2016/05/21

Harmaa

"The Prodigy - Destroy"

Alkutalven lukion maalauskurssi jätti innostuksen kipinän akryylimaalausten tekoon kytemään. Kannettavani hajotessa helmikuussa sain kuningasidean kaivaa vanhat akryylimaalit ja muut maalaustarvikkeet kaappien perukoilta, kun tekemistä ilman tietokonetta piti keksiä. Maalit olivat jämäthäneet tuubeihin vuosien vieriessä, mutta vedellä ohentamisen jälkeen hieman rakeisella tahnalla pystyi maalaamaan.
Tosiaan, omistamani maalaustarvikkeet olivat minun ikäni huomioiden todella vanhat. :'D Voitin melkein kymmenen vuotta sitten Pohjois-Karjalan Osuuspankin järjestämästä ala-asteelaisten piirustuskilpailusta maalaustarvikepaketin. Olin toisella luokalla silloin.
Tarvikkeet jäivät kuitenkin käyttämättä taitojen puutteessa. Pieni akryylimaalipaketti, maalausteline, sivellinpaketti, muoveissa olevat kankaat ovat kuitenkin kulkeneet monta muuttoa mukana sillä ajatuksella "ehkä näitä voi joskus vielä käyttää".
Maalauksen tarkoitus oli olla puhdasta ajantappoa, joten kuvasta piti tulla suht yksinkertainen toteuttaa. Hevonen oli aiheeksi luonnollinen valinta, koska onhan tuo huikean kaunis eläinlaji minulle aina rakas piirtää tai maalta.


Luonnostelin hevosen A4-kokoiselle tuiki tavalliselle kopiopaperille. Ääriviivojen siirtäminen maalauspohjalle ei ollut niin suoraviivaista kuin yleensä.
Koska maalauspohjana oli pahvin ympärille pingotettu kangas, luonnoksen siirtäminen valopöytätekniikalla oli mahdotonta. Oikealla kuvassa on kaavapaperirulla, joka oli avainasemassa ääriviivojen siirtämisen kanssa. Joka huushollista löytyvä leivinpaperi ajanee saman asian, jos kaavapaperia ei omista ja haluaa silti hyödyntää tätä tekniikkaa.
Nappasin paperista sopivan pätkän ja piirsin (kuvassa aloittelen kyseistä hommaa) melko pehmeällä lyijyllä ääriviivat kaavapaperille. Lyijy ei saa olla liian kovaa. Paperiin täytyy tarttua kunnolla grafiittia, ja toisaalta kova lyjy repii paperin pinnan rikki. Kaavapaperin toiselle puolelle pitää piirtää ääriviivat myös ennen kuvan siirtämistä, ettei ääriviivat kiepsahda maalauspohjalle peilikuvana. : D


Kutakuinkin näin. Vasemmalla paperille tehty luonnos, keskellä maalauspohja siirrettyjen ääriviivojen kanssa ja oikealla ääriviivojen siirtämisessä apuna käytetty kaavapaperinpätkä.
Isompien töiden kanssa tämä toimii yhtä lailla, mutta itse suosisin siinä tapauksessa ääriviivojen siirtämiseen piirtoheittimen ja piirtoheitinkalvojen käyttämistä.


Maalausta aloittelemassa, näyttää niin järkyttävältä tässä vaiheessa, että ihan pahaa tekee. XD




Otin vaihekuvia melko vähän, koska erityisesti loppuvaiheen yksityiskohtien työstäminen ei olisi wipeissä näkynyt merkittävästi. Vrt. kaksi yllä olevaa vaihekuvaa. Työtunteja mahtuu noiden väliin paljonkin, vaikka se ei juuri näy. :'D

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
Teoksen nimeämisen kohdalla miulla löi erittäin lahjakkaasti tyhjää, joten tälle tuli yksinkertaisesti nimeksi "Harmaa". Työvälineinä Reevesin ja Artmaten akryylimaalit (vain mustaa ja valkoista) ja pääasiassa Daler-Rowneyn synteettisiä vesivärisiveltimiä. Maalauspohjana oli Lefranc & Bourgeois -merkkinen valmiiksi pohjustettu kangaspahvipohja, jonka koko oli 24 x 33cm. Maalamiseen upposi tunteja paljon, joten en rohkene edes yrittää realistisen arvion heittämistä. En tehnyt projektia yhtäjaksoisesti helmikuusta toukokuuhun, vaan keskeneräinen maalaus seisoi monesti viikkojakin hyllyssä koskemattomana.

Lopputulos ei aivan sataprosenttisesti miellytä minua. Kuitenkin huomioiden sen, etten ole koskaan maalannut mitään realistista akryylimaaleilla - enkä edes näin realistisia hevosia tuhertanut - lopputulos olisi voinut olla paljon kehnompikin. :'D
Tykästyin akryylimaaleilla maalaamiseen tätä tehdessä entistä enemmän, ihana tekniikka! :3

Tässä vielä hieman yksityiskohtien esittelyä. Olen tuosta turvasta ja turpakarvoista salaa melko ylpeä, sillä ne onnistuivat kivasti!




Kiitos lukijoille!

2016/05/11

Kahvikissa

Kahvilla paperin värjääminen tai maalaaminen ei ole uusi juttu monille. Olen itsekin käyttänyt kahvia tehosteena useammissa teoksissa, mutta kokonaista maalausta en ollut aikaisemmin tehnyt. Nyt halusin kokeilla. : D

En ole tässä taloudessa ainoa, jolla on ollut suunnitelmissa maalta tai värjätä paperia (tai miksei vaikka kangastakin) kahvilla, sillä kaapissa oli jemmassa purkki vanhaksi mennyttä pikakahvia juuri tälläistä tarkoitusta varten. Kyseinen tavara oli Lidlin Fairglobe Highland Coffee -pikakahvia, mutta maalaamiseen käy mikä tahansa muukin. Tavallinen suodatinkahvi ei käy, sillä se on liian laihaa tummempien sävyjen aikaansammiseksi. Tai no, mistäs minä voin tietää, millaisia lusikkaa pystyssä pitäviä tajunnanräjäyttäviä sumppimörköjä jotkut ihmiset juovat, mutta se suodatinkahvi, jota minä juon ei soveltuisi maalaamiseen.

Kuvasin maalausprosessista speedpaint-videon vaihekuvien ottamisen sijaan.

Katso YouTubessa, mikäli yllä oleva soitin ei toimi.

Postauksen biisin jätin jälleen pois, sillä video on tässä julkaisussa niin merkittävässä osassa. Videon taustalta löytyy kuitenkin kuunneltavaa; huikea ruotsalaisen Covenantin elektrokappale. Biisi on soinut usein repeatilla lukion alusta lähtien, eikä se vieläkään osoita merkkejä siitä, että olisin kuunnellut kipaleen puhki.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Roar", työvälineinä pikakahvijauhe sekä Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä. Työ on toteutettu Cansonin Montvall 200g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24 x 32cm.
Teos oli kokonaisuudessaan hauskan erilainen toteuttaa. Pääsin kokeilemaan uusia kivjoa juttuja, vaikka toisaalta pysyin vankasti mukavuusalueellani. Kahvilla maalaaminen ei nimittäin juuri poikkea vesiväreillä maalaamisesta, joten tekniikka oli tuttu. Ja se huumaavan ihastuttava tuoksu, mikä kahvista lähti maalatessa. Nomnom. :3

Onneksi tulin skannanneeksi kuvan heti sen valmistumisen jälkeen, koska digitointiin olisi myöhemmin tullut mutkia matkaan.
Olohuoneen nurkassa nököttävän Canonin monitoimilaitteen skannaustoiminto lopetti toimintansa aivan yllättäen. Eniten minua ärsyttää, että laiteen skanneri ei suoranaisesti vaikuta rikkoutuneen. Pikemminkin masiina vaikuttaisi "unohtavan" mitä sen pitää tehdä skannauskomennon saadessaan. Ikään kuin laitteen viimeinen käyttöpäivä olisi tullut spontaanisti vastaan estäen sen toiminnan.
Olin yhteydessä Canonin asiakaspalveluun selvittääkseni onko laitteen korjaamiseksi mitään tehtävissä, mutta vastauksesta ei ollut lainkaan apua. Vastaus oli luokkaa "tarkistakaa sitä, tarkistakaa tuota, olettehan varmoja, että olette yhdistäneet johdot oikein?". Plääh.

Kahvimaalauksesta tuli äitienpäivälahja äidilleni. Hän arvostaa itse tehtyjä juttuja ja tykkää todella paljon kissoista, joten kissa-aiheinen maalaus sopi minusta lahjaksi oikein hyvin. Lahjan saaja oli myös äitienpäivänä todella mielissään, joten tämä meni lahjavalinnan osalta oikein hyvin. (:

Kiitos lukijoille!

2016/05/04

Pikainen kuulumispäivitys kännykkäkuvilla täydennettynä

"The Birthday Massacre - Down"

Keväinen flunssa-aalto tuntuu riehuvan laajasti ja kaatavan ihmisiä sänkyihin sariastamaan yksi toisensa jälkeen.
Sain itsekin oman osani ärjystä pöpöstä. Monet flunssat ovat hypänneet minun yli melkein vuoden ajan, mutta tämän edessä minunkin vastuskyky heilutti valkoista lippua periksi antamisen merkiksi. Olin melkein viikon pois koulusta ja töistä, kun kuume ei ottanut hellittääkseen. Pariin otteeseen kovan yskän takia myös rintakehä tuntui repeävän kahtia. En edes muista, milloin olisin ollut noin rajussa flunssassa, enkä tahdo vastaavaa kenenkään arkea pysäyttämään.


En juo teetä koskaan. En edes muista milloin olisin viimeksi hörppinyt tuota kuumaa juomaa. Ehkä joskus lapsuudessa viimeksi. Olen enemmän kahvinjuoja, vaikka sitä olenkin vähentänyt viime aikoina. Nyt flunssassa vedin teetä tuhdilla hunajatöräyksellä höystettynä lähes kaksin käsin. En tosin kokenut oloani kovin viisaaksi höyryävän juoman äärellä teen ihanasta nimestä huolimatta.
Tuo muki on muuten ehdoton suosikkimuki, ihan täydellisen kokoinen ja nättikin (kiitos Noora, se on ollut erittäin ahkerassa käytössä!).


Nappe oli ihanin ja nukkui minun vieressä sairastaessani. Mikään ei piristä sairaana ollessa enempää, kuin vieressä kehräävä rakas kissa. ;__;

Perjantaina kävin pitkästä aikaa kahden ystävän kanssa elokuvissa. Finnkinon tarjonta on tökkinyt hieman koko kevään, joten lahjaliput ovat odottaneet jemmassa sopivaa hetkeä. Päädyttiin perjantaihin leffapäiväksi, koska toisen ystäväni sarjaliput olivat juuri menossa vanhaksi. Elokuvaksi valikoitui "Metsästäjä ja talvinen taistelu". Alkuperäinen ajatus katsottavaa pätkää valitessa oli "Valitaan nyt vain joku elokuva, ne liput pitää käyttää pois!!1!" .
Meillä oli porukalla oikein hauskaa, mutta elokuva itsessään oli tylsä. Visuaalisesti näyttävällä setillä ei korvata hyvin ennalta arvattavaa juonta, ainakaan minusta!

Vappuviikonloppu vierähti Turussa sukulaisten juhlissa. Lauantaiaamun herätys oli aikainen, herätyskello pärähti soimaan klo 4.25. Onneksi perjantain leffa loppui hyvissä ajoin, joten ehdin myös ajoissa nukkumaan ja sain täten järkevän mittaiset yöunet.
Minulla oli ehdottomasti juhlavin vappuviikonloppu vuosiin. Oli mukavaa päästä osaksi juhlavieraita ja päästä näkemään sukulaisia. Plus valehtelematta hitustakaan tarjolla ollut ruoka oli parasta mitä olen aikoihin syönyt. Oi nam, herahtaa vesi kielelle pelkästä muistelusta!


Tälläistä meikäläisen elämään on kuulunut viime viikkojen aikana. Olen kirjoittanut tätä postausta kännykkäni muistioon aina kun on ollut aikaa, sillä kirjoitusinto blogin puolelle on ollut viime päivinä kova, mutta aikaa kirjoittamseen on ollut todella rikkonaisesti. Hetki siellä, toinen täällä. Tuntuu, että minulla on ollut kiire, menemistä ja tekemsitä koko ajan. Tylsää ei ole ehtinyt missään vaiheessa tulla!
Onneksi ihanan pitkä helatorstaiviikonloppu starttasi minulla tunti sitten, kun koulupäivä ja tämän päivän hommat töissä olivat tehty. Olen odottanut tätä viikonloppua innolla, sillä jänniä suunnitelmia löytyy tällekin viikonlopulle! : D

Paljastan nyt täälläkin, että olen etänä mukana 11.6.2016 Hämeenlinnan Aulangossa järjestettävässä Suomen ensimmäisessä kansallisessa Star Stable Online -miitissä. Hevosmörpin pelaaminen ja Frosty Hearts Legacy -klubissa on jäänyt todella vähäiseksi kuluneen vuoden aikana, mutta se ei estä minua järjestämästä ohjelmaa. Ei minusta niin vain eroon pääse! >)
Olisin muuten tullut varmasti paikan päälle Hämeenlinnaan, mutta kesäkuun alkuun lukkoon lyödyt Lapin-seikkailut menevät taphatuman kanssa juuri päällekäin. Kahteen paikkaan ei voi revetä yhtä aikaa.



Yllä olevasta videosta löytyy lisää informaatiota uteliaille. : D

Kiitos lukijoille!