2016/09/30

Kun katse halveksuu

"Giant Squid - Monster in the Creek"

Kaikki aisat eivät mene kuin Strömsössä. Jos lopputuote on tietotekniikasta kiinni, liian usein hommat eivät rullaa edes suunnitelmia mukaillen. Hauska sattuma, että vastailin aiemmin illalla Afuzen kirjoittamaan samaa aihetta käsittelevään kommenttiin. :'D

Luonnostelin joskus kesällä luonnoskirjaani hevosotusta. Töhrylle ei sillä hetkellä ollut mitään tarkoitusta. Ihan vain omaksi iloksi tuhertelua, koska piirtäminenhän on mukavaa ajanviettettä. Myöhemmin keksin ottaa luonnoksen uuteen työstöön. Suurensin sen A5-koosta A4-kokoon ja kiepautin takajaloilleen kavahtavan hevosotuksen peilikuvaksi valopöydällä (lue: ikkunalla). Yksityiskohtien viilaaminen ja siistin luonnosjäljen tekeminen oli paljon helpompaa, kun piirrettävä alue ei ollut suurin piirtein ison postikortin kokoinen. Halusin myös luonnoksen olevan niin puhdas kuin mahdollista, koska se antaisi parhaan lähtökohdan kuvan työstämiseen tietokoneavusteisesti.


Vasemmalla olevaa viimeistellympää luonnosta katsellessa paistaa todella selkeästi ilmi oman tyylin kulmakiviä. Realismin rajojen ulkopuolelle kurkoitteleva kulmikkaasti piiretty hevonen, jossa on sarjakuvamaisia elementtejä ja melko paljon yksityiskohtia. Tämän meikäläisen tekeleitä seuranneet ovat päässeet näkemään ennenkin. :'D Tämä hevonen voisi olla etäisesti sukua hahmolleni Blárille tai vaihtoehtoisesti vastaavien hevosotusten risteytys.



Ääriviivojen piirtämien koneella sujui hitaasti mutta varmasti. Halusin lineistä mahdollisimman täydelliset. Ihailen suuresti monien digitaiteilijoiden kykyä tehdä sulavia ääriviivoja koneella. Siitä inspiroituneena päätin itse käyttää lineihin entistä enemmän aikaa ja energiaa. Molempia tarvittiin, sekä crtl + z ja pyyhekumi olivat parhaat ystäväni.

Tein tasaiset värit ja elävyyttä harjaan FireAlpaca-nimisellä kuvankäsittelyohjelmalla sen jälkeen tarttuen seuraavaan softaan, Gimpiin. Sen jälkeen mentiinkin rytisten päin mäntyä, kun kuvankäsittelyohjelma ei ollutkaan yhteistyökykyinen työtoveri. Varjostaessa kaikki sujui aluksi hyvin. Parin tunnin varjostuskikkailun jälkeen ohjelma jäätyi täysin. Arvatkaapa, olinko muistanut tallentaa. En.
Ja se piirrosedistys, sehän katosi kuin pieru saharaan. Ärsyttikö? Erittäin paljon. Toisaalta itsehän olin ollut hajamielinen unohtaen rämpyttää tallennuskuvaketta.
Olen elänyt pöytäkoneen hommattuani siinä uskossa, että ohjelmat eivät kaadu tässä raskaasta kuormituksesta huolimatta. Toisin on, ilmeisesti kuvankäsittelyohjelma on liian helppo saada kaatumaan ihan vahingossa - oli kone millainen tahansa.

Sen sijaan, että olisin hakannut päätä turhautuneena seinään, päädyin leikkimään ääriviivoilla. Tekeminen oli täysin suunnittelematonta, mutta hauskaa. Säheltämisen lopputulos on tälläinen:

deviantARTissa.
Ja nimi kuvalle napsahti kuin huomaamatta Le Roin "Rikollinen"-biisin lyriikoista. Hieno biisi, jota ei tosin löydy YouTubesta. Sen takia tämän tekstin biisi vaihtui lennosta. :'D
"Kun katse halveksuu", työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä, Paint Tool SAI ja Gimp -kuvankäsittelyohjelmat.

Laitoin koko kuvan ääriviivat jakoon deviantARTiin värittämisestä innostuneille. Linet olivat kuitenkin minusta niin kivan näköiset, ettei niitä raaski heittää kylmästi pois.

deviantARTissa.

Pyytämällä minulta saa myös suuremmassa koossa (3646 x 5014px) olevan tiedoston .png- tai .xcf-formaateissa.
Halutessaan ääriviivat saa myös tulostaa paperille vaikkapa pikkusisarelle värikynillä taiteiltavaksi. Tai no, onhan värittäminen ollut trendikästä aikuisväestönkin keskuudessa viime aikoina, niin mikään ei estä värittämään tulostettua kuvaa myös itse.
Minä en ole vielä haksahtanut ostamaan värityskirjaa (vaikka salaa olen tätä Adlibriksellä ihastellutkin, ois niin minua XD), koska on paljon kivempaa tehdä kuvat ääriviivoista asti itse. Mindfulnessia yhtä lailla sekin! : D

Kiitos lukijoille!

2016/09/27

Loistavia citykaneja

"Long Distance Calling - I Know You, Stanley Milgram!"


Perinteinen, tätä nykyä joka syksy järjestettävä, Valon kaupunki -tapahtuma toi loistetta pimeään viime viikonloppuna. Tapahtuma oli järjestyksessään yhdestoista, mutta itselleni neljäs.
Olin enismmäsitä kertaa tapahtumassa jyväskyläläistyttyäni vuonna 2012, mutta osallistuminen on jonain vuonna jäänyt välistä kalsean kylmän tai saiteisen sään vuoksi. Syysflunssaa valobongailureissulta ei kannata lähteä hakemaan, sillä sellaisen saamisen todennäköisyys on viilenevien säiden aikaan muutenkin suuri.



Tämän vuoden valotaideteoksista aidosti kiinnosti vain kaupungin keskustassa ollut "Intrude". Australialaisen Amanda Purerin käsialaa oleva jättiläispupujen invaasio veti Kirkkopuiston täyteen ihmisiä jokaisena iltana. Puiston keskustaa hallitseva punatiilinen kirkko näytti seitsenmetristen, loistavien pupujen rinnalla pienemmältä kuin yleensä.
Installaation tarkoituksena on muistuttaa luonnon haavoittuvaisuudesta. Kannanotto on tänä päivänä kyltymättömän kulutuksen yhteiskunnassa erityisen ajankohtainen.




Puput tuli bongattua perjantai-iltana. Olin liikkeellä poikaystävä ja kamera seuranani. Hento tihkusade vihmoi tälläkin kertaa valotapahtuman aikaan. Se ei kutienkaan pilannut tunnelmaa, kastellut kameraa - tai meitäkään.
Koska keskustan valoinstallaatio oli erityisen suosittu, ihmispaljoudessa puikkelehtiminen oli oma haasteensa. Tapahtumaesitteessä (joita itsekin jaoin töissä) kehoitettiin ottamaan selfie pupujen kanssa, mutta se jäi meiltä toteuttamatta. :'D Monet ihmiset tekivät kuitenkin niin, ja älypuhelinten kamerat kuin monet muutkin tallennusvälineet räpsyivät joka puolella.
Jänöjen päällä kiipeilevät lapset ärsyttivät niin minua ihan luvattoman paljon. Ei vain tulisi mieleenkään kiivetä taideteokseen. Tai jos mukanani olisi ollut lapsia, olisin komentanut ipanat samalla sekunnilla alas. Ei taiteilijan luomukseen kiivetä tai sen päällä pompita, joku kunnioitus hei!




Tykkäsin, tämä oli mukavan erilainen taidetuttavuus. Installaatioita - varsinkaan tässä mittakaavassa - harvemmin pääsee todistamaan livenä. Amanda Parer ei myöskään ollut entuudestaan tuttu nimi itselleni, mutta tiedänpähän hänetkin jatkossa.
Citykanien bongausreissu oli yllättävän pikainen pyrähdys keskustassa, mutta saaliiksi jäi muutamia hyviä otoksia. Kannatti siis käydä!

Kiitos lukijoille!

2016/09/21

Kuulumispäivitys vol. miljoona

"Sirenia - Sons of the North"

Viisiminuuttinen on ollut hetken hiljaa. Sillä välin elämässäni on tapahtunut paljon kaikenlaista. Eteenpäin on kaahattu monien mahtavien tapahtumien siivittämänä. Kivaa on ollut ja kuukauteen mahtunut tapahtumien vuoristorata melkoista tykitystä, eikä bloggaamien kaiken keskellä ole onnistunut. En jotenkin ole saanut kaikkea sellaisen tekstin muotoon, jota viitsisi julkaista.
Olen yrittänyt raapustaa tätä postausta jo pidempään. On tullut naputeltua niin hienoja listoja kaikesta härdellistä ympärilläni kuin myös idylliseen verbaaliseen asuun puettuja tilannekuvauksia blogitekstin kirjoittamisesta. Loppujen lopuksi olen aina tullut siihen tulokseen, etten kuulosta tekstissä yhtään itseltäni, ja kaikki kirjoitettu on saman tien pyyhitty. Kirjoittamattomuus tänne on tuntunut ikävältä, koska normaalisti nautin bloggaamisesta. Kuitenkin tekstin pitää olla ns. "minua", ennen kuin tohtii klikata julkaisupainiketta.



Mitä olen sitten häärännyt viime viikkojen aikana? Tässä tulee muutamia poimintoja viime viikoilta.

Lukio-opintoni muotoutuivat uuteen uskoon. Minusta ei tulekaan kolmen ja puolen vuoden ylioppilasta, vaan lakin saa painaa päähän jo tulevana keväänä. Oletuksena tietenkin, että pääsen YTL gamesista aka ylioppilaskirjoituksista läpi höhö. Kursseja oli napsahdellut lähes huomaamatta koulun seinien ulkopuolella suoritetuista asioita ikään kuin "ilmaiseksi", joten normaalisti kolmessa vuodessa valmistuminen on kaikin puolin fiksuinta. Vaikka valmistun keväällä, saan silti jatkaa opiskeluani lukujärjestyksellä, jossa on 24 viikkotuntia. Liian raskaaksi ei tosiaan mene. XD Tuntuu hullulta, miten rennolla lukujärjestyksellä voinkaan luistella läpi abivuoden.
Koska minusta tulee ylioppinut jo keväällä, niin jos hyvin käy, voisin olla vuoden päästä jo täydellä tohinalla opiskelemassa ammattikorkeakoulussa. Se jos mikä olisi enemmän kuin hienoa.


Myös tämän abittaren lukuvuoden ensimmäinen koeviikko on selätetty. Yllä olevassa kuvassa harrastin todellista kouluasioiden multitaskingia! Maalasin itsenäisen kuviksen kurssin projektia samalla, kun kuuntelin Abitreeneistä yhteiskuntaopin neljänteen kurssiin liittyvää materiaalia.
Nyt olen viettänyt kahta tyhjää koepäivää kotona, jotka ovat menneet rattoisasti muun muassa asioilla kaupungissa juostessa, töissä käydessä ja suursiivousta tehdessä. No, käyhän se näinkin. : D Suunnittelin myös valokuvausreissua syksyiseen luontoon, mutta se jäi. Jospa sille löytyisi aikaa myöhemmin, sillä tahtoisin ikuistaa syksyn värjejä edes muutamaan otokseen.

Parisuhteeni muutti muotoaan elokuun lopussa, kun poikaystävä aloitti korkeakoulussa tässä kaupungissa ja muutti täten samaan kaupunkiin - vieläpä naapurikaupunginosaan! Välimatkasta rapsahti valtavasti kilometrejä pois, eikä toisen luo mene kävellen kuin parikymmentä minuuttia. Pitkän, reilusti yli vuoden, kestäneen kaukosuhteilun jälkeen lähisuhteeseen totuttelu ja rytmin hakeminen vie aikaa. Kyllähän näin tilanteemme on helpompi, kun välimatkaa ei käytännössä juuri ole.
Viikonloput ovat arvatenkin menneet yhdessä. Ollaan muun muassa yhdessä katsottu Yleltä Nightwish-iltaa, laitettu ruokaa, syöty hyvin, pelattu lautapelejä ja ihan vain oltu.

Tämä oli hyvä jatkumo Himoksen-keikalle, kun eventistä seuraavana viikonloppuna tuli näinkin hienoja juttuja telkkarista! Jos missasit, nämä löytyvät edelleen Yle Areenasta.
Kavereiden kanssa on tullut myös vietettyä aikaa. Oli tosi kiva juhlistaa yhden kaverini täysi-ikäistymistä eräänä torstai-iltana jutellen, pelaillen ja porukalla makeasti nauraen.
Pari viikkoa takaperin perjantaina käytiin myös viidestään (minä, poikaystävä ja kolme kaveria) koulun jälkeen kaupungilla herkuttelemassa pannukakuilla. Minulla oli ainakin mukavaa, ja uskon, että muilla myös!
Samalla reissulla keskustassa pyöriessä näin sattumalta pitkään seuraamani bloggaaja/vloggaaja Pahalapsen. Olin niin tohkeissani, että loppujen lopuksi hänen kanssa jutellessaani olin erittäin awkward (...hnngh hävettää), mutta Sussu on oikeassa elämässäkin yhtä mukava kuin videoillaan. Hän myös muisti vuosi sitten hänestä piirtämäni kuvan, niin siistiä! ;__;

Ja tähän loppuun pieni hiljainen hetki eräälle ystävälle. Tai no, lyijytäytekynälle. : D Voin melkein kuvitella tekstiä lukevan huvittuneen ilmeen nyt.


Tällä Faber-Castellin lyijytäytekynällä on kuitenkin takanaan pitkä historia; jokainen piirtämäni kuva viimeisen viiden vuoden aikana on luonnosteltu tuolla kynällä. Myös suurin osa yläasteen kokeista aina seitsemänneltä luokalta lähtien on raapustettu tuolla. Sillä oli siis tunnearvoa, mutta se on täysin rikki nyt, koska kärjen sisään ruuvattava muoviosa oli katkennut. Siirryn käyttämään toista samanlaista lyjytäytekynää, ainoana erovaisuutena kynä on pinkki väri. :')

Kiitos lukijoille!