2016/01/07

Kuluneen vuoden parhaat musiikkilöydöt

Halusin pohdiskella vielä ohi pinkaissutta vuotta 2015 musiikin kautta. Esittelen tässä lyhyesti minulle vuoden aikana tärkeiksi muodostuneita levyjä, jotka eivät tosin ole paremmuusjärjestyksessä.
Tässä neljän kärki à la Eeva! : D

Pahoittelen postauksen julkaisun viivästymistä, en ole ehtinyt koneen ääreen tätä viimeistelemään. 


Sentenced - Down


"Sentenced - Crumbling Down (Give Up Hope)"

Sentenced koko tuotannossaan on ehdodottomasti vuoden 2015 tärkein musiikkilöytö minulle. Suomalaista mielenmaisemaa sen synkimmäsä olomuodossa, joka kolahtaa minuun kuin halolla kumattaen. Bang!
Bändiä on tullut Last.fm:n mukaan luukutettua kuluneen vuoden aikana yli 800 soiton verran, ja mikäli kaikki muista lähteistä tehdyt kuuntelut laskettaisiin mukaan, luku olisi reilusti yli tuhannen. En yksinkertaisesti saa tarpeekseni. Musiikin täytyy olla loistavaa, kun se ei osoita kulumisen merkkejä ahkerasta kuuntelusta huolimatta.
Sääli vain, että bändi tuli tiensä päähän kymmenen vuotta sitten. Siispä Sentenced menee siihen bändien kategoriaan, joiden keikan näkemisestä livenä ei voi edes haaveilla. Siitä huolimatta lasken Sentencedin ehdottomasti suosikkibändieni joukkoon. Musiikki on upeaa, siispä bändin kasassa olemisella - tai olemattomuudella - ei loppujen lopuksi ole väliä.


Minulla oli suuria vaikeuksia valita vain yksi Senareiden lätty tähän postaukseen. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin Downiin, vaikka The Cold White Light on vähintäänkin yhtä rakas minulle. Down on bändin ensimmäinen laulajanvaihdoksen jälkeen, ja mikäli minulta kysytään Ville Laihiala on Taneli Jarvaa parempi laulaja bändiin.. Himpura sentään, että pidänkään Laihialan äänestä.

Down on teemaltaan synkkä sukellus kuoleman mustaamiin tunnelmiin. En itse koe sitä mitenkään ahdistavana, pikemminkin äärimmäisen kiehtovasti toteutettuna. Mustastakin löytyy eri sävyjä, kun haluaa katsoa tarpeeksi tarkasti. Levyn kappaleista erilaisia näkökulmia kantavaan teemaan. Esimerkiksi miltei herkäksi äityvä rakkauslaulu "Sun Won't Shine" tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin levyn aggressiivisempi, hirttoköysi kaulassa rytmikkäästi ryntävä raita "Noose".


Ostin myös molemmat bändiin liittyvät kirjat keväällä. En oikeasti koskaan, siis koskaan, osta kirjoja (koulukirjoja ei lasketa, sillä lentäisin leppäkeihään lailla lukiokursseilta ilman kirjaa). Tämä oli harvinaista ja kuvastanee sitä, miten paljon Sentencedistä pidänkään.
Harmittaa, ettei muuta bändin oheiskrääsää myydä enää missään. Olenkin tämän takia vaivihkaa ihastellut yhden tyypin Sentenced-hupparia opiskelijaravintolan ruokajonossa. Jos olisin vähemmän sosiaalisesti kömpelö ihminen, menisin kysymään, mistä tämä on hupparinsa ostanut. :'D

Ensiferum - Unsung Heroes


"Ensiferum - Burning Leaves"

Suomalainen Ensiferum bändinä on jollain tapaa tuttu jo pidemmän aikaa. Innostuin joskus kuuntelemaan tältä nimenomaiselta levyltä löytyvää "In My Sword I Trust" -nimeä kantavaa kappaletta, mutta siihen se jäikin. En jostain syystä hoksannut kuunnella koko levyä, vaikka tuo biisi olikin herkullista kuunneltavaa alusta lähtien. Nyhdin vain kirsikan kakun päältä, eli kuuntelin silloin Spotifyssä suosituinta biisiä. Myönnän tekeväni tuota toisinaan joidenkin bändien kanssa. Kuinka saamatonta. XD
Unsung Heroes kokonaisuutena kolahti minuun kunnolla kevättalvella. Siitä kiitokset tulee osoittaa poikaystävälleni, joka suositteli levyltä muutamaa biisiä minulle. Eihän se niihin muutamaan biisiin tietenkään jäänyt, sillä halusin malttamattomana kuulla niiden lisäksi lisää.

Ensiferumin biiseissä korostuu pitkälle mietitty kokonaisuus.
Useammasta metallin alagenrestä tulevat vaikutteet sekoittuvat yhdessä varsin kiinnostavaksi kokonaisuudeksi, joka toimii yskähtelemättä. Samalla soundissa on jotain hyvin suomalaista. Jotain tuttua, mutta aivan erilaista kuin yllä Sentencedin kanssa. Jotain, joka tekee levystä ja bändistä yllättävän helposti kuunneltavan. Unsung Heroes on kokonaisuutena myös hieno, sillä biisit sopivat yhteen muodostaen jykevän yhtenäisen tunnelman, joka ei lähde särkymään missään vaiheessa. Tunnelman kanssa pankin räjäyttäjä on 17 minuuttia pitkä kappale, "Passion, Proof, Power", joka vaatii hieman kärsivällisyyttä auetakseen kuulijalleen. Eikä vain sen takia, että raitaa kuunnellessa vierähtää rattoisa vajaa kaksikymmenminuuttinen.

Levyyn itseensä liittyy paljon hyviä muistoja viime keväältä, jotka tuovat omaan kuuntelukokemukseeni enemmän syvyyttä. Sitä en teille kykene välittämään, mutta fiilistelen itsekseni levyn raikaessa kuulokkeissa tai kaiuttimissa. 

Sólstafir - Svartir Sandar


"Sólstafir - Stormfari"

Sólstafir oli minulle jo entuudestaan tuttu bändi kesältä 2014, jolloin törmäsin siihen puolivahingossa musiikin heinäsuovassa mönkien. Bändi jäi jotenkin unohduksiin, kuten silloin ensi kertaa vähän puolihuolimattomasti kuuntelemani pätkä "Fjara"-biisiä.
Tartuin kuuntelemaan islantilaisbändiä uudelleen, kun Instagramisa jossaikin satunnaisessa kommentissa piskuisen saarivaltion karuissa maisemissa sävelletty metallimusiikki tuli puheeksi. 
Ja sitten se oli menoa. Olisin tehnyt järisyttvän suuren virheen, ellen olisi palannut kuuntelemaan levyä. 
Svartir Sandar on sellainen levy, etten voisi ylistää sitä kylliksi. Levy genreen sujautettuna sijoittuu post-rockin ja avantgrademetallin hämäriin välimaastoihin. 
Svartir Sandar on yksinkertaisesti niin hurjan voimakas, tunnelmallinen ja vangitseva levy. Se sitoo kuuntelemaan levyn alusta loppuun kuin lumotuna. En äkkiseltään osaa verrata sitä mihinkään, ihanan persoonallisen kuuloista musiikkia. Tunnelma välittyy väkevänä läpi biisien, vaikka islanninkieliset lyriikat jäävätkin hieman pimentoon. En osaa islantia kuin pari sanaa. 

Myös Sólstafirin uusinta "Ótta"-levyä kuunnellessa jo ensimmäisellä kerralla istuin vain suu auki äimistyneenä ja ihmettelin korvakäytävät täyttäviä ääniaaltoja. JUMALAUTA. EI HELEVETTI. Sólstafir on bändi, joka osaa tehdä niin syvälle ihon alle menevää musiikkia, että se saa minut miltei tärisemään ihastuksesta. Se ei ehkä ole kaikista helpoiten lähestyttävää ja kuuntelijalleen selkeitä oivalluksia tarjoavaa, mutta se ei tarvitsekaan olla. Jokaisella kuuntelukerralla pääsee myös syvemmälle islantilaisen soundin ytimeen.
Tätä, niin tätä, musiikki on parhaimmillaan.


Ludovico Einaudi - Islands: The Essential Einaudi


"Ludovico Einaudi - Questa Notte"

Klassista musiikkia! Kyllä! 
Tätä ehkä ette osanneet minulta tälläiseen yhteyteen odottaa. Kuuntelen toisinaan klassista musiikkia. Mikäs sen parempaa musiikkia rentoutumiseen sängynpohjalla tai vaikkapa taustalle soimaan läksyjä tehdessä. Pelkkää taustamusiikin roolia tämä levy ei silti saa. 

Islands: The Essential Einaudi levy muodostui hyvin tärkeäksi jo vuoden alussa. Kuuntelin YouTubessa aluksi kappaleen nimeltä "Primavera" ja halusin saman tien kuulla lisä.
Italialaisen säveltäjä-pianisti Ludovico Einaudin musiikki on lumoavan kaunista tunnelmointia pianolla. Samalla musiikki on helposti lähestyttävää, eikä levylle "sisään pääsemiseen" mennyt montaa kuuntelukertaa.
Läksyjen tekoon ja rentoutumiseen tämä on minusta omiaan juuri siksi, että vaikka tunnelma on ihanan mukaansatempaava, musiikki on kevyttä. Se kiepauttaa kuuntelijansa hienovaraisesti mukaansa. Musiikki ei valtaa aivojen keskittymisyksiköstä liikaa tilaa, se ei "stimuloi" liian ärhäkkäästi vieden ajatusta tekemisestä. Tälläinen huomio muotutuu minulle todennäköisesti sen seurauksena, että yleensä kuuntelemani musiikki on paljon ärjympää metallia tai kropan heilumaan laittavaa elektroa. Ei sellaisen musiikin kanssa lasketa matematiikkaa tai kirjoiteta ruotsin ainetta.

Tähänkin musiikkiin voi silti halutessaan uppoutua helposti vaikka kuinka syvälle. Tarvitsee vain keskittyä kuuntelemaan taidokkaita sävellyksiä ja antaa mielikuvituksen lähteä maalailemaan maisemaa biisin ympärille. Instrumentaaliset kappaleet ovat sen takia hienoja, että ne antavat kuulijalleen mahdollisuuden kehttää tarinan ympärilleen.

Islands: Essential Einaudi on ymmärtääkseni kokoelmalevy, joten levyssä ei ole tiukkaa yhteinäistä tunnelmaa. Se tosin ei haittaa lainkaan.


~            ♫         ~ 


Oliko tässä teille tuttuja levyjä vai päätyikö kenties joku levykäisistä kuunteluun tämän postauksen ansiosta? Huikatkaapa kommentteihin omia kokemuksia, mikäli tahdotte niitä kanssani jakaa! (:


Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti