2017/04/21

Tuliharja

"Alghazanth - Our Ascent Of The Tower"


Näyttääkö tutulta? Kyllä, kyseessä on sama luonnos, joka vilahti täytekuvana tässä postauksessa.
Hevosotus leimahti paperille yhteiskuntaopin ylioppilaskoetta edeltävänä iltana. Aivoni ulvoivat taukoa bruttokansantuotteista, EU-direktiiveistä, rahamarkkinoista ja kuntien hallintorakenteista. Käsitteiden kertaaminen tuntui sakkaavan pahasti, joten sysäsin kirjat hetkeksi sivuun, nappasin tyhjän kopiopaperin ja aloin sängyllä maaten luonnostella ajattelematta mitään. Sellaista rentoa nollaamista ilman mitään paineita piirtämisestä, jotta tietoa käsittelevät harmaat aivosolut saavat vetää hetken henkeä.
Aluksi näytti, että päädyn piirtämään pohjoisruotsinhevosta, mikä on yksi suosikkihevosrotuni. Mutta ei, paperille päätyikin fantasiamaailmasta repäisty kaviokas. No jaa, kun minusta on kyse, se ei kai ole yllätys kenellekään. :'D
Hevonen liekehtivän harjansa kanssa toi mieleeni erään Firenze-nimisen hevoshahmon, joka minulla oli joskus vuosina 2009-2010. Jännää, miten ajattelematta mitään tehdessä joskus vanhat hahmot pulpahtavat paperille itsestään alitajunnan syövereistä. Firenzellä oli leimuava harja, hehkuvat silmät ja syvänpunainen karvapeite. Eläin oli tosin tätä luonnostelemaani kevytrakenteisempi, mutta päätin silti lähteä tekemään tästä etäisesti tuota minun ala-aste aikoihin jäänyttä hahmoa muistuttavaa.

Luonnosteluun meni arviolta 20-30 minuuttia, minkä jälkeen syvennyin viimeistä kertaa abikirjan tiukkaan faktaan.
Yhteiskuntaoppi oli viimeinen kevään neljästä yo-kokeesta, johon osallistuin, joten viimeisenä pänttäysiltana olo oli samanlainen kuin Cooperin testin viimeisillä minuuteilla. Loppu häämötti, mutta vielä täytyisi pursitaa hampaat irvessä viimeiset energianrippeet itsestä ulos.

Myöhemmin skannasin luonnoksen digitaaliseen muotoon. Työskentely jatkui Paint Tool SAI -nimisellä kuvankäisttelyohjelmalla ja piirtopöydällä.


Tästä lineartin tekeminen lähtee. SAI on ehdottomasti paras käyttämistäni kuvankäsittelyohjelmista linejen tekoon. Paineentunnistus on hyvä, kuvaa voi pyöritellä portaattomasti ja ohjelma toimii jouhevasti ja kaatuilematta suurillakin tiedostoilla.


Otsaa ääriviivoineen lähempää. Ajattelin tekeväni otsapannan jalokiviin todella tarkat ääriviivat. Soikean suurimman kiven keskustasta olisi lähtenyt viivoja havainnollistamaan kiven eri särmiä ja tahkoja, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Otsapannan rubiinin ääriviivat olisivat muuttuneet kröhm... härön näköisiksi. Likainen mieli on ikuinen ilo vai miten se menikään... :__DD


Lineart valmiina. Tässä erityisesti korostuu, mikä vaikutus viivan paksuudella on kuvan eläväisyyteen. Niin pienellä detaljilla pystyy herättämään kuvan eloon tai vaihtoehtoisesti tekemään siitä kankean tasapaksun. Alaosan koristuksessa on erityisesti paksut ääriviivat, mikä saa kiekurat erottumaan selkeästi hevosesta ja kuvaan tulemaan etualalle.
Harjan ääriviivoittaminen jäi pariin apuviivaan. Otukselle oli tulossa liekehtivä harja, enkä halunnut kahlita itseäni ääriviivoihin sitä tehdessäni. Ja toisekseen, miulla ei ollut pienintäkään käryä, kuinka saisin liekit tehtyä. Olen viimeksi piirtänyt liekkejä silloin joskus ala-asteella, enkä ikinä digitaalisesti, joten tyhjästä piti lähteä.


Tasaiset värit tehtynä ja hieman taustaa. Tausta on tehty vain vetelemällä pitkin kangasta erilaisia teemaan sopivia värejä ja blendaamalla niitä reilusti yhteen. Simppelimmäksi ei juuri voi mennä. :'D Myös kiemuroiden terävien varjojen tekeminen aloitettu.


Seuraavaksi tein liekit. Maalasin ne digitaalisesti puhtaasti mututuntumalla edeten, joten melko realistiselta näyttävä lopputulos yllätti minut todella positiivisesti. Jestas. Se ei näytäkään oranssinpunaiselta oksennukselta, mitä olin aluksi pelännyt. XD
En silti tullut miksikään liekkiexpertiksi, toisinnon tekeminen vaikka paperille vesiväreillä olisi triljoona kertaa vaikeampaa. Vähintään. Digitaalisesti voi kuitenkin blendailla, blurrailla ja kumota tekemisään niin paljon helpommin mitä konkreettisesti paperille tehdessä.
Halusin tehdä liekit ensin, jotta osaisin mielessäni nähdä varjot ja valon hevosen karvapeitteessä. Tummasävyisen kuvan ja liekkien kaltaisen erikoisen valonlähteen takia niitä olisi ollut haastavaa hahmottaa kylmiltään.

Uskokaa tai älkää, tarpeeksi kauan piirrettyään silmä alkaa harjaantua näkemään valon ja varjon käyttäytymisen eri tilanteissa. Päähän rakentuu harjoituksen seurauksena oma pieni 3D-mallinnusstudio, joka oppii huomioimaan erilaiset valonlähteet ja esineiden - tai vaikka hevosten - pinnanmuodot. Mallia ei tarvitse, kun valon ja varjon "näkee", jos kuvassa tietyt elementit ovat jo kohdillaan.
Eräällä yläasteen kuviksen opettajallani oli aina tapana sanoa, että piirtäminen on näkemään oppimista. Viisaita sanoja.


Tuhruilu eteni mukavissa merkeissä kuunnellen J.R.R. Tolkienin klassikkon, Taru Sormusten Herrasta -trilogian ensimmäistä osaa, Sormuksen ritareita, äänikirjana. Keski-Maahan sijoittuvat tarinat ovat vetäneet minut lumoihinsa jo vuosia, ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun yksi levy loppui, vaihdoin saman tien toisen. Ja toisen. Ja vielä yhden. Muistin kyllä, kuinka tarina etenee, mutten millään malttanut lopettaa.
Päädyin piirtäessäni myös kuuntelemaan kirjastosta täysin randomilla lainaamani suomalaisen Alghazanthin levyn, jolta postauksen biisikin on peräisin. Tosiaan, otin kirjaston leyvhyllystä käsikopelolla ensimmäisen raskaamman levyn, jota en entuudestaan tiennyt, lainasin ja kuuntelin. Ei suinkaan hullumpi tuttavuus. Ei ollenkaan sellaista tusinabläkkistä, jota kaikki paikat tursuavat. Eikä siitä käy kieltäminen, että bändin The Three-Faced Pilgrim -levyn kansi on upein koskaan.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Roihu", työvälineinä Wacom Bamboo Pen A6 Wide -piirtopöytä ja Paint Tool SAI -kuvankäsittelyohjelma.
Liekkien digituhertelun lisäksi pääsin kokeilemaan muitakin uusia juttuja tätä tehdessäni. En ole ikinä piirtänyt jalokiviä enkä tehnyt kuvaa alusta loppuun Paint Tool SAI:lla! Kokonaisuudessaan tämä oli kiva projekti, nautin paljon tämän tekemisestä. (:

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia: