2016/12/18

Pittijoulut - Stam1na @ Tanssisali Lutakko 3.12.2016

"Stam1na - Valhe"

3. joulukuuta lemiläisbändi Stam1na saapui Cube Libre -kiertueensa kanssa näille korkeuksille. Pidän energisestä esiintymisestään tunnetusta orkesterista paljon, joten Lutakkoon suuntaaminen oli itsestäänselvyys.

Heti julkaisun jälkeen tykästyin Elokuutio-levyyn kokonaisuutena todella paljon. Kantava teema on ajankohtainen; kannanotot nyky-yhteiskunnan teknologiakehitykseen ja sen varjopuoliin ovat taidokkaita. Stam1nalla on ollut aiemminkin biiseissään upeita sanoituksia, ja ylle linkkaamani "Valhe" edustaa mielestäni Elokuution terävintä lyyristä kärkeä.
Olisi ollut niin kivaa päästä kuuntelemaan uusia biisejä heti tuoreeltaan livenä, mutta missasin viime aprillipäivänä bändin Lutakon-yllätyskeikan. Kiirettä oli silloin niin paljon, että keikan mahduttaminen aikatauluun olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta.
Onneksi kovin pitkään ei hyvää tarvinnut odottaa, kun bändille julkistettiin uusi keikka Jyväskylään. Sinne siis!


Jälleen pärstäesittelyä; tämän näköisenä livemusiikin hienoudesta nauttimaan. (Kyllä, keikalle lähtemiseen kuuluu todella olennaisena osana laittautuminen!)

Olin liikkeellä tällä kertaa yksin, joten jonottaminen oli hieman pitkäveteisempää ilman juttuseuraa. Sää oli myös viime kertaa kylmempi, mutta olin pukeutunut vielä lämpimämmin mitä edellisellä kerralla, ettei tarvitsisi hytistä noin kahden tunnin jonotuksen aikana.
Pakkanen oli todennäköisesti pelottanut muuta metallikansaa, eikä muut ilmeisesti olleet yhtä kovalla halulla eturiviin menossa. Jonottaessa ylhäisessä yksinäisyydessä Tanssisalin oviin nojaillen kävi mielessä, että olinko hölmö teini, koska muu yleisö saapui paikalle tunti minun jälkeeni. :'D
Siinä vaiheessa ovien avaamiseen oli alle tunti.
Minua ei juurikaan muuten palellut, mutta olin ajatukseltani jäässä. Myös naama jäätyi tuulessa nököttäessä (Lutakonaukiolla tuulee kylmästi ihan___aina___), eikä puhumisesta tullut oikein mitään. Vaikutin varmaan viiden tähden retardilta pari sanaa jonossa väkinäisesti vaihtaessani. No, pienet jäätymiset ovat uhrauksia, joita eturivipaikkojen eteen on valmis tekemään!

Illan avasi death metal -bändi Kasvoton, joka on samoilta hoodeilta Stam1nan kanssa lähtöisin.


Musiikki oli ihan mukiinmenevää. Ei mitenkään suuria "Ei vitsi tää on hyvä!" -tuntemuksia herättävä, mutta setin kuunteli mielellään. Jätkät vaikuttivat aika nuorilta, ja bändistä jäi kokonaisuutena jokseenkin raakilemainen maku. Stam1nan kanssa kiertäminen tarjoaa heille varmasti toimivan väylän saada kuuntelijoita ja näkyvyyttä.

Lämmittelijän jälkeen päästiin asiaan, eli illan pääesiintyjään.



Kun Stam1na valtasi lavan, suupieliin nousi arvatenkin hymynkaretta. Stam1nan keikalla aiemmin olleena (Lutakko liekeissä, elokuu 2015, eturivi silloinkin) tiesin jo mitä odottaa: kovaa esiintymistä ja mukaansatempaavaa energiaa. Tästä mie tykkään! Kyllä kyllä!




Meno Lutakossa oli koko keikan ajan päätön - sitä tosin osasi odottaa jo ennakkoon. :'D
Jos Stam1nan sanotaan olevan kova livebändi, niin yleisö ei jää missään nimessä kakkoseksi. Suurin osa porukasta oli ollut bändin keikalla aiemminkin (mukaanlukien minä), joten kaikki tiesivät miten homma toimii. Niskat koville, nyrkkiä tai sarvia ilmaan ja laulamaan mukaan. Hyrdeä lainaten, meno oli jopa liian tuttavallista. : D
Moshpitti salin keskiössä pyöri villisti lähes koko ajan. Porukka velloi edestakaisin ja kiitin onneani, että olin eturivissä. Pystyin roikkumaan aidalla joutumatta ihmispyörteeseen. Vaikka tykkään pomppia ja riekkua mukana, en tahdo moshpittiin.
Pittien ja levottoman menon vuoksi kuvaaminen oli vaikeaa. Kamera ei millään meinannut pysyä vauhdissa mukana. Toisaalta, hyvien kuvien saaminen ei ole pointti keikalla, vaan ehdottoman tärkeää on hauskanpito. Ja sitä todella pidin!



Tunnelma keikalla oli tuttavallisuuden lisäksi myös hyvin intiimi.
Tällä keikalla tunsi olevansa tosi lähellä bändiä, sillä basisti-Kaikan (kahdessa yllä olevassa kuvassa vasemmalla) hiukset olivat välillä miun suussa. Mmm. Not. Sain myös jännätä, että kolahtaako basson kaula jossain vaiheessa päähäni. Se tuntui olevan välillä todella lähellä!
Eipähän jäänyt etäinen olo. : D




Perinteinen viimeinen biisi, Lääke, oli tällä kertaa omistettu pääministerillemme Juha Sipilälle. Niinpä niin, pääministerikin voisi muistaa lääkkeet ja olla hikeentymättä serkkukeskusteluista. :')


Reissun saalis. Rumpukapula (aaaa kyllä!) ja bändipaita.
Paidan ostaminen oli hetken hairahdus, koska olin unohtanut kauppareissulla pankkikorttini laukkuun. En yleensä pidä keikoilla mukana pankkikorttia tai rahaa, jos narikkamaksun muutamaa euroa ei lakseta. Jätän kaiken tarpettoman pois, koska mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän niiden kohtaloa pitää miettiä tungoksessa.
No, Stam1nan paitaa en omistanut vielä, niin pitihän asia korjata. Olisin muuten ostanut Cube Libre -kiertuepaidan, mutta se oli kirkkaanoranssi. ORANSSI. Väri liittyy bändiin, mutta en minä pistä päälleni kirkuvanväristä paitaa. Joku roti sentään!
Ostamani Elokuutio-paita on tosin hillittömän suuri miesten s. Pitää pyytää äitiä kaventamaan sitä parempaan malliin, sillä itse en osaa. XD
Normaalisti miesten s on bändipaidoissa passeli minulle, koska en ole erityisen pieni ja siro nainen.

Kaken runpukapulan saaminen oli onnekas sattuma. Poikkeuksellisesti lavan eteen jäänyt kapula luiskahti kömpelöstä kädestäni liukkaan saippuan lailla, mutta eräs ihana eturivissä ollut nainen ojensi sen minulle. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen hänelle, koska rumpukapula oli ensimmäinen koskaan miltään keikalta saamani.
Liekö kyse karmasta, sillä viimeksi keikalla ollessani annoin toisen plektran eteenpäin, ja nyt vastaavasti minua autettiin saamaan lavalta heitettyä irtaimistoa.
Hyvät teot taitavat todella tulla itselle takaisin - juuri niin kuin sanotaan.

Jotenkin minusta tuntuu, että tulen löytämään itseni tämän bändin keikalta vielä uudestaankin...

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti