2016/08/12

Sivulta toiselle

"Apocalyptica - Ruska"

Kirjoitin tämän postauksen jo eilen, mutta ukkoskuuro yllätti kesken bloggaustuokion. Varovaisuuteen taipuvaisena laitoin koneen kiinni ja otin töpselit seinästä siltä istumalta. Nyt, ennen kouluun lähtöä, on sopivasti aikaa julkaista tämä teksti. (:

Jännimmät asiat tähän alkuun; pääsin osaksi oppikirjaa!
Minut voi bongata Tabletkoulun uuden opetussuunnitelman (nyt syksyllä 2016 aloittavat opiskelijat suorittavat lukio-opintonsa sen mukaisesti) mukaisesta kuviksen ykköskurssin digitaalisesta oppikirjasta. Kuviksen lukiodiplomin portfoliota varten tehty video löytyy sieltä upotettuna. Olen hurjan iloinen ja otettu, että oma räpellykseni pääsi oppikirjaan asti.
Jos videota kuvatessani ja editoidessani viime syksynä olisin tiennyt, mihin pätkä päätyy, olisin varmasti luullut asiaa vitsiksi. Mutta ei, tämä on niin siistiä!

Viimeiset kesälomaviikot menivät kotona ilman sen suurempaa aktiviteettiä.
Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna perinteisesti kaupungin tukkiva Neste Oil Rallykaan ei nostattanut ärsytyskynnystä. Aiempina vuosina ympäripäissään hoippuvat turistit rallipassi kaulassa, keskustan alueen tiesulut sekä ilmassa leijuva pakokaasulta kärvähtävä autourheiluhype ovat saaneet sappeni kiehahtamaan, ja minut pohtimaan, että kuinka ihmeessä pääsen tapahtumaa hippulat vinkuen karkuun. Ei se ole vielä kertaakaan onnistunut. Eikä tuo niin haittaa, koska tänä vuonna onnistuin väistämään sulavasti kaikki pinnankiristäjät.
Eräs rallituristikin aiheutti vain vilpitöntä hilpeyttä päristellessään äänitehosteiden kera pantomiimiesityksen tavoin pahvinen rallikypärä päässä lähikauppaan. Mies päristeli hetken päästä ulos kaupasta mallasjuomamäyräkoiran kanssa tiehensä. Juurikin näin. :__D

Viime perjantaina toteutimme ystävän kanssa suunnitelman Suicide Squadin katsastamisesta teatterissa. Se, että pätkä käydään katsastamassa, tuli päätettyä joskus alkuvuoden paikkeilla koulussa, kun jutustelumme karkasi lujaa jonnekin muualle oppitunnin aiheesta. Oli ilmeisesti tylsää tunnilla.


Minulle suurin kiinnostuksen kohde elokuvassa oli Jared Leto (Olihan se Leto leffassa aika eläin. :'D), jota fanitin tuhannen auringon voimalla joskus ala-asteella. Myös ylimääräinen sarjalippu piti käyttää pois kuljeksimasta. Oltiin vähällä olla väärässä paikassa väärään aikaan, mutta intuitioni alkoi vikistä juuri oikeaan aikaan, joten lippujen varaamisessa sattunut pieni hämminki saatiin korjattua.

Loppukesän lentsun takia viimeiset lomapäivät ovat vierineet lepäillen ja lueskellen. Sain luettua kirjastosta lainaamani black metal -skenen alkuaikoja käsitelleen yli 500 sivuisen eepoksen Kaaoksen ruhtinaat.


Lainasin kirjan puhtaasta uteliaisuudesta, vaikka genren keskeiset tapahtumat eivät ole jääneet minulta pimentoon. Jossakin vaiheessa alkoi inhottaa toden teolla kirjan väkivaltaa ja kyseenalaisia maailmankatsomuksia lukijalle hyökyaallon omaisesti ryöpyttävä teksti. Toisaalta olin jo kirjaa varatessani tiennyt, mitä tulen lukemaan. Ja tulipahan luettua, vaikka luojan kiitos (dfghjhjk tämä "luojan kiitos" ei sopisi tähän kontekstiin) kaikki genren bändit eivät ole yhtä konkreettisesti brutaaleja. Kirjassa oli kuitenkin osuvasti kuvattu musiikkia virkkeellä "-- musiikki kuulostaa tottumattoman korvissa barbaariselta, vaikka sieltä löytyisi monimuotoisuutta ja kauneutta".

Tuon kirjan jälkeen tuntui oikein keveältä syventyä Sonata Arcticasta kertovaan kirjaan, jonka lukea humautinkin hetkessä läpi (kolmas luettu kirja alle kuukauden sisään, mitä ihmettä minä XD). Lainasin kyseisen teoksen viime syksynä kirjastosta, mutten ehtinyt lukea sitä ennen laina-ajan umpeutumista. Kirja löytyi kuitenkin Adlibriksen kesäalesta alle neljällä eurolla, joten pitihän se kotiuttaa siltä istumalta.
Tässä viime aikojen armottomassa Sonata-fanityttöilyssä on tullut mieleen, että olisi huikean kivaa päästä piirtämään nokkamies Kakkoa jossain vaiheessa. En tosin edes harkitse hänen luonnostelun aloittamista, sillä tällä hetkellä pitäisi saada vanhoja projekteja valmiiksi ennen uusia.
Kun kerran lukuintoa kerrankin on roimasti, niin laitoin eilen iltapäivällä ennen tietokoneelta pois ajanutta ukkoskuuroa varaukseen Sofi Oksasen Norma-kirjan.

Viisiminuuttinen löytyy nykyisin myös suomalaisesta blogiyhteisestä Blogipolusta!


Tulin rekisteröityneeksi tuonne jo viime keväänä, mutta olin hajamielisyyksissäni unohtanut lisätä blogini sinne. Hupsistakeikkaa. :'D

Kiitos lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti