2017/04/16

F_ckin' Sold Out - Amaranthe @ Tanssisali Lutakko 13.4.2017

"Amaranthe - Fury"

Ruotsalais-tanskalainen metallibändi Amaranthe on löytänyt paikkansa monien suomalaisten sydämmissä. Bändi heitti huhtikuun alussa peräti kahdeksan keikkaa Suomessa Maximalism Finland -kiertueellaan. Lähes kaikki konsertit olivat loppuunmyytyjä, mikä kertoo poppia ja metallia surutta yhdistelevän orkesterin suosiosta maassamme jotain.
Amaranthe on jännä ja tarjoaa jokaiselle jotakin: normaalisti metallia vierastavien on helppo päästä sisään popaphtavasti, miltei jopa Euroviisu-henkisesti, eteneviin ralleihin. Vastaavasti suihkussa ruostuva metallisti saa soittolistoilleen jotain melkoisen uniikkia; raskaampia viisuja, jotka saavat leijonanharjan lisäksi tanssijalan liikkeelle.

Itselleni Amaranthe on tuttu jo alkuvuodesta 2014. Bändin musiikkia on hiipinyt kuunteluun vaivihkaa enemmän ja enemmän.
Koska Suomen-rundi arvatenkin ylsi kotikaupunkiini asti ja keikkaseuraa oli tiedossa, niin pitihän Lutakkoon tietysti lähteä!


Koska vaatekaapissani oli aukko Amaranthen bändipaidan osalta, koristauduin keikkaan sopivasti tekemällä bändiaiheiset kynnet! Inspiraatio lähti Maximalisim-levyn kansitaiteesta. Pieniä nuhruisuuksia noihin jäi, mutta tulihan noista aiheeseen sopivat.
Perinteistä "täs mie keikalle lähdössä jeejee" -kuvaa en tullut napanneeksi.

Matka Tanssisalin oville sujui pankkiautomaatin ja karkkikaupan kautta. Olimme Janin kanssa paikalla kolmisen tuntia ennen ovien avaamista. Paikalla oli meidän lisäksi muutama jonottaja. Ei tällä kertaa jonoteltu kahdestaan, jopas jotakin! Tuli siinä jonottaessa jopa hieman jutusteltua muidenkin ihmisten kanssa. Kyllä, yllätin itseni olemalla sosiaalinen. :'D

Lutakonaukiolla oli - ylläripylläri - taas kylmä. Jäätävä tuuli yritti itsepintaisesti luihin ja ytimiin. Onneksi nahkarotsista ei tuullut läpi, mutta muut paikat olivat viiman armoilla (se tunne, kun hame meinaa jatkuvasti nousta tuulenpuuskassa...). Luntakin tanssahteli välillä taivaalta. Finnish Easter, indeed.
Tanssisalin työntekijät olivat kuitenkin kultaisia. ♥ Meille tuotiin kahdet kahvit termarissa ja sisälle pääsi tarvittaessa vessaan. Niin kilttiä, arvostan korkealle!
Loppujen lopuksi kolme tuntia kului. Yhdessä jäätyminen ei ole ollenkaan niin paha mitä yksin! Jonotusevääksi ostetut suklaat eivät tosin minulle oikein maistuneet. Jännitän joitakin keikkoja etukäteen, varsinkin kun bändiä menee katsomaan ensimmäistä kertaa. Välillä pitää myös täristä innostuksesta, niin ei siinä oikein ruokaa tee mieli. Sitä paitsi jäinen suklaa ei ole herkkua.

Sisälle suihkaistiin narikan kautta ja saimme paikat vasemmasta laidasta eturiviä. Odottelutunti meni sulaessa hyvän musiikin tahtiin ja merchständin antimia pohtien lavan edustalla.

Amaranthen lämmittelijänä soitti oululainen Blind Channel. Olin kuunnellut ennen keikkaa pari maistiaista bändistä Spotifystä, joten tiesin hieman mitä odottaa.


Blind Channel oli ihan hyvä. Heitä kuunteli jonkin aikaa mielellään, mutta lämppärisetin lopussa aloin tympäytyä. Poikabändiviboja aiheuttava poppoo esiintyi energisesti, mutta yritti huudattaa turhan paljon yleisöä, jonka intressit selvästi olivat Amaranthessa.
Tai no valtaosalla oli, nimittäin olipa eturivin oikeassa laidassa Blind Channelin kirkuvia tr00 fanityttöjä. Se rääkyminen oli minusta lähinnä tragikoomista. :'D
Blind Channelin settiin kuului Macklemore-cover biisistä "Can't Hold Us". Hämmennyksekseni muistin bisin kertosäkeen sanat ulkoa. Metalliuskottavuuteni, jota tosin koskaan ei ole edes ollutkaan, mureni silmissä sillä hetkellä.

Lämmittelijän lopetettua saimme odotella hieman pääesiintyjää. Sillä välin eturiviin vasemmalle puolelleni tunki puoliväkisin joku mieshenkilö, joka yritti havitella paikkaani. Nojasin kiusallani ukkeliin, että minun paikkaa ei viedä. Mur, olen jonottanut sen eteen!
Kun intro alkoi soida, innostus väreili kropassani päästä varpaisiin. Merkillisen pitkä intro oli hypnoottinen, jossa oli panostettu upeasti valojen ja musiikin ajoituksiin.
Mutta sitten. Oikealla lavan perällä alkoi savuta oudosti. Savu ei todellakaan tullut savukoneesta ja paha haju täytti salin edustan. Lavalle juoksi roudari tmv. tyyppi heilauttaen kättään kaulansa kohdalla. Intro loppui sillä hetkellä kuin seinään.
Pahan hajun lisäksi hämmennys valtasi salin. Mitä oikein tapahtuu?

Hetken päästä intro jatkui ja bändi pääsi lavalle. Todennäköisesti lavan perällä oli tapahtunut oikosulku, joka oli käräyttänyt jotain. En tiedä varmaksi, mutta konsertin vaatima sähkölaitteiden määrä on jäätävä, joten oikkari ei ole suinkaan mahdoton. Onneksi ei sen pahempaa!
Hieman sääli tosin, ettei huikeasta introsta tullut sulavaa siirtymää setin ensimmäiseen biisiin, Maximizeen.



Oli miten oli, Maximize kiskaisi minut jo innolla mukaan heilumaan ja laulamaan mukana. Biisi on syksyllä julkaistun Maximalisim-levyn avausraita ja ehdottomasti yksi lätyn kovimmista kipaleista.
Bändi mukaili uuden levyn biisijärjestystä siirtyessään Maximizesta Boomerang -biisiin. Tosi hauska biisi laulaa mukana!




Keikan setti oli alusta loppuun todella kova. Itselleni Maximizen lisäksi muita huippukohtia olivat mm. Hunger, The Nexus (eka Amaranthe-biisini koskaan, woo!), On The Rocks ja Fury, joka päätyi postauksen biisiksi soituaan keikan jälken repeatilla ihan liikaa... Mutku tykkääään. ;__;
Uuden levyn huonommatkin biisit toimivat livenä yllättävän kivasti. That Song oli ollut ärsyttävä ensi kuulemalta lähtien, ja olenkin monta kertaa vastustanut kiusausta skipata raidan. Endlessly taas on herkkä, nätti lyriikoiltaan ja bändin keulakuva Elize Ryd laulaa kauniisti, mutta biisi on yksi iso teennäiseltä tuntuva klisee. Arvasin lyriikat melkein ensi kuulemalta. Kipale ei tarjoa mitään uutta universumissa, tylsää.




Amaranthinen aikana olisin halunnut kaapata seurani kainaloon, mutten lopulta tohtinut häiritä. :')
Olisin samalla myös tiivistänyt eturiviä oikealle ja antanut vasemmalla puolelleni tunkeneelle torvelolle sanattoman viestin, että nyt on tilaa. Tyyppi oli nimittäin lopulta luovuttanut minun kanssani, eikä enää ollut yrittänyt tuuppia. Kuten sanottua, miun paikkaa ei viedä!




Yllä olevan kuvan laatu on kämänen, mutta tuo Henrik Englundin (kuvassa oikealla) ilme! Huomasin ujostelevani herraa pari kertaa keikan aikana, koska miehen jämäkkä katse tuntui porautuvan lävitseni.
Bändin basisti Johan Andreassen kiitteli suomalaisia kiertueen loppuunmyydyistä keikoista. Hän jopa heitti ilmaan ajatuksen, että saisimmeko Hartwall Arenan kokoisen paikan loppuunmyydyksi, jos Amaranthe joskus esiintyisi siellä.
Encoressa soitettiin lisää loistavia kipaleita. Sieltä tuli niin Digital World kuin Drop Dead Cynical! Keikka loppui viimeisenä mainittuun biisiin. Show tuntui olevan liian nopeasti ohi.



Kumarrusten jälkeen settilistat vaihtoivat omistajaa. Keikkaseurani oli onnekas ja sai kuin saikin illan biisilistan mukaansa. Kun bändi oli mennyt menojaan, iskin silmäni lavalla olevaan plektraan. Lähelläni oli sopivasti yksi järkkäri, joka uskomattoman kilttinä kipaisi sen pyynnöstäni minulle. ;__; Tanssisalin henkilökunnan ystävällinen ja palvelualtis asenne ei todellakaan jättänyt keikkailtana kylmäksi. Pitäisi varmaankin laittaa heille positiivista palautetta, sillä näin upeaa palvelua tuskin monella keikkapaikalla saa!

Lavan edustalta purkauduttiin kurkistamaan merchständin antimia.


Mukaani lähti Maximalism-kuosilla varustettu paita. Olin kuolannut vastaavaa netissä jo aikaisemmin, mutta paitaa myytiin vain bundlena, ei lainkaan yksittäisenä. Amaranthen levyjen kansitaide on omalla tavallaan viehättänyt ja erityisesti tämän viimeisimmän albumin kansi on ollut mieleeni! Paita on siis arvatenkin oikea ihanuus. ♥ Oli jopa sen väärti, että jouduin sönkkäämään englantia ständillä. Jo omalla äidinkielellä kommunikointi railakkaan keikkariekkumisen jälkeen on tuskaa, saati sitten jollain muulla kielellä... English.exe has stopped working. .__.
Pitää vain muistaa leikata kokolappu paidasta pois, sillä Jani osti tismalleen samanlaisen paidan, eikä meistä kumpikaan halua paitojen menevän sekaisin. :''D Saatiin vieläpä viimeiset s-koon Maximalisim-paidat, ja meidän jälkeen myynnissä oli eioota.

Plektra lähempää.
Illan settilista, vieläpä tosi hyvässä kunnossa oleva!


Kuten tekstistä on varmaan käynyt ilmi, että keikka oli loistava. Edes minkäänlaista keikkamasista ei ole päässyt iskemään, koska olen vain jälleen hurjan onnellinen, että pääsin kokemaan jotain näin mahtavaa - vieläpä hyvässä seurassa!
Rakkauteni Amaranthen musiikkin voimistui myös kertaheitolla. En olisi uskonut, että tulen fanityttöilemään näin paljon bändin perään, joka näinkin härskisti sotkee poppia ja metallia biiseissään, mutta toisin kävi. Musiikki voittaa jälleen kerran.

Illan viimeisellä bussissa istuessa tehtiin päätös, että jos Hartwall joskus oikeasti toteutuu, siellä ollaan.
Eturivissä.

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi, kuulostaapa huikealta! Amaranthe on itsellä vielä livenä näkemättä, mutta jospa sekin päivä vielä koittaa :) Ja tosi osuvasti muuten kuvailet heidän musiikkiaan, just sellaista sopivan raskasta, mut myös tanssittavaa poppimetallisekoitustahan se on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se olikin! : D Jos saat mahdollisuuden lähteä katsomaan Amaranthea, suosittelen lämpimästi. On sen verran energinen bändi livenä! :3
      Jep, jännää, miten hyvin kaksi niin erilaista genreä saa toimimaan yhtä aikaa samoissa biiseissä. Ruotsalaiset tekivät sen taas. :'D

      Poista