biisin tähän postaukseen teidänkin iloksi!

Luonnos maaliskuulta 2011.
Luonnostelutekniikkani oli hyvin erilainen silloin. Työskentelyni oli paljon tarkempaa, laskelmoivampaa ja täten myös jäykempää. Saatoin laskea mittasuhteita anatomian hahmottamiseen käytetystä mallikuvasta viivottimen ja laskimen kanssa. Enkä edes valehtele, tein ihan oikeasti niin! En luottanut lainkaan siihen, että kykenisin hahmottamaan mittasuhteet silmämääräisesti.

Tässä rennompi luonnos, ajankohta on syyskuun 2015 loppu.
Piirtämisestä oli ala-asteen lopussa kovaa vauhtia tulossa "se juttu", tosin astetta pienemmässä mittakaavassa mitä se tänä päivänä minulle on. En ollut silloin niin pahasti jumiutunut tähän harrastukseen. :'D Piirsin toki sitä ennenkin paljon, mutta vasta ala-asteen lopussa aloin kiinnittämään enemmän huomiota lopputulokseen. Yrittämään enemmän. Päätin, että haluan oppia paremmaksi. 

Sitten varsinaisiin vaihekuviin uuden version työstämisestä! 



Väritystekniikkakin on hieman kehittynyt. :'D Uskallan käyttää paljon intensiivisemmin väriä ja tuoda kontrastia paperille.




Valmis työ näyttää tältä:

devianARTissa.
Työvälineinä suurimmaksi puuvärit, joista suurin osa oli Faber-Castellin Art Grip -kyniä. Loput merkittömiä epämääräisiä puuvärejä kynälaatikon pohjalta. Käytin myös Derwentin blender-kynää.
Piirros on kooltaan 26,5cm x 29,5cm. Paperina toimi Lidlin piirrustuspaperi, paksuudeltaan 100 g/m2. Käytin samaa paperia neljä ja puoli vuotta sitten aiemmassa versiossakin. : D Piirtämiseen käytetty aika on mysteeri. 


Ja tässä kaksi piirrosta allekkain. 2011 ja 2015. Välineet ja idea ovat molemmissa samat - hevosen asentokin on lähes sama! 

Olen kehittynyt paljon niin itse piirtämisen tekniikan kuin myös sen postauken alussa mainitun harrastukseen suhtautumisen osalta. Kirjoitin deviantARTissa uuden version kuvaukseen seuraavasti:
"The old version was made 4½ years ago. I've improved with my skills a lot and discovered the joy of drawing. However, I'm still not a good artist, but I've learnt to respect more my creations. I enjoy what I do, it could be considered as a passion. I want to go further with my dearest hobby and become even better some day."
Siinähän se kiteytyykin, toivottavasti olen seuraavan neljän ja puolen vuoden päästä kehittynyt yhtä paljon kuin tällä ketaa! (:

Kiitos lukijoille!

2015/11/20

Marraskuun kuvasaalista

"Swallow The Sun - Falling World"

Tässä on pieni aikahyppy marraskuun alkuun muutamien valokuvien muodossa. Kuvat ovat kahdelta eri kuvausreissulta. Tämän vuoden marraskuu on valloittanut kauniilla hetkillä ja lämpimillä päivillään, joiden hetkiä oli pakko ikuistaa kuvien muotoon.





Ensimmäisen kierroksen käväisin kuun alussa eräänä kauniina tiistaipäivänä ystävän seurassa. Aurinko säteili syksyn viimeisiä säteitään ennen vaipumista lähes näkymättömiin vuoden pimeimmäksi ajaksi.
En koe pimeää vuodenaikaa ahdistavana tai elämänrytmiäni sekoittavana asiana, mutta kiistämätön fakta on, että kirkkaassa säässä pelkässä neuletakissa ulkona istuskelu oli harvinaista herkkua suomalaiseen marraskuuhun.






Toisen kerran olin suuntaamassa juoksulenkille (ei, en ole edes osa-aikainen atleetti), mutta parin eteen sattuneen muuttujan vuoksi lenkki jäi harvinaisen lyhyeksi. Hetkellisesti harmittaneesta asiasta löytyi kuitenkin heti hyviä puolia. Epäilen, etten kuulokkeet päässä eeppisen EBM-jympytyksen tahdissa porhaltaessani olisi kiinnittänyt huomiota vaikuttavaan auringonlaskuun. Tykkään auringonlaskuista, ja niiden aikaansaamasta värien kirjosta. Kuten aina, tismalleen oikean tunnelman välittäminen kuvan katsojalle on vaikeaa, mutta olisi tuhlausta jättää yrittämättä!

Tällä hetkellä ulkona näyttää aivan toisenlaiselta mitä muutama viikko sitten. Päivän aikana tullut lumi on muuttunut inhaksi mössöksi maan pintaan. Tai oikeastaan, se oli märkää jo sataessaan alas. Räntä liisteröityi hiuksiin kouluun kävellessä, ja allekirjoittaneen hiuspehko kiskaisi itsensä enemmän tai vähemmän käkkärään. Mutta mitäs pienistä!
Ulos valokuvaamaan lähteminen ei houkuttele minua edes ajatuksen tasolla. Tyydyn mieluummin istumaan sisällä kynttilänvalossa ja hörppimään iltapäivän toista kupillista mustaa kahvia. Ilman sokeria, tietenkin.



Sain tällä viikolla kuvataidediplomini kokonaisuudessaan valmiiksi. Jos lukiodiplomit eivät ole entuudestaan tuttuja asioita, käy täällä
A3-kokoiseen työhön, time lapse -videoon ja 16-sivuiseen tekstimuodossa olevaan portfolioon upposi aikaa, mutta uskon tuon kannattaneen. Kuvataidediplomi on meidän lukiossa täysin itsenäinen suoritus ilman läsnäolotunteja koululla. Sen perusteella, mitä olen pitkin nettiä tutustunut ihmisten erilaisiin kuvataidediplomisuorituksiin, niin yllättävän monissa lukioissa on ilmeisesti jonkinlainen palkkiin tai koodiin tungettu kurssi ku21-kurssille. Itsenäinen työskentely ei minua tosin haitannut lainkaan. Koin sen vain eduksi, sillä pystyin tekemän projektia eteenpäin juuri silloin kun itse halusin.
Mutta ei siitä sen enempää. En tule julkaisemaan diplomityötäni tai mitään osaa portfoliosta ennen kuin se on arvioitu. 
Harmi vain, että kuviksen opettajani laittaman viestin mukaan arvioinnin suorittava joukko saapunee lukiollemme vasta keväällä. Joudun kiemurtelemaan jännityksessä sinne asti. Hieman hermostuttaa.

Kiitos lukijoille!

2015/11/14

Uudestisyntynyt

"Sin Cos Tan - Bittersweet"

Hyvin hiljaisena usamman vuoden pysynyt YouTube-kanavani koki muutoksen alkuviikosta. Yli kuuden vuoden ajan kansainvälisesti suurimmalla videosivustolla käyttämäni nick sai väistyä.


Minut on löytänyt maanantaista eteenpäin "Eeva -Starkku" -nimellä YouTubesta. Olisin kiepsauttanut kirjoitustasun samaan muotoon kuin täällä Bloggerissa, mutta Google oli laittanut tiukemmat rajoitukset sallittuihin merkkeihin. Siispä sovelsin hieman! : D

Ylitin myös itseni menemällä kameran eteen. Tein asian, jota olen vihannut pienstä asti. Kameran edessä oleminen on ollut aina kamaluuden multihuipentuma, ja muutama vuosi sitten pelkkä ajatus olisi saanut minut voimaan pahoin. Kameran edessä oleminen ei olisi tullut kysymykseenkään. Nyt koko hirveys tuntui hyvin arkiselta. Suoraan sanoen helpolta. Kas kummaa, ajat muuttuvat.



Nimenvaihdoksen ilmoittaminen videolla oli luontevinta sen takia, että tavoitan ihmiset helpoiten videonjakopalvelussa videon avulla. Loogista, vai mitä? Pyörähdin kameran edessä muutenkin yhteen kouluprojektiin sisältyvän videon takia, joten samalla vaivalla tuli kuvattua toinenkin. Viittaan videossa kanavan tulevaisuuteen, joka todennäkoisesti tarkoittaa Viisiminuuttisen aluevaltausta YouTubessa. Tai YouTuben luikertelua mukaan tänne Viisiminuuttiseen. Miten päin hyvänsä, mutta aika näyttänee tarkemmin tulevan sisällön.

Videoista kun puhutaan, löysin Lutakko Liekeissä 2015 -festareista tehdystä virallisesta aftermoviesta itseni. Kohta 0:23, punapää eturivissä, siellä ollaan! : D 

Kiitos lukijoille!

2015/11/06

Nur Asche bleibt

"Terminal Choice - Keine Macht"

Haluan tähän alkuun huomauttaa, että sain tämän lineartin jo aikaisemmin valmiiksi. Olen vain jemmannut tämän postauksen tekemistä sellaiseen hetkeen, jolloin minulla ei ole mitään fiksua kirjoitettavaa, mutta haluan silti naputella Viisiminuuttiseen jotain.
Sitten siirtykäämme napakasti asiaan.





Tälläinen saksalaismuusikko oli minulla aiemmin syksyllä tussattavana. Kyseessä on muun muassa bändeistä Blutengel ja Terminal Choice tuttu Chris Pohl, jota olen halunnut jo kauan päästä piirtämään.
Tussaus oli melko vaikeaa monien yksityiskohtien takia. Toisaalta tykkään haastaa itseni piirrustusprojekteissa, ja yksityiskohdat saavat kuvan näyttämään aina paremmalta. En pidä asioiden pelkistämisestä, jos sitä ei ole pakko tehdä vaikkapa niskaan kaatuvan deadlinen takia.
Jatkan tätä lyjykynillä etteenpäin.


Valmis lineart.
Tuo Pohlin käsissä oleva krusifiksi tuotti pari harmaata hiusta punaisten joukkoon. Kaikista koomisintahan tässä on, että tuosta ristin poikkipuusta tuli vieläpä vino. Hittolainen mie en osaa. XD

Kiitos lukijoille!

2015/11/01

Kurkistus koulun kuvistöihin

"Adam Lambert - Ghost Town"

Toisen jakson lukujärjestykseeni on kuulunut kuvaamataidon toinen kurssi, joka on omalla kohdallani myös osana pakollisia lukiokursseja. Kuviksen toisen kurssin opiskelu oli ehdottomasti houkuttelevampi verratuna musiikin kakkoskurssiin, sillä olen musiikillisesti avuton kaikessa muussa paitsi kuuntelemisessa.
Toisaalta tarvitsen vähintään neljä kurssia kuvista lukiodiplomin suorittamiseen, joten tämän kurssin pois jättäminen olisi ollut typerää kaikin puolin.

Kurssin alkaessa olin hieman epäileväinen tulevasta. Ykköskurssi oli ollut hyvin kaavamainen ja kirjallisten tehtävien täyttämä. Kokonaisuus sai minut kyseenalaistamaan aiemman mukavan käsitykseni koulun kuviksen opiskelusta. Otin myös jonkin verran taiteellisia vapauksia omine lupineni ja venytin tehtävänantojen rajoja.
Kakkoskurssin aihesisällöt olivat myös valitettavan kaukana omalta mukavuusalueelta. Erityisesti kaikenlaiset rakennelmat ovat olleet yksi minun ainaisista kompastuskivistä, sillä olen mieltänyt tylsiksi piirtää. En pääse leikittelemään tarpeeksi kuvan eri elementtien kanssa ja perspektiivit ovat lähes aina miten sattuun.

Yläasteen yhdeksännen luokan kuviksen tunneilla tekemäni A2-kokoinen lyijykynätyö Elizabeth Towerin Big Benistä assosioi pitkään takaraivossa siitä mitä rakennusten piirtäminen on.


Jälkeenpäin ajateltuna olin varsin typerä piirteässäni tuon kaltaista miljoonan ja yhden yksityiskohdan rakennusta lyjykynillä suhteutettuna oppituntien rajallisuuteen ja omaan huonoon asenteeseeni. Keskenhän se jäi, ja päätyi roskiksen sen sileän tien, kun opettaja antoi luvan hankkiutua siitä eroon.

Lähtökohdat kuviksen toiselle kurssille olivat siis omassa mielessäni vähän heikot. Onneksi sain huomata olevani väärässä, ja itse asiassa viihdyin kurssilla hyvin. Jäi kivat fiilikset, vaikka loppujen lopuksi mitään omaa silmää sataprosenttisesti miellyttävää saanut aikaan. Koen silti hyvänä ideana jakaa töitä täällä, jotta Viisiminuuttiseen kopsahtavat työt eivät ole liian yksipuoleisia.

Yy, kaa, koo, nee, nyt mennään!


Kaikki ovat siinä. Tai no, lukuunottamatta yhtä keskeneräistä keskusornamentin ja mandalan risteytystä, jota pitää vielä koeviikolla käydä viimeistelemässä.


Ensimmäisenä tehtävänä oli piirtää kaksi lähiseudun rakennusta tai vaikkapa puistoa, joista piti tehdä myös yksityiskohta. Nämä olivat helppoja valita. Vasemmalla olevan Kuokkalan sillan yli on tullut kuljettua lukemattomia kertoja, ja oikealla oleva Puukuokka 1 sai vastikään arkkitehtuurin Finlandia 2015 -palkinnon. Kuten näkyy, jälki ei ole kovinkaan viimeisteltyä. Hieman pintapuolisesti piirtäminen ei tee oikeutta ainakaan Puukuokan arkkitehtuurille, sillä kerrostalon ikkunat näyttävät siltä kun ne olisivat vahingossa miten sattuun. Kokonaisuuden kokona A3, paperina kopiopaperin kaltaista vähän heikonpuoleista piirrustupaperia. Työvälineinä Faber-Castell Graphite -lyijykynät (6B-5H).

Paikat piti myös valokuvata, joka selittää ylhäällä olevassa kollaasikuvassa olevat valokuvat.


Valokuvausreissulla tuli napattua ylimääräisiä kuvia tehtävään sisältyneistä rakennelmista, ja tässä niistä yksi. Digitaalista jälkikäsittelyä tehty Gimpillä.

Kolmas rakennusaiheinen tehtävä oli huolellisemmaksi tarkoitettu kansikuva aiemmille piirroksille.


Taulumäen kirkosta tehdyn vesivärimaalauksen kanssa huolellisuus minun kohdalla tarkoitti lähinnä sitä, että siinä on värit. Such amazing lulz.
Suoraan puhuen, työn jälki aika järkyttävää verrattuna muihin vesiväritöihini, joita maalailen kotona. Kokona A4, paperina ilmeisesti samaa Cansonin Montvall 200g-vesiväripaperia mitä myös omasta taidetarvikerepertuaarista löytyy. Vesiväreinä olivat Van Gogh -merkkiset vesivärit. Se pitää sanoa, että tykkäsin ihan hurjasti noista. Jälki on erilaista verrattuna Winsor&Newtonin vastaaviin (jotka omistan itse, joita oli myös koululla, mutta otin tietoisesti eri merkkiset värit testiin), ja pigmenttiä värissä on jakaa vaikka pienelle kylälle!
Jos et omista vesivärejä entuudestaan, suosittelen Van Gogheja! Noissa on söpö pieni rasiakin ja kahteen osaan menevä matkasivellin. :3

Avaruusgeometrsiten piirtoharjoitusten kanssa tuli pieni järkytys aluksi, sillä tehtävälista kuulosti enemmän matematiikan tunnilta repäistyltä.

Niin mikä oli? Jouduin kysymään Googlelta mikä himpura on tetraedri. No, nyt tiedän. : D

Työn pariin päästyäni homma alkoi sujua, ja uskokaa tai älkää, tykkäsin tästä tehtävästä! Oli hauskaa haastaa oma pääkoppa tuottamaan verbaalisista tehtävistä kolmiulotteisia kappaleita paperille. Näitä piti olla kymmenen erilaista. Kokonaisuus on kokoa A3, paperina samaa lutteroa mitä tehtävässä yksi. Työvälineetkin olivat samat.

Kiitos lukijoille!