2017/05/15

Niin paljon kylmiä väreitä - SonatA SinfonicA @ Madetojan sali, Oulu 30.4.2017

"Sonata Arctica - White Pearl, Black Oceans..."

Postaus sisältää hyvin vähän kuvia, koska valokuvaaminen ja videoiminen oli taphatumassa kielletty.

Kuvalähde
Oulun musiikkikeskuksen Madetojan sali imaisi sisuksiinsa vappuviikonloppuna satoja Sonata Arctica -faneja läheltä ja kaukaa (porukkaahan oli aina rapakon takaa asti). Syinä olivat kaksi loppuunmyytyä SonatA SinfonicA –konserttia, joissa kemiläisbändin nokkamies Tony Kakko esiintyi yhdessä Oulu Sinfonian kanssa. Musiikillinen anti oli ehtaa Sonataa, mutta sinfoniaorkesterille sovitettuna!

Sunnuntain konsertissa myös minä ja vakiintunut konserttiseurani Jani olimme paikalla kuuntelemassa, miten metallibiisit taipuvat orkestraalisiksi.
Idea Oulun-reissusta sikisi ex tempore tammikuussa tappavan kuivakalla ruotsin tunnilla. Opettajan monologin sijaan huomion vei älypuhelin ja SonatA SinconicA -konserttien selaaminen.
Aivan uudenlainen musiikkielämys alkoi heti vetämään minua puoleensa. Viimeinen niitti oli, kun piletti opiskelijalle konserttiin ei pahasti kukkaroa keventänyt ja Matkahuollolta löytyi sopivat bussivuorot mahdollistamaan päiväreissun Ouluun.
Tartutin innostukseni poikaystäväänkin, ja liput hommattiin saman tien. Sellaista aktiviteettia meille vapunaatoksi, woo!


SonatA SinfonicA oli kolmas Sonata Arctica -aiheinen tapahtuma viimeisen yhdeksän kuukauden sisään. Jokainen häppeninki on ollut erilainen; elokuussa 2016 akustisena Himoksella, tammikuussa 2017 perusmeiningillä Lutakossa ja nyt huhtikuussa sinfoniaorkesterille sovitettuna Madetojan salissa. Kieltämättä todella herkullinen tapahtumatrio.

Konserttipäivä alkoi aikaisin, kun kello oli soimassa ihanasti tasan kuudelta. Kurkistettuani ulos lumiseen aamuun ja laittaessani musiikkia meikkaamisen taustalle soimaan hilpeyttä herätti sekoituksella ensimmäisenä soimaan lähtenyt Sonatan joulubiisi, Christmas Spirits.
Hyvää joulua vaan, vietetäänpä sitä nyt vappuna. Lunta Keski-Suomessa oli enemmän mitä jouluaattona! :'D
Hilpeys tosin kuoli kuin seinään, lumen ja loskan läpi Matkakeskukselle kahlaaminen ei ollut herkkua.
Viiden tunnin menomatka Ouluun tuntui iäisyydeltä. Normaalisti moinen ei paljoa takapuolta puuduttaisi, mutta nyt matkustaminen ei olisi napannut. Aika kuitenkin kului aamupalan, lintubongauksen ("Joutsen!" "Eikä ole, se on kuovi!"), musiikin kuuntelun ja pienten tirsojen parissa. Olisi pitänyt jatkaa amkin pääsykokeisiin pänttäämistäkin, mutten saanut aikaiseksi. Olosuhteet lukemiseen olisivat olleet hyvät, koska bussissa oli ihanan rauhallista. Tervetullutta vaihtelua täpötäysiin Onnibusseihin.

Bussiselfie.
Ouluun päästyä aikarauta takoi tasan yhtä. Konsertin alkuun olisi kaksi tuntia aikaa. Kumpaakaan ei kiinnostanut lähteä pyörimään keskustan Kauppakeskus Valkeaan, jolla ei ollut mitään mielenkiintoista tarjottavaa. Samat liikkeet löytyvät Jyväskylästä ja muun muassa kaikkialta muualtakin. Båååring.
Sunnuntain vuoksi mikään kiinnostavampi, kuten vaikka Levykauppa Äx (okei, sekin löytyy kotikulmilta), ollut auki. Siispä hain Ärrältä kahvia ja hengattiin sitten tunti Oulun rautatieaseman odotusaulassa. Aika tuntui pysähtyneen siellä jollekin menneelle vuosikymmenelle. No, sisällä oli kivan hiljaista ja eipähän onneksi tarvinnut olla ulkona kylmässä.

Kävelymatka konserttisalille oli vain kilometrin. Onneksi niin, sillä taivaalta oli alkanut tihuttaa vettä. Sateenvarjoa ei tietenkään ollut tarttunut kummallakaan matkaan. Ei Oulussa kuitenkaan sada, joo ei tosiaan. :'D Päätimme oikaista, ettei sateessa tarvitsisi olla sitä vähää, mutta hienokkaasta talojen nurkkajuuria nuohoavasta oikoreitistä tulikin alkuperäistä reittiä pidempi. Hupsista. XD
Loppuaika ennen saliin pääsyä meni sisällä Madetojalla fiilistellen. Ihmisiä oli hauska katsella; osa näytti stereotypiseltä metallikansalta, osa taas oli garderobinsa juhlavimmissa vetimissä.
Katse kiinnittyi myös ihastelemaan komeita puitteita. Enpä ole noin hienossa konserttisalissa koskaan aiemmin päässyt käymään.

Konsertti alkoi todella upeasti The Days of Grays -levyn avausraidalla, "Everything Fades to Gray". Biisiä oltiin tuunattu, mikä sai raidan kuulostamaan mahtipontisemmalta kuin koskaan aiemmin. Kylmät väreet aloittivat heti rellestämisen pitin alaselkää.
Ennen konserttia oltiin Janin kanssa mietitty, että The Days of Graysin biisejä tullaan varmasti kuulemaan useampia. Lätty on selvästi sinfonisin Sonatan tuotannosta. Odotus piti kutinsa, ja levyn biisejä mahtui settiin useampia.
Monet soitetuista biiseistä olivat myös sellaisia, joita Sonatan normaaleilla keikoilla ei esitetä. Esimerkiksi Deathaura ja Love, sekä saipa Larger Than Life ensiesityksensä koskaan livenä. Lisää ainutlaatuisuutta konserttiin.
Jälkeenpäin tultiin miettineeksi, että miksi Deathaura esitettiin instrumentaalisena. Laulu aka T. Kakko olisi ollut paikalla, joten instrumentaalisuuden syy jäi hämäräksi. No, huikealta kuulosti joka tapauksessa!

Sonatan levyille hajautetusta karun rakkauden Caleb-saagasta kuultiin Juliet. Vastaavasti joka Sonata-keikan settilistan antia edusti "laula mukana" -balladi Tallulah. Kakko innosti yleisöä yhtymään lauluun, ja kylläpä tuli itsekin innostuttua hoilaamaan ääneen. :')
Vaikka konsertti olikin oikeasssa konserttisalissa järjestettävä ns. "hienompi" tapahtuma, se ei missään vaiheessa ollut kankeaa pönötystä, jossa olisi pitänyt olla vimpan päälle kankean protokollan mukaan.
Toki Kakko omalla räiskyvällä ja hauskalla persoonallaan kevensi tunnelmaa. Sonataan perehtyneet tietävätkin, millainen hulvaton tapaus bändin keulakuva on. Vitsailua ja ylitsevuotavia välispiikkejä mahtui tapahtumaan samalla tavoin kuin Sonatan tavalliseen keikkaankin.

Päästiinpä myös Silence-levyn puolentoista minuutin erikoisuus Revontulet kuulemaan livenä. Sinfoniaversio kappaleesta oli varsin veikeä, voi nam sentään! Tuon kun pääsisi kuulemaan uudestaan!
Varsinainen kohokohta (edellä mainittujen poimintojen lisäksi, miun huom; tässä kerrottu ei siis ole koko settilista) oli molemmat White Pearls, Black Oceansit. Ensimmäinen meni massiivisuudeltaan luihin ja ytimiin. Sinfoniaorkesteri sai biisin paisumaan aivan valtavaksi. Ääniaallot naulitsivat minut penkkiin vain ihastelemaan kuulemaani. Väitänpä, että ensimmäinen osa sinfonisena versiona oli yksi vaikuttavimmista asioista, mitä olen koskaan livenä kuullut esitettävän. Kaduttaa, etten älynnyt nousta seisoaltani taputtamaan, mutta korjasin virheen toisen osan lopussa.

Konsertti päättyi I Have Rightiin. Seisoen jaetuista aplodeista ei meinannut tulla loppua. Oulun sinfoniaorkesteri, kapelimestari Jukka Myllys ja tietty Kakko itse olivat kyllä ehdottomasti sen ansainneet. Sellainen uniikki konserttielämys, että oksat pois! Olisimme kyllä todella missattu jotain upeaa, jos emme olisi Ouluun raahautuneet.

Konsertin jälkeen Kakko olisi ollut Madetojan salin ravintolassa tavattavissa yhteiskuvia ja nimmareita varten, mutta jono oli massiivinen ja meillä rajallisesti aikaa. Nälkäkin kiljui vatsanpohjalla, joten katsoimme parhaaksi lähteä metsästämään ruokaa keskustasta ennen bussin lähtöä.
Seuraava puolitoista tuntia oli sanalla sanoen kamala. Syötävän etsiminen osoittautui haastavaksi. Kaikissa ruokapaikoissa oli paljon ihmisiä, joten sapuskaa olisi joutunut venaamaan liian kauan, eikä lautasta olisi ehtinyt tyhjentää ajoissa. Lähes kaikki kaupat ja kauppakeskukset menivät kuudelta kiinni, joten avoimen ruokakaupan etsiminenkin oli työn ja tuskan takana. Kaiken sinkoilun ympäri Oulun keskustaa kruunasi vappua juhliva kansa kaduilla ja epävakainen sää.
Voin vannoa, että olin todella onnellinen, kun pääsin lämpimään bussiin ahmimaan mukaan tarttunutta kanasalaattia. :'D

Kotimatka meni kuin siivillä. Insideläpät ynnättynä väsymykseen on yhtä kuin ilo ylimmillään. Päivän saldo oli vähän päälle kymmenen tuntia bussissa istumista.

Kokonaisuudessaan SonatA SinfonicA oli sellainen uniikki Sonata-elämys, mitä osasin odottaakin. Onhan se fakta, että harvemmin yhden suosikkibändinsä musiikkia pääsee kuuntelemaan sinfoniaorkesterin esittämänä. Varsinkaan, jos tämä bändi sattuu olemaan metalligenren edustaja.
Oli myös mukavaa vaihtelua päästä kuuntelemaan livemusiikkia ehtaan konserttisaliin hämyisen rock-klubin sijaan. Menisin ehdottomasti uudestaankin. (:

Tapahtuman innoittamana päädyin myös piirtämään sarjakuvatyylistä Kakkoa. Kuvaaminen oli kielletty, mutta kukaan ei kieltänyt piirtämistä! Kapinallista, kyllä. >)



Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti