2017/06/14

Kuun kierto (art trade)

"Fall on Your Sword - Driverless Car"

Superpitkästä aikaa art tradea!

Tradetoveriksi päätyi MeuWi (Instagramissa @viisikanta). Kauniin tyylin omaava taiteilija on piristänyt monta kertaa päivääni ihanilla kommenteillaan. Jo pidemmän aikaa on tullut pohdittua, suostuisiko hän tekemään kanssani taidevaihtokauppaa, mutten ole vain saanut aikaiseksi kysyä.
MeuWi ehdotti, että piirtäisin jomman kumman hänen yksisarvishahmoistaan. Luultavasti mustanpuhuvaan Morningstariin olisin päätynyt itsenäisestikin. Hahmo on näyttävä mahtavine kiharoineen.
Olen myös huomannut vältteleväni mustien hevosotusten piirtämistä, koska en tiedä, kuinka ne pitäisi varjostaa. No, eihän asiaa voi yrittämättä oppia. Challenge accepted! x)

Idea kuvaan syntyi kuin itsestään. Tuntuu, että sanon tämän joka projektin kohdalla, mutta tällä kertaa minkäänlaista ajatustyötä idean eteen ei tarvittu. Se vain... Tuli. XD
Tiedän tradetoverini olevan kiinnostunut ainakin jollain tapaa (heitä minua jollain, jos olen ihan kujalla) taivaankappaleista, fantasiajutuista, astrologiasta ynnä muusta sellaisesta. Ja no, kyllähän hahmon olemus kuun yksisarvisena tarjoaa mahdollisuuden ammentaa ideoita roppakaupalla omaa tradenpuolikasta varten.


Jopas on epäjärjestyksen vallassa oleva pöytä! Vaikka romppeet ovat holtittomasti levällään, on tarkkaa hommaa mitata vesivärilehtiöstä juuri oikean kokoista paperia. Yksisarvisluonnosta pitää samlla mallata paperille, jotta siitä tulee varmasti oikean kokoinen. A4 oli luonnokselle vähän nafti, mikä teki Morningstarin luonnostelusta hitusen kankeaa. Saati sitten koko kuvan suunnitelma, se ei todellakaan mahtunut samalle arkille.
Luonnostellessa Morningstaria tajusin, etten ole ainakaan vuoteen piirtänyt näin realistista hevosta, jolta löytyy pyöreitä muotoja. :__DD


Toinen osa luonnoksesta. Kuvan yläosaan Morningstarin ylle tuli kuun eri vaiheita kuvaava kaari. Tein hoopon koordinaatiston, jonka jaoin vaakatasosta puoliksi. Kuvassa näkvän x-akselin osan puoleen väliin tuli suuri täysikuu. Siitä toisilleen peilikuvina vaiheet etenivät sirppiin asti samalla pienentyen halkaisijaltaan. Harpille tuli käyttöä, jotta kuista tuli molemmille puolille saman kokoiset. Myös viivotin oli ehdottoman tarpeen, jotta apuviivojen avulla taivaankappaleet myös asettuivat samoihin kohtiin "koordinaatistoani", eivätkä seilanneet toispuoleisesti pitkin poikin.

Mukamatemaattista pelleilyä håhå.
Kun luonnokset olivat valmiita ja ääriviivat siirretty lopulliselle paperille, alkoi ankara pohdinta, kuinka varjostan mustan yksisarvisen musteella.
Inspiraatioksi nappasin jemmojen jemmasta vanhan Hevoshullun (...vissiin vuodelta 2005) ja hevossarjakuvajumala Lena Furbergin tekeleen, Firefoot Farmin Freddie -sarjakuvassa näkyvän tyylin.


Ruotsalainen Furberg on innoittanut varmasti lukuisia heppahöperöitä vuosikymmenten ajan piirtämään kaviokkaita. Kuulun tähän kastiin; fanitin Furbergin tyyliä lapsena tuhannen auringon voimalla. Hänen taide sarjakuvissa innosti itseäkin tarttumaan kynään aina uudestaan, vaikka turhautti. Idolin upeat piirrokset valoivat uskoa hädin tuskin kouluikäiseen Eevaan. Joskus aikuisena ahkeran harjoittelun seurauksena voisi olla noin hyvä!
Toinen tälläinen taitelija on niin ikään ruotsalainen Johan Egerkrans. Hänen kynänjälkensä on vanginnut ihailevan katseeni myöskin jo yli vuosikymmenen ajan.

Sosiaalisen median ansiosta olen "löytänyt" Furbergin taiteen uudestaan ja ajattelin turvautua yhden suurimman lapsuuden idolini tekeleisiin. Minusta on täysin ok tutkia elementtejä toisten taiteilijoiden tyylistä. Se auttaa tosinaan pääsemään alkuun, kun voi katsoa, miten joku muu toteuttaa itselle vaikealta tuntuvan asian. Älkää ymmärtäkö minua väärin, suora kopiointi on edelleen ehdottomasti kiellettyä. Vaikutteiden ottaminen taas ei, kun muistaa kuitenkin toteuttaa asiat omalle tyylilleen uskollisesti.


Näillä eväillä eteenpäin. Ehkä tästä jotain tuleekin, vaikka usko omaan tekemiseen projektin alussa haparoikin. :'D


En uskaltanut heti alkuun vetää varjostettuja kohtia liian mustiksi. Mustaa on helpompi lisätä kuin muuttaa mustella tuhrattuja alueita taas valkoisiksi. Eihän sekään toki mahdotonta olisi - valkoinen guassiväri on keksitty - mutta näin oli helpompi toimia.


Sitä mukaa, kun projekti eteni, myös hevosen muotojen ja varjojen hahmottaminen helpottui. Pääni pieni 3D-mallinnustudio hurisi tehokkaasti. Morningstarin harja oli yksi suosikkikohdista tehdä. Jos jotakuta kiinnostaa, kiahrasuortuvat on eroteltu toisistaan jättämällä suortuvoiden väliin pieni valkoinen kaistale. Käytän samaa tekniikkaa oikeastaan aina, kun mustien alueiden välille pitää tehdä selkeä raja.


Tässä vaiheessa vuorossa oli kuut, mutta harppi jäi laatikkoon. Ei sivellintä saa edes omistamaani harpinretaleeseen kiinni, saati sittten että jälki olisi edes jokseenkin siistiä. Ronskisti vapaalla kädellä vaan! (y)
Etualalle ilmestyi kaksi rosoista kalliota tuomaan syvyyttä kuvaan.


Viimeinen wip-kuva. Tässä vaiheessa kuiden stipplaus (pisteillä varjostaminen), mustan taustan, maan tekstuurin ja itse hevoshahmon varjostus on vielä kesken. Suunnilleen sellainen neljästä viiteen tuntia työtä vielä edessä.
Projekti tuli viimeisteltyä eilen illalla telkkarin ääressä. En ole erityisen kiinnostunut politiikasta, mutta pitihän uteliaisuudesta seurata, kun melkein päälle rymähtänyt hallituskriisi aiheutti kohinaa kautta median. Erilaiset ajankohtaisohjelmat ovat myös helppoja taustalla, kun voi vain kuunnella käyttäen näköaistia johonkin muuhun puuhaan - vaikka traden viimeistelyyn.

Valmis teos näyttää tältä:

deviantARTissa
"Kuun kierto", työvälineinä pieniä näädänkarvasiveltimiä (Kolibri kolinsky) musteelle, Rohrer & Klingner Zeichentusche -merkkinen musta pullomuste, Daler-Rowneyn valkoinen guassiväri, Sakura Pigma Micron -tussikynät ja Artline -tussikynä. Työ on toteutettu Cansonin Watercolour 250g -vesiväripaperille ja on kooltaan 24,5 x 33,5cm. Vesiväripaperin sijaan parempi vaihtoehto olisi voinut olla sileän pinnan omaava paperi, mutta aloittaessani projektia en omistanut sellaista paperia, joka kestäisi myös märkätekniikan (eli hillittömän musteella läträämisen). Nyt miulta löytyy kriteerit täyttävää Bristol-paperia, joka on omituinen tuttavuus. Siitä lisää myöhemmin!

Projektina tämä oli yksi haastavimmista, mitä olen koskaan tehnyt. Yksisarvisen varjostaminen oli vaikeaa. Eivätkä varjot mätsää ihan täysin todellista valotusolosuhdetta kuvassa. Osittain se oli tietoinen valinta, koska miusta tuntuu, että kuvasta olisi tullut liian lättänä "täydellä" varjostuksella. Se olisi ollut liian musta, jopa minunkaltaiselle ihmiselle. :'D


Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti