2016/07/09

Takaisin lomailemaan

"Blood Stain Child - Stargazer"

Siirryin viime viikon lopussa jälleen lomalaisen asemaan, kun kesätyöni kitkijänä päättyi. Jatkan toki "varsinaisessa" osa-aikaisessa työssäni kuten ennenkin, mutta kokopäivätyöni päättyi tältä erää.
Kirjaimellisesti ruohonjuuritasossa vietetty kesätyörupeama meni hyvin, ja jätti minulle kokonaisuudesta hyvät fiilikset.
Kitkentätyössä oli omat hyvät ja huonot puolensa. Nautin työn itsenäisyydestä, kauniista säästä, paikan rennosta fiiliksestä ja siitä, että työnsä jäljen näki heti. Sain myös uppoutua rauhassa omiin ajatuksiini. Tuo oli ehdottomasti introvertille sopiva työ, sillä sosiaalisuus ei näytellyt työssä merkittävää roolia. Toisinaan kuitenkin kaipasi hieman muutakin seuraa kotilojen, kastematojen, inisevien itikoiden ja erilaisten hämähäkkien keskelle. Työ oli myös fyysisesti melko raskasta. Staattinen lihastyö pitkään omituisissa asennoissa tuntui päivän jälkeen koko kropassa. Sen huomasi erityisesti niinä päivinä, kun kitkemispuuhista piti sännätä toiseen työhöni jakamaan lehtiä, joka myöskin vaatii suht hyvää fyysistä kuntoa. Päivän jälkeen tiesi tehneensä töitä. : D

Sain eräänä sunnuntaina mielenkiintoisen sähköpostin henkilöltä, joka kerää ex libiriksiä, eli kirjanomistajan merkkejä. Hän oli nähnyt koulussa tekemäni ex libriksen täällä Viisiminuuttisessa ja oli kiinnostunut kysymään, voisinko antaa sen Suomalaisen kirjan museon, Pukstaavin, kokoelmiin. Kokoelmassa on noin 21 000 suomalaista ex libristä. Olin innoissani ja todella otettu. Pidin koulutehtävänä ollutta ex libristä vähäpätöisenä lopputulokseltaan, joten olin myös hämilläni tekelettä kohtaan osoitetusta kiinnostuksesta.


Tuskin vastaavaa tilannetta heti eteen tulee, joten päätös alkuperäisestä libriksestä luopumisesta oli helppo - tietenkin lähettäisin sen kokoelmaan.

Kavereitakin on tullut nähtyä. Päästiin pitkästä aikaa koko porukalla nuotion äärelle grillaamaan, kun viime lukuvuoden Yhdysvalloissa vaihdossa ollut ystävä palasi Suomeen kesäkuun lopussa. The gang is here again!


Olin myös mukana hämmentämässä erään kaverin yllätyssynttäreitä varten. Minusta oli siistiä päästä olemaan mukana niin järjestelyissä kuin myös juhlissakin, sillä yllätys säilyi täydellisesti loppuun asti. Täysi-ikäisyyden saavuttanut kaveri ei ollut osannut odottaa mitään.
Hänen ilme oli erityisesti näkemisen arvoinen, kun oven taakse ilmestyi ryhmä lukiomme musiikkilinjan opiskelijoita soittimien kanssa. Jätkät soittivat olohuoneessa keikan. : D Rakastan livemusiikkia, joten olohuonekeikka oli minusta hieno kokemus. Biisivalintojen sijoittuminen ohi omata musiikkimausta ei haitannut, sillä tunnistin silti kaikki biisit ja fiilis oli korkealla. Loppujen lopuksi huomasin laulavani jo mukana ja heiluvani penkillä musiikin tahtiin. Näin siinä käy - musiikki tekee minussa ihmeellisiä asioita. Meillä oli muutenkin tosi kiva ilta, ja olinkin ihan fiiliksissä puolen yön pintaan kotiin saavuttuani.

Pääsin myös oppimaan tietotekniikan puolelta taas uutta. Tietokoneessani hyrrää nykyisin aiemman kolmen sijaan neljä tuuletinta. Komponenttien lämpötilat eivät olisi välttämättä vaatineet ylimääräistä tuulenvirettä masiinan sijaan, mutta veljelläni oli ylimääräinen Corsairin tuuletin tarpeettomana. Otin sen mielelläni lahjoituksena koneeseeni.


Onpahan nyt tasapainoisempi ilmanvaihto koneessa, kun kun edessä ja takana on yhtä paljon tuulettimia. Ja miksipä kieltäytyä ilmaisesta tietokonehärpäkkeestä. : D

Tälläistä kuuluu tälle puolelle ruutua. Minulla olisi paljon muutakin postattavaa, esimerkiksi yksi valmis teos. Se tosin odottaa tilaamaani - mutta saapumatonta - skanneria. Siitä myöhemmin lisää.

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Oih, tuonne pukstaaviin pääsee monien suomalaisten ex librikset n_n mutta siun työ on tosi kivsu, ex librikset on muutenkin aiheena mielenkiintoisia. :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta on tosi hienoa, että sinne otetaan ex libriksiä monilta eri tekijöiltä. ^^

      Poista