2016/02/24

Kannettavasta kookkaampaan koneeseen

"Mekanism - On The Edge"

Täällä taas, katosin noin viikoksi Viisiminuuttisen äärestä teknisten ongelmien vuoksi.
Jos kammoksut tekniikka-aiheisten tekstien lukemista, skippaa tämä postaus.

Puolitoista viikkoa sitten, maanantai-iltapäivänä tarkemmin ilmaistuna, tapahtui jotain, mitä olin pelännyt tapahtuvaksi jo pitkään. Miltei päivälleen viisi vuotta uskollisesti palvellut Asuksen kannettavani tuli tiensä päähän.
Olin jo aiemmin osannut varautua siihen, että koneen tarina alkaa olla viimeisillä sivuillaan, sillä kannettavassa oli jo selvästi lukemattomien käyttötuntien tuottamaa vikaa. Välillä härveli ei käynnistynyt lainkaan, välillä näppäimistö ei ottanut minkäänlaista kontaktia, virtajohdossa oli satunnaista kosketushäiriötä, ja näytönohjain on uikuttanut joka käynnistyskerran yhteydessä toimintavirheitään. Viimeiset kaksi vuotta olen vain yrittänyt parhaani mukaan varjella konetta, jotta se ei vielä hajoaisi. Vanhuksen kanssa olisi pitänyt silti laittaa paljon pienempi vaihde arkikäytössä silmään, mutta en malttanut olla tekemättä kuvankäsittelyä, digitaalista piirtämistä ja satunnaista videoeditointia. Halusin jatkaa harrastuksiani siinä mittakaavassa, mitä kannettava temppuilultaan salli.
Uusi tietokone ei siis ollut tuulesta temmattu haave, mutta se konkretisoitui väkisin vanhan miltei palaessa syliini hirvittävän pölynimuria muistuttavan äänen saattelemana tuona maanantai-iltapäivänä. En todellakaan uskaltanut enää painaa koneeseen virtaa päälle sen jälkeen. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto sentään minultakin löytyy!

Väliaikaisen tietokoneen ostaminen ei ollut vaihtoehto, sillä Chromebookeilla ja muilla vastaavilla läppäreillä en tekisi juuri mitään. Pelkkä nettiselain on tarpeeton, enkä voisi kuvitella hankkivani tietokonetta, josta puuttuu suuren tallennuskapasiteetin fyysinen kiintolevy sekä levyasema. Lisälaitteita saisi saman tien olla ostamassa vinon pinon!
Samaten nykyläppärien tehot ovat valitettavan pienet (puhun edelleen niistä edullisen hintaluokan koneista), jumahtaneet siihen samaan missä ne olivat viisi vuotta sitten. Tai monissa jopa jäävät alle vanhasta koneestani. Esimerkiksi eräästä mainoksesta löytämäni kannettava 2 gigan keskusmuistilla olisi kuvankäsittelyssä jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Tuollainen pieni ensisijaisesti internetin selaamiseen tarkoitettu tietokone on minulle lelu. Olisin heti kättelyssä sulkenut ovia edestäni esimerkiksi digitaalisen piirtämisen kanssa kehittymisen saralta ja varmistanut, että olen parin-kolmen vuoden päästä samassa tilanteessa kuin nyt. Tiivistäen, hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa hampaiden kiristelyllä maustettuna. Kiitos ei.

Päätin sijoittaa pidemmälle, ja itse päättää, mitä kone on sisuskaluikseensa saanut.

Kokoaminen vaiheessaan.
Pöytäkone siis, mutta pystyisin saamaan nyt myös hieman kookkaamman näytön helpottamaan työskentelyä.
Yhtälöni toisella puolella oli opiskelijan jokseenkin rajallinen budjetti ja toisella puolella haaveilemani omaan käyttööni soveltuva tietokone. Kuten arvata saattaa, näiden kahden asian välillä tasapainoilu ei todellakaan mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, turhan kalliiksi kävi. : D
Onneksi sain datanomiksi opiskelevalta veljeltäni kaiken avun, eli esimerkiksi kokoamisesta ei tarvinnut maksaa. Hän hoiti kokoamiset ja kaikki muut tilanteet, jolloin huomasin omien tietotekniikkataitojeni olevan riittämättömät. Lupasi myös toimia jatkossa melkein 24/7 it-tukena minulle, huomaavaista! ^^

Vanhan Asuksen kuolemaksi koitunut maanantai-ilta meni pitkälti uusia komponentteja tulevaan tietokoneeseen etsien. Voitte vain arvata, että minulla seuraavan päivän biologian kokeeseen valmistautuminen jäi aika vajaaksi. Joku voisi ajatella minun priorisoivan asiat päin mäntyä tässä tilanteessa, mutta tehty mikä tehty. Koe meni silti ilmeisesti kirkkaasti läpi. :'D
Viikon siitä maanantaista eteenpäin sain viestiä, että konepakettini on noudettavissa. Veljelläni ei mennyt pitkään komponenttien yhdistelemisessä. Hän on samaa hommaa aiemminkin tehnyt, joten luotin tämän taitoihin täysin. Silti molempien helpotus oli miltei käsin kosketeltava, kun masiina hurahti käyntiin ensimmäistä kertaa ja päästiin BIOSiin. Käyttöjärjestelmäkin saatiin samana iltana asennettua, Windows 10 on oikeasti tosi kiva! Muutaman illan olen viettänyt koneen laittamisessa itselleni sopivaksi tarpeellisia ohjelmia asennellen. Vanhan läppärin tiedotkin sain talteen kiintolevytelakan ansiosta! Osa tiedostoista oli minulle tunnearvoltaan kultaakin kalliimpia, joten tuntuu hyvältä, että ne ovat nyt turvallisesti uudella koneella.

Kannettavasta kiintolevy irti, ja samalla piti tutkia mitä tuolta sisältä löytyy. :'D

Yksi hienoimmista keksinnöistä koskaan: kiintolevytelakka!
Joku voisi osoittaa minua sormella syyttävästi, että eikö mieleeni ole tullut varmuuskopioida kaikkia tietoja, mutta arvatkaapa miten paljon siihen menisi säännöllisesti tehtynä aikaa? Ihan älyttömästi liikaa.

Tällä hetkellä tuntuu, että mitä enemmän käytän tätä uutta konettani, sitä enemmän rakastun tähän. Niin nopea (SSD järjestelmälevynä on enemmän kuin loistojuttu), helppo ja tehokas, juuri sellainen mitä pitikin! Parastahan tässä on se, että pöytäkonetta voi tarvittaessa päivittää uusimalla komponentteja, vaikka uskon, että tämän käyttöikä tulee olemaan varmastikin kaksinkertainen läppäriin verrattuna.
Opin myös paljon uutta tämän kaiken seurauksena, tiedän taas vähän lisää tietotekniikasta. Hurjan mielenkiintoinen aihe, jos minulta kysytään! (:

Kiitos lukijoille!