2016/12/22

Tuunausprojekti: musiikkiaddiktin merkkilaukku

"Summoning - Long Lost to Where No Pathway Goes"

Syksyllä 2015 äitini avustuksella (tein suunnitelman, äiti ompeli sen pohjalta, ja sitten pääsin tekemään kangasvärillä painatusta) tehty Stam1na-kangaskassi on alkanut ahkeran käytön seuraksena osoittaa kulumisen merkkejä. Kassi on edelleen käyttökelpoinen, mutta raskaamman roinan ja muun tilpehöörin kuskaamiseen olisi hyvä olla toinenkin varteenotettava vaihtoehto.

Nuutuneen näköinen, mutta silti rakas kangaskassi.
Suunnitelmissa on ollut jo pitkään vuonna kivi ja keppi kirppikseltä löytyneen laukun tuunaaminen. Laukku oli ehjä ja siistissä kunnossa, mutta ulkonäöltään tylsä ja sieluton. Mitäänsanomattoman ulkonäkönsä vuoksi ja varteenotettavien tuunausideoiden puuttessa laukku on jäänyt vaille huomiota.
Tuunaan jatkuvasti vähän kaikkea, mutta blogiin asti niistä tulee harvoin kirjoitettua.
Tehdäänpä tilanteeseen muuots.

Opinahjoni kampusalueella on näkynyt paljon bändiaiheisilla kangasmerkeillä tuunattuja laukkuja, mutta loppuviimein idea lähti parrakkaalta rakkaaltani. Janilta löytyy jokseenkin samanlainen musta kangasmerkeillä tuunattu laukku, niin miksei miullakin voisi olla? x)

Projekti alkoi merkkien etsimisellä. Se vaati aikaa. Bändien miettiminen oli helppo nakki - fanitanhan monia orkestereja ja elänhän musiikista - mutta merkkien löytyminen harasi vastakarvaan. Joillekin bändeille niitä ei yksinkertaisesti ollut, joillekin lätkät maksoivat maltaita (tai niiden postarit, kuka hullu maksaa 13€ kirjelähetyksen kuljettamisesta?) tai myyjä ei toimittanut tuhansien järvien maahan mitään. Plääh.




Aikani mietittyä päädyin tälläiseen kokonaisuuteen. Edustettuina ovat Nightwish, Arch Enemy, Sabaton, Sentenced, Hypocrisy, Summoning ja Sonata Arctica. Äänimaailmallisesti raskaalla maaperällä liikutaan. :'D
Ostin merkit pääosin eBaysta ja yhden A Patch E Storesta. A Patch E Store oli tosi hämärän oloinen kauppa. Silti rohkenin kokeilla kepillä jäätä ja tilasin Hypocrisyn patchin, koska tilauksen loppusumma oli alle kaksi euroa (alennuskoodit on jees!). Yllätys oli positiivinen, kun tilaus saapui viikon sisällä, kangasmerkki oli laadukas ja luvatunlainen.
Muut ovat peräisin eBayn eri myyjiltä. Ostokseni tulivat Yhdysvalloista, Hollannista, Iso-Britanniasta ja Thaimaasta. Säästin pitkän pennin maailmalta tilaillessani verrattuna siihen, että olisin asioinut kotimaassa. Eläköön globalisaatio.
Sonata Arctican sininen porttipatch löytyi jo entuudestaan, sillä se tuli Pariah's Child-levyn digibook-version kylkiäisenä.
Alimmassa kuvassa myös se tuunattava veska, järeä hakaneula (jonka voisi myös iskeä kiinni laukkuun roikkumaan) ja itse askartelemani Pain-avaimenperä.

Painille ei löytynyt patchia. Miulla on mentaliteetti, että jos jotain ei löydy valmiina, se tehdään itse. Tässäkin tapauksessa pääsin askartelemaan omin pikku kätösin. Kangasmerkkiä ei pysty tekemään joka huushollin perustarvikkeilla, mutta avaimenperän kylläkin. Olen tehnyt niitä ennenkin. Esimerkiksi tälläisiä Taalainmaan hevosia on tullut näperrettyä. : D


Painin oliologo esiintyy jossain muodossa lähes kaikessa bändin grafiikassa. Syksyllä tulleen levyn, Coming Homen, kannessa otus on pelkistettynä merkkinä Peter Tägtgrenin hihassa. Sehän olisi mitä parhain kuvitus avaimenperälle!

Netin syövereistä ei löytynyt valmista merkkiä avaimenperään, joten tein sen Gimpillä kannen mallin perusteella. Sitten printteri laulamaan.
Ennen tätä olin tehnyt avaimenperän pohjalevyn valmiiksi. Käytännössä siis liimannut tiiviitä pahveja päällekkäin liimaa reilulla kädellä sivellen. Kuivatin pahvit paineen alla (kaikki lukiokirjat päälle vaan) kovaksi läpyskäksi. Ajatus on sama kuin vanerilevyssä, mutta puuviilun sijaan käytetään pahvia.
Uskokaa tai älkää, "pahvivaneri" on kestävää. Jopa liiankin jämäkkää tavaraa, koska sen leikkaaminen oikeaan muotoon on todella hankalaa. Kuviosaha olisi voinut olla saksia ja mattopuukkoa toimivampi ratkaisu. Ehkä. En tiedä. XD


Tarkkasilmäisesti tutkien huomaa, ettei tekemäni merkki ei ole täysin identtinen Tägtgrenin hihassa olevan kanssa. Alkuperäisessä kallon päälaen ja varoituskolmion mustan raidan väliin jää hieman enemmän tyhjää tilaa mitä omassa tekeleessä. Myös ulkopuolella oleva keltainen raita on kapeampi. Ero on kuitenkin niin pieni, että en katsonut korjaamista tarpeelliseksi.
Avaimenperän leikkaamisen ja toisen puolen kolmion liimaamisen jälkeen laitoin kiinnitysrenkaan ja ketjun paikalleen. Viimeinen vaihe oli pinnan lakkaaminen siistiksi ja säätä kestäväksi.

Jos tarkemmat ohjeet tälläisen avaimenperän tekemiseen kiinnostavat, hihkaise kommentissa!

Valmista!
Sitten siirryinkin itse asiaan: merkkien ompeluun.
Ennen ompelun aloittamista sommittelin lätkiä monella eri tavalla laukun pintaan. Otin jokaisesta vaihtoehdosta kuvan. Erilaisia sommitelmavaihtoehtoja tuli lopulta neljä, joista valikoitui selkeä suosikki toteutusta varten.
Hyvien sommitelmien vertailu oli kaikista helpointa kuvien kautta. Mallikuvasta oli hyötyä myös ompeluun, kun merkkien paikat pystyi ajatuskatkon iskiessä lunttaamaan.


2/7 ommeltuna.
Käytin patchin paikallaan pitämiseen hakaneulaa, koska nuppineulat tuntuivat hieman heppoisilta kovien materiaalien kanssa. Äiti anteliaasti lainasi ompeluneuloja, neulatyynyä ja lankoja, joten niitä ei tarvinnut varta vasten hankkia.
Ette muuten usko miten hankalaa mustaa pathcia voi olla ommella mustalla langalla kiinni mustaan laukkuun mustan pöydän ääressä. BLÄÄÄCK överlöad.


Ompelu oli letkeää puuhaa. En fanita käsitöiden tekemistä, mutta merkkien ompeleminen oli kaikessa yksinkertaisuudessaan rentouttavaa. Aivot sai jättää kokonaan narikkaan. : D Projekti eteni huomaamatta levyjä kuunnellen tai YouTubesta pelivideoita ja keikkataltiointeja katsoen.
Tuo Stam1nan keikkataltiointi YleX Popista vuodelta 2014 ansaitsee hupaisuuden puolesta erityismaininnan. Eturivissä nököttäneet korviaan pitelevät Aberu-pipoiset lapset tuskainen irvistys naamallaan eivät selkeästi nauttineet. :''D
Toisaalta jos joutuisin vaihtamaan heidän kanssa roolia joutuen Abreun keikalle eturiviin, reaktioni olisi tismalleen sama. Makunsa kullakin, mutta neidot varastivat parissa kohtaa huomioni.

Viimeistä viedään; Summoningin merkki melkein ommeltuna ft. miun peukalo.
Lopputulos näyttää kokonaisuudessaan tältä:


Laukun läppä lähempää. Hakaneulakin löysi paikkansa. :'D
Tähän vasenta reunaa...

...miksei myös oikeaa!
Vaikka itse sanonkin, lopputuloksesta tuli kiva! Laukku näyttää nyt paljon persoonallisemmalta; siinä on enemmän minua. Tykkään! Kyllä tässä kelpaa nyt kuljettaa esimerkiksi koulukirjoja. :3
Tuunausprojektina tämä oli hauskaa saattaa loppuun asti. On paljon kivempi tuunata vanhaa ja tehdä itse kuin ostaa valmista. Vai mitä? : D

Kiitos lukijoille!

2 kommenttia:

  1. Ootpa saanut siististi käsin ommeltua! Tuo merkkien ompelu on tullut tutuksi lähinnä nyt haalarimerkkejä ommellessa, mikä on maailman hermoja raastavinta hommaa kun väkisinkin meinaan ommella lahkeen yhteen ja merkit miten sattuu :D Pitääpä ottaa tuo kuvan otto vinkki ens kerralla käyttöön, kun miettii sommitteluja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pienellä pistolla ja ajan kanssa tehden jäljestä saa yllättävän siistiä. : D
      Voi ei, kuulostaa pahalta. :''D

      Poista