2017/06/28

Kesäperinnettä jatkamassa

"In Mourning - Colossus"

Reilu puolikas viime viikosta hurahti reissun päällä. Turun seudun sukulointireissu on kuulunut vuosia kesäperinteisiini. Tämäkään kesä ei ollut poikkeus, mikä on toki upeaa. Tykkään nähdä sukulaisiani ja viettää heidän kanssa aikaa, mutta vailtettava totuus on, että sitä tulee tehtyä aivan liian harvoin. Siispä pitää ottaa ilo irti tälläisistä tilanteista! Myös poikaystäväni pääsi nyt "osaksi klaania", kuten karusti tavataankin ilmaista. : D

Vaikka lähdimme kohti Turkua jo keskiviikkona, puuhastelun makuun pääsimme vasta torstaina. Torstaihin mahtui kiertelyä kauniin kesäisessä kaupungissa, Förillä ajelua (miksi käyttää siltaa, kun Aurajoen voi ylittää lautalla? XD), levykauppojen penkomista ja kiintoisan taidenäyttelyn tutkimista.

Satuin kuulemaan jenkkitaiteilija Jacob Hashimoton "Giants and Uncertain Atmospheres" -näyttelystä ohimennen uutisista. Kiinnostus heräsi saman tien, koska suurikokoisia installaatioita ei voi kokea kuvien kautta, vaan ne pitää nähdä livenä paikan päällä.
Olemme kummitätini ja hänen miehensä kanssa aiemminkin käyneet katsomassa taidetta Wäinö Aaltosen Museossa. Tällä kertaa myös Jani pääsi liittymään kulttuurinnälkäiseen joukkoon. Tai joutui, olen aiemminkin retuuttanut miesparkaa erilaisissa taidejutuissa mukana. :')


Samalla reissulla tuli katsastettua myös Maija Tammen "White Rabbit Fever" -valokuvanäyttely. Rehellisesti sanottuna sen katsominen teki minulle pahaa. Minusta ei tosiaan tulisi biologia. : D

Juhannusaattona köröteltiin Kustaviin mökille. Juhannussää suosi hieman viileästä kelistä huolimatta, ja pääsimme mm. syömään pihalla, grillaamaan, käymään vierasvenesatamassa ja fiilistelemään saariston omalaista tunnelmaa. Illan viilentyessä koko komppania istahti sisälle mökin pirtinpöydän ympärille pelaamaan lautapeliä. En yleisesti ottaen fanita lautapelejä, mutta tuolla kokoonpanolla Piirrä ja arvaa oli nauruhermoja kutkuttavaa ohjelmaa aattoiltaan. Ottaisin uusiksi!

Saaristojussiin kuuluu ruotsalaistyylinen juhannussalko. (y)
Juhannuspäivänä ohjelmassa oli minun lakkiaisten toinen ja "varsinainen" osa. Ulkona oli kalsean kylmä ja vettä tuli kuin aisaa, mutta pienen punaisen mökin pirtissä oli lämmintä, paljon ihmisiä ja hyvää ruokaa. Tunnelma oli hyvä ja olen iloinen, että valmistumistani päädyttiin juhlistamaan tällä tavalla. (:
Sään vuoksi oli kuitenkin helpottavaa päästä illaksi kaupunkiin, sillä mökki-idylli vesittyy sateen mukana melko nopeasti.

Ennen kaupunkiin palaamista päästiin Janin kanssa ottamaan osaa erääseen mökkiperinteeseen; pihamaalla olevan vanhan pöydän vandalisointiin.


Pöytään on ollut tapana kaivertaa parien nimikirjaimet puukolla. Nyt muiden sydänten ja kirjaimien jatkeena on meidänkin merkintä. :')

Ja niin kivoja juttuja, lähtihän niitäkin mukaan. Tai oikeastaan sain sellaisia, kuvassa olevat asiat Senareiden Storya lukuunottamatta ovat saatuja.


Miulle tuotuna Ruotsin tuliaisena ehta taalainmaanhevonen, jollaisesta olen haaveillut monta vuotta. Noita puuotuksia on käytännössä mahdotonta löytää mistään, ellet päädy Ruotsiin ostoksille.
Kaksi kivaa suomalaista desingiä olevaa korua. Ihastuin erityisesti noihin nappikorviksiin, joista tulee vähän Fatiman käsi mieleen.
Serkun kihlatun kautta myös Stam1nan levy-yhtiöltä Sakara Recordsilta tuli terveiset levyjen muodossa. Siistiä! Nyt vaan elokuussa oleva Sm3tanan Lutakon keikka alkoi poltella kahta kamalammin... 

Tällä viikolla suunnitelmat ovat olleet täysin erilaiset. Valkolakki tiesi työttömäksi siirtymistä, mutta onni oli myötä, ja pääsin kotona pitkästymisen sijaan hääräämään siistiin sisätyöhön.
Selasin vanhoja postauksiani, joista yhdessä olin kirjoittanut kesätyöfiiliksiä, että voisin mieluusti työskennellä kirjastolla joskus tulevaisuudessa uudestaankin. Noh, kolme vuotta myöhemmin päädyn samoihin hommiin. En valita, tykkään olla tuolla. ^^
Olen myös sen tyylinen ihminen, että kaipaan ns. normaalia päivärytmiä ja aisoissa pysyvää unirytmiä. Sitä kalenterissa on ollut viimeksi helmikuun alkupuolella ennen penkkareita, joten tämä "vaihtelu" on oikeasti tosi positiivista!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti