2016/09/21

Kuulumispäivitys vol. miljoona

"Sirenia - Sons of the North"

Viisiminuuttinen on ollut hetken hiljaa. Sillä välin elämässäni on tapahtunut paljon kaikenlaista. Eteenpäin on kaahattu monien mahtavien tapahtumien siivittämänä. Kivaa on ollut ja kuukauteen mahtunut tapahtumien vuoristorata melkoista tykitystä, eikä bloggaamien kaiken keskellä ole onnistunut. En jotenkin ole saanut kaikkea sellaisen tekstin muotoon, jota viitsisi julkaista.
Olen yrittänyt raapustaa tätä postausta jo pidempään. On tullut naputeltua niin hienoja listoja kaikesta härdellistä ympärilläni kuin myös idylliseen verbaaliseen asuun puettuja tilannekuvauksia blogitekstin kirjoittamisesta. Loppujen lopuksi olen aina tullut siihen tulokseen, etten kuulosta tekstissä yhtään itseltäni, ja kaikki kirjoitettu on saman tien pyyhitty. Kirjoittamattomuus tänne on tuntunut ikävältä, koska normaalisti nautin bloggaamisesta. Kuitenkin tekstin pitää olla ns. "minua", ennen kuin tohtii klikata julkaisupainiketta.



Mitä olen sitten häärännyt viime viikkojen aikana? Tässä tulee muutamia poimintoja viime viikoilta.

Lukio-opintoni muotoutuivat uuteen uskoon. Minusta ei tulekaan kolmen ja puolen vuoden ylioppilasta, vaan lakin saa painaa päähän jo tulevana keväänä. Oletuksena tietenkin, että pääsen YTL gamesista aka ylioppilaskirjoituksista läpi höhö. Kursseja oli napsahdellut lähes huomaamatta koulun seinien ulkopuolella suoritetuista asioita ikään kuin "ilmaiseksi", joten normaalisti kolmessa vuodessa valmistuminen on kaikin puolin fiksuinta. Vaikka valmistun keväällä, saan silti jatkaa opiskeluani lukujärjestyksellä, jossa on 24 viikkotuntia. Liian raskaaksi ei tosiaan mene. XD Tuntuu hullulta, miten rennolla lukujärjestyksellä voinkaan luistella läpi abivuoden.
Koska minusta tulee ylioppinut jo keväällä, niin jos hyvin käy, voisin olla vuoden päästä jo täydellä tohinalla opiskelemassa ammattikorkeakoulussa. Se jos mikä olisi enemmän kuin hienoa.


Myös tämän abittaren lukuvuoden ensimmäinen koeviikko on selätetty. Yllä olevassa kuvassa harrastin todellista kouluasioiden multitaskingia! Maalasin itsenäisen kuviksen kurssin projektia samalla, kun kuuntelin Abitreeneistä yhteiskuntaopin neljänteen kurssiin liittyvää materiaalia.
Nyt olen viettänyt kahta tyhjää koepäivää kotona, jotka ovat menneet rattoisasti muun muassa asioilla kaupungissa juostessa, töissä käydessä ja suursiivousta tehdessä. No, käyhän se näinkin. : D Suunnittelin myös valokuvausreissua syksyiseen luontoon, mutta se jäi. Jospa sille löytyisi aikaa myöhemmin, sillä tahtoisin ikuistaa syksyn värjejä edes muutamaan otokseen.

Parisuhteeni muutti muotoaan elokuun lopussa, kun poikaystävä aloitti korkeakoulussa tässä kaupungissa ja muutti täten samaan kaupunkiin - vieläpä naapurikaupunginosaan! Välimatkasta rapsahti valtavasti kilometrejä pois, eikä toisen luo mene kävellen kuin parikymmentä minuuttia. Pitkän, reilusti yli vuoden, kestäneen kaukosuhteilun jälkeen lähisuhteeseen totuttelu ja rytmin hakeminen vie aikaa. Kyllähän näin tilanteemme on helpompi, kun välimatkaa ei käytännössä juuri ole.
Viikonloput ovat arvatenkin menneet yhdessä. Ollaan muun muassa yhdessä katsottu Yleltä Nightwish-iltaa, laitettu ruokaa, syöty hyvin, pelattu lautapelejä ja ihan vain oltu.

Tämä oli hyvä jatkumo Himoksen-keikalle, kun eventistä seuraavana viikonloppuna tuli näinkin hienoja juttuja telkkarista! Jos missasit, nämä löytyvät edelleen Yle Areenasta.
Kavereiden kanssa on tullut myös vietettyä aikaa. Oli tosi kiva juhlistaa yhden kaverini täysi-ikäistymistä eräänä torstai-iltana jutellen, pelaillen ja porukalla makeasti nauraen.
Pari viikkoa takaperin perjantaina käytiin myös viidestään (minä, poikaystävä ja kolme kaveria) koulun jälkeen kaupungilla herkuttelemassa pannukakuilla. Minulla oli ainakin mukavaa, ja uskon, että muilla myös!
Samalla reissulla keskustassa pyöriessä näin sattumalta pitkään seuraamani bloggaaja/vloggaaja Pahalapsen. Olin niin tohkeissani, että loppujen lopuksi hänen kanssa jutellessaani olin erittäin awkward (...hnngh hävettää), mutta Sussu on oikeassa elämässäkin yhtä mukava kuin videoillaan. Hän myös muisti vuosi sitten hänestä piirtämäni kuvan, niin siistiä! ;__;

Ja tähän loppuun pieni hiljainen hetki eräälle ystävälle. Tai no, lyijytäytekynälle. : D Voin melkein kuvitella tekstiä lukevan huvittuneen ilmeen nyt.


Tällä Faber-Castellin lyijytäytekynällä on kuitenkin takanaan pitkä historia; jokainen piirtämäni kuva viimeisen viiden vuoden aikana on luonnosteltu tuolla kynällä. Myös suurin osa yläasteen kokeista aina seitsemänneltä luokalta lähtien on raapustettu tuolla. Sillä oli siis tunnearvoa, mutta se on täysin rikki nyt, koska kärjen sisään ruuvattava muoviosa oli katkennut. Siirryn käyttämään toista samanlaista lyjytäytekynää, ainoana erovaisuutena kynä on pinkki väri. :')

Kiitos lukijoille!

4 kommenttia:

  1. Tulen vielä tänne kiittelemään blogini kyttäämisestä, se on harvinaista minulle. Kiitus. Ja luen itse tätä blogia, mutta kuten monen muunkin blogin kanssa niin en ole tajunnut lisätä lukulistalle vaan.

    Ja pitkäikäinen oli kynäparka. :/ Saatan omistaa samanlaisen ja -värisen. Piirtimiin kyl kiintyy. Minulla on edelleen ekaluokalla saatu (siis peruskoulun ekalla...) täytekynä tallessa ja käytän sitä jonkin verran. On se kyllä vuosiensa näköinenkin (pitäisi ostaa uusi samanlainen ihan vertailun vuoksi!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään, seurailen mielelläni blogiasi! (: Piirtämistä käsitteleviä blogeja löytää harvemmin, joten kun sellainen eteen sattuu, napsautan sen ilolla lukulistalle. Vieläpä kun siulla oli pienoismalliharrastusta (itsellä on myös harrrastustaustaa niiden kanssa) blogissa, niin se tekee blogistasi entistä kiinnostavampaa luettavaa.

      Niin kiintyy, ja väline kasvaa työtuntien saatossa luontevaksi osaksi kättä. Uuteen ei edes tahdo vaihtaa, kun vanha tuntuu niin omalta. : D
      Oho, pakko ihmetellä kuinka kestävä tuo kynäsi on kestänyt. Laatutavaraa, aivan selvästi!

      Poista
    2. Hiih, viimeajat on kulunukki just piirtämistä ja pienoishevosmalleja käsittelevien tekstiluonnosten äheltämiseen. :D Hevoset vetää tällä hetkellä pääroolia tuolla, kun parille muulle asialle on omat bloginsa.

      Mie kerään lyijytäytekyniä, en tiedä miksi mutta se on käynyt vaan tavaksi. Toimivimmat yksilöt on tosiaan vanhimpia ja ehkä 'tylsimpiä'... Tuo ihan vanhin kynä pitää mm. huolen ettei mikään kuva mene kansioon ilman signeerausta, jos sitä ei ole niin kuva on miusta kesken.

      Poista
    3. Vanhimmat ovat niitä luotettavimpia. Itseltä taitaa löytyä vain kolme lyjytäytekynää. Pyrin pitämään piirrustusvälinekokoelmaa sellaisena, että omistan vain tarpeellisen, mutta noh, yllättävän paljon kaikkea silti löytyy. Ja voisi kotiuttaa vielä lisääkin. x)

      Poista