2017/01/15

Mitä jäi käteen vuodesta 2016?

"Antimatter - Paranova"

Vuotta 2017 on eletty jo parin viikon ajan. Olen ollut kiireinen kaiken muun kanssa ja poissa blogimaailmasta, joten hyvää uutta vuotta itse kullekin näin myöhässä toivotettuna. :')
Kulunut vuosi 2016 oli melkoinen vuoristorata ja suuntaan jos toiseen repivän tapahtumarikas. 366 päivään mahtui paljon hyviä, mutta vailtettavan paljon myös huonoja hetkiä. Tässä muutamia poimintoja.

Vuotta 2016 oli hädin tuskin eletty viikkoakaan, kun täytin 18. Aikuistuminen ei tuntunut missään ja hurjinta mitä tein, oli kirkosta eroaminen. Nyt vuoden aikuisuuden jälkeen voin sanoa, että tämä on ihan yliarvostettu konsepti. Aikuisuus ei tuo tullessaan valtavaa määrää vapauksia, vaan pikemminkin kannettavaa vastuuta ja keveitä vapauksia sellaisessa suhteessa, että summattuna elämä tuntuu samanlaiselta kuin alaikäisenäkin.
Sen huomion tosin ehdin vuoden kuluessa tehdä, että alkoholi tai illanvietot etanolilla läträten eivät ole minun juttuni sitten ollenkaan. Uudevuodenlupauksiini kuuluikin jonkin sortin absolutistiksi ryhtyminen. En saa alkoholista tai sen vaikutuksen alaisena olevista ihmisistä mitään itselleni, joten pysyn mieluummin erossa koko hommasta.

Menneeseen vuoteen mahtui pientä reissaamista kotimaassa. Kaksi reissua suuntautui Lappiin, mistä toinen paisui hienoksi seikkailuksi Kittilän ja Sodankylän korkeuksille asti. Etelämmässäkin tuli käväistyä; kävin kahdesti Turussa sukuloimassa.


#vainsuomijutut: kesäkuu ja lunta.


Pieni päivän pyörähdys suuntautui myös Ruotsiin. Parempi tutustuminen länsinaapuriin on edelleen työn alla. Sinne pitäisi päästä pidemmäksikin aikaa, koska kaksi kertaa maahan tehdyt pikapyrähdykset ovat saaneet uteliaisuuteni entistä enemmän heräämään. Olisi myös hauskaa kokeilla, selviäisinkö kouluruotsimongerruksellani ollenkaan, vai pitäisikö vaihtaa englantiin. :'D

Keväällä onni potkaisi yllättäen kesätyölotossa, ja sain kuin sainkin kokopäivätyötä! Olin jo ehtinyt vaipua syvälle epätoivoon lukemattomien hakemusten naputtelun ja erään yhtä tyhjän kanssa olleen työhaastattelun jälkeen.
Lyhyt rupeama vierähti naapurikaupunginosassa kädet tiukasti mullassa tai oksasaksissa osa-aikatyöni ohella. Kahden fyysisen työn hoitaminen yhtä aikaa tuntui iltaisin kehossa vähemmän herkulliselta, mutta ansioluetteloon saatu jatko ja kitkentätyön hyvä palkka saivat hymyn huulille. Vielä kun saisi työtodistuksen, jonka saaminen on osoittautunut hieman mutkikkaaksi...

Viime syksynä opiskelusuunnitelmani saivat uuden käänteen, kun kurssimäärääni tutkiessa tulin siihen tulokseen, että nopeutan lukio-opintojani 3,5 vudoesta takaisin "normaaliin" kolmeen vuoteen. Lukio ei ole ollut itselleni mikään läpihuutojuttu, joten tulen olemaan todella ylpeä itsestäni, kun 3.6.2017 saan painaa puhtaanvalkoisen lakin päähäni. Tosin sitä ennen on vielä työnsarkaa edessä; pikkujuttu nimeltään ylioppilaskirjoitukset... :c

Taideharrastukseni sai kuluneena vuonna roimasti nostetta siipensä alle. Olin mukana kahdessa oikeassa taidenäyttelyssä omilla teoksillani, sain lukiodiplomityöstäni parhaan mahdollisen arvosanan, pääsin tekemään tilauslogoa, sain tekemäni ex libriksen Suomalaisen kirjan museon, Pukstaavin, kokoelmiin Sastamalaan, myin erään maalauksen hyvään kotiin ja olisin saanut myös erään tilaustyön tehtäväkseni. Jouduin tosin kieltäytymään, koska käteni olivat täynnä kaikkea muuta silloin. Joulun alla oli myös tilaisuus päästä mukaan yhteen suurempaan projektiin __kuvittajaksi__, mutta minun on pakko priorisoida opiskelujani to do -listan kärkipäähän.


Kuitenkin tunne on vieläkin uskomaton. Olen höpsö harrastelijapiirtäjä, joka nauttii harrastuksestaan, säheltää omiaan eikä omaa mitään koulutusta kuvien tekemiseen. Minulla on käynyt suuri onni, kun olen saanut harrastukselleni tälläistä tunnustusta.

Kävin vuoden aikana kolmella keikalla ja näin yhteensä yhdeksän bändiä (Nightwish, Pain, Stam1na, Sonata Arctica akustisena, Arch Enemy, Turmion Kätilöt, Delain, Silentium ja Kasvoton) livenä.


Nightwishin näkeminen yli kymmenen vuoden fanituksen jälkeen oli unelmien täyttymys. ♥ Koko Himoksen seikkailu oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista tähänastisessa elämässäni.
Pain livenä kotoisassa Lutakossa oli myös erittäin upea kokemus, sillä olen monta kertaa hakenut voimaa bändin musiikista. Se on ollut raakana ja rymisevänä toimiva energianlähde, kun mikään muu ei ole tuntunut hyvältä. Stam1na taas uudemman kerran nähtynä oli jopa herkullisempi kuin olin muistanutkaan! Hyrdeä lainaten; kyllä kyllä!
Kahdella keikalla olin tiukasti eturivissä, kolmannella toisessa rivissä. Jonottaminen siis kannatti. : D

Kieltämättä mieletöntä päästä itse Peter Tägtgrenin kanssa samaan kuvaan! ;__; Minusta tosin näkyy vain paitaa, kättä ja valossa kylpevää leukaa ja kaulaa (taisin kirjaimellisesti loistaa kuin Naantalin aurinko, mutta mitäs muutakaan suosikkibändin keikalla voi tehdä XD). Kuva Tanssissali Lutakon Facebook-sivuilta, kuvaaja Sami Perälä.
Kaikkien konserttien jälkeen olen vain entistä vahvemmin sitä mieltä, että livemusiikki on maagisen upeaa. Yleisössä tuli muun muassa moshattua niskat kipeäksi, huudettua ääni käheäksi, itkettyä meikit pitkin naamaa, täristyä innostuksesta ja hymyiltyä poskilihakset hellänä. Upeita tunteita ja elämän parhaita hetkiä. Money well spent!

Kaiken mukavan lisäksi kuluneesta vuodesta löytyy myös karvas kääntöpuoli.
Jouduin pelkäämään perheenjäsenen puolesta enemmän kuin koskaan. Edelleen kouraisee aina kylmästi sisältä, kun ambulanssi pyyhältää ohi. Oma terveyskin oli koetuksella kuluneena vuonna, kun kroppa oli välillä pahasti umnpisolmussa, yhdeltä päivystysreissulta ei vältytty sekä loppusyksyn tuskailut unettomuuden kourissa tekivät arjesta taistelua. Elämä joulun alla eskaloitui melko hirveäksi. Onneksi nyt tuntuu jo paremmalta.

Vuodelle 2017 löytyy selkeitä toiveita ja tavoitteita.
Opiskelun osalta kärkitavoitteita on kaksi: haluan selvitä ylioppilaskirjoituksista kunnialla läpi ja päästä haluaamani opiskeulupaikkaan lukion jälkeen.
Tulevaisuuteen liittyy myös yksi merkittävä tavoite; minun ja poikaystäväni pitää saada loppukesästä sopivanlainen asunto, jotta pääsemme vihdoin elämään täysillä yhteistä arkea saman katon alla (...tuleva avovaimo tässä terve). Uskon täysillä mahdollisuuksiin asunnon saamisessa, sillä kämppäjonossa ollaan oltu parissa paikkaa jo syyskuusta lähtien (fun fact: olin kesätöissä samassa pihapiirissä, josta haimme syyskuussa asuntoa - maailma on pieni!).
Joudun myös ottamaan opintolainaa syksyllä, koska nykyisillä opintotuilla ei todellakaan elellä. Toivon todella, että senkin osalta kaikki menee hyvin. Velkaantuminen nimittäin pelottaa - iso asia sekin.

Suurten "aikuisjuttujen" lisäksi tulevalle vuodelle on muitakin toiveita. Ehtiä piirtää ja maalata. Käydä keikoilla. Viettää kivaa aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Pysyä terveenä. Kuunella tuntikaupalla musiikkia ja siinä sivussa löytää ehkä pari uutta hyvää bändiä. Välttää turhaa draamaa elämässä. Muistaa nauttia pienistä asioista arjessa.

Näillä evällä kohti tulevaa. Vuosi 2017 tulee olemaan iso vuosi elämässäni. Hieman hirvittää, hui!

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti