2016/07/30

Hiusvärien vaarat ovat todellisia

"In Mourning - Debris"

Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä kirjoitettu naantalilaistytön tapauksesta, jossa hiusten vaalennusprojekti päättyi todella ilkeästi. 16-vuotias tyttö sai päähänsä suuren kolmannen asteen palovamman värinpoistoaineen oltua päässä liian kauan. Tämän seurauksena hän joutuu ihonsiirtoleikkaukseen, eikä vammautuneelle alueelle välttämättä koskaan kasva hiuksia.
Sen sijaan, että toteaisin tapauksesta kuivasti "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis", tahdon kirjoittaa aiheesta blogitekstin.
Vaalennuksen toteuttamisessa pisti silmääni useampia virheitä, joissa toisin toimimalla tytön harmillinen sairaalareissu olisi voitu välttää. Ja toiseksi, en voi olla tarttumatta tähän aiheeseen, koska noita artikkeleja lukiessaan tietämättömät ihmiset saattavat erehtyä luulemaan hiusten värjäämisen olevan vain turhamaista terveydellä leikkimistä.
Ei se niin mene.


Vastuuvapauslauseke!
En ole hiusalan ammattilainen, mutta minulla on suhteellsien pitkä käytännön kokemus hiusten värjäämisestä. Kaikki tekstissä esiintyvät käyännön huomiot ovat oman kokemuksen kautta tehtyjä ja loput perustuvat vuosien saatossa lukemieni lukuisten aihealuetta käsittelevien artikkelien faktoihin.
Omia hiuksiani on värjätty ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten, ja sinä aikana hiuksissani on ollut jos jonkinlaista väriä sekä tukkaan on tehty värinpoisto - kahdestikin.
Monet hiusten värjäämiseen liittyvät asiat tulevat suoraan selkärangasta, vaikka ns. "perinteisiä" (eli hapetteellisia) värejä en ole yli puoleentoista vuoteen käyttänyt. Käytän tällä hetkellä vain suoravärejä, jotka ovat hellävaraisia PPD-vapaita (PPD eli parafenyleenidiamiini on mm. ihoärsytystä ja erilaisia allergiaoireita aiheuttava haitallinen kemikaali, jonka pitoisuudet ovat suurimmat tummissa hiusväreissä. Sitä markkinoidaan toisinaan myös nimellä musta henna.) aineita. Niistä ei tässä enempää, sillä suoraväreistä saisi kirjoitettua erillisen postauksen halutessaan.

---------

Tapauksen tytöllä oli tummanpunaiset hiukset. Kerrostuneena se on vaikea väri lähteä vaalentamaan. Sen olen oppinut kokemuksesta, sillä itselläni oli suurin piirtein saman väriset hiukset ollessani ala-asteella. Onnistumiseen tarvitaan aikaa, kärsivällisyyttä, rakkautta ja hellää oteetta omia hiuksia kohtaan.

Juttussa ensimmäisenä särähti korvaan hapetteen voimakkuus. En itse olisi todellakaan uskaltanut laittaa omaan päähäni 12-prosenttista vetyperoksidia (40 vol). Muistan lukeneeni, että ätäkkyys aineessa ei tee vaalennuksesta tehokkaampaa, ellei vaalennettava hius ei ole karheaa ja paksua. En tiedä millainen hiuslaatu tytöllä oli, mutta tyypillisen pohjoismaalaisen hius on usein hentoa ja sileää, kuten esimerkiksi minulla.
Monissa kaupan hiusväreissä ei lue hapetteen vahvuutta, mikä minua itseäni hieman ärsyttää. Käytin pari vuotta sitten hiuksia vaalentaessani 9-prosenttista vetyperoksidia (30 vol) ja säännöllisesti kulmakarvoja värjätessäni prosentteja on vain kolme (20 vol).
Jos hiuksiini heittäsi 12% hapetteellista tököttiä, hiuksistani olisi mitä todennäköisimmin jäljellä vain kuivaa heinää muistuttavaa purkkamaista karvaa, joka putoaisi huuhdellessa viemäriin. Ah kuinka kaunista...
Parempi idea olisi vaalentaa miedommilla aineilla useamman kerran ja hoitaa hellästi hiusta vaalennusten välissä. Olen huomannut neitsytkookosöljyn hyväksi ja luonnonmukaiseksi tuotteeksi siihen tarkoitukseen.
Laitoin aikoinaan myös kookosöljyä vaalennuksen alle hiusta suojaamaan, mutta en tiedä oliko se järkevää vai ei. No, ainakaan mitään pahaa ei tapahtunut. : D
<2345 p="">
Toinen asia oli vaikutusaika. Hiusväreissä se on usein noin puoli tuntia, värinpoistoissa toisinaan enemmän. Riippuu aineesta, mutta se on selvää, ettei kukaan ei pidä hapetteellista väriä kahta tuntia päässään. Sen sanoo maalaisjärkikin, että pH:ltaan voimakkaasti emäksistä ainetta ei saa pitää päässään niin pitkään (suurin osa hiusväreistä tai värinpoistoista on emäksisiä, vaikka tiedän markkinoilla olevan myös happamia värinpoistoja).
Pidennetty vaikutusaika ei tehosta vaalennustulosta. Se pikemminkin lisää hiuksen varioutumista, ja todennäköisyyttä saada ikäviä reaktioita kemikaalista. Olisi myös viisasta pysytellä kotona tai missä ikinä hiuksia värjääkään, sillä ongelmien sattuessa aineen voi pestä heti pois. Kipu ei kuulu hiusten värjäämiseen tai vaalentamiseen. Se on aina huono merkki. En jäisi itse odottamaan siinä tilanteessa, vaan pesisin aineen saman tien pois. Tuntuu hälyyttävältä, että tyttö on odottanut aine päässään, vaikka kipu on ollut sietämätöntä. Ei päänahkaa pidä polttaa karrelle hiusten takia, nimittäin siinä tilanteessa ei huksetkaan enää ole kauniita.

Kolmas asia oli lämpö. Kuumaan autoon meneminen oli tytöltä huono veto. Lämpö tehostaa vaalennusaineen vaikutusta entisestään ja nopeuttaa hiuksissa tapahtuvaa kemiallista reaktiota. Monesti hiusväreissä kielletään saunaan meneminen tökötit päässä. Näin helteellä kuuma auto on saunaan rinnastettavissa oleva paikka, joten sieltä olisi kannattanut pysyä kaukana.

Neljäs asia oli heti uudelleen värjääminen. Jos pää on palanut tuohon kuntoon, ei hiuksia todellakaan väräjätä uudestaan. Tekee ihan pahaa ajatella, kuinka kivuliasta uuden käsittelyn saaminen päänahkan tuossa kunnossa ollessa on voinut olla. Hrrh!

Vaikka jutussa ei puhuta allergiatestistä mitään, välttäisin sen tekemistä. Allergiatestin negatiivinen tulos ei takaa sitä, että hiusten värjäys sujuu ilman minkäänlaisia allergisia oireita. Testin tekeminen lisää altistusta hiusvärien haitallisille kemikaaleille, kun itse värjäysprosessin lisäksi tehdään allergiatesti.
En ole koskaan tehnyt allergiatestiä hiuksia värjätessä - enkä todennäköisesti tule koskaan tekemäänkään tämän takia.

Tekstini voi kuulostaa etäisesti saarnalta kuinka toimia, mutta pointtini ei ole se. Tahdon pikemminkin sanoa, että hiusten värjäämiseen käytettävien kemikaalien kanssa ei ole leikkimistä. Ne ovat todella vaarallisia väärin käytettyinä. Näemmehän tuloksen tuosta varsinaissuomalaistytön valitettavasta tapauksesta, miksi käyttöohjeet eivät ole hiusväreissä vain paketin täytteenä.
Pahjoa asioita tosin tapahtuu erittäin pienellä todennäköisyydellä, kun noudattaa huolellisesti ohjeita ja tiedostaa riskit. Pelätä ei kannata, mutta terveys ja varovaisuus ennen kaikkea kotivärjäykssisä!


Kiitos lukijoille!

2016/07/18

Haaste

La muse de poupée Docteur -blogin kirjoittaja Miia oli tehnyt alunperin blogista Kannan nimeä Josefina lähtöisin olevan haasteen. Tämä vaikutti kivalta haasteelta, joten otin kopin ja haluan itsekin rustata vastaukset tähän.



1. Laita kuva unelmiesi hiuksista.

Kuvalähde
- Kerran punapää on aina punapää - puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Palaan aina takaisin räiskyvään punaiseen hiusvärikokeilujen kautta. Punainen on minusta paras väri hiuksissa, se on kuin hitsautunut osaksi identiteettiäni.
Unelmeni hiukset olisivat pitkät, rintojen alle yltävät, melko suorat hiukset. Hiukset saisivat olla hieman paksummat, mitä tämänhetkinen lirulta tuntuva lettini. Latvat olisivat leikattu ovaalin muotoon.
Arieltukka on kestosuosikkini, mutta myös intensiivinen pinkki on ihana väri hiuksissa. :3

2. Mikä tulee olemaan kesäsi kohokohta?
- Minusta tuntuu, että se meni jo! Kesän kohokohta oli siis Lapin seikkailut Janin kanssa, joista kirjoitin hieman tähän. Jos elokuun loppupuoliskon laskee kesään, niin siinä tapauksessa tulevista riennoista Nightwishin keikka Himoksella 20.8. En meinaa pysyä nahoissani sitä odottaessa, iik!

3. Kerro lempiateriasi: juoma ja ruoka.
- Tykkään monista, mutta ruoaksi valitsisin kestosuosikkini sushin ja juomaksi vettä. Jäillä, jos ulkona on lämmin keli. : D

4. Mistä ostat vaatteesi?
- Vähän sieltä sun täältä. Ostan usein eri juttuja Ebayn satunnaisilta myyjiltä. EMP on myös kova sana, ja kyseisestä puljusta on ostettu merkittävä osa vaatekaappini sisällöstä vuosien saatossa. Kirppareita ei sovi unohtaa, teen sieltäkin toisinaan löytöjä! : D Perusjuttuja ostan usein H&M:ltä ja Cubukselta. Myös joistakin marketeista saattaa löytyä jotain tarpeellista sopivaan hintaan.

5. Tän hetken kova "menobiisi" tai hyvä kappale muuten vaan?
- Minun kaltaisen musiikkidikkarin on äärimmäisen hankala sanoa vain yhtä biisiä, sillä tämän hetken suosikkeja on monia. Päädyin miettimisen seurauksena yhdysvaltalaisen Agallochin biisiin "In the Shadow of Our Pale Companion".

Kaunis ja tunnelmallinen raita, pidän kovasti. Bändi on itselleni alle viikon vanha tuttavuus.

6. Mitä mieltä olet yleistyvästä kasvissyönnistä ja fitness-villityksestä?
-  Yleistyvä kasvissyönti on hyvä asia! Olen miettinyt yläasteajoista lähtien, että voisin alkaa pescovegetaristiksi tai lakto-ovovegetaristiksi. Liha ei ole minulle välttämättömyys ruokavaliossa, sillä monista kasviruoista saa loistavia. Myös lihaan rinnastettavat elintarvikkeet, kuten tofu, on oikein laitettuna todella hyvää. Näen kasvissyönnin ekologisena ja vastuullisena vaihtoehtona lihansyönnille. Pyrin pohtimaan elämäntavoissani myös ekologista puolta, joten edes lihansyönnin vähentäminen olisi siihen istuva valinta.
Yleistyvän kasvissyönnin ansiosta voi myös olla, että koulu- ja työpaikkaruokaloiden listoille päätyy enemmän kasvisvaihtoehtoja kaikille tarjottavaksi. Ja se, että vegeilystä tulee vähemmän mystistä, kun yhä useammat jättävät lihatuotteet ruokavaliostaan.
Fitness-buumi ei minuun itseeni iske. Olen elämäntyyliltäni enemmän laiska fatness kuin salilla viihtyvä fitness-intoilija. Fitnessissä on paljon hyviä puolia, mutta en haluaisi itse aloittaa niin kurinalaista ruoka- ja liikuntarytmiä.

7. Miehillä tän hetken turn on ja turn off.
- Turn oneja ovat pitkät hiukset, tummasävyiset vaatteet, bändipaidat, maiharit, rotsit... Lista voisi jatkua edelleen, mutta tiivistäen tykkään miehillä ihan hirmuisesti metallistityylistä. Tykkään myös parroista!
Turn off on ehdottomasti sellainen swag-henkisyys tai leikkisästi ilmaisten ananastukkajonneilu. Jotkut tykkäävät, mutta itse en ole koskaan nähnyt kyseisessä tyylissä mitään vetävää.

8. Unelmien lemmikki ja sille mahdollinen nimi?
- Saman katon alla asuvat kissat, Nemo ja Nappe, ovat minulle unelmien rakkaat.

Kissat ja maailman ryppyisin pussilakana...
Toki unelmoin myös omasta suomenhevosesta, mikäli hevonen menee lemmikistä. : D Hevosenomistajahaaveen tulen jossain vaiheessa elämääni toteuttamaan - sen olen päättänyt. Tapahtui se sitten viiden tai kolmenkymmenenviiden vuoden päästä, mutta kuitenkin.

9. Sisustustyyli?

Kuvalähteet: x ja x.

Kuvalähteet: x ja x.
- Kuvat ovat vähän sinne päin, joten selitän tässä tarkemmin, mistä pidän sisustuksessa.
Tykkään, että sisustus rakentuu väreissä mustasta ja valkoisesta. Niiden synnyttämät kontrastit tuovat syvyyttä, sillä esimerkiksi pelkästä valkoisesta koostuvat sisustukset ovat minusta tylsiä. Väriä mustavalkoiseen pohjaan voi tuoda pienillä yksityiskohdilla ja tekstiileillä. Värimaailmaa on näin helppo säätää ilman, että asunnon seiniä tarivitisi tapetoida tai maalta uudestaan.
Arvostan ja ihastelen sisustuksessa persoonallisia, oivaltavia yksityiskohtia. Niihin on käytetty luovuutta, eikä hommaa ole välttämättä pidetty liian vakavana ja kliinisenä. Sisustuksen pitää myös kyetä antamaan anteeksi epäjärjestelmällisyyttä. Minun kaltaisella ihmisellä on monesti monta projektia kesken ja hujan hajan, joten on loistavaa, jos sisustus ei entisestään korostaisi sitä.
Kierrätysideatkin kiehtovat! Intoilinkin Janille eilen, miten siistiä olisi maalata vanhoja räsymattoja kangasväreillä uuteen uskoon. : D

10. Kesätöihin vai kunnolla reissaamaan?
- Töihin. Raha on aina tarpeen. Varsinkin nyt. Yritän parhaani mukaan säästää rahaa, sillä olen näillä näkymin vuoden sisällä muuttamassa pois kotoa. Ja työkokemus on varmasti hyödyksi, jotta saisin jalkaani edes jollain tapaa työmarkkinoiden oven väliin - työllistyisin tätäen jatkossakin. (:

11. Lempijäätelö?
- Tällä hetkellä Siwan Cookies Flavoured -tuutit ovat todellista herkkua. Tykkään monista erilaisista jäätelöistä, joten yhtä kestosuosikka on mahdoton poimia.

12. Voisitko kuvitella tekeväsi YouTubeen videoita?
- Kyllä voisin, ja olen tehnytkin. YouTube-kanavani täyttää tällä viikolla seitsemän vuotta. Tahtoisin tehdä videoita jälleen, mutta minun pitäisi hankkia kunnollinen editointiohjelma koneelle.

13. Unlemien paikkakunta/kaupunki missä asua?
- Olen elämäni aikana ehtinyt asua neljällä eri paikkakunnalla ennen Jyväskylää, mutta tämä on ehdottomasti paras tähän mennessä. En tahtoisi muuttaa pois. Viihdyn täällä mainiosti, elämäni on täällä ja olen ylpeästi jyväskyläläinen. :3

14. Lempivaatekappale?

Kuvalähde
- Musta biker-mallinen nahkatakki. En omista sitä vielä, mutta olen kuolannut sellaista kohta ömmm... neljä vuotta. Täydellisen löytäminen on vain erittäin vaikeaa. En halua liian lyhyttä, enkä liian pelkistettyä mallia. Tuo Zalandolta linkittämäni takki on lähellä täydellistä, mutta ei ihan.
Aitonahkaiset takit ovat aika hintavia, joten sen pitää olla juuri täydellinen ennen sijoituksen tekemsitä. :'D

15. Omasta mielestä paras kuva itsestäsi?


- Varmaankin tuo eräänä alkusyksyn iltana 2014 otettu kuva. Kuvan otosta suurensuuret rispektit ystävälleni Piitulle!

Kiitos lukijoille!

2016/07/15

Metsäretki

"V▲LH▲LL - R34CH The 5KY"




Kävin alkuviikosta pitkästä aikaa seikkailemassa järjestelmäkamera seuralaisenani lähitienoolla.
Olin jo useamman kerran suunnitellut erään metsikön tutkimista sulan maan aikaan. Sopivan kävelymatkan päästä kotoani erään kevyen liikenteen väylän reunustamasta metsiköstä lähtee polku, josta minulla ei ollut vajaa puoli vuotta sitten aavistustakaan minne se vie. Kävin viime talvena ensimmäistä kertaa uteliaisuudestani tutkimassa, kun halusin olla jonkin aikaa yksin ja selvitellä ajatuksiani kävellen ilman määränpäätä. Yllätyin positiivisesti. Löysin puolivahingossa kivan rauhallisen ulkoilupaikan.

Leveähkön polun kautta saapuu viljelykäytössä olevan pellon reunaan. Polku haarautuu muutamasta kohtaa jakaen pellon osiin ja jatkavat sitten tummaan metsikköön, josta löytyy lisää polkuja. En tiedä, mihin suurin osa niistä johtaa. Pitäisi tutkia joskus. Metsä ei kuitenkaan ole niin suuri, että eksymistä tarvitsisi pelätä. Suuntavaiston kadotessa (...mikä ei olisi minulle uutta) aina voi tehdä 180 asteen käännöksen ja palata samoja askelia takaisin.




Paikka on kiehtova rauhallisuutensa ansiosta. Tuntuu, ettei tuolla liiku juurikaan ihmisiä. Seikkaillessa saa olla lähes yksin, eivätkä liikenteen äänet hallitse äänimaailmaa. Minunkin piti hylätä Dimmu Borgirin kuunteleminen ja napata kuulokkeet pois päästä kuunnellakseni ympäristöä. Täyttä metsän hiljaisuutta tuolla ei kuitenkaan pääse kokemaan, mutta kelvollisien imitaation siitä, mitä se jossain kauempana asutuksesta on.

Minusta on huikeaa, että vain kolmen kilometrin päästä kaupungin ydinkeskustasta löytyy pala ehtaa luontoa. Paikka herättää hieman ristiriitaisia tunteita, sillä alueella tallustaessaaan tietää olevansa kaupungissa, mutta samalla tunnelma on kuin maaseudulla. Ei tiedä kumpaan tuntemukseen nojata enemmän.






Kamera kohdistui kuvausreissulla myös erilaisiin ötököihin ja pieniin mörveltäjiin. Pidän itseäni kaikkea muuta kuin hyvänä valokuvaajana, vaikka puuhasta tykkäänkin. Näissäkin otoksissa olisi parantamisen varaa, ja väärässä paikassa sojottavia ruohonkorsia olisi voinut koittaa varoa. Onpahan jotain missä tsempata jatkossa. : D




Kiitos lukijoille!

2016/07/13

Kuunvalossa

"Black Wreath - The Black Holes of Your Mind"

Halusin skannatun version tästä teoksesta deviantARTiin ennnen postauksen tekemistä. Koska tilaamani all-in-one -tulostin seikkaili jossain odotettua pidempään, postauksen julkaiseminen viivästyi sen seurauksena.

Joskus keväällä koitin saada aikaani kulumaan koulun ala-aulassa istuskellen ja tuherrellen. Minulla oli aikaa kulutettavaksi niin vähän, ettei kotiin olisi ollut järkevää lähteä. Aikaa oli kuitenkin niin paljon, että pelkkä istuminen olisi alkanut turhauttaa.
Luonnostelin koiran ensimmäisenä laukun kätköistä sattuneen monisteen taakse. Samalla kovalla puupenkillä on luonnosteltu kuvia aikaisemminkin. Tammikuussa 2015 tekemäni Hair on luonnosteltu tismalleen samassa paikassa - ja samalaisesta syystä.
Tälläkin kertaa aika kului kivuttomammin, kun minulla oli tekemistä. Lyijytäytekynän terä juoksi paperilla todella helposti ja jatkoinkin sen siivittämänä hyväntuulisena päivääni.


Jatkoin luonnosta eteenpäin kotona työpisteeni ääressä. Piirtäminen tuntui yhtä vaivattomalle kuin koulussakin. Tussattuani luonnoksen rouheasti, nappasin yllä olevan vaihekuvan.


Luonnos oli pakko tussata, koska paperin kääntöpuolelta löytyi englannin kotitehtävä, joka tosin oli jäänyt jokseenkin puolitiehen... Hmm... Se teki alunperin vain lyijykynällä tehdyistä ääriviivoista kokonaan näkymättömät, kun yritin siirtää niitä lopulliselle paperille valopöydän avulla. Tussaaminen helpotti tilannetta: ääriviivat löytyivät tekstin keskeltä.

Sitten vaihekuvien pariin, joita otin projektin edetessä useampia.







Kokeilin ensimmäisen pisteillä varjostamista eli stipplingiä (onko tälle edes suomenkielistä termiä olemassa?). Olen ihastellut lukemattomia kertoja esimerkiksi Daniel Shawin stippling-tekniikalla varjostettuja teoksia, joten pitihän sitä itsekin päästä kokeilemaan. En luonnostellut kuun pintaan mitään, koska laiskotti. :'D Aloin vain töpötellä pisteitä ohuella tussilla, ja yllä olevaan lopputulokseen päädyttiin.
Tuon vaihekuvan ottamsien jälkeen tein vielä valkoisella guassilla yksityiskohtia, kuten tähtiä, kuvaan.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Moonlight", työvälineinä pieniä näädänkarvasiveltimiä musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, 0.1mm -kärjellä varustettu kynämallinen tussi ja Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri. Kuva on toteutettu Daler Rowneyn Draw 160g -piirrustuspaperille ja on kooltaan 29,5cm x 23cm.
Nautin äärimmäisen paljon tämän projektin työstämisestä. Mitä työvälineisiin tulee, taidan projekti projektilta kokea musteella tekemisen enemmän omaksi jutukseni. On äärimmäisen rentouttavaa jäädä hiomaan jotain pientä ääriviiaa entistä tarkemmaksi ja siistimmäksi. Silloin on pakko keskittyä tekemiseen täysillä, koska muuten hommasta ei tule mitään. Ympärillä tapahtuvat asiat katoavat hetkeksi, kun projekti etenee hissukseen. Ajan kulua ei työskennellessään huomaa ja loistava musiikki soi taustalla.
Ai että tykkään tästä harrastuksesta. ;__;

Kiitos lukijoille!

2016/07/09

Takaisin lomailemaan

"Blood Stain Child - Stargazer"

Siirryin viime viikon lopussa jälleen lomalaisen asemaan, kun kesätyöni kitkijänä päättyi. Jatkan toki "varsinaisessa" osa-aikaisessa työssäni kuten ennenkin, mutta kokopäivätyöni päättyi tältä erää.
Kirjaimellisesti ruohonjuuritasossa vietetty kesätyörupeama meni hyvin, ja jätti minulle kokonaisuudesta hyvät fiilikset.
Kitkentätyössä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Nautin työn itsenäisyydestä, kauniista säästä, paikan rennosta fiiliksestä ja siitä, että työnsä jäljen näki heti. Sain myös uppoutua rauhassa omiin ajatuksiini. Tuo oli ehdottomasti introvertille sopiva työ, sillä sosiaalisuus ei näytellyt työssä merkittävää roolia. Toisinaan kuitenkin kaipasi hieman muutakin seuraa kotilojen, kastematojen, inisevien itikoiden ja erilaisten hämähäkkien keskelle. Työ oli myös fyysisesti melko raskasta. Staattinen lihastyö pitkään omituisissa asennoissa tuntui päivän jälkeen koko kropassa. Sen huomasi erityisesti niinä päivinä, kun kitkemispuuhista piti sännätä toiseen työhöni jakamaan lehtiä, joka myöskin vaatii suht hyvää fyysistä kuntoa. Päivän jälkeen tiesi tehneensä töitä. : D

Sain eräänä sunnuntaina mielenkiintoisen sähköpostin henkilöltä, joka kerää ex libiriksiä, eli kirjanomistajan merkkejä. Hän oli nähnyt koulussa tekemäni ex libriksen täällä Viisiminuuttisessa ja oli kiinnostunut kysymään, voisinko antaa sen Suomalaisen kirjan museon, Pukstaavin, kokoelmiin. Kokoelmassa on noin 21 000 suomalaista ex libristä. Olin innoissani ja todella otettu. Pidin koulutehtävänä ollutta ex libristä vähäpätöisenä lopputulokseltaan, joten olin myös hämilläni tekelettä kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta.


Tuskin vastaavaa tilannetta heti eteen tulee, joten päätös alkuperäisestä libriksestä luopumisesta oli helppo - tietenkin lähettäisin sen kokoelmaan.

Kavereitakin on tullut nähtyä. Päästiin pitkästä aikaa koko porukalla nuotion äärelle grillaamaan, kun viime lukuvuoden Yhdysvalloissa vaihdossa ollut ystävä palasi Suomeen kesäkuun lopussa. The gang is here again!


Olin myös mukana hämmentämässä erään kaverin yllätyssynttäreitä varten. Minusta oli siistiä päästä olemaan mukana niin järjestelyissä kuin myös juhlissakin, sillä yllätys säilyi täydellisesti loppuun asti. Täysi-ikäisyyden saavuttanut kaveri ei ollut osannut odottaa mitään.
Hänen ilme oli erityisesti näkemisen arvoinen, kun oven taakse ilmestyi ryhmä lukiomme musiikkilinjan opiskelijoita soittimien kanssa. Jätkät soittivat olohuoneessa keikan. : D Rakastan livemusiikkia, joten olohuonekeikka oli minusta hieno kokemus. Biisivalintojen sijoittuminen ohi omata musiikkimausta ei haitannut, sillä tunnistin silti kaikki biisit ja fiilis oli korkealla. Loppujen lopuksi huomasin laulavani jo mukana ja heiluvani penkillä musiikin tahtiin. Näin siinä käy - musiikki tekee minussa ihmeellisiä asioita. Meillä oli muutenkin tosi kiva ilta, ja olinkin ihan fiiliksissä puolen yön pintaan kotiin saavuttuani.

Pääsin myös oppimaan tietotekniikan puolelta taas uutta. Tietokoneessani hyrrää nykyisin aiemman kolmen sijaan neljä tuuletinta. Komponenttien lämpötilat eivät olisi välttämättä vaatineet ylimääräistä tuulenvirettä masiinan sijaan, mutta veljelläni oli ylimääräinen Corsairin tuuletin tarpeettomana. Otin sen mielelläni lahjoituksena koneeseeni.


Onpahan nyt tasapainoisempi ilmanvaihto koneessa, kun kun edessä ja takana on yhtä paljon tuulettimia. Ja miksipä kieltäytyä ilmaisesta tietokonehärpäkkeestä. : D

Tälläistä kuuluu tälle puolelle ruutua. Minulla olisi paljon muutakin postattavaa, esimerkiksi yksi valmis teos. Se tosin odottaa tilaamaani - mutta saapumatonta - skanneria. Siitä myöhemmin lisää.

Kiitos lukijoille!

2016/07/04

Valmistujaiskortti

"Kiuas - Warrior Soul"

Tein keväällä ensimmäisen valmistujaiskortin koskaan.
Aloitin poikaystävän valmistujaiskortin suunnittelun hyvissä ajoin, ettei minulle vain missään vaiheessa tulisi kiire sen kanssa. Minulla löi tyhjää pitkään sen suhteen, että millainen kortti voisi olla. Se onkin syy, miksi julkaisen korttiprojektin lopputuloksen täällä Viisiminuuttisessa. Ehkä tästä saattaa jopa olla jollekin apua inspiroitumisessa, kun on aika pohtia taas sitä, millaisen kortin jollekin läheiselleen antaa tämän valmistuessa.
Kortin ostaminen ei tuntunut missään vaiheessa varteenotettavalta vaihtoehdolta. Kolmoistutkinnosta valmistuville ei edes tuntunut löytyvän valmiita kortteja. En tosin edes käyttänyt kortin etsimiseen energiaa, sillä ajattelin osaavani tehdä itse persoonallisemman onnittelutekeleen.


Ainoa vaihekuva korttiprojektista - sekin varsin huonolaatuinen.
Eäällä hyppytunnilla kotona ollessani laitoin korttiin tarvitsemiani papereita kylpyhuoneen lattialle värjäytymään. Varmuuden vuoksi lapun kera. : D Tuskin paperit olisivat mihinkään kadonneet minun homehtuessa koulussa, sillä perheenjäseneni ovat jo tottuneet siihen, että minulla on milloin mitäkin projektia levällään.

Valmis kortti näytti tältä:


Edestä. Kortin etuosa koostuu kahdesta paperista. Alla oleva vesiväripaperi oli kortin "runko", jonka päälle liimasin kahvilla värjätyn paperin pyöristettyine kulmineen. Ylioppilaslakin valkoinen kangas tuli esiin leikkaamalla päälle liimattuun paperiin hatun valkoisen osan muotoinen reikä paperiveistsellä. Sauma piti myös huomioida, joten hatun kangas muotoutui kahdesta "reiästä".
Tein tekstit ja yo-lakin tietenkin ennen paperin liimaamista paikalleen kortin runkopaperiin. Se olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, jos kortin etuosa olisi ollut kiinni kokonaisuudessa.
Runkopaperin reunat olivat edestä värjätty mustaksi ennen liimaamista, sillä valkoinen reuna ei olisi näyttänyt hyvältä.


Avoinna. Sisältä löytyy toiset onnittelut, jotka ovat myös kahvilla värjätylle paperille tehty ja liimattu kiinni runkopaperiin.


Takaa. Vedin takaosan kortista vain mustaksi musteella, sillä en halunnut sinne mitään erikoista. Ja mustahan toimii aina! : D


Lyyran tussaaminen oli tarkkuushaaste - ja täten vaiken osa koko kortissa. Ei siitä aivan täydellinen tullut, mutta kyllä sen lyyraksi tunnistaa!


Harkitsin, että olisin koristellut kortin kannen ylioppilaslakin taustaa fysiikan tai matematiikan kaavoilla. Se olisi sopinut loistavasti kortin saajan mielenkiinnon kohteisiin. Suunnitelma tyssähti vain testipaperin asteelle. Sommittelun kanssa olisi tullut ongelmia, joten annoin suosiolla olla. :'D


Suunnitelma versus lopputulos. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Kuten täällä olenkin monesti sanonut, etten nauti askartelusta, niin tämä meni mallikkaasti sen faktan huomioiden. Kortin saajakin vaikutti tyytyväiseltä. : D

Kiitos lukijoille!