2016/03/26

Sininen sydän

"End of You - Rome"


Taidehistorian tyylikausista kertova moniste sai aivan uuden funkiton kuviksen tunnilla muutamia viikkoja takaperin. Minulla ei ollut koululla mitään varsinaista tekemistä, mutten viitsinyt lähteä saman tien kotiinkaan (kun olin tunnille sentään viitsnyt ilmestyä, heh!), joten jäin istuskelemaan luokkaan musiikkia kuunnellen ja monistenivaskan taakse tuherrellen.
Paperille pääsi ptikästä hevoshahmoni Blár, josta viimeisin kuva on vuodelta 2013. Hahmon ulkoinen olemus on säilynyt samana luomisvuodesta 2011 lähtien, mutta ajan hammas oli murustellut joitakin osia tamman desingistä pois muististani. Onneksi reffit ovat keksitty, niistä on itsellekin suuri apu.
Lähdin jatkamaan luonnoksen työstämistä digitaalisesti.


Kuvan piirtäminen starttasi ääriviivojen piirtämisellä Paint Tool SAIssa.


Blár valmiine ääriviivoineen. Olen miltei aina tähän asti jättänyt harjan ääriviivoittamatta (...onko tämä edes sana?) ja tehnyt harjan kokonaan ilman linejä. Nyt halusin kokeilla uteliaisuudesta, miltä ääriviivat harjassa näyttäisivät. Tässä vaiheessa näytti omaan silmään hyvältä.


Tämän jälkeen vaihdoin kuvankäsittelyohjelmaa. Teen tasaiset värit lähes aina FireAlpacalla, kuten myös varjostukset harjaan. Gimpin paineentunnistuksesta olenkin kitissyt täällä viimeiset kolme vuotta. Vähintäänkin. XD
Alpakkaa ladatessani suurta hämmennystä aiheutti ohjelman viralliselta sivulta latauslinkissä tullut troijalainen. Sellainen ylläri sitten, perhana soikoon. Onneksi virustorjunnat ovat koneella kunnossa, ja pienen kikkailun jälkeen löysin virusvapaan asennustiedoston. Ilmeisesti mihinkään ei pidä luottaa liikaa, ei edes ohjelmistojen virallisiin sivuihin.


Ja taas vaihtui ohjelma, nyt vuorossa Gimp. Kasasin Paint Tool SAIssa tehdyt linet ja FireAlpacan värit yhdeksi kokonaisuudeksi erillisille tasoille. Hevosen varjostaminen alkoi minulle erittäin tyypillisessä järjestyksessä - silmästä. En tiedä mistä tuo tapa on minulle vakiintunut, mutta aloitan aina koneella piirtäessä kuvan varjostamisen silmästä. Paperilla samaa käy paljon harvemmin.


Lisää varjoja, ääriviivojen kulmikas tyyli siirtyi myös varjostuksiin. Tämän tapaisten varjostuksien tekemisessä minulla on vielä valtavasti opittavaa, sillä ne tuovat esiin kaikki haparoinnit varjoissa. Toisaalta onnistuessaan ne tuovat mahtavaa sarjakuvamaista särmää kuvaan. Siihen pisteeseen en vielä pässyt, mutta ehkäpä vielä joskus~
Tasojen määrä huiteli 18-25 kappaleessa työstämisen aikana. Vaikka tasoja oli paljon, ja projektitiedoston koko pikseleinä verrattain suuri, koneeni ei missään vaiheessa edes harkinnut hidastelua. Oli uskomattoman kivaa työskennellä, kun sydämentykytyksiä aiheuttava "ei vastaa" -teksti ei kertaakaan ilmestynyt ikkunan yläosaan. Vanhan koneeni kanssa se oli lopun alkua ohjelman kaatumiseen, ja arvatakaa vain ottiko silloin aivoon.


Lisäsin wip-kuvan ottamisen jälkeen taustaan rasterimaista kuviota alareunaan, sillä pelkkä liukuväri olisi jättänyt kokonaisuuden keskeneräiseksi. Inspiraatiosta kiitos äidilleni, jonka kanssa jäin puhumaan rastereista ja rapidograph-kynistä. On mahtavaa, että äidin kanssa voi unohtua toisinaan nörtteilemään piirrustusvälineistä

Valmis työ näyttää tältä:

deviantARTissa
"Blue Heart", työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä, Paint Tool SAI, FireAlpaca ja Gimp -kuvankäsittelyohjelmat.

Kiitos lukijoille!

2016/03/18

Destroy Them with Lazers, osa 2

"Emilie Autumn - Fight Like A Girl"

Destroy Them with Lazersin maalaaminen valmistui alkuviikolla. Aiemmin blogissa esittelemäni teoksen tussaamisesta kertonut postaus saa täten ansaitsemansa jatko-osan.
Tämän työstämisprosessiin mahtui laaja tunteiden kirjo. Välillä olisin halunnut repiä koko kuvan teatraalisesti huokaisten kappaleiksi, välillä taas miltei hämmästyin, kuinka täsmällistä jälkeä siveltimestä tulvi paperiin. Valmiiksi asti tämä kuitenkin pääsi, iloitsen siitä. : D
Aloitin tämän projektin tammikuun puolivälin paikkeilla, ja nyt kaksi kuukautta myöhemmin tämä on valmis. Kokonaisuudessaan työskentelyyn käytetty aika on mysteeri. Tunteja tämä jo kokonsa ansiosta haukkasi enemmän kuin minulla yleensä yhteen teokseen menee.

Suuremmitta selostuksitta, jätän vaihekuvat tähän alle.





Valmis työ näyttää tältä:

deviantARTissa
Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri, Royal Talensin musta guassiväri, Derwent Inktense -kynät ja glitter-geelikynät. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan A3 eli 42 x 29,7cm.
Olen lopputulokseen tyytyväinen. Muutamat kohdat olisivat voineet onnistua paremminkin, mutta pieni parantamisen vara jättää nälän panostaa seuraavalla kerralla heikkoihin kohtiin enemmän. Lichtenstein-viitteet jäivät lopullisesta kuvasta puuttumaan lähes kokonaan, mutta tuskinpa tuo mitään haitannee. :'D

Kiitos lukijoille!

2016/03/14

Inhoan otsikointia

"Motionless in White - Reincarnate"

On kulunut yli kaksi viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne postauksen muiden jatkoksi. Kahteen viikkoon on mahtunut kaikenlaista, jota voisin verbaalisessa muodossa hieman avata. Kuvia en juurikaan ole tullut ottaneeksi, joten postauksesta tulee melko lailla tekstivoittoinen.

Hiihtolomani oli viikolla 9. Viikko vierähti ohi hujauksessa Rovaniemellä, kiitos siitä kuuluu ehdottomasti seuralle, jonka kanssa lomani vietin. Kokonaisuudessaan lomassani ei ollut mitään valittamista, ellei pitkästä aikaa todella rajuna iskenyttä migreenikohtausta lasketa. Olin kokonaan unohtanut, kuinka kamalaksi se voikaan olon viedä. Olisin ollut sen päällä ollessa vähintäänkin kiitollinen, jos joku olisi tullut ja sahannut pääni irti silloin. :'D

Viime viikon alku arjen parissa meni kouluhommia tehden. Sain palautettua kuviksen neloskurssin tehtävät tyylikkäästi kolme viikkoa myöhässä. Myöhästelyllä ei onneksi ollut vaikutusta arvosanaani, jihuu! Neloskurssin kymppi näyttää hyvältä aiempien oppiaineesta saatujen kymppien jatkona.
Muuten iltapäiväni ja illat ovat kuluneet tietokoneen ääressä. Uudesta härvelistäni puuttuu niin paljon vanhan läppärin kanssa itsestäänselvyyksiksi muodostuneita ohjelmia. En aluksi edes osannut ajatella miten paljon niiden etsimiseen ja asentamiseen menee aikaa.
Kaikki softat eivät ole rullaneet uusimman Windowsin kanssa kuten on pitänyt, joten myös korvaavien ohjelmien etsimisessä on vierähtänyt kotvanen. Esimerkiksi paljon käyttämäni videoeditointiohjelma Sony Vegas Pro 9.0 ei suostu toimimaan lainkaan - ei edes Windows 7:n yhteensopivuustilassa. Harmittaa.
Kuitenkin pikkuhiljaa järeästä tietokoneestani alkaa muodostumaan todella toimiva työväline. Onko edes sallittua pitää teknisestä laitteesta näin paljon?

Ja silloin kun allekirjoittanut ei jaksa tehdä mitään fiksua, suuntana on ollut aivojen nollaus Firenzen kaduilla. Ostin rapiat vuosi sitten yhdellä levykkeellä viisi ensimmäistä Assassin's Creed -pelisarjan peliä Playstation 3:lle. Pelaaminen on valittavasti jäänyt turhan vähäiselle, en edes tiedä miksi. Sain nyt pelisarjan toisen pelin, Assassin's Creeed II:n, ja peli todella hyvältä myös tietokoneella. Melkein jop paremmalta kuin pleikkarilla, sillä tämä pyörii isommilla resoluutioilla, paremmilla grafiikoilla ja suuremmalla fps-arvolla.
Halusin myös testailla AC II:n kanssa itselleni uutta kuvausohjelmaa, Nvidia Shadowplaytä. Olen aiemmin käyttänyt pelien kuvaamiseen ilmaisversiota Frapsista ja työpöydän nauhoittamiseen Open Broadcaster Softwarea tai joskus menneisyydessä HyperCamia. Myös Action!-kuvausohjelman kokeiluversio oli muutaman pätkän verran käytössäni kaksi vuotta sitten, mutta se lagasi liikaa ja jätti vesileimansa materiaaliin.
Kaikkien näiden eri ohjelmien välillä öheltämisen jälkeen tuntuu lähes luvattoman helpolta, että pärjään yhdellä kuvausohjelmalla, joka nauhoittaa niin työpöytää kuin pelejäkin (full HD ja 60fps, en valita!) ilman ongelmia.
Testailun kautta päädyin editoimaan vajaan minuutin videonkin.

Projektinäkymä Sony Vegas Movie Studio HD Platimun 11.0:ssa.
Musiikiksi valikoitui Nine Inch Nailsin biisi "Wish", joka on oikeasti vaikea kappale kuunnella omalaatuisuutensa takia. Mutta koska kaikki erikoinen ja jopa omituiselta kuulostava musiikki tuntuu vetävän minua puoleensa magneetin tavoin, biisi oli loppupeleissä uskomattoman helppo editoida. Video miltei editoi itse itsensä, eikä minun tarvinnut miettiä koko ajan, mitä heitän seuraavaksi aikajanalle muiden klippien jatkoksi.
Valmis video näyttää tältä:


Katso YouTubessa, mikäli yllä oleva soitin ei toimi. 

Asiasta kukkaruukkuun, kesätöiden hakeminen on saavuttanut pisteen, jossa odottelen uteliaisuudella vastauksia työpaikoista. Toistaiseksi varmaksi on selvinnyt, ettei minusta tule ainakaan varaosamyyjää eikä hautausmaatyöntekijää suvikaudeksi. : D Yhteen haastatteluun olen päässyt. Haastattelu oli lauantaina, ja minulle jäi kiva fiilis tilanteesta. Kyseessä ei suinkaan ollut elämäni ensimmäinen työhaastattelu, mutta "kuvaile itseäsi miksi olet hvyä työntekijä tehtävään x" on vaikea tilanne suomalaiselle, joka ei ole tottunut kehumaan itseään ääneen. Paperilla alan pikkuhiljaa jo hallita sen työhakemuksissa, edistystä! (y)
Jään kuitenkin innolla ja uteliaisuudella seuraamaan, miten asiat työllistymiseni osalta edistyvät. Olen yrittänyt myös miettiä plan b:tä kesäksi, jos töiden saaminen kokonaisuudessaan tyssää. Ilman suurempia kesääni rytmittämällä tuleva näyttää kokonaisuudessaan muuten todella tyhjältä. Kuulostaa samalta, mistä kirjoittelin tänne vajaa vuosi sitten lukion ensimmäisen vuoden päättyessä. Samat murheet seuraavat minua vuodesta toiseen. :'D

Kiitos lukijoille!