2016/02/27

Destroy Them with Lazers, osa 1

"Knife Party - Destroy Them With Lazers"

Minun on jo pidemmän aikaa tehnyt mieli piirtää jotain 60-luvun poptaiteeseen, erityisesti Roy Lichtensteinin töihin, etäisesti viittaavaa. Kuvaa, jossa on sarjakuvamainen tunnelma räiskyvien värien, puhekuplien, rastereiden ja ääniefektejä kuvaavien tekstien ansiosta. 
Kuvataidediplomin portfolioon tietoja etsiessäni tein pikaisen läpileikkauksen tämän tyylikategorian alle kitkatta sujahtavista töistä. Siinä samalla heräsi idea, että voisin itsekin napata joitakin selkeitä sarjakuvamaisia elementtejä joskus omiin töihin, vaikka en lähtisikään kopioimaan tyyliä suoraan.
Varsinainen toteutukseen päätynyt idea tuli eräänä tammikuisena iltana kuunnellessani tämän postauksen avannutta Knife Partyn biisiä. Knife Partya tuli popitettua ihan kiitettävästi yläasteella, sillä pitihän Pendulumista tutun australialaisduon, Rob Swiren ja Gareth McGrillenin, sivuprojektiakin kuunnella. : D Biisi oli siis entuudestaan tuttu, joten sen ympärille rakenteli mielessään lähes puolivahingossa kuvan. 

Varsinaisesta luonnostelusta en huomannut ottaa kuvia, sillä luonnosteluvaihe on aina jokseenkin sekava. Siispä unohdin kuvien ottamisen. Hupsista. :'D 
Luonnostelin kuvan A4-koon paperille, mutta se tuntui liian pieneltä lopulliseksi paperiksi. Siispä suurensin luonnosta tietokoneella. Se onnistuu helpoiten niin, että skannaa alkuperäisen kuvan tietokoneelle ja leikkaa sen kuvankäsittelyohjelmalla kahdeksi erilliseksi kuvaksi. Sitten tarvitsee enää tulostaa erillisille A4-papereille kuvan puolikkaat, teipata tulostetut kuvat yhteen, - ja tadaa, luonnos on kokoa A3. 
Tätäkin helpompaa olisi kuvan skannaaminen ja tulostaminen suoraan A3-paperille, mutta tämän huushollin tulostimelle A4 on suurin mahdollinen paperikoko. Siksi olen turvautunut useamman kerran tähän tekniikkaan, sillä lopputulos on kuitenkin sama. (:


Tässä ääriviivat siirrettynä lopulliselle vesiväripaperille. Ei muuta kuin siveltimet ja musteet laatikon perukoilta ja tussauksen kimppuun!



Kaikista vaikien kohta tussaamisessa olivat ehdottomasti nuo rastat. Pitää myöntää, että menin useamman kerran itsekin ihan sekaisin siitä, mikä viiva on mitäkin rastaa ja mikä on jo toista hiuspötkyä. Keskittymisen herpaantumisen vuoksi rastapehkoon päätyikin muutama valitettava virhe, mutta onneksi ne eivät läimähdä suoraan katsojan silmille. 
Toinen kokonaisuudessaan haastetta astetta korkeammalle nostava tekijä oli perspektiivi, joka erityisesti naisen etualalla olevassa kädessä ja aseessa oli erikoinen. Ja hankala! Hitsi sentään, en halua vähään aikaan piirtää toista vastaavaa perspektiiviä, ellei ole aivan pakko. XD


Valmis lineart. Kuten pohjana toimivasta vesiväripaperista saattaa päätelläkin, työskentley jatkuu vesiväreillä maalaten. Saa nähdä mitä tästä tulee, vähän hirvittää. :'D

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti