2016/02/27

Destroy Them with Lazers, osa 1

"Knife Party - Destroy Them With Lazers"

Minun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli piirtää jotain 60-luvun poptaiteeseen, erityisesti Roy Lichtensteinin töihin, etäisesti viittaavaa. Kuvaa, jossa on sarjakuvamainen tunnelma räiskyvien värien, puhekuplien, rastereiden ja ääniefektejä kuvaavien tekstien ansiosta. 
Kuvataidediplomin portfolioon tietoja etsiessäni tein pikaisen läpileikkauksen tämän tyylikategorian alle kitkatta sujahtavista töistä. Siinä samalla heräsi idea, että voisin itsekin napata joitakin selkeitä sarjakuvamaisia elementtejä joskus omiin töihin, vaikka en lähtisikään kopioimaan tyyliä suoraan.
Varsinainen toteutukseen päätynyt idea tuli eräänä tammikuisena iltana kuunnellessani tämän postauksen avannutta Knife Partyn biisiä. Knife Partya tuli popitettua ihan kiitettävästi yläasteella, sillä pitihän Pendulumista tutun australialaisduon, Rob Swiren ja Gareth McGrillenin, sivuprojektiakin kuunnella. : D Biisi oli siis entuudestaan tuttu, joten sen ympärille rakenteli mielessään lähes puolivahingossa kuvan. 

Varsinaisesta luonnostelusta en huomannut ottaa kuvia, sillä luonnosteluvaihe on aina jokseenkin sekava. Siispä unohdin kuvien ottamisen. Hupsista. :'D 
Luonnostelin kuvan A4-koon paperille, mutta se tuntui liian pieneltä lopulliseksi paperiksi. Siispä suurensin luonnosta tietokoneella. Se onnistuu helpoiten niin, että skannaa alkuperäisen kuvan tietokoneelle ja leikkaa sen kuvankäsittelyohjelmalla kahdeksi erilliseksi kuvaksi. Sitten tarvitsee enää tulostaa erillisille A4-papereille kuvan puolikkaat, teipata tulostetut kuvat yhteen, - ja tadaa, luonnos on kokoa A3. 
Tätäkin helpompaa olisi kuvan skannaaminen ja tulostaminen suoraan A3-paperille, mutta tämän huushollin tulostimelle A4 on suurin mahdollinen paperikoko. Siksi olen turvautunut useamman kerran tähän tekniikkaan, sillä lopputulos on kuitenkin sama. (:


Tässä ääriviivat siirrettynä lopulliselle vesiväripaperille. Ei muuta kuin siveltimet ja musteet laatikon perukoilta ja tussauksen kimppuun!



Kaikista vaikien kohta tussaamisessa olivat ehdottomasti nuo rastat. Pitää myöntää, että menin useamman kerran itsekin ihan sekaisin siitä, mikä viiva on mitäkin rastaa ja mikä on jo toista hiuspötkyä. Keskittymisen herpaantumisen vuoksi rastapehkoon päätyikin muutama valitettava virhe, mutta onneksi ne eivät läimähdä suoraan katsojan silmille. 
Toinen kokonaisuudessaan haastetta astetta korkeammalle nostava tekijä oli perspektiivi, joka erityisesti naisen etualalla olevassa kädessä ja aseessa oli erikoinen. Ja hankala! Hitsi sentään, en halua vähään aikaan piirtää toista vastaavaa perspektiiviä, ellei ole aivan pakko. XD


Valmis lineart. Kuten pohjana toimivasta vesiväripaperista saattaa päätelläkin, työskentley jatkuu vesiväreillä maalaten. Saa nähdä mitä tästä tulee, vähän hirvittää. :'D

Kiitos lukijoille!

2016/02/24

Kannettavasta kookkaampaan koneeseen

"Mekanism - On The Edge"

Täällä taas, katosin noin viikoksi Viisiminuuttisen äärestä teknisten ongelmien vuoksi.
Jos kammoksut tekniikka-aiheisten tekstien lukemista, skippaa tämä postaus.

Puolitoista viikkoa sitten, maanantai-iltapäivänä tarkemmin ilmaistuna, tapahtui jotain, mitä olin pelännyt tapahtuvaksi jo pitkään. Miltei päivälleen viisi vuotta uskollisesti palvellut Asuksen kannettavani tuli tiensä päähän.
Olin jo aiemmin osannut varautua siihen, että koneen tarina alkaa olla viimeisillä sivuillaan, sillä kannettavassa oli jo selvästi lukemattomien käyttötuntien tuottamaa vikaa. Välillä härveli ei käynnistynyt lainkaan, välillä näppäimistö ei ottanut minkäänlaista kontaktia, virtajohdossa oli satunnaista kosketushäiriötä, ja näytönohjain on uikuttanut joka käynnistyskerran yhteydessä toimintavirheitään. Viimeiset kaksi vuotta olen vain yrittänyt parhaani mukaan varjella konetta, jotta se ei vielä hajoaisi. Vanhuksen kanssa olisi pitänyt silti laittaa paljon pienempi vaihde arkikäytössä silmään, mutta en malttanut olla tekemättä kuvankäsittelyä, digitaalista piirtämistä ja satunnaista videoeditointia. Halusin jatkaa harrastuksiani siinä mittakaavassa, mitä kannettava temppuilultaan salli.
Uusi tietokone ei siis ollut tuulesta temmattu haave, mutta se konkretisoitui väkisin vanhan miltei palaessa syliini hirvittävän pölynimuria muistuttavan äänen saattelemana tuona maanantai-iltapäivänä. En todellakaan uskaltanut enää painaa koneeseen virtaa päälle sen jälkeen. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto sentään minultakin löytyy!

Väliaikaisen tietokoneen ostaminen ei ollut vaihtoehto, sillä Chromebookeilla ja muilla vastaavilla läppäreillä en tekisi juuri mitään. Pelkkä nettiselain on tarpeeton, enkä voisi kuvitella hankkivani tietokonetta, josta puuttuu suuren tallennuskapasiteetin fyysinen kiintolevy sekä levyasema. Lisälaitteita saisi saman tien olla ostamassa vinon pinon!
Samaten nykyläppärien tehot ovat valitettavan pienet (puhun edelleen niistä edullisen hintaluokan koneista), jumahtaneet siihen samaan missä ne olivat viisi vuotta sitten. Tai monissa jopa jäävät alle vanhasta koneestani. Esimerkiksi eräästä mainoksesta löytämäni kannettava 2 gigan keskusmuistilla olisi kuvankäsittelyssä jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Tuollainen pieni ensisijaisesti internetin selaamiseen tarkoitettu tietokone on minulle lelu. Olisin heti kättelyssä sulkenut ovia edestäni esimerkiksi digitaalisen piirtämisen kanssa kehittymisen saralta ja varmistanut, että olen parin-kolmen vuoden päästä samassa tilanteessa kuin nyt. Tiivistäen, hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa hampaiden kiristelyllä maustettuna. Kiitos ei.

Päätin sijoittaa pidemmälle, ja itse päättää, mitä kone on sisuskaluikseensa saanut.

Kokoaminen vaiheessaan.
Pöytäkone siis, mutta pystyisin saamaan nyt myös hieman kookkaamman näytön helpottamaan työskentelyä.
Yhtälöni toisella puolella oli opiskelijan jokseenkin rajallinen budjetti ja toisella puolella haaveilemani omaan käyttööni soveltuva tietokone. Kuten arvata saattaa, näiden kahden asian välillä tasapainoilu ei todellakaan mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, turhan kalliiksi kävi. : D
Onneksi sain datanomiksi opiskelevalta veljeltäni kaiken avun, eli esimerkiksi kokoamisesta ei tarvinnut maksaa. Hän hoiti kokoamiset ja kaikki muut tilanteet, jolloin huomasin omien tietotekniikkataitojeni olevan riittämättömät. Lupasi myös toimia jatkossa melkein 24/7 it-tukena minulle, huomaavaista! ^^

Vanhan Asuksen kuolemaksi koitunut maanantai-ilta meni pitkälti uusia komponentteja tulevaan tietokoneeseen etsien. Voitte vain arvata, että minulla seuraavan päivän biologian kokeeseen valmistautuminen jäi aika vajaaksi. Joku voisi ajatella minun priorisoivan asiat päin mäntyä tässä tilanteessa, mutta tehty mikä tehty. Koe meni silti ilmeisesti kirkkaasti läpi. :'D
Viikon siitä maanantaista eteenpäin sain viestiä, että konepakettini on noudettavissa. Veljelläni ei mennyt pitkään komponenttien yhdistelemisessä. Hän on samaa hommaa aiemminkin tehnyt, joten luotin tämän taitoihin täysin. Silti molempien helpotus oli miltei käsin kosketeltava, kun masiina hurahti käyntiin ensimmäistä kertaa ja päästiin BIOSiin. Käyttöjärjestelmäkin saatiin samana iltana asennettua, Windows 10 on oikeasti tosi kiva! Muutaman illan olen viettänyt koneen laittamisessa itselleni sopivaksi tarpeellisia ohjelmia asennellen. Vanhan läppärin tiedotkin sain talteen kiintolevytelakan ansiosta! Osa tiedostoista oli minulle tunnearvoltaan kultaakin kalliimpia, joten tuntuu hyvältä, että ne ovat nyt turvallisesti uudella koneella.

Kannettavasta kiintolevy irti, ja samalla piti tutkia mitä tuolta sisältä löytyy. :'D

Yksi hienoimmista keksinnöistä koskaan: kiintolevytelakka!
Joku voisi osoittaa minua sormella syyttävästi, että eikö mieleeni ole tullut varmuuskopioida kaikkia tietoja, mutta arvatkaapa miten paljon siihen menisi säännöllisesti tehtynä aikaa? Ihan älyttömästi liikaa.

Tällä hetkellä tuntuu, että mitä enemmän käytän tätä uutta konettani, sitä enemmän rakastun tähän. Niin nopea (SSD järjestelmälevynä on enemmän kuin loistojuttu), helppo ja tehokas, juuri sellainen mitä pitikin! Parastahan tässä on se, että pöytäkonetta voi tarvittaessa päivittää uusimalla komponentteja, vaikka uskon, että tämän käyttöikä tulee olemaan varmastikin kaksinkertainen läppäriin verrattuna.
Opin myös paljon uutta tämän kaiken seurauksena, tiedän taas vähän lisää tietotekniikasta. Hurjan mielenkiintoinen aihe, jos minulta kysytään! (:

Kiitos lukijoille!

2016/02/14

Utelias ystävä

"Rudimental - Feel The Love (ft. John Newman)"



Tälläinen yhden ruudun "sarjakuva" tällä kertaa. Inspiraationa jälleen tosielämän kommellukset ja Nemo-kissan älynväläykset. Muutama viikko takaperin kissa pyöri kirjoituspöydällä seuraten samalla uteliaana minun maalaamispuuhia. Se ei ole uutta, niin Nemo kuin Nappekin harrastaa sitä. Molemma meidän kissat tahtovat olla aina mukana tekemässä milloin mitäkin.
Tavanomaisuudesta poikkeavaa oli se, että kissaherra keksi lasikipossa olevan vesiväriveden, ja että sitä on aivan pakko päästä maistelemaan. Tämän kuvan tilanteeseen ei onneksi päädytty, mutta ilmeisesti neljällä tassulla viilettävä hulivili tutkii edelleen maailmaa kuin pieni lapsi - maistamalla kaikkea. : D
Teintämän tavalliselle A4-kokoiselle 80g/kopiopaperille, ja työvälineinä olivat Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle ja United Officen Thick&Thin musta kynämallinen tussi.Tussausjälki kokonaisuudessaan on vähän mitä on, älkää antako sen häiritä. :'D

Tämän biologian tunnilla kuulakärkikynällä piirretyn lohikäärmeen merkeissä hyvää ystävänpäivää kaikille!


Kiitos lukijoille!

2016/02/09

Kouluprojektina iso maalaus

"Von Hertzen Brothers - New Day Rising"

Joulun jälkeen alkaneessa neljännen jakson lukujärjestyksessäni on ollut ku4-kurssi. Kurssilla ollaan tutustuttu taidehistoriaan hyvin valikoiden oman maun ja intressejen mukaan.
Taidehistoria kiehtoo jollain tavalla minua, vaikka sen tuntemukseni onkin erittäin rajoittunutta.Tunnistan osan kaikista tunnetuimmista teoksista, tiedän taiteilijoista perusjutut, osaan sijoittaa juurikin ne tunnetuimmat teokset eri aikakausina vallinneisiin tyylisuuntiin sekä osaan kertoa tietyn tyylisuunnan tyypillisiä piirteitä pintapuolisesti. Siihen se jääkin.
Joskus yläasteen loppupuolella vietin paljon aikaa ja pitkäksi venähtäneitä iltaöitä Wikipediassa aiheesta lueskellen, mutta hyvin vähän tietoa syöpyi pitkäkestoiseen muistiin. Tein sitä omaksi ilokseni uteliaisuudesta, mukavaa ajanvietettä silloin. : D

Kurssin päätavoitteena oli tehdä pastissi jostain historian taideteoksesta. Pähkinänkuoreen tiivistäen. tehdä oma versio tuoden siihen jotain omaa.
Päädyin valitsemaan saksalaisen romanttisen tyylisuunnan taiteilijan, Caspar David Friedrichin, teoksen "Vaeltaja sumumeren yllä" vuodelta 1818. Puntaroin tämän ja muutaman muun teoksen välillä, mutta tämä tuntui parhaalta valinnalta.
Minulla oli heti selkeä suunnitelma, mitä lähden alkuperäisestä teoksesta muuttamaan, mitä säilytän ja missä järjestyksessä teen eri työvaiheet. Se helpotti paljon työn aloittamista ja tekemisen kanssa vauhtiin pääsemistä. Tein toki myös paperille myös A4-kokoa olevan suunnitelman, jotta ideat tähän eivät missään vaiheessa päässeet unohtumaan.
Siispä valkoinen überhehkeä työtakki niskaan, maalausvaneri telinen päälle ja maalaamaan.
Pahoittelen vähän kehnoa wip-kuvien kännykkälaatua.


Parin ensimmäisen 90 minuutin oppitunnin jälkeen projekti näytti tältä.


Tein taustan jälleen ensin, joka oli tässäkin tilanteessa ehdottoman hyvä valinta.

Työn touhussa, kuvan ottanut kuviksen opettajamme.

Vaatteiden rypytykset voisivat olla hieman realistisemmat, jos olisin viitsinyt katsoa mallia, miten varjot menevät oikeassa elämässä ryttyistä kangasta pitkin. Tässä ne jäivät aika kovan ja tönkön näköisiksi. Työskentelin lähes koko projektin ajan ilman minkäänlaista mallia. Oli hauskaa vain maalata ajattelematta sen suuremmin mitään, vaikkakin mallin kanssa esimerkiksi nuo rypytykset olisivat aidomman näköiset.

Maalausvaneri meni työstäessä kaarelle, eikä se tahtonut pysyä telineen päällä, vaan tuli ryminällä pari kerta syliini. Tarvittiin astetta järeämpiä keinoja, saanen esitellä:



En olisi ikinä uskonut, että tulen maalausprojektissa tarvitsemaan RUUVIPURISTINTA. Hyödyllinen vekotin joka tapauksessa, maalausvaneri ei ollut enää sylissä! (y)


Tausta näytti sellaisenaan kovin valjulta, joten ajattelin heittää siihen vähän lisää juttuja. Rakennusten silhuetit olivat kyllä jo paperille tehdyssä suunnitelmassa mukana, mutta halusin uhrata muutaman ajatuksen sille, ovatko ne oikeasti tarpeen.


Kyllähän tämä paremmalta rakennusten kanssa näyttää, ainakin jos minulta kysytään! Pehmensin silhuetteja pilvillä, joita piti vielä jälkeenpäin blendata hiekkapaperilla. Opettaja antoi ihan mahtavan vinkin, että mikäli maalauspohjana on vaneri, hiekkapaperi toimii kuten stomppi (tai sormi) lyijykynätyössä.
Tykkään niin hurjasti, kun akryylimaaleilla voi maalata päälle ja kerrostaa pintoja. Vastaava ei onnistuisi kuin öljyvärien tai sitten digitaalisen piirtämisen välineiden kanssa. : D

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Wanderer Above The Red Sunset", työvälineinä Royal Talens Amsterdam -akryylimaalit, erilaisia siveltimiä luokan kätköistä ja pala hiekkapaperia. Työn maalauspohjana oli vaneri, joka oli A2-paperia isompi. Arvelisin niin näin lonkalta heitettynä, sillä tarkoista mitoista ei ole mitään hajua. Iso se joka tapauksessa on minun mittapuullani! Aikaa kuvan maalaamiseen meni 20h, mikä ei ole paljon huomioiden sen, että tämä tosiaan on aika kookas. Yritin olla tosi vikkelä maalaamisessa, jotta kurssi ei lopu kesken. :'D Onnistuinkin siinä jopa alittaen ajankäyttösuunnitelman.
Tämän maalauksen kanssa tulee varmasti olemaan suurin ongelma, että mihin ihmeeseen laitan tämän kotiin tuotua. Oi voi. XD

Postauksen biisistä sen verran, että Von Hertzen Brothersin "New Day Rising" on kuviksen luokassa kurssin aikana muutaman kerran soinut kappale.  Mukaansatempaava kappale tärähti heti melodioillaan kuulohermooni, vaikka en oikeastaan ikinä ole suhtautunut Von Hertzen Brothersiin juuri millään tavalla. Bändi ei ole aiemmin herättänyt tunteita mihinkään suuntaan.
Tämä tietty biisi aivan pakko etsiä jälkeenpäin Spotifystä, ja kuuntelinkin koko "New Day Rising" -levyn muutaman kerran.
Vieressä oman maalausprojektinsa kanssa istunut ystäväni Piitu joutui kuuntelemaan musiikki-intoilujani luokassa soineiden biisien takia. Minkäs minä sille voin, että on niiiiiin kivaa kuulla tuttuja biisejä koulussa - milloin kuunneltiin Porcupine Treetä, A Perfect Circleä, Coldplaytä tai Sigur Rósia. En valita! :3

Kiitos lukijoille!

2016/02/02

Lohikäärmekokeilu

"Black Light Discipline - Walls Inside Us"
Olen totaalisen rakastunut Black Light Disciplinen musiikkiin. ;__; Tässä saatiinkin ensimmäinen miun musiikkirakastuminen vuodelle 2016!

En ole koskaan piirtänyt lohikäärmettä ajatuksen kanssa. Suomukkaita suoraan fantasiakirjoista ja -leffoista lennähtäneitä otuksia on tullut piirreltyä lähinnä koulussa monisteiden kääntöpuolille sekä vihkojen marginaaleihin tylsyyden iskiessä. Niitä tosin ei voi ajatuksen kanssa tehdyiksi sanoa - edes hyvää hyvyyttään.

Tussaamista aloittelemassa. (y)
Tämän teoksen luonnoksen kanssa oli suurin piirtein samanlainen tilanne. Olin joululomalla poikaystävän luona, ja sain sohvalla röhnöttäessäni innostuksen piirtämiseen. En ajatellut yhtään mitä voisin piirtää, annoin käden piirtää viivaa ilman ajatusta. Siitä lähti hissukseen muotoutumaan lohikäärme.
Ehkäpä jotkut, jotka harrastavat piirtämistä tai vaikkapa musiikin tekemistä, mahdollisesti osaavat samaistua siihen tunteeseen, jolloin antaa vain mennä, ja tilanteen itse luoda teoksen. Se on hauskaa, vaikka joskus sillä tavalla ei saa yhtään mitään aikaan. : D



Lohikäärmeen anatomia on hevosmainen. Sen huomaan itsekin, ja sen huomasi ensimmäisenä myös vanha koulukaverini Johanna, jonka kanssa päädyttiin Skypessä jutustelemaan piiitkästä aikaa niin piirtämisestä kuin kuulumisistakin. Hevosmaiset piirteet eivät tosin ole ihme, sillä kaviokkaat ovat laukanneet piirrustuspapereillani alle kouluikäisestä lähtien.


Lineart valmis! Tussauksessa sattui pieniä hassuja töhryjä pitkin paperia. Päätin olla stressaamatta niistä, sillä tiesin niiden häviävän lähes kokonaan tummien värisävyjen alle.


Seuraavaksi taustan kimppuun. Tykkään tätä nykyä tehdä taustan lähes aina ensin, sillä se helpottaa varjostuksien hahmottamista kuvan keskiössä olevassa otuksessa. Tällä tavoin voin välttää tilanteen, että otuksen - tässä tapauksessa lohikäärmeen - varjostukset riitelevät taustan kanssa. Silloin lohikäärme näyttäisi vain päälle liimatulle, mikä ei ole paras mahdollinen tilanne. : D
Suunnitelmani taustan osalta muuttuivat todella radikaalisti. Alunperin taustaksi piti tulla neonvihreää valoa hohtava piirilevy, mutta hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, että plan b on pakko keksiä. Alkuperäinen tausta olisi voinut sopia tähän, mutta en olisi osannut toteuttaa sitä näillä välineillä.


Tausta melkein valmis, ja lohikäärmeen laveeraus aloitettu. Paperi kipristeli kuin varpaat liian pienessä kengässä koko työskentelyprosessin ajan. En uskaltanut liimata paperia maalarinteipillä pöytään kiinni, koska tein tussausvaiheessa musteella kuvaan mustat reunukset. Huonolla tuurilla maalarinteippi olisi rikkonut paperin pinnan vieden osan mustista reunuksista mennesään. Huomasin vähän kantapään kautta, että työvaiheiden järjestyksen suunnittelua ei pidä unohtaa. Sillä mukavoittaa työskentelyä huomattavan paljon!

Huonolaatuinen WIP-kuva; sarjassamme osaan kuvata, ihan 5/5. >.<'
Melkein valmista. Pieniä yksityiskohtia piti sävyttää vesivärillä, esimierkiksi tuota metallista panssaria piti sävyttää sinisellä. Vedin panssarin niin sen ulkomuodon kuin varjostustenkin osalta kokonaan päästäni, joten varjostukset eivät ole niin realistisia kuin ne voisivat ideaalitilanteessa olla. Kuvan ottamisen jälkeen tein myös huippuvalokohdat valkoisella guassivärillä sekä koristelin pieniä yksityiskohtia vihreällä geelikynällä.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa.
"South Away", työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri, Royal Talensin musta guassiväri, Derwent Inktense -kynät ja glitter-geelikynät. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24 x 32cm.
Lopputulos herättää minussa tunteita suuntaan ja toiseen. Jollain tapaa tästä tuli oikein kiva. Samaan aikaan valmiissa teoksessa on jotain pientä, mikä saa kulmani kurttuun sekä pohtimaan, että jotain olisi voinut tehdä toisin. Kuitenkin, mukava projekti tämä kaiken kaikkiaan oli!

Kiitos lukijoille!