2016/10/30

Ahoi aikuisuus! (synttärikorttiprojekti)

"Super Junior - 쏘리 쏘리 SORRY, SORRY"

Lokakuun lopun ja siinä samalla ystäväni Piitun 18-vuotissynttäreiden lähestyessä kovaa kyytiä minulla ja toisella ystävälläni, Nooralla, oli edessä sopivan synttärilahjan keksiminen.
Meidän kaveriporukassa on ollut jo vuosia tapana antaa yhteislahjoja. Viisaiden päiden yhdistäminen lahjan hankinnassa tuottaa yleensä parempia lopputuloksia, ja onhan yhdessä ideoiminen monin verroin hauskempaa yksin tekemiseen verrattuna. Olen itse esimerkiksi maailman huonoin lahjojen ideoija, joten onneksi Nooralla oli selkeä idea lahjaan, jota lähdimme yhdessä kaupungilta metsästämään. ...Trololo tämä nainen kävi sillä reissulla ensimmäsitä kertaa Alkossa vilauttelemassa papereita. Minä taas pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan korttia.

Sain idean kortista, jossa taustana on vesi- ja guassiväreillä toteutettu galaksimaalaus. Tarvittaessa mukaan voisi heittää hieman glitteriä mielenkiintoisemman lopputuloksen aikaan saamiseksi. Kanteen tulisi lista syistä, miksi täysi-ikäisyys ei ole lainkaan hullumpaa. Noora piti suunnitelmaani hyvänä, ja auttoi syiden keksimisessä. Loppujen lopuksi hän keksi yli puolet kanteen päätyneistä asioista, joten suuret rispektit sinne päin! : D Myös hänen englannin taitonsa on omaani monin verroin parempi, joten täten voitiin varmistua, ettei kortin kanteen jää noloja kielioppivirheitä.

Maalaamista aloittaessani aioin tehdä samalla tutoriaalin, kuinka galaksimaalaustekniikka luonnistuu käytännössä. Kuvien ottaminen tosin tyssähti puolitiehen. Voin harkita tutoriaalin tekemistä uudestaan, jos kiinnostusta sattuu ruudun toiselta puolelta löytymään. :')

Kortista ei ole vaihekuvia, joten siirrytään lopputulokseen:


Edestä. "18 reasons" -listan kanssa oioin surutta tulostamalla koko homman, enkä suinkaan alkanut tekemään kirjoistusta käsin musteella. Siihen olisi mennyt vähintäänkin ikä ja terveys.


Avoinna. Kortin sisällä ei ollut mitään ihmeempää. Vuorasin kortin sisustan sinisellä paperilla saadakseni siistimmän lopputuloksen. Galaksimaalauksen toiselle puolelle oli päässyt rumia roiskeita, enkä halunnut jättää niitä näkyville.


Takaa. Säästelin tähtien määrässä, koska halusin pitää niiden määrän hillittynä. Näyttää minusta niin paremmalta. :'D


Aikuisuudelle! Omasta kaveriporukasta kaikki ovat nyt täysi-ikäisiä, vaikka täydellisen järkevän rationaalisia aikuisia meistä ei ehkä saa vielä hetkeen. Mutta ei tarvitsekaan!

Päivänsankari vaikutti olevan tyytyväinen, ja kortin kannen muutamat kohdat herättivät hilpeyttä. Myös selkeästi kahdenkympin rajapyykin ylittäneet keksivät, että voisi tehdä listan asioista, jotka ovat kurjia aikuisuudessa. Kyllähän niitä löytyy (nimim. maksoin pitkin hampain lääkärilaskun viime viikolla...), mutta vapaus tuo väistämättä vastuutakin. : D

Kiitos lukijoille!

2016/10/22

Syyslomailua taidenäyttelyllä höystettynä

"Ghost - Year Zero"
Mikä korvamato tästä biisistä tulikaan, kun kuulin kipaleen lukiomme syyskonsertissa. Hyvä biisi, ei siinä sinänsä mitään. :'D

Syysloma! Viikon hengähdystauko koulusta oli käsillä odottamattoman nopeasti. En ymmärrä, miten tämä syksy on tähän mennessä suihkinut ohi käsittämätöntä kyytiä.
Lomaviikko vierisi kotona ollen ilman mitään päräyttäviä sunnitelmia, joten rentoutuminen ja muutamien roikkuvien koulujuttujen hoitaminen pois päiväjärjestyksestä olivat päällimmäisenä mielessä lomatunnelmiin virittäytyessä.


Heti loman alkamispäivänä, eli reilu viikko sitten perjantaina, suuntasin kaupunginkirjaston pääaulaan taidenäyttelyä katsastamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut pyörähtää paikalla jo näytteyn avajaispäivänä, maanantaina 10.10., mutta päädyinkin kantamaan yhtä lasivitriiniä paikalleen kuviksen opettajan kanssa. Homma oli silloin siis aika vaiheessa. :'D
Maanantain reissu oli kuitenkin sen päätarkoituksen epäonnistumisesta huolimatta tosi jees, sillä pääsin vaihtamaan kuulumisa Ellan ja hänen kaverinsa kanssa, sekä törmäsin ruokakaupan hyllyjen välissä tuttuihin ihmsiiin.

Kirjaston aulassa on usein vaihtuvia ja tasokkaita taidenäyttelyitä laidasta laitaan, mitä jää mielellään tutkailemaan kirjastossa käydessään. Tällä kertaa näkökulma oli satunnaisen vierailijan sijaan erilainen, sillä olin yksi näyttelyn "taiteilijoista" (en voi kutsua itseäni taiteilijaksi, koska en sitä koe olevani... pitäisi kirjoittaa postaus tästä aiheesta!) muutaman kaverini lisäksi. Siistiä! Kyseessähän oli jo toinen näyttely tälle vuodelle, johon sain räpellyksiäni esille. : D


"Lentävää viivaa ja leiskuvaa väriä" oli lähialueen lukioiden ja yläasteiden kuvataiteellisen annin tasokas läpileikkaus. Esillä olevat teokset ja portfoliot (esimerkiksi yhden lukiolaisen lähes 50 sivuinen syvällinen portfolio herätti syvää kunnioitusta) olivat oivaltavia ja vaikuttavia kokonaisuuksia. Tykkäsin myös muiden lukiodiplomitöiden ihastelusta. Vähän piti myös alemmuuskompleksoida, koska jotkut vain osaavat kuvien tekemisen aivan uskomattoman hyvin. Hatunnosto heille - osaisinpa itsekin yhtä loistavasti joskus!


Loman alku on muuten ollut hieman takkuinen.
Viime viikon lauantai (ja osittain sunnuntaikin) meni penkin alle silmittömien alavatsakipujen vuoksi, jotka lääkärissä käytyäni paljastuivat "vain tavallisiksi kuukautiskivuiksi". En __koskaan__ ole kärsinyt sellaisista vatsakivuista aiemmin. En pystynyt tekemään mitään, kun tolpillaan pysyminen oli mahdotonta.
Pelästyin luonnollisesti kipuja ja kikkailinkin itseni päivystykseen alkuviikosta. Käynnistä jäi käteen resepti astetta vahvempiin särkylääkkeisiin. Apteekista lähdettyäni huomasin pothivani, että mitä teen niin valtavalla purkilla kahdeksansataista Buranaa. :'D No jaa, uskoisin noista olevan kuitenkin apua.
On kuitenkin helpottavaa, ettei mikään ole terveyteni kanssa vinossa.
Toisesta näkökulmasta ajateltuna on pelottavaa ajatella, että lähes tajuntaa uhmaava kipu on kuulemma ihan normaalia naisena olemista... Auts!


Kotona ollessa aikaa on tullut vietettyä niin maalaustelineen kuin muiden tee-se-itse -juttujen äärellä. Tuunasin loppuun yhdet hieman kulahtaneet farkut (joista yritin ottaa kuvaa huonolla menestyksellä), olen luonnostellut kaikennäköisiä ideiota paperille ja maalannut kouluprojektia.
Niinpä niin, olen täällä aiemminkin maininnut kuviksen itsenäisen kursin tekemisestä. Nyt kouluprojekti tekisi mieli laittaa hetkeksi sivuun. Kokonaan piiloon ja pois mielestä. Tauon pitämisen jälkeen maalausprojektia osaisi katsoa "uusin silmin", eikä akryylimaalin sutiminen todennäköisesti tuntuisi yhtä lailla taistelulta. Toisaalta haluaisin saada maalauksen mahdollisimman nopeasti valmiiksi koululle arvioitavaksi. Olen kahden tulen välissä, enkä oikein tiedä mitä tehdä.

Kaiken lisäksi pyöräytin ystävälleni myös synttärikortin, josta tuli ihan veikeä tapaus. Kirjoitan siitä lisää, kunhan kortti on turvallisesti saajalla.


Sellaista tälle puolelle ruutua tällä kertaa. Nyt nostan takapuoleni tietokoneen äärestä ja lähden töihin.

Kiitos lukijoille!

2016/10/20

Musiikkihypetystä

"White Lies - Morning In LA"

Perjantai 7. lokakuuta oli kutkuttavan mielenkiintoinen päivä. Kaksi kovasti tykkäilemääni orkesteria julkaisi uudet levyt. Kyllä, samana päivänä. Melkoinen sattuma, makeaa mahan täydeltä. Vatsanpurujen sijaan herkuttelusta tuli pakottava tarve jakaa tunnelmia tännekin! : D

Materialismionnellisuutta havaittavissa.
Kuulin White Liesin Friendsin ja Sonata Arctican The Ninth Hourin samasta julkaisupäivästä kesällä. Herättihän se hilpeyttä, kuinka kaksi suosikkibändeikseni lukeutuvaa yhtyettä on päätynyt samaan julkaisupäivään. : D
Friends napsahti saman tien kesällä ennakkotilaukseen suoraan indierockin luvatusta saarivaltiosta. Levyn luvattiin olevan signeerattu, mutta suhtauduin skeptisin odotuksin sen saamiseen. White Lies on erityisesti kotimaassaan todella suosittu. Muitakin innokkaita ostajia nimmaroiduille versioille siis riittää ja tuskinpa bändi jokaista ennakkotilattua kopiota signeeraa. Kuten sanonta kuuluukin; pessimisti ei pety!
Sonaattorien The Ninth Hourin osalta teimme Janin kanssa sopimuksen, että tilataan ennakkoon levystä paitabundle. Mies saa levyn, minä paidan. Molemmat ovat tyytyväisiä.

Heti julkaisupäivänä kuunteluun pääsi vain (sinä perjantaina piti kiirusta) Valkoisten valheiden uutukainen. Tunne oli hassu levyä kuunnellessa. Ihan kuin olisi tullut kotiin. ;__;
Friends kuulostaa kokonaisuutena vanhalta White Liesin tuotanolta, mutta musiikkiin on löydetty uudenkarhea näkökulma. Se saa levyn kuulostamaan raikkaalta, mutta samalla lämpimän tutulta.
Joissakin Friendsin biiseissä on todella paljon samoja elementtejä, jotka tempaisivat minut mukaansa kuusi vuotta sitten White Liesiin tutustuessani. Esimerkiksi singlenäkin julkaistu biisi Come On kuulostaa siltä, kuin se voisi tulla suoraan bändin ensimmäiseltä levyltä. Tämähän hivelee erityisesti omia korviani, koska ensimmäinen levy To Lose My Life on Ritualin lisäksi White Liesin parhaimpia.
Ja sitähän ei voi kiistää, etteikö bändin laulajan, Harry McVeighin, ääni kuulostaisi täydelliseltä tälläkin levyllä. :3

Sonata Arctican uusimman kuuntelu jäi myöhempään ajankohtaan. Pitää myöntää, että en silloin kuunnellessani ollut kovin skarppina, joten The Ninth Hour alkoi avautumaan vasta enemmän toisella kuuntelukerralla.
Levystä kokonaisuutena tulee jonkin asteiset The Days of Grays -vibat. Näissä kahdessa on jotain samaa tunnelmaltaan. The Ninth Hourilla se ei ehkä välity yhtä upeassa muodossa toteutettuna mitä The Days of Graysilla, mutta kuitenkin.
Life iski biiseistä jo singlevaiheessa tosi lujaa. Voisin pitää sitä edelleen levyn parhaimpiin lukutuvana biisinä. Sellainen hyvän fiiliksen nostattava raita.
The Ninth Hour on kokonaisuutena hieno, mutta en rokhenisi sanoa sitä bändin parhaaksi. Tykkään silti. Ainoana miinuspuolena joissakin biiseissä tuntuu, että Tony Kakon ääni tuntuu hukkuvan toissijaiseen asemaan. Voi olla, että tunne on vain minulla, eikä asia loppujen lopuksi suuremmin edes häiritse.

Hashtag teinipeili.
The Ninth Hour -paita pääsi pian ensimmäiseen käyttöön. Levyn kansikuva on minusta kaunis, joten tykkään myös paidasta kovasti. Ja saihan nyt aiemmin omistamani Sonata-paita seuraa, whii!


Friendsin fyysisen version saapuminen kesti viikon verran julkaisupäivästä eteenpäin. Osasin varautua siihen, koska tämä ei tosiaankaan ollut ensimmäinen kerta kun Britanniasta jotain tilaan. Kun aloin ottaa levyä paketistaan ulos, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Olin niin innoissani huomatessani, että levyn kantta todella koristaa White Liesin koko poppoon nimmarit. Sain sittenkin signeeratun version, ihan mieletöntä! :3 Nimmaroidun levyn tuuppaaminen kylmästi levyhyllyyn tuntui tylsältä idealta, joten levy seisoo tällä hetkellä kirjahyllyni päällä.
On se upea - ei tuota saa piiloon laittaa! Minikokoisessa levykokoelmassani ei vielä olekaan mitään noin hienoa.


Kehystetty Nightwishin keikkajulistekin pitää edellen majaa kirjahyllyn päällä.
Itse asiassa, koko julistekin ehti vaihtua keikkareissulla mukaan lähteneestä kokonaan tosieen. Versio 2.0 on paljon paremmassa kunnossa, koska ensimmäinen versio oli todella rähjääntynyt; jesaria oli melkein joka kulmassa, värit olivat haalistuneet ja Marcon pään kohdalla (:'D) oli reikä. Tässä uudessa löytämässäni julisteessa kunto oli monin verroin parempi ja tuossa näkyvät kaikki lämmittelijäbänditkin. Yay!


Ja jottei musiikista höpöttämienn jäisi vain levyjen tasolle, tälläisille keikoille tulen suuntaamaan kotikaupungissani. Odotanko edes innolla. ;__;
Myös keväällä Suomea laajemmin kiertävän ruotsalaisbändi Amaranthen eilen julkistettu Lutakon keikka kiinnostaisi paljon! En tosin ole vielä päättänyt, lähdenkö hakemaan kipeitä niskoja sieltäkin. :'D


Kiitos lukijoille!