2016/01/30

Tuulahdus tammikuulta

"Entwine - Bitter Sweet"

Lienee jälleen kuulumispäivityksen aika! : D

Tälläiset postaukset on kiva aloittaa selfiellä~
Tällä hetkellä elämäni koostuu koulusta, töistä ja kotona olemisesta. Kuten monesti muulloinkin. :'D
Miulla on samaan aikaan hirmuinen draivi hoitaa asioita ja samaan aikaan tahtoisin vain maata meritähtiasenossa keskellä lattiaa, että en nyt jaksa. Hankalaa. XD

Lukio rullaa tasaisella tahdillaan eteenpäin.
Luulin vetäneeni joulun alla olleen kolmannen jakson lähes täydellisesti penkin alle. Opiskeluni oli joulun alla niin surkeaa, että olisi tehnyt mieli työntää pää pensaaseen häpeästä. Periaatteessa saan syyttää vain itseäni, sillä olin tosi saamaton koulun suhteen.
Koeviikolle valmistautuminen koostui hyvin pitkälti olohuoneen sohvalla viltin alla makoilusta kissa(t) kainalossa ja kanavasurffailusta. Minulla olisi siis ollut aikaa opiskella, mutta valitsin toisin. Siispä suuntasin kokeenpalautukseen häntä koipien välissä hermostuksen hikikarpaloiden helmeillessä otsalle. Ennakko-odotuksista huolimatta arvosanat jaksoivat yllättävää positiivisesti.
Kahdeksikon kieppeillä normaalisti pyörivien arvosanojeni lisäksi sain yhden kympinkin. Äidinkieli on jännä aine. En todellakaan työskennellyt kymppiä tavoitellen, menin vain fiilispohjalta suurimman osan kurssista. Koepäivän esseetä naputellessa ajattelin vain kirjoittavani tajunnanvirtana mieleen tulevia asioita, mutta se menikin paremmin! Sana on tosinaan hallussa, ja tajunnanvirrasta löytyy joskus jopa punainen lanka.
Tämän jakson koeviikko kolkuttelee kohta jo ovella, pitää yrittää olla aikaansaavempi tällä kertaa!


Suunnitelmani ylioppilaskirjoituksiin ovat vihdoinkin täysin selkeät. Myös loppulukion kurssivalinnat näyttävät olevan paremmin selvillä kuin koskaan. Se tuntuu helpottavalta, sillä suunnitelmat kurssien ja opiskeltavien aineiden osalta ovat eläneet yhdeksännen luokan yhteishaun ainevalintakortista lähtien.
Voin täten omakohtaisen kokemuksen kautta sanoa tulevia lukiolaisia ajatellen, että ei huolta, vaikka olisit ihan hukassa aluksi. Asioilla on taipumus järjestyä ja selkiytyä. Kaikkea ei tarvitse tietää heti, eikä kannata stressata liikaa!

Tällä hetkellä yritän selättää pahamaineisen bilsan kakkoskurssin, kritisoin ystäväni kanssa ruotsin kirjan epäloogisia kappaleiden sisältöjä maallikkofilosofisin ajatuksin sekä maalaan elämäni suurinta maalausta. Maalauksesta teen varmasti erillisen postauksen myöhemmin, sillä olen räpsinyt siitä vaihekuvia kuten minulla on tapana kotonakin. (:

Testasin tammikuun alussa tekemiäni eBay-tunnuksiani kahden korun hankkimisen merkeissä. Molempia on tullut käytyä kuolailemassa jo kauan aiemmin, mutta nyt vihdoinkin pääsin kotiuttamaan korut. Jos minulta kysytään, nuo näyttävät tosi kivoilta yhdessä. :3


Ylempi tattoo choker maksoi hieman päälle 0,60€ toimituskuluineen ja hopeinen pentagrammikoru seitsemäntoista euroa. Ehkä arvaattekin, miksi eBay on miusta niin kiva paikka kaikenlaisen ostamiseen - hinnat ovat kohtuulliset ja tarjonta todella laajaa.

Olen tammikuun alusta lähtien etsinyt silmä tarkkana kesätöitä. Tahtoisin viettää tulevana suvena mahdollisimman paljon aikaa kokopäiväisesti työskennellen. Hakemusten oikeiden sanamuotojen muotoileminen on kuin nuoralla tanssimista. Tahdon olla mahdollisimman tehokkaasti itseäni työtehtävään tarjoava, mutta pelkään myös itseni liikaa ylittämistä. Tasapainotilan löytäminen näiden väliltä on haastavaa.


Aloitin myös hygieniapassikoulutuksen, mikä minulle on ollut suunnitelmissa opiskella jo pidemmän aikaa. Tuosta tulee varmasti hyödyllinen täydennys ansioluettelon jatkoksi. Siitä saa myös vähällä vaivalla hyväksiluetun kurssin lukioon, hiphei!


Spontaania ajanvietettä itselleni oli luistimien kaivaminen varaston uumenista. Olen ollut jäällä viimeksi yläasteen liikuntatunnilla. Sunnuntaina ennen puolta päivää Jyväsjärven retkiluisteluradalla oli jo melko paljon ihmisiä, mutta radalta lähtiessäni porukkaa oli _tosi_ paljon.

Sää oli harmaa, siispä kuvakin on harmaa.
Ihmiset tuntuivat olevan todella hyväntuulisia, ja niin olin minäkin. Oli kivaa, ja osasin vielä luistella. Kertaalleen löysin itseni mukkelismakkelis jään pinnasta luistimen töksähtäessä luonnonjään railoon, mutta ei se haitannut. Kuuluu asiaan!
Pyrin käymään tuolla vielä toistamiseen tänä talvena. : D

Kiitos lukijoille!

2016/01/26

Takaisinheitto videoprojektin muodossa

"Straftanz - Forward Ever"

Olen joko hajamielisyyden ruumiillistuma tai sitten aika oli pyyhkinyt muistot eräästä videprojektista paksun pölykerroksen alle piiloon.

Viime joulukuussa olin vähän ihmeissäni, kun Tiina tuli kyselemään, että tekisimmekö vanhan hevosaiheisen collabin sittenkin valmiiksi. Jouduin tovin kelailemaan muistin perukoita, että mistä olikaan kyse. : D
Collab videoeditoinnissa tarkoittaa lähes aina projektia, jossa biisi pätkitään tietyn mittaisiin osiin. Tämä on kuin MEP (multi editors project), mutta monen editoijan sijaan editoijia on kaksi. Meillä osat olivat 15 sekunnin mittaisia. Tiinalla oli parittomat, minulla parilliset osat.

Collabin tekeminen pyörähti käyntiin vuonna 2011. Taisin olla vieläpä ala-asteella silloin. Tuntuu, että siitä on pieni ikuisuus. Silloin tekemiini collabin osiin päätyi muun muassa muutamia klippejä kesän 2010 ratsastusleiriltä Keski-Suomen Ratsastuskeskuksesta. Se taas tuntuu tapahtuneen vähintään toisella vuosisadalla, vaikka siitä on "vain" kuusi vuotta.

En edes muista, kuinka päädyimme aloittamaan yhteisprojektia. Todennäköisesti Tiinan hostaaman Starshine Legacy -hevospelisarjasta tehdyn MEPin ja mesessä juttelun (kyllä, silloin elettiin Windows Live Messengerin kultaista aikaa!) kautta. Ainakin se täsmää kronologisesti tämän projektin starttaamiseen.
Collabin biisi, Get Up!, on mielestäni loistava. Juurikin projektin aloittamisaikoihin Kornin levy "The Path of Totality" sekä Skrillexin koko tuotanto olivat kovaa settiä. Olen editoinut tuon Kornin levyn biiseihin aikaisemmin. Kaksi animashia tuli tehtyä, tämä ja tämä. Toinen niistä on myös collab, ja editointitoverini oli Yhdysvalloista asti! En ymmärrä, kuinka pystyin puljaamaan silloisella surkealla englannin taidollani kokonaisen projektin valmiiksi. Ilmeisesti se oli mahdollista! : D

Tämä collab jäi silti vajaaksi, sillä huomasin, että en osaa editoida kuten ennen. Päässäni on miljoona ja yksi ideaa, mutta niiden saaminen aikajanalle edes suurin piirtein samankaltaisina ei onnistu. Sekös ottaa aivoon, sillä aikajanalle päätyvät kyhäilmät ovat huomattavasti huonompia.
Yritin silti rakentaa videota yhden vahvan kulmakiven ympärille, eli ajoituksiin musiikin mukaan.


Tekemäni osa Sony Vegas Movie Studio HD Platinum 11.0:ssa avoinna. Todellisuudessa projektia ei pysty editoimaan ollenkaan previewin (videoruutu oikealla) ollessa half-laadulla, vaan maksimissaan autona. Joskus jopa draftina. :c Korkeilla laaduilla preview jumittaa niin äärettömästi, jolloin käytännössä editoin koko hommaa sokkona. Se on kamalaa, sillä tahdon tarkistaa koko ajan, miltä video näyttää.
Tein meille myös simppelin intron collabin alkuun.

Valmis video, "Times Are Looking Grim These Days", näyttää tältä:

Katso YouTubessa, mikäli yllä oleva videosoitin ei toimi.

Projektin aloittamisesta sen tähän pisteeseen viemiseen meni viisi vuotta. Olen silti oikein iloinen, että tälle tarjoutui mahdollisuus tulla edes puoliksi valmiiksi. Siitäkin huolimatta jotkut noista vuonna 2011 editoiduista pätkistät ovat aika krhm... jäätävää katsottavaa. Kuten Stam1nan jätkät sanoisivat: "vanhaa paskaa".

Kiitos lukijoille!

2016/01/16

Kissakaverukset ovikylttiin

"65daysofstatic - Crash Tactics"

Sain jälleen tehtäväksi tehdä "lemmikkieläimiä asunnossa" -kyltin kotioveen.
Vuosi sitten tekemäni Napen olemassaolosta ilmoittava kyltti vanheni informaatioineen, kun Nemo muutti meille viime heinäkuussa. Olen siitä lähtien miettinyt, että pitäisi tehdä uusi. Melkein jokainen meille käymään tullut on myös noteerannut vanhentuneen kyltin ovessa.

"Eihän teillä enää vain yhtä kissaa ole?" 
"Teidän ulko-ovessa on väärää tietoa!" 
"Miksei Nemoa mainita teidän ovessa?"

Sain viimein päivitetyn version valmiiksi. Olin aikaansaamaton projektin aloittamisessa. Toisaalta halusin lykätä projektin aloittamista, jotta saan nuoremmasta maukujasta kuvan kylttiin täysikasvuisena pentukuvan sijaan.
Vaihtelun vuoksi en ottanut vaihekuvia tämän valmistumisesta.

Piirsin toisen kerran koskaan kuvan Napesta ja ensimmäisen kerran kuvan Nemosta. Yritin parhaani mukaan tehdä kaveruksista mahdollisimman aidon näköiset. Yksityiskohtien tekeminen oli haastavaa pienen koon takia. Viikset olivat kaikista kamalimmat tussattavat, ja jälki jäi vähän turhan rosoiseksi. Tussaus olisi muistakin paikoista voinut olla puhtaampaa ja sulavampaa.


Työvälineinä pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -pullomuste sekä glitter-geelikynät. Käytetty paperi on Daler Rowneyn Draw 160g -piirustuspaperia. Mitat tälle ovat 21 x 15,5cm.


Alareunan koristekivet ovat alunperin kynsien koristeluun tarkoitettuja strasseja. Käytin liimanakin kynsilakkaa, sillä kirkas aluslakka on puikkoliimaa (joka oli kuivunut hehkeäksi köntsäksi, plääh) paljon pitävämpää. : D

Julkaisin deviantARTissa tästä rajatun version, johon sisältyvät vain kissat:

deviantARTissa.

Kiitos lukijoille!

2016/01/14

Level 18 Unlocked

"Appalachian Winter - Winterdance"

Otsikko on suoraan napattu ystäväni tekemästä kortista. Se oli niin oivaltava, että se sopii otsikoksi postaukselleni kuin nenä päähän!

Ikämittariin kolahti viime perjantaina - eli 8.1. - luku kahdeksantoista. Hui, minusta tuli aikuinen! Täysi-ikäisyyteen liittyy paljon asioita, joiden ajatellaan vapauttavan elämää ja avaavan ovia erilaisiin seikkailuihin. Omalla kohdallani totean kuivasti, että no jaa. : D Ei tämä 17-vuotiaana olemisesta juurikaan eroa.

Olen edelleen ajokortiton.
En edes suunnitellut hakeutua autokouluun, koska autoa ei meillä ole, eikä minun tuloilla sellaista toistaiseksi hankita. Auto olisi lähes tarpeeton Suomen seitsemänneksi suurimman kaupungin keskusta-alueella asuvalle. Julkinen liikenne ja omat jalat pelaavat tarpeeksi hyvin. Myös sisäinen ekologisuutta vaaliva ääneni soimaisi omatuntoa terävästi joka kerta, kun huristelisin pieniä matkoja autolla bussin tai kävelemisen sijaan.

Alkoholia en ole vielä kertaakaan täysi-ikäisenä ostanut tai juonut.
Mietin aluksi, että olisin hakenut kaupasta jonkin siiderin vain sen takia, että olisin päässyt vilauttamaan papereita kassalla tunteakseni itseni aikuisemmaksi. Todennäköisesti juoma itsessään ei olisi minua innostanut, sillä maistoin alkoholia kerran 16-vuotiaana. Se oli jonkin sortin siideriä, mikä oli pahaa. :'D Baariin lähteminen ei kiinnostanut, vaikka sainkin postissa jonkin lahjakortintapaisen paikalliseen yökerhoon. :'D
Keikat olisivat olleet asia erikseen, mutta niitä ei ollut tarjolla. Tulen aivan varmasti hyödyntämään täysi-ikäisyyttäni keikkojen osalta tulevaisuudessa. Tästä eteenpäin minua ei estä kiinnostavien häppeninkien kylkeen liimattu K18-rajoitus, jes!

Ensimmäiseksi "aikuisten jutuksi" erosin kirkosta. : D


Väestörekisterin kirje kolahtanee lähiviikkoina postiluukusta ja vahvistaa evankelisluterilaisen kirkon jättämisen. Ateisti en ole, agnostikko pikemminkin. Kirkosta eroamisen syynä oli se, että tuntuu kummalliselta kuulua yhteisöön, jonka ajatusmaailmaa ei jaa. Kirkkoon kuuluminen vain tavan vuoksi ei ole minua varten. Kuitenkaan minulla ei ole mitään uskontoa tai kirkkoa vastaan, kunhan sitä ei tungeta väkisin päin naamaa.
Muita tekemiäni aikuisten juttuja olivat muun muassa Omakannan tutkiminen (jossa ei edes ollut oikeastaan mitään, yllätyin!) sekä omien eBay-tunnusten tekeminen. Äiti pääsee jatkossa helpommalla, kun en ole kinuamassa lupaa hänen tunnuksien käyttöön.
Suunnittelin myös, että olisin käynyt Suomen Punaisen Ristin veripalvelussa luovuttamassa verta. Suunnitelma jäi toteuttamatta, koska olin perjantaina niin väsynyt. Ulkona oli myös paljon pakkasta, joten mukavuudenhaluisena pysyttelin suosiolla sisätiloissa.
Käyn luovuttamassa verta joskus toiste, sillä täytän luovuttajan kriteerit enkä juurikaan kammoksu neulan alle joutumista. Toisen ihmisen terveyden pelastamien omalla pienellä teolla olisi minusta upeaa.

Itse 18-vuotispäivän vietto meni rauhallisesti. Päivä vierähti iltapäivään asti koulussa, mistä kahden jälkeen valuin meille. Meillä vietin aikaa kahden ystäväni kanssa. Olisin toki mieluusti ottanut muutaman muunkin tärkeän ihmisen seuraksi juhlistamaan synttäreitä, mutta välimatkat kaatoivat suunnitelmat. 600 kilometriä ja 7000 kilometriä ovat liikaa yksien synttäreiden takia. Ehkä sitten ensi vuonna! : D

Sain hurjan paljon kaikkea, ja oon vieläkin vähän häkeltynyt. Iiiiso kiitos kaikille minua muistaneille, teitte vanhenemisesta kivaa! :3

Sain viime viikonloppuna editoitua ja renderöityä vuoden 2015 art summary -videon. 

Katso YouTubessa, mikäli suoraan blogista toistaminen ei onnistu

Kyseessä on video, joka vetää yhteen viime vuonna tekemäni "paremmat" piirrokset. Koulutyöt, kollaasit ja sarjakuvat jätin kokonaan pois, sillä video ei olisi päästänyt niitä oikeuksiinsa. Vajaaseen puolitoistaminuuttiseen mahtuu kahdeksantoista eri tekniikoilla toteutettua kuvaa.
Piirsin kuluneena vuonna paljon enemmän kuin vuonna 2014, ja toivon, että myös vuosi 2016 tulee olemaan tuottelias piirtämisen osalta. 

Kiitos lukijoille!

2016/01/07

Kuluneen vuoden parhaat musiikkilöydöt

Halusin pohdiskella vielä ohi pinkaissutta vuotta 2015 musiikin kautta. Esittelen tässä lyhyesti minulle vuoden aikana tärkeiksi muodostuneita levyjä, jotka eivät tosin ole paremmuusjärjestyksessä.
Tässä neljän kärki à la Eeva! : D

Pahoittelen postauksen julkaisun viivästymistä, en ole ehtinyt koneen ääreen tätä viimeistelemään. 


Sentenced - Down


"Sentenced - Crumbling Down (Give Up Hope)"

Sentenced koko tuotannossaan on ehdodottomasti vuoden 2015 tärkein musiikkilöytö minulle. Suomalaista mielenmaisemaa sen synkimmäsä olomuodossa, joka kolahtaa minuun kuin halolla kumattaen. Bang!
Bändiä on tullut Last.fm:n mukaan luukutettua kuluneen vuoden aikana yli 800 soiton verran, ja mikäli kaikki muista lähteistä tehdyt kuuntelut laskettaisiin mukaan, luku olisi reilusti yli tuhannen. En yksinkertaisesti saa tarpeekseni. Musiikin täytyy olla loistavaa, kun se ei osoita kulumisen merkkejä ahkerasta kuuntelusta huolimatta.
Sääli vain, että bändi tuli tiensä päähän kymmenen vuotta sitten. Siispä Sentenced menee siihen bändien kategoriaan, joiden keikan näkemisestä livenä ei voi edes haaveilla. Siitä huolimatta lasken Sentencedin ehdottomasti suosikkibändieni joukkoon. Musiikki on upeaa, siispä bändin kasassa olemisella - tai olemattomuudella - ei loppujen lopuksi ole väliä.


Minulla oli suuria vaikeuksia valita vain yksi Senareiden lätty tähän postaukseen. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin Downiin, vaikka The Cold White Light on vähintäänkin yhtä rakas minulle. Down on bändin ensimmäinen laulajanvaihdoksen jälkeen, ja mikäli minulta kysytään Ville Laihiala on Taneli Jarvaa parempi laulaja bändiin.. Himpura sentään, että pidänkään Laihialan äänestä.

Down on teemaltaan synkkä sukellus kuoleman mustaamiin tunnelmiin. En itse koe sitä mitenkään ahdistavana, pikemminkin äärimmäisen kiehtovasti toteutettuna. Mustastakin löytyy eri sävyjä, kun haluaa katsoa tarpeeksi tarkasti. Levyn kappaleista erilaisia näkökulmia kantavaan teemaan. Esimerkiksi miltei herkäksi äityvä rakkauslaulu "Sun Won't Shine" tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin levyn aggressiivisempi, hirttoköysi kaulassa rytmikkäästi ryntävä raita "Noose".


Ostin myös molemmat bändiin liittyvät kirjat keväällä. En oikeasti koskaan, siis koskaan, osta kirjoja (koulukirjoja ei lasketa, sillä lentäisin leppäkeihään lailla lukiokursseilta ilman kirjaa). Tämä oli harvinaista ja kuvastanee sitä, miten paljon Sentencedistä pidänkään.
Harmittaa, ettei muuta bändin oheiskrääsää myydä enää missään. Olenkin tämän takia vaivihkaa ihastellut yhden tyypin Sentenced-hupparia opiskelijaravintolan ruokajonossa. Jos olisin vähemmän sosiaalisesti kömpelö ihminen, menisin kysymään, mistä tämä on hupparinsa ostanut. :'D

Ensiferum - Unsung Heroes


"Ensiferum - Burning Leaves"

Suomalainen Ensiferum bändinä on jollain tapaa tuttu jo pidemmän aikaa. Innostuin joskus kuuntelemaan tältä nimenomaiselta levyltä löytyvää "In My Sword I Trust" -nimeä kantavaa kappaletta, mutta siihen se jäikin. En jostain syystä hoksannut kuunnella koko levyä, vaikka tuo biisi olikin herkullista kuunneltavaa alusta lähtien. Nyhdin vain kirsikan kakun päältä, eli kuuntelin silloin Spotifyssä suosituinta biisiä. Myönnän tekeväni tuota toisinaan joidenkin bändien kanssa. Kuinka saamatonta. XD
Unsung Heroes kokonaisuutena kolahti minuun kunnolla kevättalvella. Siitä kiitokset tulee osoittaa poikaystävälleni, joka suositteli levyltä muutamaa biisiä minulle. Eihän se niihin muutamaan biisiin tietenkään jäänyt, sillä halusin malttamattomana kuulla niiden lisäksi lisää.

Ensiferumin biiseissä korostuu pitkälle mietitty kokonaisuus.
Useammasta metallin alagenrestä tulevat vaikutteet sekoittuvat yhdessä varsin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, joka toimii yskähtelemättä. Samalla soundissa on jotain hyvin suomalaista. Jotain tuttua, mutta aivan erilaista kuin yllä Sentencedin kanssa. Jotain, joka tekee levystä ja bändistä yllättävän helposti kuunneltavan. Unsung Heroes on kokonaisuutena myös hieno, sillä biisit sopivat yhteen muodostaen jykevän yhtenäisen tunnelman, joka ei lähde särkymään missään vaiheessa. Tunnelman kanssa pankin räjäyttäjä on 17 minuuttia pitkä kappale, "Passion, Proof, Power", joka vaatii hieman kärsivällisyyttä auetakseen kuulijalleen. Eikä vain sen takia, että raitaa kuunnellessa vierähtää rattoisa vajaa kaksikymmenminuuttinen.

Levyyn itseensä liittyy paljon hyviä muistoja viime keväältä, jotka tuovat omaan kuuntelukokemukseeni enemmän syvyyttä. Sitä en teille kykene välittämään, mutta fiilistelen itsekseni levyn raikaessa kuulokkeissa tai kaiuttimissa. 

Sólstafir - Svartir Sandar


"Sólstafir - Stormfari"

Sólstafir oli minulle jo entuudestaan tuttu bändi kesältä 2014, jolloin törmäsin siihen puolivahingossa musiikin heinäsuovassa mönkien. Bändi jäi jotenkin unohduksiin, kuten silloin ensi kertaa vähän puolihuolimattomasti kuuntelemani pätkä "Fjara"-biisiä.
Tartuin kuuntelemaan islantilaisbändiä uudelleen, kun Instagramisa jossaikin satunnaisessa kommentissa piskuisen saarivaltion karuissa maisemissa sävelletty metallimusiikki tuli puheeksi. 
Ja sitten se oli menoa. Olisin tehnyt järisyttvän suuren virheen, ellen olisi palannut kuuntelemaan levyä. 
Svartir Sandar on sellainen levy, etten voisi ylistää sitä kylliksi. Levy genreen sujautettuna sijoittuu post-rockin ja avantgrademetallin hämäriin välimaastoihin. 
Svartir Sandar on yksinkertaisesti niin hurjan voimakas, tunnelmallinen ja vangitseva levy. Se sitoo kuuntelemaan levyn alusta loppuun kuin lumotuna. En äkkiseltään osaa verrata sitä mihinkään, ihanan persoonallisen kuuloista musiikkia. Tunnelma välittyy väkevänä läpi biisien, vaikka islanninkieliset lyriikat jäävätkin hieman pimentoon. En osaa islantia kuin pari sanaa. 

Myös Sólstafirin uusinta "Ótta"-levyä kuunnellessa jo ensimmäisellä kerralla istuin vain suu auki äimistyneenä ja ihmettelin korvakäytävät täyttäviä ääniaaltoja. JUMALAUTA. EI HELEVETTI. Sólstafir on bändi, joka osaa tehdä niin syvälle ihon alle menevää musiikkia, että se saa minut miltei tärisemään ihastuksesta. Se ei ehkä ole kaikista helpoiten lähestyttävää ja kuuntelijalleen selkeitä oivalluksia tarjoavaa, mutta se ei tarvitsekaan olla. Jokaisella kuuntelukerralla pääsee myös syvemmälle islantilaisen soundin ytimeen.
Tätä, niin tätä, musiikki on parhaimmillaan.


Ludovico Einaudi - Islands: The Essential Einaudi


"Ludovico Einaudi - Questa Notte"

Klassista musiikkia! Kyllä! 
Tätä ehkä ette osanneet minulta tälläiseen yhteyteen odottaa. Kuuntelen toisinaan klassista musiikkia. Mikäs sen parempaa musiikkia rentoutumiseen sängynpohjalla tai vaikkapa taustalle soimaan läksyjä tehdessä. Pelkkää taustamusiikin roolia tämä levy ei silti saa. 

Islands: The Essential Einaudi levy muodostui hyvin tärkeäksi jo vuoden alussa. Kuuntelin YouTubessa aluksi kappaleen nimeltä "Primavera" ja halusin saman tien kuulla lisä.
Italialaisen säveltäjä-pianisti Ludovico Einaudin musiikki on lumoavan kaunista tunnelmointia pianolla. Samalla musiikki on helposti lähestyttävää, eikä levylle "sisään pääsemiseen" mennyt montaa kuuntelukertaa.
Läksyjen tekoon ja rentoutumiseen tämä on minusta omiaan juuri siksi, että vaikka tunnelma on ihanan mukaansatempaava, musiikki on kevyttä. Se kiepauttaa kuuntelijansa hienovaraisesti mukaansa. Musiikki ei valtaa aivojen keskittymisyksiköstä liikaa tilaa, se ei "stimuloi" liian ärhäkkäästi vieden ajatusta tekemisestä. Tälläinen huomio muotutuu minulle todennäköisesti sen seurauksena, että yleensä kuuntelemani musiikki on paljon ärjympää metallia tai kropan heilumaan laittavaa elektroa. Ei sellaisen musiikin kanssa lasketa matematiikkaa tai kirjoiteta ruotsin ainetta.

Tähänkin musiikkiin voi silti halutessaan uppoutua helposti vaikka kuinka syvälle. Tarvitsee vain keskittyä kuuntelemaan taidokkaita sävellyksiä ja antaa mielikuvituksen lähteä maalailemaan maisemaa biisin ympärille. Instrumentaaliset kappaleet ovat sen takia hienoja, että ne antavat kuulijalleen mahdollisuuden kehttää tarinan ympärilleen.

Islands: Essential Einaudi on ymmärtääkseni kokoelmalevy, joten levyssä ei ole tiukkaa yhteinäistä tunnelmaa. Se tosin ei haittaa lainkaan.


~            ♫         ~ 


Oliko tässä teille tuttuja levyjä vai päätyikö kenties joku levykäisistä kuunteluun tämän postauksen ansiosta? Huikatkaapa kommentteihin omia kokemuksia, mikäli tahdotte niitä kanssani jakaa! (:


Kiitos lukijoille!