2016/06/24

Kuvataiteen lukiodiplomi: Katoamattomia hetkiä

"Wintersun - Time"

Tässä se sitten viimein tulee: kuvataiteen lukiodiplomityö portfolioineen. Postauksen tekeminen venyi tähän ajankohtaan muiden kiireiden vuoksi.


Odotin arvosteluja todella ristiriitaisin tuntein. Loppusyksystä, kun koko projekti oli valmis, tunsin antaneeni kaikkeni ja hieman enemmänkin. Uskalsin odottaa saavani hyvän arvosanan. Edes sen nelosen, joka asteikolla 1-5 olisi toisiksi korkeimmalle arvostettu arvosana.
Ajan kuluessa tunsin "kasvaneeni yli" omaan työhöni, eikä se tuntunut millään tavalla hyvältä. Ahdisti. Koin tehneeni naiivin kokonaisuuden, joka ei tarjoa katsojalleen minkäänlaista syvempää kokonaisuutta. Pelkkiä pintaraapaisuja, jotka eivät edes kurkista kynnyksen yli mihinkään pidemmälle. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän minua harmitti koko asia. Koin pystyväni parempaan, mutta toisaalta tehtävänantoa uudelleen lukiessani päässä kaikui tyhjyyttään, eikä minkäänlaista korvaavaa ideanpoikasta ollut olemassa. Myös itse työn rinnalle tekemäni portfolio tuntui faktapohjaisesti jokseenkin valjulta. Viittasinko tarpeeksi visuaalisen kulttuurin vaikutuksiin porfoliossa? Kysymyksiä pyöri päässä liian monia, mutta syynä kaikelle oli se, ettei minulla ollut ohjetta tai suuntaa antavaa mallia portfolioon(kaan), koska koko kuvisdiplomi oli itsenäinen suoritus. Koitin keksiä asioita parhaani mukaan ja toivoin sormet ristissä parasta.

Tuli viimeinen kouluviikko. Arvioinnit tulivat ja menivät. Sain portfoliosta arvosanaksi 5 ja teoksesta 5, eli kokonaisuudessaan paremmin ei olisi voinut mennä! Olin niin onnellinen ja iloinen kuullessani arvosanat, etten tiennyt miten päin olla. Loistin varmasti tuhannen auringon voimalla, ja poskilihaksiin sattui hymyilemisestä. Tuntui myös hurjan hienolta, että sain kahden A4-paperin verran kirjaillista arviointia koko projektista kahdelta taiteen kanssa ammatikseen tekemisissä olevalta.

Tästä on hyvä jatkaa, vaikka tiedän jo, ettei tuosta projektista tule olemaan hyötyä minulle lukion jälkeen uuteen opinahjoon pyrkimisessä. Mutta ei siitä sen enempää.

Tein työni tehtävänantoon numero kolme, tarkempi ohje alla.

Tehtävänannon lähde
Kirjalliseen osuuteen portfoliotani pääsee TÄSTÄ. Mikäli Google Drive (...OneDrivehän ei toiminut) alkaa nikotella, eikä jostain syystä toimi, hihkaiskaa siitä kommenttiboksissa. Yritän korjata asian. : D
16-sivuisesta kirjallisesta osuudesta löytyy parempaa syventymistä tehtävänantoon ja tekoprosessiin, enkä täten ala referoida niitä tähän.

Portfolion kansi

Portfolioon sisältynyt time lapse -video on alla.

Katso YouTubessa, mikäli yllä oleva soitin ei toimi.

Itse teos, "Katoamattomia hetkiä" näyttää tälle.

deviantARTissa

Työvälineinä Winsor & Newton Cotman The Studio -vesivärit, pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn erikokoisia vesivärisiveltimiä, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri, Derwent Inktense -kynät ja glitter-geelikynät. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan A3 eli 42 x 29,7cm. Koulussa tähän liimattiin vielä melko iso musta taustavaneri, josta en tarkemmin tiedä. :'D
Ennen kuin joku keksii huomauttaa nuoteista, niiden tarkoitus EI ole olla mitenkään oikeaoppisia. Suuresta rakkaudestani musiikkiin huolimatta en tajua musiikin teoriasta - saati nuoteista - perskarvan vertaa, joten noiden tarkoitus on vain symboloida äänien muodossa olevia muistoja.

Näin kokemusta rikkaampana voisin suositella kaikille kuvataiteista kiinnostuneille lukiolaisille kuvataidediplomin kokeilemista! Siinä on tekemistä, mutta toisaalta projekti on kasvattava kokemus. Oman koulun kuviksen opettaja ja opot osaavat auttaa eteenpäin, kuinka diplomin tekeminen onnistuu omalla koululla ja milloin voit tarttua projektiin.
Suosittelen myös, että älkää jättäkö abivuoden kevääseen diplomin tekemistä, ellei ole ihan ultimaattinen pakko. Silloin on muutakin hommaa, joten siksi tein itsekin tämän etukäteen pois alta. :'D

Kiitos lukijoille!

2016/06/21

Startti kesälomalle

"Pythia - What You Wish For"

Pöly oli ehtinyt verhota "uusi teksti" -nappulan uuteen uskoon, ja saan naksutella sormiani hieman, että teksti alkaa virrata näppäimistöltä näytölle rattoisan naputtelun seurauksena.
Hiljaisuudelle oli syynsä, sillä olin kesäloman alettua vähän päälle puoli kuukautta poikaystävän kyljessä kiinni. Kirjaimellisesti, sillä kaukosuhteessa olevana yhteiset hetket haluaa viettää kuin symbioosissa eläen.
Ennen kesäloman starttaamista minulla oli myös useampia juttuja tehtävänä ja jännittävänä, mm. kuvataiteen lukiodiplomi (josta lisää myöhemmin) ja koeviikon kauhistukset.

Kesälomani alkoi torstaina 2.6. painaessani atk-luokan oven kiinni sähköisen historian kokeen jälkeen. Digitalisoituminen on alkanut konkreettisesti nostaa päätään lukiomme arjessa vasta menneenä keväänä, ja sain maistiaisen tulevasta kahden digikokeen muodossa.
Heti perjantaina suuntasin bussilla pohjoiseen, jotta olisin valmiiksi paikalla lauantain valmistujaisia varten. Olen enemmän kuin kiitollinen, ettei minulla ollut perjantaina koetta, sillä olisin muuten ollut ongelmissa, ehdinkö lauantaiksi Janin valmistujaisiin. Matka on pitkä, eikä julkisia kulje liian tiuhaan. Aamulla Rovaniemellä ollut yöjuna olisi todennäköisesti ollut liian myöhässä, tai vähintäänkin aiheuttanut paniikkia ja kiirettä aikataulujen kanssa.


Lomalaista hymyilyttää. Syystäkin, en edes osannut odottaa pääseväni viettämään niin ihanaa starttia kesälomalleni! Etukameran laatu on edelleen huono vitsi. :'D

Lapissa vietettyyn reiluun viikkoon mahtui paljon seikkailua, ja laskin, että matkattuja kilometrejä tuli lähemmäs seitsemänsataa. Tuohon lukuun ei ole laskettu matkoja Rovaniemelle, sillä jos nekin ynnäisi yhteen, summa olisi lähemmäs 1800 tien päällä taitettua tuhatmetristä! Kuulostaa paljolta.
Pääsin muun muassa käymään toista kertaa Ruotsin Haaparannassa. Oli lähellä, että olisin joutunut puhumaan ruotsia paikallisen supermarketin pullonpalautuskoneen täyttyessä, mutta en joutunutkaan sönköttämään toista kotimaista. No, en olisi edes tiennyt millä nimellä pullonpalautuskonetta kutsutaan länsinaapurissa, en flaskmaskin kuulostaa liian suoralta käännökseltä.
Suuntasimme Janin kanssa myös Kittilään Leville. Vielä noin vuosi sitten Kuusamo oli pohjoisin paikka, jossa olin käynyt, mutta sitten tuli Rovaniemi. Nyt pohjoisin käymäni paikka on Levi, suunta kirjaimellisesti kartalla ylöspäin.


Sää muuttui aika radikaalisti kehnommaksi Leviä kohti ajellessa. Rovaniemellä oli vielä paistanut aurinko pilvien välistä puikahdellen, kuten yllä olevasta Instagram-julkaisusta näkyy. Kittilässä vettä tuli kuin aisaa. Tuuli oli myös todella raju. Tuntui hurjalta istua autossa parkkipaikalla, kun tuuli ravisutti autoa, vaikka vielä hurjemmmalta tuntui astua autosta ulos. En varmasti ole kokenut moista säätä koko tähänastisen elämäni aikana.
Minä sankari olin tietysti varautunut kesävaattein (shortsit tosin jäivät kotiin, hehe!), mutta Suomen kesä yhden lämpöasteen kera teki tepposet. Onneksi Jani antoi yhden hupparinsa lainaan - se jos mikä tuli tarpeeseen! Jäädyin ihan totaalisesti parkkipaikan yli juostessani, joten huppariin kääriytyminen ja kuppi kuumaa kahvia tuntuivat taivaallisilta.


Myös Levillä syöty ruoka oli taivaallista. Varsinkin tuo jälkkäri oli hyvää kauniin ulkonäkönsä lisäksi, nomnom. Pientä hämmennystä aiheutti tosin, ettei minulta kysytty papereita täysi-ikäisyyteni todisteeksi alkoholia tilatessa.


Seuraavana aamuna maa oli valkoinen. Minulla oli kerrankin järjestelmäkamera mukana, mutta kuvasaalis jäi sään takia mitättömäksi. Harmittaa. Lumitilanne Levillä oli tosin melko vaatimaton, sillä Sodankylän kautta Rovaniemelle ajellessa melkein häikäisi, kun tien penkat olivat aivan valkoisena.

Aika Rovaniemellä hujahti jälleen kuin siivillä. Kaupungista on ehtinyt tulla jo melko tuttu, sillä vuoden aikana olen ollut tuolla suhteellisen paljon. Pari kertaa minun on luultu jopa asuvan siellä, koska murteeni (joka tosin tulee alunperin Itä-Suomesta) hämää kuulemma niin paljon. : D
Toinen yhteinen viikko menikin kotona Jyväskylässä jokseenkin rauhallisemmissa merkeissä. Kierreltiin kirppareita, pyörittiin kaupungilla, katsottiin telkkaria, ulkoiltiin ja ymmä muuta sellaista rentoa ajanvietettä.


Elokuvissakin tuli käytyä. Ehkäpä Angry Birds -pätkän katsominen on mitlei kansalaisvelvollisuus näin suomalaisena, ja tulihan kyseistä peliä pelattua paljon yläasteen alussa.
Tunsin itseni todella vanhaksi teatterin yleisöä silmäillessä näytöksen alussa. Olisimme menneet katsomaan alkuperäisen version, jos paikallinen Finnkinon teatteri olisi sitä vielä näyttänyt. Kanssakatsojat olisivat todennäköisesti olleet hieman vanhempia siinä, koska kaikkien olisi pitänyt edes osata lukea. Elokuva ei elokuvana itsenään ollut mitenkään erikoinen, mutta lähtökohtana olleen mobiilipelin huomioiden ei huono!
Yhtä asiaa on pakko ihmetellä, että jos punainen lintu suomenkielisessä versiossa Red, niin miksi pyrstösulassa kaksi muuta päähenklöä ovat nimeltään Sakke ja Pommi? Miksi oi miksi? ;__;

Tällä viikolla aloitin kesätyöt ja olenkin seuraavat kaksi viikkoa kokopäiväisesti töissä. Tulen viettämään paljon aikaa muun muassa oksasakset kädessä pensaista kuivia oksia leikaten ja rikkaruohojen valtaamia ruusupuskia kitkien. Kaksi ensimmäistä päivää ovat menneet rattoisasti, mutta on minulla mukavaa seuraakin töissä. Samallla luokalla lukiossa oleva kaverini on juhannukseen asti samoissa hommissa.
Työni on yllättävän fyysistä, mutta samalla pääsen tekemään käsilläni jotain. ja saan nauttia kesäsäästä ulkona sisällä tietokoneella nököttämisen sijaan. Nauttiminen keikahtanee tosin hampaat irvessä kitkemiseksi, jos sää muuttuu samanlaiseksi kuin aiemmin kesäloman aikana. Sitä ei tietenkään toivo, ja ajattelen innolla työstä tulevaa palkkaa ja työkokemusta.

Kiitos lukijoille!