2016/04/16

Luonnoskirjan uudet kannet

"Ex-Voto - Falling Apart"

Mielessä on jo jonkin aikaa pyörinyt, että minun olisi hyvä alkaa kantamaan erillistä luonnoskirjaa mukanani. Koulussa monisteiden kääntöpuolet pysyisivät siistimmässä kuosissa, eivätkä noiden monisteiden toiselle puolelle tehdyt luonnokset hukkuisi yhtä helposti opiskelussa syntyvään paperitulvaan. Kirjanen olisi helppo napata mukaan kompaktiutensa ansiosta myös vaikkapa junamatkalle tai lämpimänä päivänä ulos pihamaalle.
Minulla oli entuudestaan mainio A5-kokoa oleva lehtiö, jossa oli piirtämiseen mukavan jämäkkää paperia. Kansissa ei tosin ollut kehumisen varaa.


Ajattelin maalaavani tylsän näköiset kannet mustaksi. Akryylimaali peittäisi ne alleen helposti, ja kirja saisi yksinkertaisen tyylikkään ilmeen tummine kansineen. Tyhjän kissanherkkupurkin kansi paletiksi ja maalaamaan.
Maalatessa iski tosin idea tehdä kirjalle sittenkin monimutkaisemmat kannet, ja sen suuremmin ajattelematta olinkin täydellä tohinalla askartelemassa. En suunnitellut näitä juuri lainkaan, annoin vain tekemisen viedä mennessään.


Työpöydän epäjärjestys on edistyksen merkki. Sovitaan niin. :'D


Kannet ennen päällystämistä. Etukannen mustavalkoinen ornamenttikuvio on Lidlistä ostettua sisustusmuovia, joka toimii samalla tavalla kuin kontaktimuovi. Punaiset raidat ovat lahjanarua. Takakannen EMP rockhand -tarraa lukuun ottamatta kaikki muut merkit ovat tulostettuja ja kirjaan kiinni liimattuja. Etukannen otsikon tein Gimpillä itse, mutta muut merkit vohkin vaivihkaa netistä. Ei kerrota kenellekään, joohan? ;__;
Säihkettä ja kimallusta kansiin toivat punaiset kynsien koristeluun tarkoitetut starssit, punainen glitterliima (joka oli laadultaan ihan no... surkeaa) sekä pinkki glitter-kynsilakka ("keep calm and draw things" -merkin reunoilla, ei oikein näy kuvassa).


Kannet kontaktimuovilla päällystämisen jälkeen. Olisin niiiin kovasti halunnut jättää kontaktimuovin pinnasta pois, koska olen surkea päällystämään mitään siististi. Mutta pakko oli, sillä kirjasen etukansi oli muovia, joten akryylimaali olisi lähtenyt kevyesti kynnellä raaputtamalla irti. Sekös vasta olisikin näyttänyt rumalta. :(


Pitihän kokonaisuus sisäänajaa muutamalla pikaisella luonnoksella! Oikealla olevat silmän ja nenän (nenän pilasin vahingossa väärällä varjostustekniikalla, hups) tein kotona, vasemmalla olevan kissan eilen koulussa hyppytunnin tyngällä.
Ajattelin, että olisin jatkanut kissan fiksailua lukiollamme järjestetyn työelämäpäivän luennoilla, mutta meille järkätty ohjelma olikin erittäin kiinnostavaa. Erityisesti kuvajournalisti Tatu Blomqvistin pitämä luento teki huikean vaikutuksen. Olisin voinut kuunnella hänen esitelmöintiään vaikka viikon tai kaksi putkeen, vähintäänkin! Äärettömän mielenkiintoista tälläisen media-alasta kiinnostuneen ihmisen korviin.



Viime maanantainakin oli aikaa piirtää koulussa. Luonnostelin tätä käytävällä odottaessani englannin kuuntelukokeen alkua kauhunsekaisin tuntein.

Mitä muuhun kuvalliseen rintamaan tällä hetkellä tulee, keskeneräisiä projekteja on tällä hetkellä yksi.


Tuollainen akryylimaaleilla tehtävä hevosmaalaus on työn alla. Maalauksen kanssa tulee menemään vielä paljon aikaa, sillä yritän saada hevosesta __oikeasti__ realistisen näköisen. Saa nähdä, jääkö haaveeksi~ :'D
Hevosmaalauksen maalausprosessin lisäksi miulla olisi niin paljon muutakin postattavaa, mm. yksi tuunausprojekti ja yksi valmis maalaus (josta on kuvattuna myös speedpaint-video). Niistä myöhemmin lisää.

Pari päivää sitten rakkaat Sennheiserin CX 215 nappikuulokkeeni hajosivat kunnioitettavan kahden ja puolen vuoden käyttöiän jälkeen. Tai jos tarkkoja ollaan, ne toimivat edelleen, mutta kuulokkeista kuuluva ääni on rutinaltaan kurjaa kuunneltavaa, eikä vasen kuuloke päästä ääntä juuri lainkaan.
Olen kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt noista nappikuulokkeista, minkä takia mainitsen niistä tässä. Sennheiserin kuulokkeiden laatu ei tosiaan ole tuulesta temmattua! Nuo kuulokkeet olivat minulla koko ajan jokapäiväisessä käytössä syksystä 2013 lähtien. Ne ovat pyörineet taskun pohjalla satoja kertoja, olleet piristämässä lenkkejä kesähelteillä kuin talvipakkasillakin ja kastuneet pari kertaa kaatosateessa. Ei paha saavutus kolmekymmentä euroa kustantaneilta kuulokkeilta!


Sennheisereiden seuraajaksi pääsivät puhelimeni mukana tulleet Sonyn nappikuulokkeet. Kokeilin näitä pari kertaa älyluurin saatuani toissa keväänä, mutta vaihdoin takaisin Sennheisereihin jykevämmän äänen perässä.
Ajattelin nyt antaa näille uuden mahdollisuuden, sillä nappikuulokkeiden käyttö on minulla tätä nykyä niin vähäistä, että uusien Sennheisereiden ostaminen tuntuisi typerältä. Näiden kanssa erilaiseen ääneen tottuminen vaatii oman aikansa. Ei nämä suinkaan huonot ole, mutta taajuuskorjainta saa säätää paljon. Plussaa näissä on ehdottomasti tuo johdossa oleva ohajusnappula, josta on ainakin liikkeellä ollessa hyötyä!

Kiitos lukijoille!

2016/04/08

Kun kaikki tapahtuu kerralla

"Apulanta - Aggressio"

Huh huijakkaa! Pariin viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon kaikenlaista, että pää olisi vähemmästäkin pyörällä.

Vietin mukavan ja rennon pääsiäisen kotona. Alkuperäinen suunnitelmani oli kasvattaa tietoutta grafiikan osalta tehden tuttavuutta vektorigrafiikkaan. Pääsiäiselle ei ollut mitään varsinaista suunniteltua hommaa, joten ajan olisi voinut hyödyntää.
Tein alkuvuodesta yhden tilauslogon. Silloin kävi mielessä, että pitäisi opetella tekemään kuvia myös vektorikuvan muotoon, mikä kuulostaa kuin matematiikan tunnilta repäistyltä. Tavallisen pikseleistä koostuvan kuvan ongelma on tarkkuuden kärsiminen skaalatessa, mutta vektorikuvan kanssa ongelmaa ei ole. Juurikin tämä ominaisuus on se spesiaali juttu, mikä minua kiinnostaa.
Päädyin kuitenkin tekemään kaikkea muuta kuin grafiikkahommaa, pitänee yrittää ehkä joskus uudestaan. :'D

Heti pääsiäisen jälkeen pasmani menivät todella sekaisin, kun äitini joutui yllättäen sairaalaan vajaaksi viikoksi. Kamalinta oli epätietoisuus tilanteen vakavuudesta, ja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lyhyesti tiivistäen, tilanne laukesi kuitenkin hyvin, enää ei ole hätää.

Olin sitten veljen ja kissojen kanssa pari päivää kahdestaan (tai no, pikemminkin neljästään, kun maukujaiset lasketaan lukuun). Viikon loppuvaiheilla myös poikaystäväni tuli meille. Pidennetyn viikonlopun vietto yhdessä meinasi mennä puihin VR:n konduktöörilakon takia. Mietin ihan tosissani, että veljelläni on harvinaisen huono huumorintaju, kun töistä tultuani tämä kertoi junien kulkemattomuudesta. Luulin koko asiaa luokattoman paskaksi vitsiksi. En uskonut millään kaiken ikävän voivan sattua samalle viikolle. Hetken selviteltyäni valkeni, että kyseessähän ei ollut mikään etukäteinen aprillipila. Onneksi korvaava kyytijärjestely onnistui, ja poikaystävä pääsi kuin pääsikin tulemaan tänne. Oli korvaamatonta, että hän oli täällä seuranani. Sain ajatuksiani muihin asioihin hänen mahtavan seuransa ansiosta, enkä voi kieltää, etteikö hänestä olisi ollut myös valtava apu käytännön asioissa.

Äidin ollessa sairaalassa, kodin hoitaminen oli minun vastuulla. Ruoanlaiton osalta olisin voinut oikoa järjestämällä vähemmän hehkeitä eineksiä koko triolle, mutta en halunnut päästää itseäni siitä, missä aita on matalin. Vaikka en olekaan keittiöihme tai jauhopeukalo (ainakaan toistaiseksi), osaan silti perusjuttuja melko sujuvasti. Miksi siis olisi käyttänyt taitojani hyödyksi ja verestänyt vanhoja muistoja kotitalouden tunneilta? Ruoanlaitto ei loppujen lopuksi ole rakettitieteeseen rinnastettava haaste. Netti on pullollaan ohjeita, ja kokeilemalla oppii, joten annoin vain mennä. Poikaystävä ja veli vaikuttivat tyytyväisiltä - eli tämähän meni kuin Strömsössä! (:

Ensimmäiset mokkapalat sitten seiskaluokan kotitaloustuntien, joista on yli neljä vuotta aikaa. :'D
Jälkiviisasteluna positiivisia puolia miettien, ruokaostosten, kodinhoidon ja ruoanlaiton oleminen jonkin aikaa miun omalla vastuulla teki hyvää. Olen kuitenkin 18-vuotias, syksyllä abivuoden aloittava nuori aikuinen, eli tuskinpa tulen enää hirveän pitkään kotona asumaan. Miulla on jo kova halu itsenäistyä ja ottaa vastuu omasta elämästä.

Kaiken keskellä minulla meni täysin ohi Stam1nan yllätyskeikka Tanssisali Lutakossa. Bändi on muodostunut ehdottomasti yhdeksi suosikikseni, joten olisin enemmän kuin mielelläni ollut moshaamassa itselleni kipeitä niskoja seuraavaksi päiväksi! Voi kyllä!
Elokuun festarikeikka oli mahtava, ja viime kuussa julkaistu Elokuutio-levy on minusta ehkäpä yksi bändin parhaimpia levyjä. Huikea suoraan sanottuna, iskee minun musiikkimakuni ytimeen aika pirun lujaa. Tiesin toki, että herrat olivat Jyväskylän Levykauppa Äxällä nimmaroimassa tuona yllätyskeikan perjantaina, mutta päätin jäädä Äxän tilaisuudesta pois ihan vain sen takia, että siellä olisi ollut ahdasta myymälän pienuuden vuoksi. Ja olen ujo, joten olisin ehkä juuri ja juuri uskaltanut arasti kulmien alta vilkuillen vikistä nimmaria itselleni bändiltä. :'DD

Samaan aikaan viime viikon lopulla sain tiedon, että koulussa maalaamani akryylimaalaus "Wanderer Above The Red Sunset" oli päässyt ihan oikean taidegallerian ihan oikeaan taidenäyttelyyn. Kiljaisin ääneen, kun viime perjantaina avasin saaman viestin, jossa kerrottiin siitä.

Tapahtuman juliste
Jyväskylän taiteilijaseuran Galleria Beckerissä oli viikon ajan "Nuorten Taideviikko" -niminen näyttely, jossa oli Keski-Suomen alueen lukiolaisten teoksia esillä. Myös sanomalehti Keskisuomalainen oli tehnyt ainakin internet-versioon jutun näyttelystä. Minua eikä minun työtä näy artikkelissa, mutta tuohon Schildtin luovaan edustuksen kuuluin useamman muun lukiolaisen kanssa.
Tapahtuman Facebook-sivuilla olevasta esittelystä sekä kuvamateriaalista meikäläisen teoksen voi tarkkasilmäisenä löytää. En itse ehtinyt käydä katsomassa näyttelyä (harmittaa ihan hillittömästi), mutta tuntuu silti miltei uskomattomalta, että jumpe, olen ollut teokseni kanssa osa _taidenäyttelyä_. Nostaa hurjasti omaa taiteellista itsetuntoa! : DD

Kesätyönmetsästyksessä onneni kääntyi parempaan päin. Olin jo vaipunut epätoivoon aboutrallaa 25 työhakemuksen ja yhden haastattelun jälkeen (joka ei tärpännyt), että jään taas ilman kokopäivätyötä kesäksi.
Väkisinkin tuli pohdittua, että minkä sortin yli-ihminen pitää olla, että kesätöiden saaminen ei jää vain haaveeksi? Itseäni jalustalle nostamatta pitää mainita, että koin aidosti olevani hyvä hakija, sillä työkokemusta on 14-kesäisestä lähtien, 4H:n erilaista työelämäkurssia, hygieniapassia ja vaikka mitä käytynä. Iästäkään ei pitäisi enää pystyä tekemään ongelmaa, sillä maaginen 18 löytyy mittarista.
Kehittelin plan b:tä kesälukiosysteemistä, mutta opon kanssa juttelun, Kelan sivujen tutkimisen ja erilaisten käytännön asioiden selvittämisen jälkeen suunnitelma osoittautui mahdottomaksi.
Kaiken tämän takia olin suunnattoman onnellinen, kun työpaikka yllättäen irtosikin. Pompin puhelinsoiton jälkeen vain ympäri asuntoa ja sisällä kupli uskomaton voitonriemu. Onnistuin sittenkin, hiphuraa!

Tälläinen pariviikkoinen allekirjoittaneella takana. Tähän ajanjaksoon on mahtunut niin paljon kaikenlaista, ehkä liikaakin. Melkoista tunnemyrskyä tietenkään unohtamatta.

Tähän loppuun vielä yksi hevosotus, jonka rustasin eräiden tylsien äidinkielen ja psykologian tuntien aikana. Se ei ole Thunder vihreästä harjasta huolimatta. Harjan väri valikoitui vihreäksi sen takia, ettei penaalista löytynyt muita hyviä yliviivaustusseja. XD




Kiitos lukijoille!